Yleistä keskustelua musiikista ›

Näin kerran kun yhden gospel-yhtyeen bassovahvistin tippu joltakin korokkeelta lattialle...
 
Mulle on käynyt ihan samalla tavalla, ei ollut mun moka :)

Keikalla kun ollaan, ainakin kerran illassa unohtuu sanat ja ihan itsekin mielenkiinnolla odottaa että mitäköhän ailaavjuuta tällä kertaa tuleepi laulettua...
Harvemmin niitä kyllä kukaan muu edes huomaa.

Yhdellä pikkukeikalla kävi silleen, että soitettiin yhtä instrumentaalikappaletta, kun vähän soolon jälkeen tuli olo, ettei kaikki enää kuullosta siltä kuin pitäisi. Koko muu remmi oli meinaan soolon jälkeen hypännyt väärään kohtaan biisissä. Kuullostaa hassulta, kun muut veivaa kertosäettä, kun melodiansoittaja vääntää säettä. Hassua sekin, että melkein koko porukka teki yhtä aikaa saman mokan.
 
Joskus on tullut aloitettua biisin soitto väärässä sävellajista (amatöörimäistä, mutta semmoinen tässä ollaankin).

Nightwishin Jukka (rumpali) oli jollain keikalla alkanu soittaa väärää biisiä.
 
Provinssissa 2002 jonkun bändin kitaristi tippu lavalta selkä eellä maahan. Tais olla humalassa kun ei näyttäny sattuvan, matkaa oli kuitenkin yli metri.
 
Tää nyt on aika legenda, Hynynen laulo Kotiteollisuuden keikalla Ruma-klubilla: "Täällä kär... saatanan vittu ku en muista!!!". Tuossa ei kyllä oo mitään uutta. Pahin moka KT:ltä olis, jos ne vetäis yhen biisin livenä ilman minkäänlaisia virheitä. Ei tuu tapahtumaan.

Oi, se oli ihanaa kun ihan eka bändi oli koossa ja ihan eka keikka ja ihan eka biisi jne. Jännityksestä jäykkinä soiteltiin ja sitte yhdessä vaihdossa joku rupesi soittaa kertsikkaa ja joku säkeistöä kun piti soittaa bridgeä. Tai vastaavaa. Sitten siinä lennossa kaikki rupee korjailemaan ja lopputuloksena joku muu soitti kertsikkaa, joku muu säkeistöä ja joku muu bridgeä. Näin tehtiin yksinkertaisesta poppirallatuksesta varsinaista progea! Jollain ihmeen konstilla kuitenkin keskeytyksettä kaikki sai kiinni samasta kohtaa biisiä ja jatkettiin loppuun.
 
Aika monta basistin mokaa täällä on kerrottu, MOT. mutta kitaristina pitää kertoa omia mokia. Erään pikkukeikan soundcheck piti olla huolellinen ja aikaa kyllä käytettiinkin. Tosin, koko soundcheckin mulla oli ollu wah auki ja ihmeteltiin vain että miksei sitä alapäätä saa kuin kaivamalla muuten kirkkaaseen skittasoundiin. Lopulta tehtiin 'toimiva' skittasoundi mutta eipä se auttanu kun keikan alkaessa huomasin wahin ja laitoin sen pois. Oli sitten soundit sitä ja tätä.... Kys. keikan jälkeen olen ollut varsin neuroottinen wahin kanssa!! :D

Mun kokemukseni ei oo ihan tästä rock-musiikin maailmasta, vaikka se nykyään onkin pääleipäpuuni, mutta sopii aiheeseen.
 
Kun vielä opiskelin musiikkia, jouduin esiintymään useasti pianistin säestyksellä oppilaskonserteissa. Yleensä ne oli ihan läpihuutojuttuja, mutta viimeisenä vuotena alkoi olla jo paineita keikan sujumisesta. Niinhän siinä sitten kävi kesken kaiken, varsinkin kun puoli vuotta oli sitä *tanan biisiä reenattu, että tuli aivan täysin musta aukko päähän. Mitäs siinä sitten teet, kun säestäjä menee ihan täyttä höökää eteenpäin, mutta itse oot pihalla kuin lumiukko. Ei siis mitään käsitystä siitä, että mistä pitäis ottaa kiinni. No, eihän siinä muu auttanut kuin keskeyttää pianisti vienolla hihkaisulla, että anteeksi, jäin junasta - aloitetaas alusta. Loppuunhan se sitten toisella otolla saatiinkin, mutta kyllä poskia kuumotti koko sen uusinnan ajan... Onneksi sentään yleisö ei ollut maksanut sisään :)

Mitään mystistä ei nyt tule mieleen. Meidän kitaristi on monesti ihan pihalla, missä mennään. YLEENSÄ soittaa ihan väärää kappaletta, huomaa sen vasta muutaman tahdin jälkeen.
 
Yhdellä hääkeikalla piti vetää häävalssi (yllätys) kaikki odotti keskittyneenä, laskin alkuun ja aloin soittamaan. Mä soitin oikeaa kappaletta ja kitaristi väärää. Merkitseviä ilmeitä huitomista ja irvistelyä ja pojat pääs ruotuunsa. Hääväki katsoi ja nauroi. Kyllä vitutti.
 
Laulavalla basistillamme pettää pokka välillä mitä pienimmästä syystä. Olen kokoajan valmiina alkaa paikkaamaan sitä. Eräällä pikkuisen krapulanhuuruisella keikalla päästelin kunnon krapulapieruja lavalla oikein uskosta. basisti repesi täysin. Sitten repes muutkin. Ei meinannu enää hommasta tulla mitään.
 
Aika pliisuja, aika helvetin pliisuja.
 
Mika
 
Jos soittaisit edes likimain yhtä hyvin hanuriasi kuin suutasi niin sinullakin voisi olla edellytyksiä muusikoksi!!!

Lukekaapas sen niminen kirja kuin Rokatessa roiskuu. Se on juuri näitä mokia täynnä. Suurin osa on aika hauskoja.

Jos soittaisit edes likimain yhtä hyvin hanuriasi kuin suutasi niin sinullakin voisi olla edellytyksiä muusikoksi!!!
 
Katsos ne kulkee käsi kädessä. Jos ei osaa soittaa hanuria, pitää osata soittaa suuta ja päinvastoin. Huonoa soittotaitoa voi pimittää monella eri tavalla. Muusikkoa minusta ei enää tähän ikään saa tekemälläkään ja olen ylpeä siitä. Riehutaan nyt haitarin kanssa se mikä ehditään ja nautitaan musiikin esittämisestä.
 
Oot sä ihan hemmetin hyvä kitaristi, tuli kommentoitua vähän liian rankasti tuossa muistelossa. Tuo oli oikeasti ainoa isompi kämmi minkä muistin.
 
Aina roiskuu kun rapataan, niin netissä kuin keikallakin
 
Mika

Meidän ex-basisti veti kerran stäkillisen bassokamoja nokalleen, kun meni liian lyhyen piuhan kanssa kumartamaan lavan reunalta yleisölle.
 
Ihme että basisti.
Ihme että ex...

Kyllä suakin voi muusikoksi kutsua.
 

Oot sä ihan hemmetin hyvä kitaristi, tuli kommentoitua vähän liian rankasti tuossa muistelossa. Tuo oli oikeasti ainoa isompi kämmi minkä muistin.
 
Mika

Ihme että basisti.
Ihme että ex...
 
Helvetin hyvä basisti, ja siksi ex. Katsos, kun meillä ei ollut avuja lähteä perään ogeliin. Kyllä nyttemmin ollaan suunniteltu re-unionia.
 
Samainen karju on ainoa, jonka olen nähnyt todistettavasti potkaisevan pulpetin luokkahuoneen kattoon, kun oli musiikillisia erimielisyyksiä.

Lainaan tuota edellä mainitsemaani kirjaa:
 
"Kelpo Pojat teki ensimmäisiä julkisia keikkoja 1986 Esplanadin lavalla. Soundcheckissä miksaaja huutaa basistille, että nostais bassoa. Basistimme huutaa takaisin ettei ole enää reikiä hihnassa".
 
Hauskoja juttuja täynnä koko opus mutta tämä oli kyllä helmi.
 
EDIT: Typo

Ei mitään suurempia mokia taida olla, mutta onhan tähän nyt reiluun 10 vuoteen jotain pientä sattunut. Nakutetaan nyt, jos näistä joillekin jotain iloa olisi. Nämä itseni ja basistimme herra B:n spinaltappeiluja yhteiseltä taipaleelta nimeltämainitsemattomissa bändeissä.
 
Ensimmäinen keikka vuosia sitten. Pakkahuone Tampereella. Bändikisat, yleisöä ihan riittävästi. Vanhin jäsen (minä) juuri 15 täyttänyt, nuorin (basisti) pikkaisen alle 14. Ei ollut siihen aikaan viritysmittareita, joten sound checkin ja esiintymisen välissä otettiin varman päälle ja mentiin pihalle pakkaseen virittämään soittimet vielä vähän parempaan vireeseen, kun sisällä ei korvakuulolta saanut selvää. Siinä vaiheessa Lasse Lehtinen toteaisi, "soittimenne OLIVAT vireessä, mutta nyt..." Keikalla etenkin basso eli omaa elämäänsä.
 
Samaisen bändin treeneissä onnistuttiin sellaisessakin, että seisoin basistin piuhan päällä. Basisti tekee riehakkaan liikkeen ja plugi katkeaa basson sisään. Ja tietty vielä salaa lainattu naapuribändin muka se hienoin ja kallein piuha. Uhkauskirjeet ja maksuvaatimukset vielä muun hyvän lisäksi. Ei sitä plugin päätä ihan helppo sieltä ollut kaivaa pois.
 
No, noin 5 vuotta myöhemmin ja uuden bändin eka keikka. Toisessa biisissä basistilta irtoaa bassonauha ja puoli biisiä yrittää kontillaan saada sitä takaisin. Kun ei onnistu, niin soittaa sitten polvillaan basso sylissä. Vähän cissehäkkistä peliin, niin sehän olisi näyttänyt vain coolilta, mutta...
 
Samaisella keikalla jo encoreihin ehdittäessä lavalla hortoileva videokuvaaja kompastelee lainassa olleen efektilaitteeni piuhaan. Virta hetkeksi pois, mutta se saatiin yllättävän tyylikkäästi takaisin päälle. Siinä vaan soundi hyppäsi ykkösasetukselle, joka sattui olemaan pitchaus puolisävelaskelta alas. Voitte kuvitella miten hyvältä kuulostaa For Whom The Bell Tolls, kun bassomelodia alkaa ja rytmikitara on puoli pykälää alhaalla. Vieraan laitteen kanssa kun syytä ei tajuttu kohdistaa kitaraan, luultiin, että basso on taas epävireessä ja basisti alkaa ruuvata...
 
Basistin vireestä vielä. Jälleen n. 5 vuotta myöhemmin ja erään keikan alku. Onhan basso nyt vireessä. On, on! Joo. Olihan se. Kitarat vaan sattui olemaan e-vireessä ja basso d-vireessä...
 
Samainen vuosi, sama biisi, keikan alku. Ennen keikkaa sovitaan, että soitetaan se alku tällä kertaa vähän pidempänä. Kaikille selvä? On, on! Biisi alkaa. Ensimmäisen kierron jälkeen basso lähtee omille teilleen, huomaa erheen ja vetää toisen kierron yhtä ja samaa nuottia osan vaihtumista odottaen... (Nää on näitä, ettei yleisö mitään tajua, mutta bändi meinaa lavalla tikahtua omaan totisuuteensa, kun mietitään, että taasko mennään!?)
 
Vielä yksi basistista. Easter Masterissa Tulliklubilla kompastuu piuhaansa ja silmälleen, juuri kun aikoi tehdä tyylikkää siirymisen lavan laidasta keskemmälle Steve Harrisin tapaan. No, sitähän sattuu, mutta kaikki edelliset "tuoreessa" muistissa, nauroin vieressä varmaan 3 biisin ajan, että taas syntyy legendaa.
 
Välillä kyllä käy nolosti itsellekin. Kerran onnistuin unohtamaan täysin Master of Puppetsin sanat, kun laulun piti alkaa. Omassa biisissä toi menis hyvin läpi, kun niitähän ei kukaan tunne. Mutta Master... No, onneksi oli pari kaveria eturivissä. (Niinkuin keikalla ketään muuta olisi ollutkaan...) Muka tarkoituksella sitten nyökkäys sinnepäin, että laulakaa te. (Niin Hetfieldkin keikalla välillä tekee.) No, tyhjässä teltassa näytti aika vitun tyhmältä laulattaa ekoissa lauseessa yleisöä, mutta sainpahan sanoista kiinni.
 
Ja vielä yksi oma, joka pistetään aina toisen kitaristin piikkiin. Se kun oli vähän huonosti treenannu Aces Highin alun ja osas soittaa vaan just sen väärän osuuden. Joten juuri ennen biisiä minun pitikin soittaa se toinen osuus. Ja kun biisi oli jo valmiiksi transponoitu alkuperäisestä, niin soppa oli valmis. Soitin ihan oikeasta kohtaa... Vain väärältä kieleltä. Jumalauta, että oli rumaa. Yleisö nauroi irstaasti. Ensimmäistä kertaa jouduttiin tekemään legendaarinen "eiku", ja alkusta. Se meni vielä vitsistä. Ja jumalauta! Sama uudelleen... Se meni jo liian pitkälle. No, haistateltiin pitkät sille introlle ja aloitettiin suoraan seuraavasta osasta. Jo onnistui.
 
No, tais olla toisiks edellinen keikka ja kerrankin mulla oli oikein 2 kitaraa ja eri vireissä. Ekan biisin jälkeen vire heti vaihtui, mutta missä toinen kitara. No, josko basisti spiikkailis jotain sillä välin, kun käyn vähän takahuoneessa... Ja sehän spiikkas...

Se meni jo liian pitkälle. No, haistateltiin pitkät sille introlle ja aloitettiin suoraan seuraavasta osasta. Jo onnistui.
.
 
Aika pro meininkiä, hehee :)

"And this is not Johnny B Good"
 
siis Johnny B. Goode

siis Johnny B. Goode
 
Niin muuten olikin, olitko sinäkin siellä?

Meille ei ole vielä kertynyt kun kolme keikkaa mutta kerrottaan.
 
Eka keikka. Ekassa biisissä rumpali lopettaa puoli tahtia liian aikasin. Arvaa oliko hyvän kuuloista. Olisi edes lopettanut tahdin aikaisemmin, mutta ei. Puoli tahtia sen olla pitää.
 
Saimaisessa keikassa multa putosi pleku kun oli oikein kitaravetoinen kohta, onneksi sain nopeasta taskusta poimittua.
 
Toinen keikka. Rumpali tekee saman virheen kun ensimmäisessä ;) Keikat olivat siis peräjälkeen, ei keretty välissä reenaamaan.
 
Minä feidaan kitaran hienosti pois volapotikalla. No sitten kun tulee oikein mättökohta niin se on vieläkin nollassa :P Noloa oli muttei mitään hirveen vakavaa.
 
Kolmas keikka. Rumpali sairas. Soitetaan vähän akustishenkisesti. Soitan rumpuja/kitaraa. Kaikki meni hyvin paitsi et maillä oli basidsti mukana -> kohtalokasta. Meillä oli käytössä akustinen piano joka siis täytyi mikittää. Basistilla oli vahingossa styrkkarista volat täysillä joten jokainen nuotti pisti pianon kiertämään. Ja ennen keikkaa olin kysynyt että "onhan sulla asetukset samoin kun soundchekissä?"
 
Joku ehkä ihmettelee että miten ei huomattu että basso oli täysillä? No, sali oli täynnä ja me soitettiin lattiatasolla, joten ääni vääristyi. Lisäksi kyllä kysyttiin, mutta ei sitä voi juosta jokaista vahvistinta katsomassa erikseen kun yleisö seisoo ja oottaa ihan parin metrin päässä.
 
Sellasta.

On muuten tajuttoman hyvä kirja se Rokatessa Roiskuu! Kannattaa hankkia! Siitä saa useammatkin naurut, ja mukana on kaikkee kusesta kaljaan ja maitotonkkaan! On siis Timo Raution (?) kirjottama... Eikös sille pitäny joskus ilmestyä jonkinlainen jatko-osa, mihin kerättäis roudarien ketomuksia....?! Tietääkö joku tarkemmin? En oo minä ainakaan vielä löytäny sitä kaupoista...
 
Toinen hyvä on joku kirja joka kertoi Tavastian "elämänkerran" ja kaikkee takahuonetapahtumia (ei tosin oo yhtä mokapainotteinen, mutta hyvä silti...)... Ei vaan piruuttaankaan tule nimi mieleen...

Mulla on kans toi Rokatessa roiskuu omana. Hauska opus. Lienee se seuraava osa vielä työn alla. Tekijän mukaan siihen olis sit tarkotus tulla tarinoita niiltä bändeiltä, jotka ei ykköseen mahtunu mukaan ja sit tosiaan tarinoita myös roudareilta ja muilta takapiruilta. Kirjassa on mailiosoitekin, että kaikki julkkikset ja vähemmän julkkiksetki voi sit lähettää omat kokemuksensa. Nyt just en kyllä jaksa alkaa kaivelemaan sitä kirjaa tuolta hyllyjen uumenista.