Yleistä keskustelua musiikista ›

Hups!
 
Kyllähän MBV:n "Loveless" on kerrassaan mainio surina-albumi ja "In Utero" Nirvanan selkeästi paras lätty.
Spiritualizedin "Ladies and Gentelemen...":a en ole kuullut, mutta ainakin yhtyeen uusin albumi on todella hieno ja "yleisen mielipiteen" (tiedän, brittitoimitajat) mukaan tuo listalla oleva teos on vielä parempi...
 
Juu, en väitä, etteikö esim. MBV:n levy olisi hyvä, mutta esim. Bowien levyjä ei ole yhtään noin korkealla, vaikka väittäisin, että Bowie on suurempi ja merkittävämpi osa rockhistoriaa kuin MBV.
 
In Uterokin saattaa olla paras lätty, mutta aiemmissa vastaavissa äänestyksissä on Nevermind lähes aina ollut 5:n kärjessä ja In Utero jossain perässä.
 
Spiritualized on omallakin hankintalistalla kärkisijoilla :)
 
Mutta tottahan tuo on, että Sabotaget ja In Rockit puuttuvat ja se on vääryys. Sitten tuolta löytyy joku Andrew WK, joka matkii Purplea, Sabbathia ja Twisted Sisteriä omalla tylsällä tavallansa.

Paha toivomus. Jos yhtyeitä ei muista kukaan, on esimerkkien antaminen mahdotonta. Jos taas luettelee esimerkkejä, samalla kumoaa oman väitteen. :o)
 
Mutta toisaalta ilman argumentointiahan voi väittää mitä tahansa. No periaatteessa olen samaa mieltä, mutta esim. The Strokesin pikaiseen unohdukseen en usko.

Medication
The Strokesin pikaiseen unohdukseen en usko.
 
Nojaa... *köh*. Oikeutetustihan se oli sijallaan. Ihan samalla tavalla kuin "Suomen" listalla YleXillä jotkut Apulannan / Rasmuksen uutuudet.
 
Nämähän ovat maku ja mutu asioita josta ei voi faktalla tapella, mutta mielestäni tuolla listalla voi pyyhkiä persettä ihan suosiolla.

Juu, en väitä, etteikö esim. MBV:n levy olisi hyvä, mutta esim. Bowien levyjä ei ole yhtään noin korkealla, vaikka väittäisin, että Bowie on suurempi ja merkittävämpi osa rockhistoriaa kuin MBV.
 
Tuossa olet kyllä aivan oikeassa.
 
Mutta toisaalta taas, enkä nyt puolustele listan laatijoita, rockhistorian painoarvo pelkästään historiallisessa mielessä on hieman liiallinen tuollaisia listoja tehdessä (mikäli listoja nyt ylipäänsä pitää tehdä). Tyyliin "kyllähän se Sgt. Pepper siellä täytyy olla, jos sitä on kautta aikojen hehkutettu".
 
Ehkä tuo lista vaan heijastaa NME:n tämänhetkisten toimittajien tämänhetkistä musiikkimakua. Kun toimittajat ja heidän makunsa taas muutaman vuoden päästä vaihtuvat, vaihtuu listakin tyystin.
 
Tiedä häntä.

En ymmärrä Stone Rosesin sijoitusta. Monet tuota levyä kyllä kehuu, mutta mulle ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta auennut sitten millään.

Minua huvittaisi tietää mihin kaikki tällaisten listojen kasaajat oikein pyrkivät. Oliko tämä nyt siis toimituksen kasaama lista?
Heviä ei ole lainkaan. Ei Black Sabbathia, ei Deep Purplea, ei edes Metallicaa. Jonkinlaista asenteellisuutta kenties?
 
Joo eli siis, merkittävimmät levyt.... olet oikeassa. Merkittävyys syntyy esimerkissä jonka perusteella syntyy uusia suuntauksia tai tapauksissa joiden viitoittamaa tietä ei kukaan muu kykene kulkemaan. Ja sen perusteella merkittävimmät levyt löytyvät ( rock/pop ) viime vuosisadan puolivälin blues antimissa, viiskytluvun suunnan näyttäneissä rock levyissä ( Elvis, Chuck Berry, Little Richards, Jerry Lee Lewis etc.. ) kuuskyt luvun britti invaasio, seitkytluvun hevi pioneerit sekä proge jättiläiset mukaanlukien disko hämyt. Kaheksankyt luvulta laskien eteenpäin ei juurikaan ole merkittävyyksiä syntynyt ( no rap ja jotain muuta ) koska suurin osa musiikista on erilaista variaatioita aiemmin mainituista. Musiikin merkittävyys nähdään vasta parinkymmenen vuoden kuluttua sen syntymästä.

No sanotaanko näin, että tämä em. tusinapopbändi (heh) the Strokes varmasti muistetaan 25v kuluttua. Miksei muistettaisi ? Tämänhetkinen hypetys ja suosio takaa muistelun tulevaisuudessa.
 
The Strokes saatetaan muistaakin, mutta ei juurikaan musiikillisten ansioittensa vuoksi. Levy on tasapaksuudestaan huolimatta ihan kohtalainen rokkilätty (jos olisin musiikkitoimittaja, niin antaisin 3,5 tähteä), mutta ei missään tapauksessa kuulu kaikkien aikojen parhaiden albumien joukkoon.
 
Heviä ei ole lainkaan. Ei Black Sabbathia, ei Deep Purplea, ei edes Metallicaa. Jonkinlaista asenteellisuutta kenties?
 
AC/DC:n "Back In Black" oli mielestäni mukana (ja ansaitusti), mutta siihenpä se heavyn osuus taisi jäädäkin. Englantilaisissa ja amerikkalaisissa musiikkilehdissä ei olla taidettu muutenkaan kyseistä genreä hirvittävästi arvostaa.

The Strokes saatetaan muistaakin, mutta ei juurikaan musiikillisten ansioittensa vuoksi. Levy on tasapaksuudestaan huolimatta ihan kohtalainen rokkilätty (jos olisin musiikkitoimittaja, niin antaisin 3,5 tähteä), mutta ei missään tapauksessa kuulu kaikkien aikojen parhaiden albumien joukkoon.
 
Tämähän on makuasia. Faktoihin perustuen taas asiaa voidaan pyöritellä.
 
1) Strokes tekee kakkoslevyn (hyvä/huono) ja hajoaa. Paikka ikilistoilla varma (vrt. Stone Roses)
 
2) Strokes hajoaa ennen kakkoslevyä (paikka TOP-listoilla satavarma aina)
 
3) Strokes tekee Suedet eli tekee kriitikoiden ja median lemmikin debyytillään, sen jälkeen tekee useampia debyyttiä huonompia levyjä ja pikkuhiljaa tapahtuu käänteisreaktio, jolloin vanhat teot unohdetaan ja maine häviää :)
 
Nämä ovat spekulointeja vaan.. Eikä Strokesia ja em. bändejä voi verrata musiikillisesti, mutta hypetyksenä ja mediailmiönä ehkä.