Yleistä keskustelua musiikista ›

Yallup: Onko niin, että ihan rap ja hiphop on nykyään R&B ja siitähän jaettiin oma Emma-palkintokin. Minulle rytymänbluussia edusti aikoinaan Dr Feelgood
 
Tää nyt on tätä, mutta mulle (Wilkon) Dr Feelgood edusti rockn rollia. Usein siirtymä rytymänbluesista rockiin tarkoitti kalpenemista, mutta Dr Feelgoodin tapauksessa se tarkoitti vielä asteen verran lisää tiukkuutta ja sähäkkyyttä.
 
Tästä viimeisten noin 20 vuoden rnb:stä en paljoa tiedä eikä mun satunnaisen kuuntelun perusteella tarviikaan tietää.

Tosiaan, pubirokkikin on r'n'b:tä.

Henri Henri Olavi: Tosiaan, pubirokkikin on r'n'b:tä.
 
No ei se kyllä oo. Fabulous Thunderbirdsissä sitä on ehkä hitunen ja George Thorogood ymsissä puolikas hitunen.
 
James Hunterissa on jo useampi hitunen. Mutta häntä en laskekaan pubirokkariksi.
 
sormunen: Usein siirtymä rytymänbluesista rockiin tarkoitti kalpenemista
 
Juurikin näin.

Epämuusikko: No ei se kyllä oo.
 
Eli Dr. Feelgood ei ole siis r'n'b:tä?

Henri Henri Olavi: Eli Dr. Feelgood ei ole siis r'n'b:tä?
 
Jos multa kysytään niin ei oikein. Ymmärrän niitä jotka ovat toista mieltä, ja otan vastaan kappale-esimerkkejä jotka todistavat väitteeni vääräksi.

Mainiossa Ennen Elvistä-kirjassa kerrotaan rhythm and bluesin nimihistoriasta seuraavasti:
Toinen maailmansota avasi etelän mustille pohjoisen teollisuustyöpaikat luoden melkoisen muuttoaallon sekä varallisuuden nousun, jolloin maalaisbluesin viehtymys viinaan ja väkivaltaan sai seuraajakseen sanoituksissa kaupunkiympäristön monikirjoisemmat ongelmat sekä swing-kaudelta taitavat muusikot että reippaan menon.
Ei silti kyllä maalaisbluesillakin sähköistyessään oli oma kuulijakuntansa mustien joukossa.
Kirja mainitsee esimerkikin ensimmäisestä rhythm and blues-levystä, Lionel Hamptonin ja Illinois Jaquetin levyttämän Flying Home vuodelta 1942. Reipasta menoa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=3yxWONmkc14
 
Levymenekin myötä Billboard alkoi 40-luvulla listata mustia levyjä nimellä Harlem Hit Parade, josta sitten tuli Race Records. Myöhemmin toimittaja Jerry Wexler (myöhemmin Atlantic-levy-yhtiön johtaja) ehdotti nimeä Rhythm & Blues, joka 60-luvulla muuttui nimeksi Soul.
Yllättävä huomio kirjassa on, että kun 80-luvun soul muuttui - syntikkaplöröksi, sanon minä - oli jälleen keksittävä uusi nimi ja se oli R&B pelkillä isoilla kirjaimilla. Tätäkään en huomannut, vaikka oli olevinani niin ajan hermolla aikoinaan.
Itse kun olen vanhan koulun Blues News-kasvatti, niin minulle rhythm and blues on ollut tuota mustien 40/50-lukujen reipashenkistä menoa kuten vaikkapa Wynonie Harris tuomarin juttusilla kolttosiensa jälkeen.
 
https://www.youtube.com/watch?v=vBeASSgWJsY
 
Ei sovi unohtaa genreen kuuluvaa doo-woppailuakaan. Tässä itketetään tyttöä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=a4M4eHvuR0s
 
Ennen valaistumista saatoin pitää rhythm and bluesina kaikenlaista mustaa rytyämistä varsinaisen bluesin ulkopuolella. Mielestäni tämä Dannyn tiukka väsyneisyys vielä kuuluu kyllä rhythm and bluesiin tai ainakaan en keksi sille muuta lokeroa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=w35okPrBTAE
 
Juuri saamani tiedon mukaan Beyonce voitti Grammyn niin parhaasta R&B-kappaleesta kuin perinteisestä R&B-esityksestä. Mikähän mahtaa noita erottaa (tai kuka)?

Epämuusikko: Jos multa kysytään niin ei oikein. Ymmärrän niitä jotka ovat toista mieltä, ja otan vastaan kappale-esimerkkejä jotka todistavat väitteeni vääräksi.
 
Kyllä silloin 70-luvulla Feelgood oli rytymänbluussia ainakin nuortenlehdissä ja vielä tänäänkin mm suomenkielisessä Wikipediassa. Myös englanninkielisessä Wikissä mainitaan "erottuva brittiläinen R&B" ja tietysti pub-rock. "By late 1973, the band's driving R&B influence had made them one of the most popular bands on the growing London pub rock circuit"
 
Bändi siis esiintyi lähinnä pubeissa ja käydessään Oulun Kuusrockissa 1975, se oli heidän ensimmäinen ulkoilmakonsertti.

Kun puhutaan 70-luvun musiikista, myös esim Boney M lasketaan (nykyään) R&B:ksi. Ei varmaan siihen aikaan sitä termiä käytetty vaan oli disco-kamaa. En sitten tiedä jenkkien radiokanavista, miten musiikit luokiteltiin. Meillä ei tietääkseni asiaa käsitetty samalla tavalla - ainakaan nuorison ja vaikka Suosikki- Help-lehtien jutuissa.

Epämuusikko: Jos multa kysytään niin ei oikein. Ymmärrän niitä jotka ovat toista mieltä, ja otan vastaan kappale-esimerkkejä jotka todistavat väitteeni vääräksi.
 
Feelgood ei ole sitä mitä nykyään tarkoitetaan R'n'B:llä, mutta Feelgoodin alkuaikoina se ainakin Suomessa luettiin kuuluvaksi kyseiseen genreen johon todellakaan taas ei luettu Boney M:ää, joka puolestaan nykykatsannossa sitä on :)
 
Edit: niinkö ettäkö myös kirjoitusasu merkkaa siinä mitä R&B tarkoittaa? Okei, luovutan!

Epämuusikko: Jos multa kysytään niin ei oikein. Ymmärrän niitä jotka ovat toista mieltä, ja otan vastaan kappale-esimerkkejä jotka todistavat väitteeni vääräksi.
 
Ei nyt kuitenkaan ruveta postimerkkeilijöiksi. Pubirokki pohjasi vahvasti bluesiin. Bändit kyllä vetelivät mutkia suoriksi ja sikäli lanasivat (kuten Ilen aikainen Hurriganeskin) tietä punkille. Pubirokkiskenessä oli paljon hyviä bändejä, mutta niitten joukossa (Wilkon) Dr Feelgood oli kyllä vielä jotain paljon enemmän.
 
Mutta jos tämä tulkinta klassisesta Boom Boom Boomista ei ole bluesia, rhythm and bluesia ja rock and rollia samassa paketissa i kubik, niin sitten saa olla olematta. En ole koskaan välittänyt villapaitabluesista enkä filateliasta.
 
https://www.youtube.com/watch?v=snujJcogP4Y
 
PS: Kandee kiinnittää huomiota rumpalin työskentelyyn. Siinä on aitoa henkeä.

Yallup: Kyllä silloin 70-luvulla Feelgood oli rytymänbluussia ainakin nuortenlehdissä ja vielä tänäänkin mm suomenkielisessä Wikipediassa. Myös englanninkielisessä Wikissä mainitaan "erottuva brittiläinen R&B" ja tietysti pub-rock. "By late 1973, the band's driving R&B influence had made them one of the most popular bands on the growing London pub rock circuit"
 
Bändi siis esiintyi lähinnä pubeissa ja käydessään Oulun Kuusrockissa 1975, se oli heidän ensimmäinen ulkoilmakonsertti.
 
Varmana joo, mutta tässä asiassa olen Uusikaverin linjoilla.

Kefiiri: johon todellakaan taas ei luettu Boney M:ää, joka puolestaan nykykatsannossa sitä on :)

 
Sehän on diskoa, mutta diskohan on äränpeetä.

Henri Henri Olavi: Sehän on diskoa, mutta diskohan on äränpeetä.
 
*huoh*
 
sopikaa keskenänne.

Englannissa ja Amerikassa R'n'B on tarkoittanut vähän eri asioita.
 
E: Siis tämän tapaista asiaa tarkoitin.
 
"British rhythm and blues differed in tone from that of American artists, often with more emphasis on guitars and sometimes with greater energy. British rhythm and blues singers were criticised for their emulation of rhythm and blues vocal styles, with shouts, glottal stops, moans and cries. However, vocalists such as Van Morrison, Mick Jagger, Eric Burdon and Steve Winwood did not attempt to emulate a particular singer and were seen by critics as able to sing the blues convincingly and with some power. In cover versions of R&B songs, riffs were often simplified or used less frequently. The object of the music was usually to whip up energy, rather than to produce musical finesse. Many groups were based around guitars (rhythm, lead and bass) and drums and as a result arrangements tended to be guitar-oriented and at higher tempos than the originals. Amplification of guitars to the highest levels of underpowered amplifiers created the over-driven guitar sound that would become characteristic of rock music."
 
Mutta 2000-luvun määritelmät taitaa olla toisen tyyppiset molemmissa maissa.

Voidaanko asiaa lähestyä vaikka Emma-gaalan kautta. Siellähän on seuraavat genret:
 
Jazz, Pop, Rock, Iskelmä, Metalli, Etno, Klassinen, Alternative - ja tämä Rap/R&B jossa on menestyneet luonnollisesti räppärit, mutta usein myös hiphop.
 
Tämä eroaa esikuvastaan Grammystä, jossa Rap ja R&B on omassa genressään.

Itse en edes tuossa äsken mähissyt vanha r 'n b vs nyky -r 'n b vaan vanha r 'n b vs valkoiset bändit soittamassa hurriganesin kaltaisia asioita ja sen sanomista r 'n b :ksi.

Äh. Tänään näemmä peruutan kaikki kommenttini.

Eikö vaan kaikki voisi olla R'n'B:tä? Olis helpompaa. Paitsi toki klasari, mutta sitähän ei kukaan kuuntele.

Henri Henri Olavi: Eikö vaan kaikki voisi olla R'n'B:tä? Olis helpompaa. Paitsi toki klasari, mutta sitähän ei kukaan kuuntele.
 
No ei voi. Joku roti.

Epämuusikko: No ei voi. Joku roti.
 
Munsta se olisi hauskaa. Olis vaan musaa kun olis vain yksi genre. Loppuisi turhat luokittelut. Mä itse taidan ottaa tuon käyttöön. Seuraavaksi kun joku kysyy multa millaista musaa teen, vastaan r'n'b:tä.