Yleistä keskustelua musiikista ›

Milkop: Eivät ehkä enää niin. Mutuilen että nuoremmalla väellä Tiktokin pätkät ovat korvanneet nuo.
 
Niinpä. Nykyään kun ei ole enää MTV:täkään.

Hyvä avaus Velipesoselta. Annoin plussan.
 
ja joo, nämä on isoja huolenaiheita.

Epämuusikko: Hyvä avaus Velipesoselta. Annoin plussan.
 
ja joo, nämä on isoja huolenaiheita.
 
Näin tosiaan on. Lainaan tähän vielä Pesosen aloituksen:
 
"The problem is that there's nothing to sell" sanoi Rat Scabies haastattelussa jo kymmenen vuotta sitten.
 
Jotenkin musan teko taitaa luisua osa-aika-amatöörien hoidettavaksi. Jonkun mielestä voi olla hyväkin että musaa tehdään vain rakkaudesta lajiin eikä dollarin kuvat silmissä. Mutta olisihan se kiva että joku vielä tekisi myös musiikkia johon on voitu panostaa sataprosenttisesti.

Upean historian lisäksi jäljellä on lähellä kiviröykkiöitä ja savuavia lantakasoja. Mielenkiintoista nähdä, kuinka alas tämä race to the bottom vielä voi vajota.

tässä on käynnissä kaksi race to the bottomia, joista suurempana ärsytyksen aiheena itselleni on nämä esim. tiktok-seurannan kautta etsittävät uudet tunetettavat kehot ja sielun korvikkeet, "biisit" made by herraties kenen joko algoritmi tai psykologisten musiikkioptimoijien kätyrikerho. se toinen kisa on se, että mennään kengännauhabudjeteilla mutta musiikki edellä.
 
toivon jälkimmäiselle paljon hyvää ja seuraajia ja pitkällä tähtäimellä taloudellista kannattavattavuuttakin. Ekalle toivon pikaista väkivaltaista kuolemaa.
 
tuossa välissä saa heittää hyvästit levy-yhtiöille sellaisena kuin mitä ne tunnetaan, sekä suurelle osalle vanhan maailman rahoitusmalleista.

Epämuusikko:
tuossa välissä saa heittää hyvästit levy-yhtiöille sellaisena kuin mitä ne tunnetaan, sekä suurelle osalle vanhan maailman rahoitusmalleista.
 
Tämän näen pelkästään positiivisena asiana.

Henri Henri Olavi: Tämän näen pelkästään positiivisena asiana.
 
Tiettyyn pisteeseen asti samat sanat.

Levy-yhtiöiden kuolemassa on sekin puoli että muusikolta poistuu eräs musiikkinsa laadun mittari, nimittäin se että hän voi ennen olettaa jotain tekemistensä tasosta silloin, kun joku muu halusi sijoittaa muusikon musiikkiin omia rahojaan.
 
Laadun mittareita on siis yksi vähemmän.

Levy-yhtiö sijoittaa musaan, jos kuulee siinä kaupallista potentiaalia. Toki on kiva jos siinä on taiteellistakin silmää päätöksen takana, mutta kyllä levy-yhtiön ensisijaisen laatutarkkailun määrittelee kaupallinen potentiaali. Kärjistettynä siis. Toki on indie-lafkoja paljon, jotka yrittää vaan saada omansa pois ja ovat iloisia jos tulee vähän extraakin. Pienlevy-yhtiöiden kuolemaa en toivo, enkä suurtenkaan, mutta jos pitäisi valita, niin pitäisin mieluummin indie-lafkat ja heivaisin kaikki kaupalliset lafkat.

Niin, perinteiset levy-yhtiöt varmaan ovat julkaisseet mitä vaan minkä on arveltu myyvän. Taiteellisen laadun mittari moinen tuskin on, mutta jonkin sortin laatuahan musassa pitää olla jos se menee kaupaksi.
 
Sinänsä tuntuu että pieniä levy-yhtiöitä riittää Suomessakin aivan tolkuttomat määrät. Kun katsoo vaikka Soundin levyarvosteluja, niin melkein joka levy on eri nimisen pienpuljun julkaisema. Nimet ovat paikoin kekseliäitä :D
 
Mutta eihän tuo touhu ole bisnestä tämän ketjun otsikon tarkoittamassa mielessä.

Kefiiri: jonkin sortin laatuahan musassa pitää olla jos se menee kaupaksi.
 
No ilman muuta!
 
https://www.youtube.com/watch?v=ZgjKQLXyuGE

Ehkä tämä on kaikille itsestäänselvyys, mutta kyllä ennen isojen levy-yhtiöiden pomoissakin oli sellaisia, joille musiikki oli intohimo. Esimerkkinä vaikkapa Atlantic Recordsin Ahmet Ertegun ja Elektran Jac Holzman. Eipä nykyisiä taida kiinnostaa muu kun oman omaisuuden kasvu. Holzmanhan esim. tuumasi Nicon Marble Index-levystä, että tämä ei tule myymään, mutta koska se on hieno taideteos, se pitää julkaista. Tiettyhän se toki monien kohdalla oli, että kenkää tuli sitte jossaki vaiheessa, jos levyt ei myyneet. Niconki seuraavan levyn julkaisi Reprise ja sitä seuraavan Island.

Mortte: Ehkä tämä on kaikille itsestäänselvyys, mutta kyllä ennen isojen levy-yhtiöiden pomoissakin oli sellaisia, joille musiikki oli intohimo. Esimerkkinä vaikkapa Atlantic Recordsin Ahmet Ertegun ja Elektran Jac Holzman. Eipä nykyisiä taida kiinnostaa muu kun oman omaisuuden kasvu. Holzmanhan esim. tuumasi Nicon Marble Index-levystä, että tämä ei tule myymään, mutta koska se on hieno taideteos, se pitää julkaista. Tiettyhän se toki monien kohdalla oli, että kenkää tuli sitte jossaki vaiheessa, jos levyt ei myyneet. Niconki seuraavan levyn julkaisi Reprise ja sitä seuraavan Island.
 
Juu, ilman muuta. Edellä oleva oli omalta osaltani kärjistystä, eikä mikään tietenkään ole niin mustavalkoista. Hienoa että Nicoa on julkaistu! Pidän Nicosta.

Eikös nykytilanne ole siinä mielessä reilu, että koska muusikko on, tai ainakin sen ehkä pitäisi olla viihdyttäjä, niin hän elättäköön itsensä viihdyttämällä yleisöä. Eli käymällä keikoilla.
Kirjailijahan taas on siinä tilanteessa, että hän vain myy kirjoja. Ei ole paljon keikkoja. Tuskin kukaan menisi keikalle, jossa kirjailija lukee omia kirjojaan.
Ehkä se oli alunperinkinkin vähän epistä, että artisti sai rahaa sekä levymyynnistä, että keikkatuloista.
Pitäisi kysyä Larsilta, joka Napsterille suuttui. Muutenkaan kirjoituksessani ei ole mitään pointtia.

Henri Henri Olavi: No ilman muuta!
 
https://www.youtube.com/watch?v=ZgjKQLXyuGE
 
Arvelin, että tulee jotain Bat & Ryydiä, mutta kauas ei mennyt.

gotthard: Eikös nykytilanne ole siinä mielessä reilu, että koska muusikko on, tai ainakin sen ehkä pitäisi olla viihdyttäjä, niin hän elättäköön itsensä viihdyttämällä yleisöä. Eli käymällä keikoilla.
Kirjailijahan taas on siinä tilanteessa, että hän vain myy kirjoja. Ei ole paljon keikkoja. Tuskin kukaan menisi keikalle, jossa kirjailija lukee omia kirjojaan.
Ehkä se oli alunperinkinkin vähän epistä, että artisti sai rahaa sekä levymyynnistä, että keikkatuloista.
Pitäisi kysyä Larsilta, joka Napsterille suuttui. Muutenkaan kirjoituksessani ei ole mitään pointtia.
 
Kirjailijat kiertävät itse asiassa paljonkin puhumassa teoksistaan ja kirjoittamisesta yleensä.

gotthard: Eikös nykytilanne ole siinä mielessä reilu, että koska muusikko on, tai ainakin sen ehkä pitäisi olla viihdyttäjä, niin hän elättäköön itsensä viihdyttämällä yleisöä. Eli käymällä keikoilla.
Kirjailijahan taas on siinä tilanteessa, että hän vain myy kirjoja. Ei ole paljon keikkoja. Tuskin kukaan menisi keikalle, jossa kirjailija lukee omia kirjojaan.
Ehkä se oli alunperinkinkin vähän epistä, että artisti sai rahaa sekä levymyynnistä, että keikkatuloista.
Pitäisi kysyä Larsilta, joka Napsterille suuttui. Muutenkaan kirjoituksessani ei ole mitään pointtia.
 
Kyllähän se tosia-asia on, että Suomessa aika harva on koskaan elättänyt itsensä musiikinteolla, vaikka kuinka tekisi levyjä ja keikkaa. Ja nekin ketkä on, niin suurimmalla osalla ei ole ollut kovin leveä leipä. Jotku Cheekit ja JVG:t on sitte erikseen. Eikä sinne keikalle vaan mennä, jonku ne keikat pitää myydäki. Minä olen ollut harrastelijamuusikko aikalailla 40 vuotta, joskus 90-luvulla oli hetken aikaa keikkamyyjä, jolta ei koskaan saatu rahaa yhdestäkään keikasta. Nytten on niin vaikeaa itse saada keikkoja, että päätin tässä just, että yhtäkään en enää itse hommaa, menen mielummin vaikka Kaisaniemen opintoputkeen yksin soittelemaan. Elanto ei tosiaankaan koskaan ole tullut musantekemisestä.

Pidän kiinni avauspuheenvuorooni sisältyvästä väittämästä ettei musiikkibisneksellä ole enää mitään myytävää.
 
Kun ei ole myytävää musiikkia, ei ole musiikin kaupallisuuttakaan, joten kaupallisuus tai ns. myyvyys ei voi enää olla julkaisupoliittinen karsiutumisperuste, jos on puhe musiikkibisneksestä.
 
Kaupallisuutta ei siis ole, ei yksinkertaisesti ole, siinä merkityksessä jossa sitä keksittiin vastustaa joskus menneinä vuosikymmeninä.

Pyöriikö Universal Music Group, Sony Music Entertainment ja Warner Music Group siis nykyisin jonkin muun kuin musiikin tuotoilla? Nämä käsittääkseni ovat nykyisin ainoat isot levy-yhtiöt, jos joku on vielä kerinnyt ostaa jonkun noista yhtiöistä ja jäljellä on enää vain 2 tai yksi niin saa mua siitäkin valistaa. Mutta siis mikäli nuo kolme saa tuottonsa edelleen musiikista, niin eiköhän se niille ole tärkeintä se mahdollisimman suuri voiton maksimointi eli ts. kaupallisuus. Eipä taitas kukaan uusi "Nick Cave" päästä noihin.

Mortte: Pyöriikö Universal Music Group, Sony Music Entertainment ja Warner Music Group siis nykyisin jonkin muun kuin musiikin tuotoilla? Nämä käsittääkseni ovat nykyisin ainoat isot levy-yhtiöt, jos joku on vielä kerinnyt ostaa jonkun noista yhtiöistä ja jäljellä on enää vain 2 tai yksi niin saa mua siitäkin valistaa. Mutta siis mikäli nuo kolme saa tuottonsa edelleen musiikista, niin eiköhän se niille ole tärkeintä se mahdollisimman suuri voiton maksimointi eli ts. kaupallisuus. Eipä taitas kukaan uusi "Nick Cave" päästä noihin.
 
Juju onkin siinä että se mitä he myyvät ei täytä musiikin tunnusmerkkejä. Siksi "there's nothing to sell".
 
Eli jos jossain on joku biisintekijä joka tahtoo tulla kaupallisesti ohjeistetuksi niin ei tule, koska bisnes ei ole kiinnostunut "biiseistä" tai "biisintekemisestä" tai "muusikon orjuuttamisesta" enääN.
 
Iät ja ajat on vain pyöritetty tietonkoneessa jonkinlaista sommitelmaa joka ei edes täytä sommitelman tunnusmerkkejä. "Jos se on noin huono niin sen varmaan täytyy olla musiikkia", ajattelee varmaankin joku!