Yleistä keskustelua musiikista ›

Ai niinku räppiä sisään, musiikkia ulos?

Jucciz: Ai niinku räppiä sisään, musiikkia ulos?
 
Kylläpä kyllä.

Sitä se vapaamielisyys teettää. Asiat alko menee huonoon suuntaan siinä 1800/1900 lukujen vaihteessa ja tässä sitä ollaan.
:D

Musa alkoi mennä huonoon suuntaan siinä kohtaa, kun sitä ei enää sävelletty ja esitetty jumalaa ylistääkseen.

Henri Henri Olavi: Musa alkoi mennä huonoon suuntaan siinä kohtaa, kun sitä ei enää sävelletty ja esitetty jumalaa ylistääkseen.
Eli 1400-1500 luvulla renesanssimusan yleistyessä?

Henri Henri Olavi: Musa alkoi mennä huonoon suuntaan siinä kohtaa, kun sitä ei enää sävelletty ja esitetty jumalaa ylistääkseen.
 
Ihminen todellakin keskittyy epäolennaisuuksiin jos hänen kriitikkonsa on joku jumalaa alempiarvoinen taho kuten esim. yleisö, kustantaja tai hän itse.

Nythän elämme kyberdeliaa eli käyttöliittymän aikakautta, jossa sekä akustiset että sähköiset soittimet, sähköisillä tarkoittaen vaikkapa sähkökitaraa tai sähköurkua, ovat ehdottoman vanhentuneita. En usko että perinteisten soittimien yhdistäminen tietokonemusiikkiin, mitä esim. joku house varmasti on, olisi mitenkään mahdollista.
 
Monihan sellaista tekee mutta uskoakseni he ovat liikkeellä turhaan. Soitin on päämäärä itsessään, käyttöliittymä ei voi koskaan olla.
 
Polkupyörän satula ei tässä katsannossa mielestäni ole käyttöliittymä vaan päämäärä itsessään.

velipesonen: En usko että perinteisten soittimien yhdistäminen tietokonemusiikkiin, mitä esim. joku house varmasti on, olisi mitenkään mahdollista.
 
Monihan sellaista tekee mutta uskoakseni he ovat liikkeellä turhaan. Soitin on päämäärä itsessään, käyttöliittymä ei voi koskaan olla..
 
Tarkennatko vähän? Päämäärä?
Itse harrastan tuota perinteisten soittimien yhdistämistä tietokonemusaan.

KaRa: Tarkennatko vähän? Päämäärä?
Itse harrastan tuota perinteisten soittimien yhdistämistä tietokonemusaan.
 
Jos lähden perustelussani toisesta päästä: soitin, onpa sitten gongi, piano, sähkökitara tai huilu, ei tyhjene ajatukseen käyttöliittymästä jolla ohjataan ääntä tuottavaa prosessia. Soittajan ja soitettavan kontaktipintaan jää aina jotain tässä katsannossa ylimääräistä, sanottakoon sitä hyvin laajassa merkityksessä kosketukseksi.
 
Digitaalisen tietokoneen käyttöliittymiä voi rakentaa ja ohjelmoida monin tavoin ja hyvin viisaasti mutta mikään niistä ei voi olla päämäärä itsessään vaan soittaja itse sijaitsee aina jossain digitaalisen kyber-prosessin välissä, keskivaiheilla, siellä jossakin missä ohjaimen voi ana korvata toisella numeerista informaatiota koodaavalla ohjaimella.
 
Analoginen soitin taas on osa konkreettista todellisuutta samalla tavoin kuin alushousut tai polkupyörän satula. Se ei tyhjene välineellisyyteensä vaan sen on oltava päämäärä itsessään jotta sillä tuotettu ääni olisi kiinnostavaa.
 
Digitaalinen kybermaailma "ajattelee" radikaalisti eri tavoin kuin analoginen, sanottakoo konkreettis-todelliseksi, maailmaksi, koska digitaalisessa maailmassa mikä hyvänsä osatekijä on loputtomasti vaihdettavissa ja kopioitavissa. Sehän on koko sen homman juju.

velipesonen: Jos lähden perustelussani toisesta päästä: soitin, onpa sitten gongi, piano, sähkökitara tai huilu, ei tyhjene ajatukseen käyttöliittymästä jolla ohjataan ääntä tuottavaa prosessia. Soittajan ja soitettavan kontaktipintaan jää aina jotain tässä katsannossa ylimääräistä, sanottakoon sitä hyvin laajassa merkityksessä kosketukseksi.
 
Digitaalisen tietokoneen käyttöliittymiä voi rakentaa ja ohjelmoida monin tavoin ja hyvin viisaasti mutta mikään niistä ei voi olla päämäärä itsessään vaan soittaja itse sijaitsee aina jossain digitaalisen kyber-prosessin välissä, keskivaiheilla, siellä jossakin missä ohjaimen voi ana korvata toisella numeerista informaatiota koodaavalla ohjaimella.
 
Analoginen soitin taas on osa konkreettista todellisuutta samalla tavoin kuin alushousut tai polkupyörän satula. Se ei tyhjene välineellisyyteensä vaan sen on oltava päämäärä itsessään jotta sillä tuotettu ääni olisi kiinnostavaa.
 
Siis yritätkö sanoa sitä, että jotta musiikki olisi mielenkiintoista, niin äänet pitää tulla jostain konkreettisesta siitä syystä, että siinä väkisinkin syntyy jotain sivutuotetta ja puolisatunnaista? Tämä voi päteä myös tietokonemusassa. Esim yksi harraste on sellainen että ohjelmoi sarjaan rumpukoneita tuottamaan ominpäiten kaaosmaisia sarjoja joita esim sähkökitaralla yrittää "kesyttää". Ja voi niitä sivutuotteita syntyä muutenkin tietokonemusassakin.
Ja muutenkin, oli mitä oli, niin on aika rohkeaa sanoa absoluuttisen epäkiinnostavaks musiikkia joka on tehty koneella. Kuulostaa enemmänkin mielipiteeltä. Ehken vain saanut ajatuksestas kiinni.

KaRa: Siis yritätkö sanoa sitä, että jotta musiikki olisi mielenkiintoista, niin äänet pitää tulla jostain konkreettisesta siitä syystä, että siinä väkisinkin syntyy jotain sivutuotetta ja puolisatunnaista?
 
EN MISSÄÄN TAPAUKSESSA

velipesonen: digitaalisessa maailmassa mikä hyvänsä osatekijä on loputtomasti vaihdettavissa ja kopioitavissa. Sehän on koko sen homman juju.
 
Mut lopputulos ei ole yhtään sen enempää kuin "analogisessakaan" musassa.

velipesonen: EN MISSÄÄN TAPAUKSESSA
 
En tajua mitä tarkotat tyhjentymisillä ja päämäärillä. Ei pidä tehdä asioista liian vaikeeta itselleen eikä muillekaan. Vaikka kyse onkin jossainmäärin hengentuotteista ihmeellisessä maailmassa, niin jossain kohtaa homman voi helposti naamioida ihmeellisemmäks mitä se oikeesti on.

KaRa: En tajua mitä tarkotat tyhjentymisillä ja päämäärillä. Ei pidä tehdä asioista liian vaikeeta itselleen eikä muillekaan.
 
Ei se tajua itsekään, sillä digitaalinen on aivan täysin yhtä konkreettista maailmaa kuin joku pianokin. Filosofia on hyvin alkeellisella tasolla, mikäli tätä ei kykene käsittämään.

velipesonen: ...soitin, onpa sitten gongi, piano, sähkökitara tai huilu, ei tyhjene ajatukseen käyttöliittymästä jolla ohjataan ääntä tuottavaa prosessia. Soittajan ja soitettavan kontaktipintaan jää aina jotain tässä katsannossa ylimääräistä, sanottakoon sitä hyvin laajassa merkityksessä kosketukseksi.
 
Etkö siis tarkoita niitä sivutuotteita mistä mainitsin? mitä muuta se voi olla?

Henri Henri Olavi: Ei se tajua itsekään, sillä digitaalinen on aivan täysin yhtä konkreettista maailmaa kuin joku pianokin. Filosofia on hyvin alkeellisella tasolla, mikäli tätä ei kykene käsittämään.
 
Täähän se ois. Lopputulos ratkaisee, ei väline. En haluais kuulostaa tylsältä, mutta loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin redusoitavissa aaltoliikkeeksi ja sille aaltoliikkelle on aivan herttaisen yhdentekevää mikä sen synnyttää.

Vessajono: Täähän se ois. Lopputulos ratkaisee, ei väline. En haluais kuulostaa tylsältä, mutta loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin redusoitavissa aaltoliikkeeksi ja sille aaltoliikkelle on aivan herttaisen yhdentekevää mikä sen synnyttää.
 
Niin aaltoliikkeelle mutta ei välttämättä ihmiselle.
Siks ihmettelinkin miksi hän puhui absoluuttiseen sävyyn epäkiinnostavasta äänestä...
noh enpä tiiä.. ei kai mun tarvikaan.

KaRa: Etkö siis tarkoita niitä sivutuotteita mistä mainitsin? mitä muuta se voi olla?
 
En puhu satunnaistekijöistä tai epämääräisyydestä tai aleatoriikasta tai sen semmoisesta. Niistä voisi tietenkin puhua erikseen.
 
On hyvin kummallista jos henkilö ei ymmärrä eroa kybermaailman ja konkreettisen maailman välillä, ja mitä kaikkea siihen eroon sisältyy.
 
Joku täällä puhuu että lopputulos ratkaisee eikä väline, mutta minä sanon vastaan että välineetkin on valittava tarkoituksenmukaisesti. Lisäksi digitaalisuus on oleellisemmassa, syvemmässä merkityksessä "väline" kuin jokin muu.

velipesonen: Joku täällä puhuu että lopputulos ratkaisee eikä väline, mutta minä sanon vastaan että välineetkin on valittava tarkoituksenmukaisesti. Lisäksi digitaalisuus on oleellisemmassa, syvemmässä merkityksessä "väline" kuin jokin muu.
 
Mikä se tarkoitus on? tästä saa kuvan että koet että ihminen on jonkinlainen jumala joka tietää mitä haluaa. Ihminen tietää vain näennäisesti mitä haluaa, mutta tosiasiassa meillä kuitenkin on vain tietyt soittimet ja/tai puitteet millä tehdä asioita.

KaRa: Mikä se tarkoitus on? tästä saa kuvan että koet että ihminen on jonkinlainen jumala joka tietää mitä haluaa. Ihminen tietää vain näennäisesti mitä haluaa, mutta tosiasiassa meillä kuitenkin on vain tietyt soittimet ja/tai puitteet millä tehdä asioita.
 
Tämä on muna vai kana -keskustelu.
 
Ihmiselle on luonnollista valita työkalunsa työtehtävän mukaan. Joskus tietysti kaikki ongelmat alkavat näyttää nauloilta jos käytössä on vain vasara, kuten sanonta kuuluu. Mitä muuta digitaalinen tietokone on kuin alusta työkalujen rakentamiseksi?
 
Onkohan niin että jossain asiayhteydessä on sopivaa korostaa ihmisen suhteellisuudentajua ja jossain taas ei. Katsoimmepa asiaa kummasta päästä tahansa, siitä että valitsemme menetelmämme huolella ja harkiten tai sitten siitä että vain ajaudumme johonkin ratkaisuun ja tupsahdamme lopputulokseen, eri välineiden ja menetelmien keskinäinen erilaisuus ei katoa, ja jotkin erot ovat ns. oleellista lajia.