Yleistä keskustelua musiikista ›

Jucciz: 80-luvun tukkabändiajoista hamaan loppuun saakka yhtä hyvää?
 
Kyllä. Kaikki levyt on hyviä.
 
https://youtu.be/Sv0sQ3ClEC8
 
Aivan helvetin kova biisi tämäkin!

Pop Corn: Ehkä nyt takerrutaan liiaksi tuohon "aina yhtä hyvän" tarkkaan merkitykseen, kun eihän siitä varsinaisesti ollut kysymys, vaan lähinnä siitä, että onko artisteja, jotka eivät ole koskaan "pettäneet" kuulijaansa.
 
Varmasti voi olla niin, että on odottanut ihan jotain muuta, kuin mitä artistilta on sitten tullut, mutta jos siitä on sitten hetkellisen hämäännyksen jälkeen kuitenkin alkanut pitämään, niin eihän artisti ole silloinkaan pettänyt kuulijaansa.
 
Aika monta tulee mieleen tällä määritelmällä.. Tästä saakin taas helposti ketjun, johon voi jokainen käydä luetteloimassa suosikkipantteroitaan.

Tom Waits, The Beatles, Radiohead

jukkajylli: Aika monta tulee mieleen tällä määritelmällä.. Tästä saakin taas helposti ketjun, johon voi jokainen käydä luetteloimassa suosikkipantteroitaan.
 
Niin, no. No, niin.
 
Suomalaisista mieleen tulee Eppu Normaali tuotantonsa puolesta. Niin, ja Edu Kettunen.

King Diamond. Harmittavasti vaan ei pysynyt terveenä kun taisi olla sen verran huonot elämäntavat, että ne aiheutti sydänkohtauksen (suonet tukossa kuin savolaisella rekkamiehellä). Mutta ilmeisesti uutta levyä on tulossa reilun 10 vuoden tauon jälkeen.

Nyt kun mietin, Lemonator on kyllä ollut ainakin voittopuolisesti aina hirveen hyvä. Alusta, lopusta ja keskeltä uraa löytyy yhtä lailla paljon mainiota musaa, tällai suuressa mittakaavassa tarkasteltuna ainakin.

The Police.

Vessajono: Eihän noi oo vielä mitään verrattuna Tales from Topographic Oceansiin, joka on Yesin ylivoimaisesti surkein mahalasku. Täysin käsittämätöntä miten niin hyvä bändi voi epäonnistua niin täydellisesti vieläpä kahden niin hyvän levyn kuin Close to the Edge ja Relayer välissä.
 
Mut joo, itse aiheesta tulee mieleen lähinnä King Crimson ja Tool. Myös Rushin katalogissa on huteja melko vähänlaisesti.
 
TALES FROM TOPOGRAPHIC OCEANS vaatii tietynlaiset laitteet ja olosuhteet ennenkuin sen NEROUDEN oivaltaa !
Itselläni kesti 35 vuotta todeta tuo tosiasia. !!! ihan tosi.
putkivahvistin, hyvälatuinen cd soitin sekä sopivat kajarit saa
Topon kuulostamaan varsin mielenkiintoiselta teokselta.
myös 5.1 kajarit ja riittävän hyvä vahvari saa todella ihmeitä aikaan.
Tavallinen digivahvistin kahdella kaiuttummella ei sovi yhtään tähän mestariteokseen.
 
kyllä topo on paras Yes albumi, monipuolisuudellaan ja heti perässä tulee Relayer joka
taas kuulostaa laitteella kuin laitteella uskomattoman hyvältä.

Tinnittus: Minusta, jos joku artisti on "aina hyvä", niin silloin fanitus on siirtynyt johonkin henkilöpalvonnan puolelle ja sitä musiikkia ei välttämättä enää kuuntele ns. järki päässä.
 
No jos nyt ottaa esimerksi tuon Toolin niin siinähän on monta henkilöä. Laulaja Maynard on kyllä kiinnostava tyyppi kaikkine harrastuksineen, mutta en mä jaksa kaikkia sen Puscifer huumoribiisejä kuunnella siinä missä Toolin tuotanto on ollut alusta asti tasaisen kovaa johon tulee palattua. Eikä tälleen yli 40 vuotiaana enää kiinnosta mikään varsinainen henkilöfanitus, lapset fanittaa sitten jotain Ryhmä Hauta ja voi fanittaa mukana. ;) Lähinnä siis mietin että onko artisteja joiden koko tuotanto toimii aina.
 
Mutta on Toolillakin varmaan aikaa vielä julkaista jotain mitä ei sitten jaksa kuunnella kuin ehkä kerran mielenkiinnosta läpi, mikä kyllä tapahtuu lähestulkoon jokaisen artistin kohdalla kuten Corgan tuossa haastattelussa totesi. Ei kuitenkaan ihan kaikkien. Ehkä jotkut musakemiat paranee jopa kuin viini vanhetessaan.

Kyllä David Bowie on semmoinen. En itsekään ole tykännyt ihan kaikesta sen musasta, mutta vian täytyy olla kuulijassa. Pitäisi vaan kuunnella kunnes ymmärtää mitä on haettu. Aina kun näkee jonkin livepätkän Bowielta, yllättyy positiivisesti. Että miten voi olla noin etevä. Se on aika hyvin! Yllättyy, vaikka tietää odottaa sitä.
 
Ja Bowie ei edes jämähtänyt, oli vaan aina eri tavalla yhtä hyvä.
 
Ja ainahan on Led Zeppelin... onko se niin selvä tapaus että sitä ei edes mainita?
 
Onkohan Captain Beefheart tehnyt huonoa levyä? Sen kaveri Frank Zappa ei muuta tehnytkään.
 
Tuosta tuli mieleeni Ry Cooder, en ole kuullut koko tuotantoa mutta huonoja levyjä hänellä ei vaan voi olla.

Dave Dangerous: TALES FROM TOPOGRAPHIC OCEANS vaatii tietynlaiset laitteet ja olosuhteet ennenkuin sen NEROUDEN oivaltaa !
Itselläni kesti 35 vuotta todeta tuo tosiasia. !!! ihan tosi.
putkivahvistin, hyvälatuinen cd soitin sekä sopivat kajarit saa
Topon kuulostamaan varsin mielenkiintoiselta teokselta.
myös 5.1 kajarit ja riittävän hyvä vahvari saa todella ihmeitä aikaan.
Tavallinen digivahvistin kahdella kaiuttummella ei sovi yhtään tähän mestariteokseen.
 
kyllä topo on paras Yes albumi, monipuolisuudellaan ja heti perässä tulee Relayer joka
taas kuulostaa laitteella kuin laitteella uskomattoman hyvältä.
 
Kuuntelin sen itse asiassa eilen piruuttani ensimmäistä kertaa varmaan kolmeen vuoteen ja kyllähän se vaatis luultavasti lähinnä tietynlaiset - ja kovat sellaiset - huumeet, että siitä sais mitään irti. Mitkään kajarit ja vahvistimet eivät muuta sitä tosiasiaa, että levyllä on biisejä ehkä 30 minuutin edestä ja loput pelkkää muniinpuhaltelua ja tyhjäkäyntiä.

Jos jätetään pois erittäin lyhyen uran tehneet ja Tool-tyyppisesti todella harvoin levyjä julkaisevat, niin ikisuosikki Bonobo tulee mieleen: tietty ydin kuitenkin musiikissa säilynyt, vaikka musiikki on kehittynyt ajan hengessä aina albumista toiseen liki kahden vuosikymmenen ajan. Tosin pari viimeisintä albumia eivät ole mielestäni yhtä timanttisia kuin alkupään tuotanto, mutta sanoisin kuitenkin hyviksi ja tyylikkäiksi tuotoksiksi. Tosin varmaan jollekin nämä uudemmat ovat voineet olla pettymys, muttei minulle ainakaan.

Bonobosta tuli mieleen Röyksopp joka oikeastaan vain parani levy levyltä loppua kohden. Ei näiltä mitään erityisen huonoa levyä tule mieleen.

Jimi Hendrix ollu lyhyehkön uransa alusta loppuun mun mielestä täyttä tavaraa. Nirvana kanssa bändin alusta loppuun asti erittäin hyvä. Ja sitten tulee hip hopin puolelta mieleen Notorious Big, joka tehny hyvää matskuu alusta loppuun. Nii ja toki Amy Winehouse oli helvetin hyvä koko uransa ajan. Tästä varmaa päästään siihen, että jos kuolee nuorena ei ehi tulla tasapaksuksi tai huonoksi, jos lähtökohta on se, että materiaali on hyvää :D

abassimo: Tästä varmaa päästään siihen, että jos kuolee nuorena ei ehi tulla tasapaksuksi tai huonoksi, jos lähtökohta on se, että materiaali on hyvää :D
 
Tai sitten siihen, että jos ei kuole nuorena, niin on mahdollista kehittyä eikä jäädä siiheen infantiiliin kapinavaiheeseen.
 
Tämä tietysti sitten edellyttää että molemmissa tapahtuu kehitystä; sekä artistissa että taiteen vastaanottajassa. Aika usein tosin taitaa olla niin, että jälkimmäisessä ei enää kehitystä tapahdu. Jos nyt sitten ensimmäisessäkään.

Crowded House (on niilläkin pari huonoa biisiä, mutta ei yhtään huonoa levyä)
 
Salem al-Fakir (siltä ei tule mieleen edes huonoja biisejä)
 
Mikko Pohjola (joo joo nurkkapatriootti täällä huutelee. Pysyn kannassani)

J.J Calen yksikään levy ei petä vaikka tyyli ja soundi pysyi koko ajan samana.

Monta hienon ja tasaisen uran tehnyttä on jo täällä mainittu. Tässä muutama lisää:
CCR, The Doors (Morrisonin aika) ja The Smiths.
 
Eihän toki jokainen levy ole viiden tähden tasoa, mutta kelläpä vähintään viisi pitkäsoittoa tehneellä olisi. Mielestäni noilta yhtyeiltä ei löydy yhtään hutia; ehkä korkeintaan yksi keskinkertainen levy genrensä helmien joukossa.
 
Mitään parin levyn tähdenlentoja ei tässä kisassa kannata liikaa hehkuttaa.

Pinewood: Monta hienon ja tasaisen uran tehnyttä on jo täällä mainittu. Tässä muutama lisää:
CCR, The Doors (Morrisonin aika) ja The Smiths.
 
Eihän toki jokainen levy ole viiden tähden tasoa, mutta kelläpä vähintään viisi pitkäsoittoa tehneellä olisi. Mielestäni noilta yhtyeiltä ei löydy yhtään hutia; ehkä korkeintaan yksi keskinkertainen levy genrensä helmien joukossa.
 
Mitään parin levyn tähdenlentoja ei tässä kisassa kannata liikaa hehkuttaa.
 
Mutta eikös CCR kerennyt mennä lopussa ihan pilalle? Käsi sydämelle: kuka hehkuttaa ihan sitä viimeistä jaksoa ja sen aikana syntynyttä tuotantoa?

Jucciz: Mutta eikös CCR kerennyt mennä lopussa ihan pilalle? Käsi sydämelle: kuka hehkuttaa ihan sitä viimeistä jaksoa ja sen aikana syntynyttä tuotantoa?
 
Käsi sydämellä: Kuusi ekaa studiolevyä oli rautaa, seitsemäs eli Mardi Gras se keskinkertainen.