Yleistä keskustelua musiikista ›

Epämuusikko: Sointuasteiden kanssa puljaaminen on ensisijaista.
 
Tää. Elämä helpottuu ihan helvetisti jos pääsee eroon siitä reaalisointuajattelusta eikä tartte kelata että "okei, nyt kun mennään kvartin verran ylös niin C:n tilalle tulee F" jne. Jos osaa hahmottaa sen asian sieltä sointuasteiden kautta niin ei tartte muuta ku löytää oikea laatikko.
 
Ja ei, en osaa itekään tätä omaa ajatustani läheskään tarpeeksi suvereenisti, mutta work in progress.

Ei tarvi ku soittaa oikeet jutut väärästä kohtaa. Easy peasy.
 
Täältä myös ääni asteajattelun omaksumiselle - muutti elämäni :)

Kantalooppi: Fiksuimmat varmaan jo otsikosta tajusivat, mutta säestysongelmasta on kyse. Bumtsibumissa aikoinaan Sepolle ja Eskolle heitettiin vastaavia huudahduksia kuin otsikossa ja pojat heti alkoivat säestää. Osaan itse säestää joten kuten jos tiedän soinnut, mutta jos joku pyytää säestämään vaikkapa G:ssä, menee sormi suuhun.
 
Eli arvon muusikot, mitä pitäisi opiskella? Skaaloja/asteikkoja, sitä kuuluisaa "kaikki biisit voi soittaa neljällä soinnulla" vai jotain vallan muuta? Ja pianolla soittelen itse jos joku sillä tiedolla jotain tekee. Kiitokset etukäteen!
 
Ei tarvi opiskella mitään ellei halua, ellei nyt ihan lennosta tarvi soittaa.
 
Muuten pääsee laskemalla, ja yksinkertaisen biisin uudelleen soinnutukseen kuluu noin minuutti.
 
Jos biisi alunperin meni Gstä ja pitäis soittaa Aasta, laske montako nauhaväliä A on Gtä korkeammalla. Kaksi. Myös kaikki muut soinnut liikkuvat tuon samaisen nauhamäärän samaan suuntaan. Jos biisissä on C, siitä tulee D, ja jos biisissä on D, siitä tulee E.
 
Soinnun laatu ei muutu miksikään, eli duurit pysyy duureina ja mollit molleina.Ei ole vaikeata. Jos sulla on sointulappu ja kynä, niin räknäile kitaran otalaudan kanssa, mikä mistäkin soinnusta tulee ja kirjoita uudet soinnut vanhojen päälle.

Kolavi: montako nauhaväliä
 
Aloittaja soittaa pianoa.

Nelisormimangusti: Aloittaja soittaa pianoa.
 
kappas vaan, kiitokset oikaisusta. Ei näköjään kannattaisi yrittää ajatella tai kirjoitella mitään yön pimeinä tunteina, josko muutenkaan...
 
En itse soita pianoa mutta sama metodi toimii sielläkin: lasket, montako puolisävelaskelta toivottu sävellaji (sointu) eroaa alkuperäisestä. Kitarassa yksi puolisävelaskel on yksi nauhaväli, pianossa kahden koskettimen välinen etäisyys.
 
Siis: A on kahden nappulan päässä G:stä, joten myös kaikki muut soinnut siirtyvät kahden nappulan päähän, aivan kuten kitaraesimerkissä. Laske mukaan kaikki väliin jäävät koskettimet, sekä mustat että valkoiset.
 
Tällä tavalla saat tietää, minkä niminen uusi sointu tulee minkäkin vanhan soinnun tilalle, C:stä D, D:stä E jne.
 
Sinun ei tietenkään tarvitse soittaa uusia sointuja juuri siitä kohtaa, mihin laskuissasi päädyit vaan voit soittaa esimerkiksi tuon D-soinnun mistä tahansa koskettimistolta.
 
Ei tuo sointuasteiden opetteleminenkaan rakettitiedettä ole. Asteikossa on seitsemän säveltä, C-duuriasteikossa ne ovat c, d, e, f, g, a ja b. C-sävelen päälle muodostuva sointu on C-duuri, d:n päälle d-molli jne. C-duurisointu on ensimmäisen asteen sointu, d-molli toisen asteen jne, aina b:hen saakka, joka on seitsemännen asteen sointu.
 
Sointuasteita merkitään roomalaisilla numeroilla. Esimerkiksi sointukulku C - G - F - C voidaan merkitä I - V - IV -I
 
Jos sama sointukulku pitäisi soittaa G-duurissa, pitää tietää, mitkä ovat ensimmäisen, viidennen ja neljännen asteen soinnut G-duurissa. Helppoa! G-duuriasteikon sävelet ovat : g, a, b, c, d, e ja #f. Ensimmäinen sointuaste on siis G-duuri, viides D-duuri ja neljäs C-duuri.
 
Jos vain haluat säestellä omia taikka ystäviesi lauluja, et tarvitse mitään muuta tietoa, pärjäät tällä kaikissa tilanteissa.
 
Ja vielä ehkä semmoinen asia, peruskamaa mutta menköön, liittyy duureihin ja molleihin. Soinnut, jotka rakentuvat duuriasteikon ensimmäisen, neljännen ja viidennen sävelen päälle, ovat duureja. C-duuriasteikon osalta siis, C, F ja G. Soinnut, jotka rakentuvat asteikon toisen, kolmannen ja kuudennen sävelen päälle, ovat molleja; tässä tapauksessa siis d, e ja a. Seitsemännelle asteelle rakentuu hieman kummallinen sointu, puolidimi. Se on muuten samanlainen kuin mollisointu, mutta sen kolmas sävel (kvintti) on puoli sävelaskelta matalampi kuin normimollissa.
 
Ehkä vielä semmoinen lisäys, että kun noista roomalaista numeroista puhutaan, niin
molleissa käytetään yleensä tavallisia pikkukirjaimia kuitenkin roomalaisten numeroiden tapaan. Duuriasteikon sointuasteita voi kuvata näin:
 
I - ii - iii - IV - V - vi - vii

Toi on just sitä reaalisointuajattelua, joka vie vaan aikaa. Siitähän joku kirjoitti jo hyvän tovin aikaa sitten, luetaan niitä ketjuja.

Lennu: Toi on just sitä reaalisointuajattelua, joka vie vaan aikaa. Siitähän joku kirjoitti jo hyvän tovin aikaa sitten, luetaan niitä ketjuja.
 
Jep, kirjoitukseni ei luonnolisestikaan tuo mitään uutta siihen, mitä täällä on moneen kertaan jo selostettu.
 
Joskus asiat vain kerrotaan kovin monimutkaisesti, ja ainakin itselleni monet jutut menevät reippaasti yli hilseen. Musan teoriassa ajaudutaan turhan nopeasti sellaisiin termeihin, joita maallikon on mahdoton ymmärtää.
 
Esimerkiksi soinnun rakenteen voi selostaa kertomalla, millaisista intervalleista se muodostuu. Ei aukene kenellekään maalikolle. Mutta jos sanoo, että sointu muodostuu niin, että asteikosta otetaan joka toinen sävelen pohjalla olevan sävelen lisäksi, niin asia on kertalaakista pläkkiselvä.

Kolavi: Jep, kirjoitukseni ei luonnolisestikaan tuo mitään uutta siihen, mitä täällä on moneen kertaan jo selostettu.
 
Joskus asiat vain kerrotaan kovin monimutkaisesti, ja ainakin itselleni monet jutut menevät reippaasti yli hilseen. Musan teoriassa ajaudutaan turhan nopeasti sellaisiin termeihin, joita maallikon on mahdoton ymmärtää.
 
Esimerkiksi soinnun rakenteen voi selostaa kertomalla, millaisista intervalleista se muodostuu. Ei aukene kenellekään maalikolle. Mutta jos sanoo, että sointu muodostuu niin, että asteikosta otetaan joka toinen sävelen pohjalla olevan sävelen lisäksi, niin asia on kertalaakista pläkkiselvä.
 
Paitsi kun pitää soveltaa, niin silloin se pohjateoria nyt vaan pitää tuntea. Kyllähän noin voi we shall overcomet rimputtaa millä vaan nuotiolla. Mutta ei jaksa jankuttaa, tehköön kaikki kuten helpoimmaksi tuntee.

Lennu: Paitsi kun pitää soveltaa, niin silloin se pohjateoria nyt vaan pitää tuntea. Kyllähän noin voi we shall overcomet rimputtaa millä vaan nuotiolla. Mutta ei jaksa jankuttaa, tehköön kaikki kuten helpoimmaksi tuntee.
 
Asia on juuri näin; jos pitää soveltaa, on tunnettava asioita hieman perusteita enemmän. Aloittajan viestistä välittyi kuitenkin se kuva, että suhteellisen yksinkertaisilla asioilla pärjätään. Autollakin voi ajaa vaikka ei tuntisi moottorin toimintaa perusteellisesti. Nuoteista voi soittaa hienoa ja vaativaa musiikkia, vaikka ei tietäisi, miten edes kolmisointu muodostuu. Teoriaa tuntemattomankaan ei tarvitse tyytyä yksinkertaiseen musiikkiin nuotiolla.
 
Erinomainen esimerkki ala-arvoisesta informaatiosta on Sibelius-akatemian teoriasivut, alla esimerkkisiitä, miten kolmisointu on selostettu. Maalikko, joka hakee sieltä tietoa, putoaa kärryltä muutaman rivin luettuaan. Asiantuntijalle nuo sivut puolestaan eivät tuo mitään lisäarvoa.
 
http://www2.siba.fi/muste1/index.php?id=27&la=fi

Korkeakoulut (ml. Siba) ovat vähän niinkuin pakotettuja esittämään asiat kulloisenkin teorian tulkinnan mukaan. Jos jostain on löydettävissä vaikeaselkoista teoriakikkelöintiä niin yliopistot ovat just niitä ;)

Kyllä nimenomaan kappaleen sointuasteiden hahmottaminen (ja ennen kaikkea päässään kuuleminen!) on avainsana siihen, että kun biisi on tuttu, sen voi soittaa saman tien mistä tahansa sävellajista. Tätä ei voi ylikorostaa. Se on siis sitä, että kun otat ekan soinnun, tiedät, minkä verran seuraava sointu on ylempänä/alempana kuin edellinen, jotta kuulostaa oikealta. Tämä on lisäksi niitä juttuja, joissa tulee koko ajan paremaksi mitä enemmän sitä tekee.

pointtini on ollut, että riittävän hyvä voi olla monella tasolla. Eiväthän ihmiset yleensäkään pyri kehittämään itseään ammattilaisen tasolle joka asiassa.
 
Jos soittelee vain kotioloissa ja äiti veisaa pari pykälää korkeammalta kuin isä, uudet soinnut löytyvät nopeasti ja oikein kuvaamallani metodilla, eikä siitä tarvitse tuntea huonommuutta.
 
Jos sen sijaan haluaa kehittää itseään, muut tässä ketjussa mainitut asiat ovat tärkeitä. Kitaransoittoa aloittaessa ajatteli, että nuoteista soittaminen on jotenkin hienompaa kuin korvakuulolta soittaminen, mutta nykyisen ajattelee juuri päinvaston. Nuoteista soittaminen on lähtökohtaisesti vain teknistä suorittamista, ei sen kummallisempaa kuin vaikkapa tietokoneella kirjoittaminen. Nuottien ja biisin tulkinta onkin sitten eri juttu.

Kolavi: Kitaransoittoa aloittaessa ajatteli, että nuoteista soittaminen on jotenkin hienompaa kuin korvakuulolta soittaminen, mutta nykyisen ajattelee juuri päinvaston. Nuoteista soittaminen on lähtökohtaisesti vain teknistä suorittamista, ei sen kummallisempaa kuin vaikkapa tietokoneella kirjoittaminen. Nuottien ja biisin tulkinta onkin sitten eri juttu.
 
Nuotit ovat vaan tapa kirjoittaa musiikkia _suurinpiirtein_ ylös. Vähän niin kuin kartta on tapa hahmottaa maastoa paperille. Siinä vaiheessa, kun paikat tulevat vähänkään tutuiksi, heitetään laput pois ja lähdetään samoilemaan.
 
Kuten ketjusta varmaan jo selviää, sointuasteajattelu on enemmän kuin pelkkää transponointia. Itse asiassa siinä transponoidaan vain kerran (mikä sävellaji? esim. G), jolloin se mystinen "laatikko" on tiedossa eikä tarvitse vaivata päätään yksittäisiä reaalisointuja ajatellen. E: Kuten jäsen Jucciz yllä jo kirjaili.

öl m: Nuotit ovat vaan tapa kirjoittaa musiikkia _suurinpiirtein_ ylös. Vähän niin kuin kartta on tapa hahmottaa maastoa paperille. Siinä vaiheessa, kun paikat tulevat vähänkään tutuiksi, heitetään laput pois ja lähdetään samoilemaan.
 
Kuten ketjusta varmaan jo selviää, sointuasteajattelu on enemmän kuin pelkkää transponointia. Itse asiassa siinä transponoidaan vain kerran (mikä sävellaji? esim. G), jolloin se mystinen "laatikko" on tiedossa eikä tarvitse vaivata päätään yksittäisiä reaalisointuja ajatellen. E: Kuten jäsen Jucciz yllä jo kirjaili.
 
Nuottikirjoitus on paras toistaiseksi keksitty yleismaailmallinen tapa musiikin muistiinmerkitsemiseen. Vertaan sitä lukutaitoon. Vaikkapa laulun sanat voi opiskella muutamaan kertaan kuuntelemalla tai lukea suoraan tekstistä. Samoin täysin tuntemattoman kappaleen voi soittaa suoraan nuotista tai oppia kuuntelemalla. Molemmilla tavoilla onnistuu.

Sax-pappa: Nuottikirjoitus on paras toistaiseksi keksitty yleismaailmallinen tapa musiikin muistiinmerkitsemiseen. Vertaan sitä lukutaitoon. Vaikkapa laulun sanat voi opiskella muutamaan kertaan kuuntelemalla tai lukea suoraan tekstistä. Samoin täysin tuntemattoman kappaleen voi soittaa suoraan nuotista tai oppia kuuntelemalla. Molemmilla tavoilla onnistuu.
 
Sähköttäminen (morsekieli) on toinen esimerkki kielirajat ylittävästä kommunikaatiosta. Yhtäläisyys musiikkin (rytmi) on siinä myös ihan avaintekijä (sic).

lurkki: Sähköttäminen (morsekieli) on toinen esimerkki kielirajat ylittävästä kommunikaatiosta. Yhtäläisyys musiikkin (rytmi) on siinä myös ihan avaintekijä (sic).
 
Eikö sitä kuitenkin jollakin kielellä morseteta, jos ei nyt näitä SOS ym. lasketa. Mutta viittomakieli ylittää kielirajoja, joskin amerikkalaisilla on kuulemma siinäkin oma murteensa.

StJerky: Eikö sitä kuitenkin jollakin kielellä morseteta, jos ei nyt näitä SOS ym. lasketa. Mutta viittomakieli ylittää kielirajoja, joskin amerikkalaisilla on kuulemma siinäkin oma murteensa.
 
Samoin esperanto kannattaa opetella.

Lennu: Samoin esperanto kannattaa opetella.
 
Sagxajn vortojn vi parolas.
 
E: Vaan eipä löydy tukea hattukirjaimille mnetistä. Ho ve!

lurkki: Korkeakoulut (ml. Siba) ovat vähän niinkuin pakotettuja esittämään asiat kulloisenkin teorian tulkinnan mukaan. Jos jostain on löydettävissä vaikeaselkoista teoriakikkelöintiä niin yliopistot ovat just niitä ;)
 
yliopistojen kuuluukin pohdiskella teoreettisia asioita, mutta se ei ole hyväksyttävä syy tuottaa hyödytöntä siansaksaa. Tai saahan sitäkin tuottaa jos sen tuottamisesta on itselle jotakin iloa eikä tarkoituksenakaan ole lisätä kenenkään tietämystä..

lurkki: Sähköttäminen (morsekieli) on toinen esimerkki kielirajat ylittävästä kommunikaatiosta. Yhtäläisyys musiikkin (rytmi) on siinä myös ihan avaintekijä (sic).
 
luisuu vähän offtopikin puolelle, mutta lisäisin tähän rakkauden kielen.