Yleistä keskustelua musiikista ›

Lesko: Kyllä varmasti tyhjällekin salille pystyy vetämään hyvän setin ja lavalla voi olla vaikka kuinka hyvä meininki ilman yleisöäkin. On meillä treeneissäkin välillä hyvä meininki. Silti ehdottomasti, mikäli itsensä on tyhjään saliin hommannut soittamaan, niin täysillä pitää vetää. Ei siinä mitään.
 
En silti henkilökohtaisesti innostu keikkailusta niin paljoa, että kiinnostaisi räpiköidä keikasta toiseen jossain kuivissa pubeissa, tai ns. rokkibaareissa, jossa on neljä kertaa viikossa vähintään kolmen bändin kattaus ja henkilökunnan lisäksi yleisönä on paikalliset puolalaiset raksamiehet. Ehkä.
En näe hyötyä edes oikeastaan kokemusmielessä sen tyyppisessä keikkailussa. Loppujen lopuksi se kuitenkin vituttaa yhtä paljon kuin syntymä, kun hyvin, mutta tyhjälle salille, vedetyn keikan jälkeen, keskellä yötä vesisateessa, nälkäisenä ja kuolemanväsyneenä roudaat niitä kolmen markan Behringerejä 300km päästä kotoa. Joku voi väittää, että aamulla on sitten voittajaolo reissusta ja on ainakin jotain musiteltavaa vanhana, kun nuorena oli bändi ja kaikkea.
 
Ennemmin keskittyisin, ja keskitynkin, tekemään bändin kanssa hyviä biisejä, äänittämään ja julkaisemaan niitä mahdollisimman laadukkaasti, levittämään sitä musiikkia ja nimeä niin maan vitusti ympäri internettiä ja miksei fyysisinäkin julkaisuina. Ehkä ei toimi kaikille musiikin tyylilajeille, mutta ainakin näin ajattelen sen meillä olevan.
 
Tuntuu, että nykyään (no varmasti ennenkin joo) bändit hommaavat helvetisti itselleen keikkoja kaikenmaailman olemattomista "Hirvensalon biljardipubeista", sitten soitetaan sille baarimikolle ja voidaan facebook-sivulla näyttää kaikille, että "nyt sitten ollaan kiertueella ja meillä on 12 keikkaa ympäri pohjammaata."
 
En kyllä itse vaan jaksa ja kivointa on se, ettei ole edes pakko.
 
Nyt sitten tähän tietenkin tullaan sanomaan, että "jostain on aloitettava" ja "hetikö pitäis täydet salit olla?". Jostain on toki aloitettava ja tuolla tavoin saa ehkä sellaista rutiinia siihen omaan tekemiseen, mutta samoin treenaamisellakin saa.
Niistä täysistä saleista en sitten tiedä.
Itse mielummin olen vaikka tekemättä yhtään keikkaa (jota en tosin ajatellut olla), tekemällä kuitenkin hyvää musiikkia ja tietäen, että bändiäni kuunnellaan siellä sun täällä ihan tosissaan, kuin että teen vuodessa kymmenen keikkaa esim. täällä Porissa ja luullen, että "nyt sitten ollaan jumalauta rokkitähtiä, kun paikallisradio soittaa meidän biisejä ja vähänninku kaikki meidät täällä tuntee."
Taisi mennä nyt osittain ohi aiheestakin, mutta menkööt.
 
Sitäpaitsi; livemusiikki on perseestä ja keikat pääsääntöisesti ihan paskoja.
 
Tässä oli asiaa. Allekirjoitan 100 %.

Yhdellä keikalla tanssi koko yleisö, eli kaksi ihmistä. Toisella saman bändin keikalla koko yleisö kommunikoi ahkerasti bändin kanssa, ainoana asiakkaana ollut vanha spurgu köysi kaulassaan kertoi kuinka on Sedu Koskisen serkku ja ravintolan ainoa työntekijä kävi välillä pyytämässä josko voisimme soittaa hiljempaa.
 
Good times.

Kolme kaveria ja kaksi kaverin kaveria oli yleisönä erään ravintolakeikan alkupuoliskon. Muita ei sitten näkynytkään, ennen kuin pilkun lähetessä..Meininki oli, mitä odottaa saattaakin; hyvin interaktiivista tarinointia ja typerää läppää mikkiin. Ja luonnollisesti karaokessa aiemmin kunnostautunut kaveri lavalle lauleskelemaan (akustisella keikalla) punkkia. Sen verran typerä keikkadiili oli kyllä tuolloin, että tuosta keikasta saatiin juuri ja juuri matkakulut korvattua, mutta käteen ei jäänyt mittään.

Tuskinpa mitään, mitä ei ole jo tavalla tai toisella sanottu, mutta lisätään nyt myös se oma mielipide/kokemus.
 
Tyhjälle salille vetäminen tietenkin voi latistaa fiilistä, ja latistaahan se jos on odottanut edes hiukan enemmän jengiä. Silti kannattaa ottaa se asenne, että ne ihmiset jotka oikeasti tulivat, eivät tosiaankaan ole syyllisiä muiden tulemattomuuteen. Keikka hyvällä meiningillä läpi silloin vaan! Soittaminen ja varsinkin livenä soittaminen on aina hyvää kokemusta ja jos esim. soundit on hyvät, niin itse ainakin nautin soittamisesta silloin todella paljon.
 
Jos keikalla oli kolme ihmistä katsomassa, mutta ne kaikki kolme tykkäsivät bändistä, sehän tarkoittaa silloin sataprosenttisen tyytyväistä yleisöä!
 
EDIT: Semmoinen unohtui lisätä, että useamman bändin iltamissa peräänkuuluttaisin tietynlaista solidaarisuutta muusikoiden kesken! Eli katsottaisiin sen omaa bändiä edeltävän/seuraavan artistin keikasta edes osa. Tulee lavalla olijoille huomattavasti arvostetumpi olo ja kuka ties silloin voi jopa bongata bändejä, joidenka menosta tykkää ja joiden kanssa haluaa joskus tulevaisuudessa myös keikkailla. Etenkin arvostan sitä suuresti, kun kokeneemmat esiintyjät tällä tavalla "tukevat" aloittelevia bändejä! Oman soittouran alkutaipaleilla itseäni ainakin kannusti paljon se, kun "isommat" bändit antoivat rakentavaa palautetta ja olivat keikalla osoittamassa kiinnostusta ja tukea!

Pienelle porukalle on tullut monestikin soitettua, mutta ehkä naurettavin oli yksi keikka Tuurissa, missä soitimme ainoastaan miksaajalle, teknikolle sekä seuraavana esiintymisvuorossa olevan bändin jäsenille. Hyvällä asenteella soitettiin kyllä, mutta kyllähän siitä vähän paska maku suuhun jäi, kun oli vielä omakustannekeikka...

Henkilökunnan suusta useinkin kuultu lausahdus:
 
"Ihmiset tulevat vähän myöhään nykyään."

Pauli Lappalainen: Henkilökunnan suusta useinkin kuultu lausahdus:
 
"Ihmiset tulevat vähän myöhään nykyään."
 
Tuo on muuten niin totta. Ja siitähän syntyy aikamoinen noidankehä: jengiä ei ole mestoilla, joten bändi ja baari molemmat sopivat, että alotetaan hiukan myöhemmin. No, seuraavalla kerralla jengi tulee taas myöhään mestoille, koska ihmiset ajattelevat että "ei ne vielä näin aikasin kuitenkaan alota koskaan". :D

Kerran oli katsomossa ehkä 3 ihmistä (ulkona) ja taustalla kaksi poroa. Toisen kerran soitin ravintolassa yhdelle pariskunnalle.

Aika paljon tässä on jo mainittukin, mutta mitä itse on huomannut noilta vähän tyhjemmiltä keikoilta on, että setti yleensä lyhenee parin biisin verran. Tyhjille seinille on turha soittaa tuntia, kun 45 min riittää yhtä hyvin. Toinen on, että silloin tulee helpommin ympättyä sekaan joku coveri, jotta vähäiseen ja satunnaiseen kuulijakuntaan saisi edes jotain liikettä.
 
Aika vähän noita ihan yleisöttömiä keikkoja on tullut soitettu. Eräässä useamman bändin tapahtumassa soitettiin vikana, ikään kuin pääesiintyjänä, mutta keikat veny ja veny ja veny.. kunnes oltiin noin tunti myöhässä aikataulusta. Yleisö oli jo niin pleksit siinä yhden aikoihin kun aloteltiin, että tuskin kukaan edes tajusi meidän alottavan. Salissa istui kaksi todella humalaista katsojaa, meidän road crew ja ehkä kolmisen hengen "oikea" yleisö.
 
Aasinsiltana: kannatan siis ehdottomasti aikaisempia soittoaikoja. Kukaan ei saa siitä mitään, että viimeinen bändi aloittaa kahdentoista aikoihin. Ja jos soittaa lämppärinä, niin ei auta kuin sietää se, ettei siellä välttämättä ole täyttä kun eka biisi pärähtää ilmoille. Vaikka puolenkin tunnin lykkääminen on puoli tuntia myös sille illan vikalle bändille, ja kun yksi viivyttelee, myös seuraavien kynnys viivytellä laskee huomattavasti. Kolmen-neljän bändin iltamassa vaikutus viimeisen bändin soittoaikaan voi olla jo melkoinen.

Mä syytän yleensä Bonhamia.

Lennu: Mä syytän yleensä Bonhamia.
 
Täytyy itse aloittaa saman tekeminen, jos moinen tilanne eteen tulee.

Onhan se kiusallista jos lavalla on enemmän jengiä kuin yleisössä.
 
Mulla on nyt perjantaina mielenkiintoinen tilanne. Aikoinaan soitin ensimmäisen keikkani sen takia koska eräs kaveri järjesti kavereilleen kesäjuhlat ja pakotti meidän bändin sinne esiintymään vaikka silloin ei todellakaan ollut tarkoitusta koskaan soittaa elävälle yleisölle.
 
Nyt ko. kaveri on perheellinen kolmen alan yrittäjä jonka työtahti on jo varmaan uhka terveydelle. Kaveri on aidosti vittuuntunut ettei ole nähnyt meidän uutta bändiä. No mepäs katsoimme baarin kaverin naapurista (50m matkaa) ja sovimme keikan sinne vaikka paikkakunnalla asuu muuten ehkä 700 ihmistä ja keikasta ei tosiaan saa kyllä kuin ehkä just ja just omat pois.
 
Odotusarvo on siis että paikalla on kaveri vaimoineen ja mahdollisesti pari meidän kaveria. Jos yleisö on yli 5:n ihmisen vahvuinen niin mä olen todella yllättynyt.

Ei yleisön vähyys saa hyydyttää orkesterin meininkiä. Tuollaisissa tilanteissa ollaan ajateltu, että otetaan tämä hyvänä kenraaliharjoitus-tyyppisenä sessiona, jolloin voi tehdä myös tavallista helpommin kokeiluja, esim. korkata uusia keikkabiisejä. Joskus ravintelikeikoilla on käynyt niin, että eka setti soitetaan ravintolahenkilökunnalle, kun asiakaskuntaa alkaa valua paikalle vasta tokan setin aikana.

Rämppy: Ei yleisön vähyys saa hyydyttää orkesterin meininkiä. Tuollaisissa tilanteissa ollaan ajateltu, että otetaan tämä hyvänä kenraaliharjoitus-tyyppisenä sessiona.
 
Entas kun kenraaloharjoitus-tyyppiset sessiot jatkuvat paivasta, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen! Eiko vielkaan ole oikeutta hyytya soittajan?

jukkajylli: Entas kun kenraaloharjoitus-tyyppiset sessiot jatkuvat paivasta, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen! Eiko vielkaan ole oikeutta hyytya soittajan?
 
Ei. Jos on keikan sopinut, se pitää hoitaa kunnolla. Jos yleisövaje jatkuu pitkään, täytyy vetää johtopäätökset, pitää keikkatauko ja vaihtaa strategiaa.

Kefiiri: Ei. Jos on keikan sopinut, se pitää hoitaa kunnolla. Jos yleisövaje jatkuu pitkään, täytyy vetää johtopäätökset, pitää keikkatauko ja vaihtaa strategiaa.
 
Ah, kova on soittajan osa..

 
Aasinsiltana: kannatan siis ehdottomasti aikaisempia soittoaikoja. Kukaan ei saa siitä mitään, että viimeinen bändi aloittaa kahdentoista aikoihin. Ja jos soittaa lämppärinä, niin ei auta kuin sietää se, ettei siellä välttämättä ole täyttä kun eka biisi pärähtää ilmoille. Vaikka puolenkin tunnin lykkääminen on puoli tuntia myös sille illan vikalle bändille, ja kun yksi viivyttelee, myös seuraavien kynnys viivytellä laskee huomattavasti. Kolmen-neljän bändin iltamassa vaikutus viimeisen bändin soittoaikaan voi olla jo melkoinen.
 
Omalta kokemuspohjalta kolmen tai neljän bändin illat ovat harvoja poikkeuksia
lukuunottamatta tuhoontuomittuja Suomalaisessa baarikulttuurissa. Eka soittaa liian aikasin ja vika liian myöhään. Hirveä säätö ja sählinki vaihtojen kanssa. Tietysti jos
keikat on kiven alla niin näin saaadan joku slotti leivottua lisää.
 
Kaks bändiä per ilta on järkevä maksimi täällä jurpolassa, jos kuvittelee jonkunlaiselle yleisölle esiintyvänsä. Neljä tarkoittaa jo sitä että ekat soittaa ysiltä, ja /tai viimeiset kahdelta.
 
Poikkeuksina siis nämä ns. klubifestarit, missä saattaa omistautunutta jengiä välillä olla reilustikin paikalla.

Dirtyh: Onhan se kiusallista jos lavalla on enemmän jengiä kuin yleisössä + henkilökunnassa yhteenlaskettuna.
 
Been there.

Olen ollut yleisössä muutamaankin kertaan hiljasemmilla keikoilla. Onnekseni myöskin huomannut, että monen ylpeys kestää tilanteen ja keikasta tulee osittain jopa mielenkiintoisempi ja rennompi kuin yleensä. Tosin on ollut joku sellainenkin, jolla ei kasetti kestä..

jukkajylli: Entas kun kenraaloharjoitus-tyyppiset sessiot jatkuvat paivasta, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen! Eiko vielkaan ole oikeutta hyytya soittajan?
 
Varmaan tuossa tilanteessa ei enää ole pahemmin keikkatilaisuuksiakaan. Mutta jos tilanne on tuo ja keikkaa pitäisi tehdä, silloin täytyy oikeasti miettiä mitä pitäisi tehdä toisin.