Yleistä keskustelua musiikista ›

Johann Onn: Älä aliarvioi niitä. Kyllä ne sen mielellään käteen ottaa...
 
Kunhan siis takana on avoin ovi, josta voi karkuun. Ja kanikonttoriin tai johonkin, missä sen saa vaihdettua rahaan tai kaljaan. Tai johonkin "muuhun".
 

 
Unohda koko homma ?.
 
Mistäköhän sä nyt mahdat puhua?

Terve
 
tomaattiorava:
... Näkemyksiä tai ehdotuksia otetaan mieluusti vastaan!
 
Hoho!

Bonham: Mistäköhän sä nyt mahdat puhua?
 
Siitä, mikä riippuu taas siitä, mitä suht epämääräisellä "syrjäyneet" termillä nyt tarkoitetaan. Jos:
 
Moniongelmaiset joille kaiken, mikä ei ole pultattu kiinni nyysiminen ja "kunhan pää sekaisin, asiat on on hyvin" ovat elämätapa, niin: En jaksa uskoa, että niitä paljon soittimet tai soittaminen kiinnostaisi. Paitsi sen osalta, että jos niistä nyt saisi kanissa tai lähipubissa, joltain muutaman euron.
 
Sanonta "...give 'em an inch and they'll take a mile..." käy noihin, monta kertaa valittevankin hyvin.

Minä työskentelin tällaisessa projektissa 1995-1997. Se oli jyväskyläläinen tuotantokoulu Sampo, joka haki esikuviaan ymmärtääkseni Tanskasta. Rahoitusta tuli EU:n sosiaalirahastosta ja rahoista joutui tappelemaan, kun kaupungin alla toimittiin, tahojen kanssa jotka pitivät tuotantokoulua projektina joka pitäisi äkkiä saada nitistettyä.
 
Nuorten kanssa ei ollut juuri minkäänlaista ongelmaa, sitäkin enemmän sitten viranomaisten jotka syystä tai toisesta halusivat kampittaa homman. Minä toimin musiikkiohjaajana eli musiikkipuolen vetäjänä. Nuoret tulivat projektiin Työvoimatoimiston kautta eikä sielläkään kyllä suhtauduttu meihin mitenkään myönteisesti.
 
Tässä tullaan siihen että tämä Suomi on kummallinen maa. Täällä vastustetaan mitä tahansa ihan jurnutusperiaatteella. Sosiaalinen pahoinvointimme on täysin meidän omaa syytämme.
 
Mutta itse toiminta oli hyvin tuottoisaa ja mukavaa, tehtiin useampia musiikkiteatteriesityksiä, oikeasti hyviäkin kuten Philip Ridleyn Disney Killer (joka ei ollut musikaali vaan säestetty näytelmä) ja paljon erilaisia keikkoja. Pääsimme oppilasporukan kanssa usein bändi-iltoihin esiintymään kun lupasimme tuoda backlinen paikalle. Roudaukset hoituivat kaupungin kalustolla, totta kai.
 
Kaupungille toiminta ei tullut kalliiksi ollenkaan mutta siellä teeskenneltiin että olisi kuitenkin ollut liian kallista. Kyllä tällaisia projekteja kannattaa mielestäni väsätä, niillä on onnistumisen edellytykset koska nuoret ovat enimmäkseen hyvin mukavia ja motivoituneita. Ohjaajien pitää tietenkin olla huippuluokkaa, enkä tarkoita koulutukseltaan vaan tiedoiltaan, taidoiltaan ja asenteiltaan eli valmiuksiltaan. Mutta myös yhteistyö täyspäisten viranomaisten kanssa olisi jotenkin saatava kuosiinsa; silloin kuin meillä oli tämä proggis niin nuoret olivat siinä työmarkkinatuella eli heidät oli klassifioitu (kuten kaikki tässä maassa).
 
Että näin. Siitä vaan neuvottelemaan paikallisen työkkärin johtajan kanssa, siitä se lähtee! Fyrkkaa kannattaa hakea EU:lta, älä kysy miten se tapahtuu.