Yleistä keskustelua musiikista ›

reaper666: Juu siis ihan samaa mieltä mä noista asioista olen sun kanssa. Toi mun kommentti oli tuollainen sarkastinen heitto koska yllättävän iso mnetissä on tuota mieltä, että ei niitä levyjä tarvikkaan ostaa. Kun se on niin vaikeetakin nykyään kuulemma :D
 
Kaikki pitää toki olla kaikkien saatavissa ilmaiseksi koska Internet ja freedom.
 
Sinänsä en warettamista tuomitse, jos levyn hankkiminen jostain maailman toiselta laidalta ei muuten järkevästi onnistu, mutta kyllä nyt työssä käyvän aikuisen ihmisen voisi kuvitella sijoittavan sen kahdessadasosan palkastaan levyyn/paitaan/keikkalippuun, jos bändistä kerran pitää.
 
Tähän liittyen mieltä lämmitti taannoin, kun sain postia Michiganilaiselta hevipetteriltä, joka oli tilannut levymme levykauppa äxästä. Kuukausi oli mennyt toimituksessa, mutta ei tuntunut haittaavan laisinkaan. Arvostan.

Mikko: Tähän liittyen mieltä lämmitti taannoin, kun sain postia Michiganilaiselta hevipetteriltä, joka oli tilannut levymme levykauppa äxästä. Kuukausi oli mennyt toimituksessa, mutta ei tuntunut haittaavan laisinkaan. Arvostan.
Ns.uskollinen fani.Näitä kun olisi 2milj. niin hyvin pärjäisi.
Leipää riittäisi.

Mikko: Kaikki pitää toki olla kaikkien saatavissa ilmaiseksi koska Internet ja freedom.
 
Sinänsä en warettamista tuomitse, jos levyn hankkiminen jostain maailman toiselta laidalta ei muuten järkevästi onnistu, mutta kyllä nyt työssä käyvän aikuisen ihmisen voisi kuvitella sijoittavan sen kahdessadasosan palkastaan levyyn/paitaan/keikkalippuun, jos bändistä kerran pitää.
 
Tähän liittyen mieltä lämmitti taannoin, kun sain postia Michiganilaiselta hevipetteriltä, joka oli tilannut levymme levykauppa äxästä. Kuukausi oli mennyt toimituksessa, mutta ei tuntunut haittaavan laisinkaan. Arvostan.
 
juu samoilla linjoilla olen täysin! meijän oma kustannetta tilas joku ranskaan ja kanadaan. kyllä lämmitti mieltä kun ei oltu mitenkään edes markkinoitu :) kyseessä vain vakava harrastus niin jos joku warettaisi meitä niin ei haittaisi mutta jos elanto siitä riippuisi niin ottaisi päähän. ei kaiken pidäolla ilmaiseksi jaossa!

BirgerB:
 
Nyt ajattelin teitä kolleegoilta kysyä neuvoa ja pyytää apua. Mikä meni pieleen? Mikä puuttuu? Mikä saisi kappaleista sellaisia että ne ylittää riman ja saa kuulijan tykkäämään kappaleista spontaanisti sen verran että radiokynnys ylittyy eka kerralla?
 
Jos nyt lähtökohtaisesti tuosta linkin takaa löytyvästä kappaleesta leikkaisit alun kitarasooloa n. 4 krt. lyhyemmäksi, tuplaukset leadlaulusta pois ja melodyneä kehiin.
Näillä päästään jo eteenpäin, radiosoitosta ei tässä vaiheessa vielä kannata unelmoida. Jo ehkä senkin takia että tarjonta tämänkaltaisen musiikin osalta on erittäin suurta.
 
Tiedän, kitaraa on kiva soittaa mutta kappaleen näkökohdasta se on huomattavasti merkityksemättömässä roolissa. Enemmän painoarvoa on sanoituksilla ja persoonallasi ja minkälaisena kuuntelija sen kokee(ja näkee).

Thefish: Jos nyt lähtökohtaisesti tuosta linkin takaa löytyvästä kappaleesta leikkaisit alun kitarasooloa n. 4 krt. lyhyemmäksi, tuplaukset leadlaulusta pois ja melodyneä kehiin.
 
Tässä on kyllä pointtia. Siis jos haluaa tehdä hitin, niin noin kolmessa sekunnissa pitää kuulijalle tehdä selväksi, että tässä on nyt takuulla kovin biisi ikinä.
 
Mutta tommoiset ihmevekottimet (melodyne) pitää unohtaa, jos aikoo tosissaan musiikkia tehdä.
 
Musiikissa on kaikenlaisia muoti-ilmiöitä, jotka elävät aikansa, ja niille sitten jonkin ajan päästä naureskellaan.
 
Suurin osa 80-luvun pop-musasta esimerkiksi on soundillisesti täyttä kuraa. Silloin oli niin hienoa kun rummut mäiskähti ja synabasso ujelsi. Tänään se kuulostaa huonolta. Samoin käy nykyiselle yliprosessoidulle popille muutaman vuoden päästä.

GiovanniDiRondo: Tässä on kyllä pointtia. Siis jos haluaa tehdä hitin, niin noin kolmessa sekunnissa pitää kuulijalle tehdä selväksi, että tässä on nyt takuulla kovin biisi ikinä.
 
Mutta tommoiset ihmevekottimet (melodyne) pitää unohtaa, jos aikoo tosissaan musiikkia tehdä.
 
Musiikissa on kaikenlaisia muoti-ilmiöitä, jotka elävät aikansa, ja niille sitten jonkin ajan päästä naureskellaan.
 
Suurin osa 80-luvun pop-musasta esimerkiksi on soundillisesti täyttä kuraa. Silloin oli niin hienoa kun rummut mäiskähti ja synabasso ujelsi. Tänään se kuulostaa huonolta. Samoin käy nykyiselle yliprosessoidulle popille muutaman vuoden päästä.
 
Mitä sekoilet? Kasarilevyt kuulostaa mahtavilta.

Lennu: Mitä sekoilet? Kasarilevyt kuulostaa mahtavilta.
 
Tältä kuulostaa hitti
http://www.youtube.com/watch?v=oIFppHs7XKw

Sekin on aika varmaa, että jos hyppii joka suuntaan kritiikin ja neuvojen myötä, ei saa aikaan kuin huonon kompromissin. Kohta biisin soolo kestää kolme sekuntia, banjo raikaa taustalla, laulajana on Veeti Kallio, melodyne säestää ja biisi alkaa kertosäkeellä.

Lastinen: Sekin on aika varmaa, että jos hyppii joka suuntaan kritiikin ja neuvojen myötä, ei saa aikaan kuin huonon kompromissin. Kohta biisin soolo kestää kolme sekuntia, banjo raikaa taustalla, laulajana on Veeti Kallio, melodyne säestää ja biisi alkaa kertosäkeellä.
 
Siinä, hyvät naiset ja herrat, on silloin käsillä HITTI!

Tällä hetkellä yritän kuumeisesti pohtia, miten saisin raavittua kasaan sen verran rahaa, että voisin hankkia nupilleni casen, rundi kun häämöttää jo kuukauden päässä, eikä ilman casea kyllä ole puhettakaan, että tuo mun styrkkari lähtee mukaan. Pätkätöihin ei enää ehdi, joten lienee levyhyllyn harvennus edessä.
 
Duunattiin aikoinaan faijan kanssa putkipäätteelle case ite, sitä ruskeeta levyä(en ole kiinnostunut puutöistä, mut sitä mitä niissä oikeissakin on) ja pehmusteet vanhasta retkipatjasta. Ei maksanut ihan hirveesti ja oli hyvä. Mun 6 puukässällä ei ois onnistunut, lähinnä faijan tiellä olin:-)
 
Pahinta tossa on kun täälläkin jengi suoltaa tota sontaa junnuille, etteikö muka vähän halvemmillakin kamoilla pärjäis, ihan siellä tuskissa ja tavallakin--> tiedän kanssa paljon mua parempia soittajia joilla ei ees mun tason kamat ja ihmeesti keikkaa takana 1000kertaa enemmän! Toinen asia, että demoihin käytetään kanssa ihan tolkuttomasti massia, kun niiden pitää muka kuullostaa ihan samalta kuin oikeiden levyjen...
 
Onnea rundille. btw multa löytyy paitoja ja levyjä, vaikka en oo keikoilla käynytkään sönköttämässä;-)

GiovanniDiRondo:
Mutta tommoiset ihmevekottimet (melodyne) pitää unohtaa, jos aikoo tosissaan musiikkia tehdä.
 
Musiikissa on kaikenlaisia muoti-ilmiöitä, jotka elävät aikansa, ja niille sitten jonkin ajan päästä naureskellaan.
 
No jaa.
 
Ensin oli Autotune, sitten tuli Melodyne. Jälkimmäisen yleistyttyä mm. Anthony Kiedis oppi laulamaan. Tällä tavoin _tallennetun_ musiikin saa laadukkaammaksi, livehommat on sitten asia erikseen. Siinä välissä on helvetin syvä rotko. Ketjun aloittajahan nimenomaan kysyi neuvoa radiosoiton osalta.
 
Olisinhan mä voinut sanoa että mee viideksi vuodeksi komeroon treenaamaan laulua ja yritä sitten uudestaan, mutta nykyaikana kun ei ole kiellettyä mennä siitä mistä aita on matalin ja käyttää softaa hyödyksi. Niin ne tuolla suuressa maailmassakin tekee. Paska biisi on tietysti ihan yhtä paska biisi vaikka millä softalla vääntäisi.
 
Tuo "ihmevekotin" on muuten ihan arkipäivää musiikin tuotannossa nykyisin.
Sori jos haavemaailmasi säröytyi. :)

Lastinen: Sekin on aika varmaa, että jos hyppii joka suuntaan kritiikin ja neuvojen myötä, ei saa aikaan kuin huonon kompromissin. Kohta biisin soolo kestää kolme sekuntia, banjo raikaa taustalla, laulajana on Veeti Kallio, melodyne säestää ja biisi alkaa kertosäkeellä.
 
Ei mikään paskempi yhdistelmä, kyllä tuo varmaan jonkun verran radiosoittoa saisi.
 
Melodyneä vaan on aika hankala saada itsekseen säestelemään, muilta osin ihan toteuttamiskelpoinen idea.

GiovanniDiRondo:
Mutta tommoiset ihmevekottimet (melodyne) pitää unohtaa, jos aikoo tosissaan musiikkia tehdä..
 
Päinvastoin. Niitä ei enää voi välttää, ellei ole säveltarkkuudeltaan klasariluokan laulaja. Kuten ylempänä todettiin, sävelenkorjaus on nykyään jotakuinkin itsestäänselvyys nykyrokissa ja popissa, ja on taatusti tullut jäädäkseen. Ylivoimaisesti suurin osa popista/rockista mitä olet viimeisen 10-15 vuoden aikana radiosta kuullut, lienee korjattua.
 
Jos saat levydiilin, niin tuottaja ei todennäköisesti tuossa asiassa edes kysy mielipidettäsi, ennenkuin olet niin iso stara, että voit itse päättää.
 
Luojan kiitos kuitenkin, että ylipuleeraamatontakin laulua vielä kuulee. Mielestäni joissain tyyleissä mikroheitot vain parantavat tatsia. Oma säveltarkkuuteni/korvani on niin onneton, etten tässä asiassa paljon rintaani röyhistele.

Onhan se hienoa, että korjaillaan ja kikkaillaan, mutta mistähän ihmeen syystä noi vanhat suosikit kuullostaa paremmilta? Ehkä siksi että ne on jääny yksinkertaisen jampan mieleen silloin joskus, tai sitten ne vaan oli parempia biisejä ja niissä keskityttiin biiseihin eikä korjailemaan pikkuvire ja -taimi virheitä, millä ei mitään väliä, kun ei niitä kuule normaali kuulija eikä mun tasoinen harrastelija :-)

Rubuinen: Onhan se hienoa, että korjaillaan ja kikkaillaan, mutta mistähän ihmeen syystä noi vanhat suosikit kuullostaa paremmilta? Ehkä siksi että ne on jääny yksinkertaisen jampan mieleen silloin joskus, tai sitten ne vaan oli parempia biisejä ja niissä keskityttiin biiseihin eikä korjailemaan pikkuvire ja -taimi virheitä, millä ei mitään väliä, kun ei niitä kuule normaali kuulija eikä mun tasoinen harrastelija :-)
 
Asia on täsmälleen näin. Levymyyntilukujen lasku johtuu juuri siitä, että keskitytään korjailemaan rytmi- ja virevirheitä ja muuta epäolennaista, sen sijaan että keskityttäisiin taiteelliseen sisältöön.
 
Monissa klassikkobiiseissä on esimerkiksi valtavia tempomuutoksia, hallitsemattomiakin.
 
Samoin on merkittäviä vokalisteja, jotka eivät osaa laulaa ollenkaan vireessä, Jeffrey Lee Pierce ja Johnny Rotten esimerkiksi.
 
Aiemmin mainittu Red Hot Chili Pepperskin teki klassikkonsa Blood Sugar Sex Magik ilman vokaalien tuunailua.
 
Voi olla että ammattimuusikot tai luonnostaan musiikillisesti lahjakkaat kärsivät noista rosoista, mutta useimpia tavallisia musandiggaajia ne eivät haittaa.

Lennu: Mitä sekoilet? Kasarilevyt kuulostaa mahtavilta.
 
Kaikki mikä on tehty silloin kun olin 15 kuulostaa hyvältä. Kaikki mikä on tehty silloin kun olin 18 kuulostaa paskalta. Eli kasarin alkupuoli on hyvää ja loppupuoli huonoa. Sitten taas grunge kuulosti hyvältä.
 
Aika monella jolta olen kysynyt menee noin. Muutosvastarinta tulee kehiin alaikäisyyden loppupuolella ja sen hetkiset fiilikset jää päälle loppuiäksi. Ei siinä järjellä tai objektiivisuudella ole mitään tekemistä. Minusta ne tukkahevisoundit oli suorastaan loukkaus NWOBHM-soundien jälkeen.
 
Minua 5 vuotta nuoremmat tykkää usein Leppardin Hysteriasta ja inhoaa Nirvanaa.

markus16: Tältä kuulostaa hitti
http://www.youtube.com/watch?v=oIFppHs7XKw
 
Tarkoitat varmaan http://www.youtube.com/watch?v=fiDuOLTy_5w&feature=related

GiovanniDiRondo: Asia on täsmälleen näin. Levymyyntilukujen lasku johtuu juuri siitä, että keskitytään korjailemaan rytmi- ja virevirheitä ja muuta epäolennaista, sen sijaan että keskityttäisiin taiteelliseen sisältöön.
 
Levymyyntilukujen lasku johtuu ääniteteollisuuden rakennemuutoksesta eikä taiteelliseen sisältöön keskittymättömyydestä.
 
Monissa klassikkobiiseissä on esimerkiksi valtavia tempomuutoksia, hallitsemattomiakin.
 
Ei taida auttaa ketjun aloittajaa, mikäli simppelissä kitarapopissa pysytään.
 
Samoin on merkittäviä vokalisteja, jotka eivät osaa laulaa ollenkaan vireessä, Jeffrey Lee Pierce ja Johnny Rotten esimerkiksi.
 
Noilla kavereilla ei ole niin ikään mitään tekemistä sen nykypopin kanssa, mistä tässä keskustelussa on ollut kyse. On ihan eri asia laulaa päin helvettiä niin, että se kuullostaa tietyssä kontekstissa hyvältä. Umpicleaniin peruspoppikseen se ei oikein taivu.
 
Aiemmin mainittu Red Hot Chili Pepperskin teki klassikkonsa Blood Sugar Sex Magik ilman vokaalien tuunailua.
 
Ilmeisesti ymmärsit tämän asian hiukan väärin, yritin tuoda kommenttini Kiediksen yhtäkkisestä laulun vireydestä esiin nimenomaan negatiivisessa valossa, lähinnä esimerkkinä vireenkorjauksen yleistyneisyydestä musiikkiteollisuuden parissa.
 
Voi olla että ammattimuusikot tai luonnostaan musiikillisesti lahjakkaat kärsivät noista rosoista, mutta useimpia tavallisia musandiggaajia ne eivät haittaa.
 
Tämä kommentti kertoo karua faktaa siitä, kuinka kujalla sä olet tossa asiassa.
 
Kummallista, tää keskustelu on taas vaihteeksi kääntynyt ikuiseen "prosessoitu v.s. prosessoimaton" - keskusteluun, joka on nykyaikana huvittavuudessaan loputon.
 
En omissa kommenteissani ota kantaa siihen onko joku hyvää tai huonoa mutta ketjun aloittajalle yritin muutamin faktoin valaista millä tavoin hän voisi nopeuttaa prosessiaan sekä saada aikaan standardit täyttävää materiaalia mikäli radiosoitto on tähtäimessä. Nää nyt on ihan olemassa olevia asioita enkä näe mitään syytä miksei niitä voisi käyttää hyväkseen. Tottakai hommat voi tehdä perinteisemminkin, komeroon treenaamaan ja ovi kiinni. Ihan yhtä paljon hyvää onnea tarvitaan tuollakin tekotavalla radiohitiksi mahdollisesti nousevalle biisille.
 
Tosta melodynen käytöstä vielä, se ei aina tarkoita että koko pötkö vedetään prosessorin läpi että vire tms epäpuhtaudet saadaan fiksattua, vaan usein sitä käytetään nuotti sieltä, toinen täältä- tyyppisesti. Jos on kokonaisuudessaan hyvä otto mutta yks vinkasu on päin helvettiä, on tuo ajankäytöllisesti kullanarvoinen aparaatti.

Rubuinen: Onhan se hienoa, että korjaillaan ja kikkaillaan, mutta mistähän ihmeen syystä noi vanhat suosikit kuullostaa paremmilta? Ehkä siksi että ne on jääny yksinkertaisen jampan mieleen silloin joskus, tai sitten ne vaan oli parempia biisejä ja niissä keskityttiin biiseihin eikä korjailemaan pikkuvire ja -taimi virheitä, millä ei mitään väliä, kun ei niitä kuule normaali kuulija eikä mun tasoinen harrastelija :-)
 
Siksi että kun vanhoja suosikkeja tehtiin, elettiin "pre-protools"- aikaa.
Piti oikeasti osata soittaa ja laulaa. Jos lauloit tai soitit päin helvettiä, virheen korjaamisen mahdollisuus tallennetun materiaalin osalta oli aika heikonlainen. Käytännössä tarkoitti että vedät uudestaan niin kauan että menee kohilleen.
 
Noihin aikoihin kuilu tallennetun ja livemusiikin välillä oli huomattavasti matalampi.
Nykyaikana marginaalimusiikin osalta noilla kahdella ei ole oikeastaan mitään tekemistä toistensa kanssa.
 
Harmi.

Tätä, että tekee omakustanteen ja lähettää sen radioasemille ja kuvittelee lentävänsä sillä suoraan menestykseen ja kilpailevansa tasavertaisesti monikansallisten levy-yhtiöiden kanssa.
 
On kuin lähtisi F1-kilparadoille oman henkilöauton kanssa ilman tiimiä.
 
Levybisnes toimii kapitalismin opeilla ja monikansallisten levy-yhtiöiden raha puhuu kaikilla kaupallisilla radioasemilla.
 
Sen takia Jenni Vartiaisen "Missä mun muruseni on" soi edelleen jokaisella kaupallisella radioasemalla edelleen tunnin aikana useaan kertaan.