Yleistä keskustelua musiikista ›

Kansalaisopistossa Valkeakoskella oli klassisen kitaran opetusta v.1988.
Siellä opettaja esiintyi meille(meitä oli kaksi oppilasta)harjoitteli varmaan kappalettaan.Kimmo Roine Tampereelta oli opettajana terveisiä vaan hyvin tässä näppäilyt jo onnistuu 24 vuoden jälkeen.
Ainoa mikä puuttuu on klassisen kitaran vaatima kurinalaisuus.
Olen korvannut sen improvisoinnilla hah hah.
Ai niin ja yhellä bändikurssillakin tuli käytyä.

markus16: Ehdotti että voitaisiin opetella pieni ohjelmisto ja tehdä muutama joulukeikka. En enää mennyt soittotunnille.
 
Menit keikalle?

C: Menit keikalle?
 
No en sinnekään. :)

markus16: No en sinnekään. :)
Kaljalle?Liian lyhyt....

Taisin mennä kotiin pelaamaan väkivaltapelejä tietokoneella ja jättää kitaran nurkkaan kuukausiksi.
Örkele.
 
E: En muuten vieläkään osaa lukea nuotteja häävisti. Se on ihan omaa laiskuutta ja tyhmyyttä, mutta aina palaa mieleeni nuo muutamat soittotunnit teini-iästä kun alan niiden saloja opettelemaan. Puistatus.

Tekisi mieli kertoa hauskoja juttuja. Mutta satun tietämään, että opettajiani hengailee mnetissä. En siis viitsi kertoilla. Haha.

Kävin kerran musiikkiopiston rumputunneilla kuunteluoppilaana, en silloin vielä soittanut itse. Oli kauden alku ja viiksekäs Risto Rumpali julisti luokalleen että se on sitten niin poijjaat että näitä rudimentteja treenataan ensimmäiset 3 vuotta ja sitten voi alkaa haaveileen settisoitosta.
Kavahdin ja pakenin paikalta.
Rumpujen soiton aloitin vasta muutaman vuoden kuluttua tästä, setillä.

Menin tunneille ensimmäisen kerran noin 12v sitten, opettajani oli lihava pitkätukkainen viiksekäs mies. Joka tunnilla hikikrapulassa, unohtui oppilaan kitaraa virittäessä jammailemaan itsekseen puoleksi tunniksi, ja unohti laskuttaa tunneista. Ihan hyvä vibat jäi. Nykytiedoilla mies kai olisi suhteellisen THV-mannekiini.

Booombox: Tekisi mieli kertoa hauskoja juttuja. Mutta satun tietämään, että opettajiani hengailee mnetissä. En siis viitsi kertoilla. Haha.
 
Et ole ainoa.

M4ss3 m/: Ikimuistoisin kitaratunti oli varmaan se, kun koko tunti meni siihen, että odotin aulassa edellisen oppilaan tunnin loppumista. Opettaja taas odotti mun koputusta, mutta enhän mä sellaista uskaltanut tehdä.
 
Sama. Sit kun lopulta pääsin sisään, alkoi saman tien ketuttaa. Jatkuvaa nipottamista mun "väärästä" tekniikasta ja muusta. Sitten soiteltii Pink Pantheria tabeista. Kävin tunneilla ehkä puoli vuotta, mitään en oppinut. Tämä siis joskus kun olin 12v.

AKWM: Sama. Sit kun lopulta pääsin sisään, alkoi saman tien ketuttaa. Jatkuvaa nipottamista mun "väärästä" tekniikasta ja muusta. Sitten soiteltii Pink Pantheria tabeista. Kävin tunneilla ehkä puoli vuotta, mitään en oppinut. Tämä siis joskus kun olin 12v.
 
Mulla ope taas oli ihan toista maata. Kehui aina, itseasiassa niin paljon, että kuva omista soittotaidoista vääristyi sitten ihan totaalisesti ja luulin olevani maailman paras kitaristim..

Olin oikeasti tohon aikaan aivan saatanan kova kitaristi ikäisekseni. Mun mielestä on täysin idioottimaista opettajan puolelta alkaa muuttamaan mun omia täysin toimivia tekniikoita "oikeaoppisiksi". Sääh alkaa ihan vituttaa kun muisteleekin niitä tunteja. "Joo sä pidät plektraa väärin, sen pitää olla näin!" ja tähän tyyliin. Siinä ne tunnit oikeastaan menivätkin, uusia tekniikouta opetellessa. Niistä jokainen vei soittoa vaan huonompaan suuntaan ja ne on onneksi jo unohdettu. Tunneille menin, jotta olisin oppinut uusia kuvioita, skaaloja, sointuja ja ehkä vähän teoriaakin. Opettajaa paljoa toiveet kiinnostaneet.

Odoteltiin joskus -76 Oilingia saapuvaksi, opetuspaikkana toimi vanha koulu. Se oli tapansa mukaan myöhässä ja saapui viimein paikalle vanhalla jenkkiautollaan. Ihmeteltiin kun se ei tule ulos ja mä kävelin siihen auton viereen. Sillä oli Ilta-Sanomat levitettynä ratin päälle ja luki sitä ihan rauhassa. Ulos tultuaan selitti että siinä ajaessa on hyvää aikaa lukea lehti.

Veljen kanssa kitaratunnit peräkkäin ja toisen tunnilla ollaan "kuunteluoppilaana", sitten yhtenä vähän levottomampana päivänä ei tahtonut teoriasta tulla mitään niin opettaja kysy, että tiiättekö semmosta ohjelmaa ku Pulkkinen? Vastattuamme myönteisesti opettaja sano et meijän meno tol tunnilla oli ku Pulkkisesta =D

90-luvun alkupuolella kävin ahkerasti / "ahkerasti" soittotunneilla. Soitin oli haitari ja opettajana paikallisen musiikkiliikkeen omistaja.
 
Kyllä siinä ensimmäiset pari vuotta meni ihan sutjakkaasti. Opettaja oli teoreettisesti hyvä. Opetti juuri niinkuin soittokirjassa sanottiin. Ei puhettakaan että vähän itse improvisoitaisiin tai poikettaisiin soitto-oppaasta.
 
Ja taustana mulla oli, että oman perheen kokoonpanolla soiteltiin viikonloppuisin humppa-iskelmä -sarjaa ja että osasin diskanttipuolella soittaa satoja biisejä.
 
No sitten joskus ehdotin, että josko otettaisiin työn alle joku helppo ja lyhyt valssi.
 
EIeieieieieieieieiei! Ei käy millään. Et ole vielä sillä tasolla.
Siinä sitten 4-5 vuotta veivattiin Ahvenaisen kirkkomusiikki-lastenlaulu-tilulilu -kappaleita.
 
Sitten lopetin.
Enkä ole uudelleen edes aloittanut.
 
Että näin helposti sen innon ja inspiraation voi sammuttaa *katkeruus*

Niin muuten tämmöinen ohje joka on ehkä hyvä välittää eteenpäin. Aivan ensimmäisellä soittotunnillani opettaja sanoi minulle "Minkä taakseen jättää sen edestään löytää". Se on paras ohje soitonopiskeluun mitä voi olla olemassa.

^ Nytten velipesoselle isosti lussaa!

velipesonen: Niin muuten tämmöinen ohje joka on ehkä hyvä välittää eteenpäin. Aivan ensimmäisellä soittotunnillani opettaja sanoi minulle "Minkä taakseen jättää sen edestään löytää". Se on paras ohje soitonopiskeluun mitä voi olla olemassa.
 
Toki.
Mutta silti pitäisi vähän katsoa, mikä oppilasta kiinnostaa ja havainnoida myös oppilaan taso ja osaaminen.

Charade1: Toki.
Mutta silti pitäisi vähän katsoa, mikä oppilasta kiinnostaa ja havainnoida myös oppilaan taso ja osaaminen.
 
Mitä enemmän asioita opettaja kykenee havainnoimaan, sen parempi. "Minkä taakseen jättää sen edestään löytää" ohjenuorana tietenkin edellyttää aivan ehdottomasti, että opettajalla itsellään on opetuksessaan juoni. Sekään ei tahdo junioriosaston kanssa riittää koska näitä kulttuurikylpijöitä on liikenteessä nykyisin paljon, eikä siinä mitään sehän on täysin sallittua, mutta hieman huolestuttavana pitäisin että lasten ja nuorten vanhemmat edellyttävät nopeasti paljon. Ja aina kun saamme nopeasti paljon, saamme paljon paskaa. Täysin pinnallisia opetetun apinan taitoja, jotka näköjään tyydyttävät osan vanhemmista kunnianhimoa. Vanhemmat itse lienevät sitten opettamattomia l. luonnontilaisia apinoita.

Ja todellakin kun kahlaa väkisin ensin sen puuduttavan alkutaipaleen tekniikkapaskan läpi ja ottaa sen omkaseen, niin kas kummaa, sitten ei myöhemmin itketä niiden oikiasti kivojen juttujen kanssa, kun pysyy soitin ja nuotit kurissa ja nuhteessa eikä ole sormet solmussa ja verenpaineet katossa. Tai ainakaan itketä niin paljon, hoho.