Yleistä keskustelua musiikista ›

Lähes kaikki albumit joilla ei vähintään puolia ole jälkeenpäin studiossa korjattu on ihan kamalaa kuultavaa. Nih. Jos haluun kuulla soittovirheitä paskoilla saundeilla, ärsyttävän yleisön mölinän säestämänä, meen vaikka lähikuppilaan kuuntelemaan rokkibändiä x

Nazareth: Vähän aiheen vierestä.. ei livealbumi mut live-dvd; Thin Lizzy Live at Rockpalast 1981. Lynott ja Gorham vaikuttaa siltä ku ois vetäny kilon jotai kamaa ennen keikkaa. Varsinkin Rosalie oli huonoin versio minkä oon kuullu, soitto menee päin mäntyjä välillä ja kireähkön oloinen tunnelma noin niinkuin muuten.
 
Mjoo no tuohan ei ole bändin virallinen tuotos ja Lynott oli tuohon aikaan kännissä yötä päivää ja heittikin veivinsä pian tuon jälkeen.

Sergei Fallinen: Lähes kaikki albumit joilla ei vähintään puolia ole jälkeenpäin studiossa korjattu on ihan kamalaa kuultavaa. Nih. Jos haluun kuulla soittovirheitä paskoilla saundeilla, ärsyttävän yleisön mölinän säestämänä, meen vaikka lähikuppilaan kuuntelemaan rokkibändiä x
 
Olen aikalailla samaa mieltä.
 
Ken Edwardsin (Failuren nokkamies) soolokiertueen ("Secrets Of The Lost Satellite") livelevystä ainoa asia mikä jäi mieleen on kun rumpali tyrii melko esimerkillisesti Sergeant Politenessin alun. Ihan perus tykydyn-filli oikeasti mutta livellä kuulostaa kun jätkä olis kaatunut settinsä päälle tai jotain, jotain random iskuja ei missään taimissa. Päräräp-tätä...miten tämä on voitu jättää levylle? Käytännössä odotan vain koko levyn tuota munilleen mennyttä filliä. Jos siis jaksaisin kuunnella sitä levyä lainkaan..
 
+1 for studio "live".

joku muu sikko: heittikin veivinsä pian tuon jälkeen.
 
Vasta viitisen vuotta myöhemmin. Minusta Snowy on eniten pihalla sillä livellä.

Meat Loafin Hang Cool Teddy Bearin bonuksena oleva Casa de Carne-live on ihan hirveä... Siis miehen itsensä kannalta... Neverland Expressin soitto kulkee kuin, noh, juna ;) Tuolla livellähän on Helsingin Jäähallissa nauhoitettu Eagles of Death Metal-cover I Want You So Hard...

Mika Kangas: Kait se sitten on Van Halenin tuplalive. Jos Hagaria on uskominen koko soitto on korjattu studiossa jälkikäteen. Tosin onko se sitten edes livelevy.
 
Juu jostain luin että veljekset antoi Hagarille mikin ja sanoivat "anna mennä vaan" samalla kun ko. keikan video pyöri taustalla;)... Ja Hagarhan lauloi koko roskan alusta loppuun putkeen. Halenin veljekset korjailivat lisäksi biisien tahteja (liian nopea/liian hidas) sekä muita mokia.

Karipiirto: Mikä tahansa jälkeenpäin uudelleen äänitetty "live"-albumi.
 
Tämä näin ja sitten se Deep Purplen innoton kollaasipökellys 80-luvun lopulta.
 
Lähes kaikki albumit joilla ei vähintään puolia ole jälkeenpäin studiossa korjattu on ihan kamalaa kuultavaa. Nih. Jos haluun kuulla soittovirheitä paskoilla saundeilla, ärsyttävän yleisön mölinän säestämänä, meen vaikka lähikuppilaan kuuntelemaan rokkibändiä x
 
Kamalaa kuultavaa on se, kun huomaa bändin soittavan viimeistä piirtoa myöten täydellisesti livellä, ja sitten iskee se ahdistus, että täähän on vain parodia oikeesta livelevystä. Vaikea se on jotain Thin Lizzyn Live & Dangerousia pitää minään muuna, kuin studioäänitteenä, johon on päälle puskettu yleisön huutoa.

Eppu Normaalin "Onko vielä pitkä matka jonnekin?" on kyllä kehno veto bändiltä. Sounditkin ovat kuin joltain iskelmäbändiltä.
 
W.A.S.P.:in The Sting on myös kehno. Yleisön ääntä tuskin kuulee, ja pyrot/pommit liian kovalla.

Whitesnaken Live: In the Shadow of the Blues. En oo mikään bloos-puristi, tykkään kasiseiskasta ja paluulevyistäkin kenties enemmän kun alkutuotoksista, mutta sen sanon että tää tupla ei vaan pelaa sitten millään. Liian keinotekoiset, klassikkobiisien saundimaailmaa kornisti emuloivat biiseittäin vaihtuvat kitarasoundit, rumpumiksaus on mössöä, ja jos lauluja ei ole alusta loppuun korjailtu niin ihmettelen... En taavia syyttele, hyvin se vetää edelleen ainakin puolet ajasta. Mut ei se keikoil oikeesti enää näin vedä, hyvänäkään päivänä. Kesällä oli ihan jees nähdä tän bändin moderni meets antiikki -poweri, kyl tää paketti livenä toimii mut täs ei oo mitään nauhoitettavaa. Saman ajan live-DVD on paskasti leikattu. Liikaa sähinää ja mustavalkoa ja lähikuvaa ja hyi vittu. Isoin ongelma täs on kuitenki masterointi. Tuntuu siltä kun lopputulos ois audacityllä pistetty yksinkertasen kompressorin kautta vaan pötköks. Jos jotain hyvää pitää sanoo ni kitarointi+rummutus on neroa.
 
Malmsteenin Trial By Fire: Live in Leningrad 1989 on myös yks tavallaan huono. MIKSI siitä puuttuvat biisit Rising Force ja Riot In The Dungeons, jos ne kerran VHS:llä ovat? Stop this illogical insanity, noiden keikan kirjanselkäbiisien puuttuminen haavoittaa oikeesti levyä kokonaisuutena ihan liikaa. Ja Heaven Tonight on täs levyl oikeesti yhtä live kun Robinin keikka tänään Anttilan levyosastol. Ja mistä lähtien Malmsteenin bändis on ollu kakkoskitara? Ehkä paras livelevyvirhe kohdittain. Tässä levyl on kyl paljon hyvii puolii, kute hyväl taval synkkä yleisfiilis ja masterointi. Plussan puolel jää viel, etenki Far Beyond The Sunin takia.

Bowien David Live. Kliininen tuotanto ja muutenkin todella onneton meininki.
 
Juurikin näin. Oli nuorena miehenä melkoinen pettymys tämä. Raisut rokkibiisit oli muodikkaasti laimennettu ihmeellisiksi lattarilätkytyksiksi ja meno oli todella "coolia".
 
Tosin ei -78 Stage-livekään mikään mahtava ole. Ryöstöviljelynä julkaistu miksaamaton Ziggy-live taasen pyörittää sukkia vieläkin mukavasti.