Yleistä keskustelua musiikista ›

Lennu: Miksi? Neljä ukkoa menis väljästi yhellä autolla ja peräkärryllä keikalle. Jokainen laittaa vaikka 25 euroa bensoihin, niin aika pitkälle kyllä pääsee.
 
Se on just tää että mennäänkö kompaktisti vai tällä millä bändi nykyään vissiin kulkee: http://www.rautavankkuri.com/jumbo.html
 
Ymmärrän toki bändi on nähnyt aikoinaan sitä hommaa ihan harrastelijatasollakin ja sen keikkailun karun arjen Suomessa mutta noilla keikkamäärillä luulis että perse viihtyy vähän vaatimattomammassakin penkissä. Aika kevyitä määriä johonkin Yölintuun verrattuna joka periaatteessa asuu tien päällä. Silloin nämä kahden kerroksin megaluksus-bussitkin ymmärtää.

kiriminni: YKSI euro artistille myydystä levystä joku ottaa tosiaan välistä.
 
Mietipä hetki. Esittäjälle 10 %. Ei se paha ole. Biisien sanoittajat, säveltäjät ja sovittajat saavat yhdessä tietääkseni reilusti enemmän, ja isoimman potin saa se, joka on koko lystin maksanut, eli tuottava levy-yhtiö, joka on myös maksanut muusikkojen ja tekniikan liksat, studiot, CD:t, kansitaiteen, yms. Isot starat pystynevät neuvottelemaan diilejään, tai perustavat oman levy-yhtiön, ja saavat sitten tuottajan potin, kun ottavat rahoittajan riskin. Levityssopimukset ovat sitten asia erikseen vielä.

Tuossa 10% esittäjäosuudessa pitää muistaa se, että suuri (suurin?) osa kaikista tuotetuista levyistä tuottaa tappiota. Menestyvien levyjen on paikattava myös nuo tappiot. Suomessa voi päästä top kymppiin muutaman sadan levyn myynnillä,
joten ei se levy-yhtiön ahneuskaan kaikkkea selitä.
 
Näin pienessä maassa rikastuu musalla vain, jos tekee itse esittämänsä biisit ja menestyy vuosikausia. Kyllä laulajia aina löytyy, hyviä biisejä on vaikeampi synnyttää. Jos saa nuorena pari platinalevyä, niin ei tuollaisella 40 000 eurolla vielä elämä miksikään mullistu. Sitten kun tavallisena riviartistina ajelee 150 000 km vuodessa ympäri maata, jää se keskitulo hyvinkin vaatimattomaksi. Eläkevakuutukset ja muut yksityisyrittäjälle lankeavat maksut pitävät siitä osaltaan huolen.

Lueskelin Yrjänän em. lausuntojen jälkimainingeissa velloneita kirjoitteluita netistä. Huomattavan paljon tuli kommentointia tyyliin "mitä äijä vinkuu, menisi oikeisiin töihin" ja "miksi harrastuksesta muka pitäisi saada rahaa".
 
Jotenkin sellainen katkerankireä ilmapiiri heijastelee noista kommenteista. Töissä vituttaa, muija ei anna ja jotkut vaan soittaa rokkia ja rellestää. Myöskin ajatus että keikki netistä löytyvä pitäisi olla ilmaista on itselleni käsittämätön.
 
Eipä se kulttuurin, viihteen ja elämysten framille ja tallenteille saattaminen ole niin helppoa, halpaa ja kivuntonta etteikö siitä tekijälle kuuluisi kohtuullinen korvaus. Suomi on pieni markkina, mutta elintasolla mitattuna silti mittakaavassaan ostovoimainen.

Itte oon miettinyt sitä, että miksi ei useampi bändi tee silleen ku Mokomakin. Että perustaa oman levylafkan. Meinaan jos sulla on jo bändi millä on nimeä niin miksei pistä omaa lafkaa pystyyn. Totta kai siitä on vaivaa mutta rahaa saa huomattavasti enemmän. Ja markkinointikin hoituu melkeen itsestään.

reaper666: Ja markkinointikin hoituu melkeen itsestään.
 
Kerrotko lisää tästä?

aivokuolio: Kerrotko lisää tästä?
 
Minuakin kiinnostaa. Mitä olen foorumeilta ulkomaanmeiningeistä ymmärtänyt, niin promootio ja markkinointi on nykyään ylivoimaisesti se kallein menoerä, musan tekeminen on halpaa (ainakin suhteessa parinkymmenen vuoden takaisiin), musan levittäminen digitaalisesti on myös halpaa. Se, miten jengi saadaan kiinnostumaan musasta vaatiikin sitten huomattavasti enemmä panostusta, kun kilpailua on nykyään niin paljon.

reaper666: Itte oon miettinyt sitä, että miksi ei useampi bändi tee silleen ku Mokomakin. Että perustaa oman levylafkan. Meinaan jos sulla on jo bändi millä on nimeä niin miksei pistä omaa lafkaa pystyyn. Totta kai siitä on vaivaa mutta rahaa saa huomattavasti enemmän. Ja markkinointikin hoituu melkeen itsestään.
 
Jos meinaa kaupata fyysisiä äänitteitä niin tuotanto, painatus, varastointi, kuljetus/jakelu maksaa (paljon), ja niihin vähiin vielä pystyssä oleviin levykauppoihin ja -pisteisiin on aika vaikea suurten toimijoiden ulkopuolisten saada mitään hyllyyn. Nettimyynti vähänkään suuremmissa määrin vaatii sen että pääsee isojen nettikauppojen valikoimiin, onnistuuko? Omalta sivulta mynti tapahtuu vain pienelle fanijoukolle joka osaa sinne hakeutua. Mitä pienempää toiminta on volyymiltaan, sitä enemmän per myyty levy menee kiinteisiin kuluihin. Enemmän tuossa on varmaan periaatteesta kiinni, "ulkopuoliselle" ei mene osuuksia, vaikka taloudellisesti homma olisi plus miinus nolla.
 
Digitaalinen myynti, varsinkin omalta sivulta, ei voi volyymiltään nousta kovin merkittäväksi. Jonkun Spotifyn kautta saa kuukauden musat sillä hinnalla, millä artistin pitiäisi saada albumillinen digitaalista musiikkia myytyä, jotta siitä jäisi mitään käteen. Aika harva kuitenkaan metsästää ostettavaa musiikkia ympäri nettiä, parin isoimman toimijan palvelut riittävät 99%:lle.

Itsestään markkinoinnilla tarkoitin sitä, että jos sun bändillä on jo nimeä niin kyllä porukka sen ostaa vaikka joka lehdessä olisikaan mainosta. Tätä tarkoitin. Ja totta kai hommaa on niin vitusti. Mutta hoidatte itse kaiken mutta tienaa myös vitusti enemmän.
 
Sama homma kun omakustannebändeillä ainut vaan, että saa rahaa :)
 
Hiffasitteks nyy?

reaper666: Itsestään markkinoinnilla tarkoitin sitä, että jos sun bändillä on jo nimeä niin kyllä porukka sen ostaa vaikka joka lehdessä olisikaan mainosta. Tätä tarkoitin.
 
Tähän mä taas en jaksa uskoa. Ei promootiota -> oot 'out', 'ug', tai jotain muuta millä ei käytännössä tienaa paskaakaan.

reaper666: Mutta hoidatte itse kaiken mutta tienaa myös vitusti enemmän.
 
Sama homma kun omakustannebändeillä ainut vaan, että saa rahaa :)
 
Tekemällä itte säästää. Mut vääristä paikoista säästämällä voi säästää ittensä hengiltä. Missä vaiheessa sitä musaa meinaa tehdä, jos käyttää päivänsä leikkimällä kirjanpitäjää ja varastomiestä? Keikalla vois säästää polkemalla kätsyä satasen valovilkutinta itte siin soiton lomassa ja ottaa mikserin lavalle rumpalin hoidettavaksi, niinko harrastajatkin tekee. Mut voipi olla, et yleisö äkkiä äänestäis jaloillaan.
 
Mua hieman ihmetyttää, et neljä tonnia ois kuluna mitenkään kummallinen. Eiköhän se vaan o laskettu totuudenmukaisesti. Jos mun stressiklubi lähtee keikalle mihin tahansa kehäkolmosen sisäpuolella, niin siitä on aina kuluja vähintään 200,- Kitarat tarttee tuoreita kieliä, rummut uusia kalvoja, palaneita polttimoita pitää uusia ja löpötkin pitää maksaa.
Jos vedettäis hiemankin isompi keikka "isojen poikien" malliin, niin sit mukaan lähtis mikserinkäskyttäjä (250,-) valovilkuttaja (250,-), sekä keikalle sopivat vuokratut ääni- ja valokamat + kilsat. Vaik pändi itte ei ottais keikasta lanttiakaan, niin noi kulut on yli tonnin. Siis ihan harrastemeiningillä päästään kuluissa helposti yli tonnin.
Onko joku ihme, jos yhden Suomen suosituimmista pändeistä kulut on vähän isommat?

rintapek: Tekemällä itte säästää. Mut vääristä paikoista säästämällä voi säästää ittensä hengiltä. Missä vaiheessa sitä musaa meinaa tehdä, jos käyttää päivänsä leikkimällä kirjanpitäjää ja varastomiestä? Keikalla vois säästää polkemalla kätsyä satasen valovilkutinta itte siin soiton lomassa ja ottaa mikserin lavalle rumpalin hoidettavaksi, niinko harrastajatkin tekee. Mut voipi olla, et yleisö äkkiä äänestäis jaloillaan.
 
Mua hieman ihmetyttää, et neljä tonnia ois kuluna mitenkään kummallinen. Eiköhän se vaan o laskettu totuudenmukaisesti. Jos mun stressiklubi lähtee keikalle mihin tahansa kehäkolmosen sisäpuolella, niin siitä on aina kuluja vähintään 200,- Kitarat tarttee tuoreita kieliä, rummut uusia kalvoja, palaneita polttimoita pitää uusia ja löpötkin pitää maksaa.
Jos vedettäis hiemankin isompi keikka "isojen poikien" malliin, niin sit mukaan lähtis mikserinkäskyttäjä (250,-) valovilkuttaja (250,-), sekä keikalle sopivat vuokratut ääni- ja valokamat + kilsat. Vaik pändi itte ei ottais keikasta lanttiakaan, niin noi kulut on yli tonnin. Siis ihan harrastemeiningillä päästään kuluissa helposti yli tonnin.
Onko joku ihme, jos yhden Suomen suosituimmista pändeistä kulut on vähän isommat?
 
Täyttä asiaa jota ei voi kuin kompata.
 
Itte tekemällä tosiaan säästäisi, mutta se alkaa käymään todellakin terveyden päälle jos meinaa vielä sitä musaakin jossain välissä tehdä.

JCM: Täyttä asiaa jota ei voi kuin kompata.
 
Itte tekemällä tosiaan säästäisi, mutta se alkaa käymään todellakin terveyden päälle jos meinaa vielä sitä musaakin jossain välissä tehdä.
 
Siinäkin mielessä Mokoma on aika kehno vertailukohta, koska Saikkonen todellakin on aika erikoismies. Se on firmaa pyörittänyt parikymppisestä asti, eikä varmasti ole ruusuista aina ollut, ja musaakin pitäis tehdä. Yks varmasti ainoita, jotka on jaksanu pieteetillä painaa vuodesta toiseen kitumalla. Nyt sentään leipää lie saava pöytäänsä.

rintapek: Jos mun stressiklubi lähtee keikalle mihin tahansa kehäkolmosen sisäpuolella, niin siitä on aina kuluja vähintään 200,- Kitarat tarttee tuoreita kieliä, rummut uusia kalvoja, palaneita polttimoita pitää uusia ja löpötkin pitää maksaa.
 
Kai sitä rahaa saa menemään jos joka keikalle ostaa uudet kielet ja kalvot ja vielä maksaa bensat omasta pussista. Oulusta kun lähdetään keikalle niin aina elinehtona että vähintään matkakulut hoidetaan järjestäjän puolesta eikä tää oo ikinä noussu kynnyskysymykseksi.

aivokuolio: Kai sitä rahaa saa menemään jos joka keikalle ostaa uudet kielet ja kalvot ja vielä maksaa bensat omasta pussista. Oulusta kun lähdetään keikalle niin aina elinehtona että vähintään matkakulut hoidetaan järjestäjän puolesta eikä tää oo ikinä noussu kynnyskysymykseksi.
 
No mutta onhan bensakulutkin kuluja, vaikka ne maksaisi Äiti Teresa. Jos keikkapaikka maksaa bändille matkakulut, ovat ne keikkapaikan ts. maksjana mielestä bandille annettavaa korvausta, eli osa keikka liksaa. Verottomia/kuiteilla pelattavia asioita tai ei.

elon arska: No mutta onhan bensakulutkin kuluja, vaikka ne maksaisi Äiti Teresa...
 
Just näin. Mä en tossa sanallakaan viitannu stressiklubini mahdolliseen laskutukseen, vaan keikasta aiheutuviin kuluihin.

En tajua miten edes kannattaa keikkailla tollasilla kuluilla. Jos liput on 15€, kulut 4500€ ja keikkamyyjä vielä ottaa oman siivunsa, niin aika paljon saa olla porukkaa että homma on bändille kannattavaa.
 
Tavastian kapasiteetti on jotain 700 ja aika harvat sitäkään loppuun myy.

YarZoo: Lueskelin Yrjänän em. lausuntojen jälkimainingeissa velloneita kirjoitteluita netistä. Huomattavan paljon tuli kommentointia tyyliin "mitä äijä vinkuu, menisi oikeisiin töihin" ja "miksi harrastuksesta muka pitäisi saada rahaa".
 
Jotenkin sellainen katkerankireä ilmapiiri heijastelee noista kommenteista. Töissä vituttaa, muija ei anna ja jotkut vaan soittaa rokkia ja rellestää. Myöskin ajatus että keikki netistä löytyvä pitäisi olla ilmaista on itselleni käsittämätön.
 
Eipä se kulttuurin, viihteen ja elämysten framille ja tallenteille saattaminen ole niin helppoa, halpaa ja kivuntonta etteikö siitä tekijälle kuuluisi kohtuullinen korvaus. Suomi on pieni markkina, mutta elintasolla mitattuna silti mittakaavassaan ostovoimainen.
 
Vaikka CMX on jonkun mielestä isokin bändi, niin kaikilla ukoilla on bänditoiminnan lisäksi ns. oikea työ, joten yhtye ei ole ainoa tai edes varteenotettava tulonlähde. Halmkronalla levy-yhtiöduunia tuotantopäällikön ominaisuudessa, Peippo on hammaslääkäri ja Rasiolla jotain ravintolahommia. Yrjänä taitaa suhteellisen hyvin pärjätä pelkästään "taiteilijana", kun kerran laulutkin tekee ja tosiaan on niitä kirjoja sun muuta.
 
Ja kun miettii sitä, että CMX keikkailee loppujenlopuksi suhteellisen harvoin, vain n. 20-30 keikkaa vuodessa. Pitäisi olla koko kansan yhtye tyyliin Yö ja Eppu Normaali, jotta voidaan puhua hyvistä rahoista, Suomen kokoisessa maassa ja tällä ammatinvalinnalla. Edelleen ärsyttää kyllä tuo, kuinka moni ei ymmärrä että rokin soittaminen ja laulujen tekeminen on periaatteessa työtä ja siitäkin kuuluu saada palkka ja että kaikki suomalaiset rokkarit eivät ole rikkaita tai edes poikkeuksellisen varakkaita. Vai onko tää taas joku "sen naama näkyy telkkarissa ja sen laulut soi radiossa = rikas"

Bingo: En tajua miten edes kannattaa keikkailla tollasilla kuluilla..
 
Jos pändi tekee parikymmentä keikkaa vuodessa, niin lie päivänselvää, että pändi ei sillä elä. Yli kakssataa päivää vuodessa ne tekee jotain muuta.
Mut kaikki pändit ei voi olla LeeviLiivingssejä, jotka ei keikkaile.

Täällä varmaan heittelee läppää aika moni sellainen, jolla ei oikeasti ole mitään hajua siitä, mitä elämä maksaa, siis oikea elämä jossa maksetaan itse kaikki vessapaperista ja vedestä lähtien, minkälaisia ovat verot, yrittäjän eläkemaksut, vakuutusmaksut jne jne.
 
Jos suurin tulolähde toistaiseksi on ollut kesäduuni 1000 euron liksalla, niin joku
40 000 tai 4500 saattaa tuntua hirveältä summalta. Ei se ole. Jos bändissä on vaikka 5 soittajaa ja roudari/kuski, ja bändillä oma, kunnollinen auto, niin kuuden ihmisen palkkoihin (+ kuluihin) tarvitaan jo bruttotuloina lähemmäs kymmenentuhatta euroa viikossa, jos halutaan puhua normaalista, keskimääräisestä suomalaisesta elämästä (ja maksaa kaikki lakisääteiset maksut).

jra: Jos meinaa kaupata fyysisiä äänitteitä niin tuotanto, painatus, varastointi, kuljetus/jakelu maksaa (paljon), ja niihin vähiin vielä pystyssä oleviin levykauppoihin ja -pisteisiin on aika vaikea suurten toimijoiden ulkopuolisten saada mitään hyllyyn. Nettimyynti vähänkään suuremmissa määrin vaatii sen että pääsee isojen nettikauppojen valikoimiin, onnistuuko? Omalta sivulta mynti tapahtuu vain pienelle fanijoukolle joka osaa sinne hakeutua. Mitä pienempää toiminta on volyymiltaan, sitä enemmän per myyty levy menee kiinteisiin kuluihin. Enemmän tuossa on varmaan periaatteesta kiinni, "ulkopuoliselle" ei mene osuuksia, vaikka taloudellisesti homma olisi plus miinus nolla.
 
Digitaalinen myynti, varsinkin omalta sivulta, ei voi volyymiltään nousta kovin merkittäväksi. Jonkun Spotifyn kautta saa kuukauden musat sillä hinnalla, millä artistin pitiäisi saada albumillinen digitaalista musiikkia myytyä, jotta siitä jäisi mitään käteen. Aika harva kuitenkaan metsästää ostettavaa musiikkia ympäri nettiä, parin isoimman toimijan palvelut riittävät 99%:lle.
 
kyllä noiden isojen nettilataamojen (iTunes etc.) valikoimiin pääsee helposti. Esim. oman bändin Carved In Ashesin debyyttirieska löytyy jo iTunesista, 7 Digitalista, Amazon MP3:sta, eMusicista ja Nokian musalataamosta. Eri asia sitten, miten kukaan sen levyn sieltä tarjonnan paljoudesta löytää ilman kunnon markkinointia. Kotisivujen kautta myynti on itse asiassa kalliimpaa ja hankalampaa.