Yleistä keskustelua musiikista ›

Rock-musiikki on ikäänkuin ydinreaktori. Vaikka reaktio pysähtyikin jo -86, niin jälkilämpö pyörittää turbiineja vielä niin kauan, kun se riittää veden höyrystämiseen. Lopulta jäljellä on haaleaa jätettä, joka kierrätetään popmusiikin mox-polttoaineeksi, tai haudataan maahan.

Juhani: Luulisi olevan. Tässä vaikkapa YouTubesta Wake Up. Melkein 7 miljoonaa katsontakertaa. Muidenkin videoiden kohdalla on katsontakerrat miljoonissa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=DEKC5pyOKFU
 
Aika vähän tuo on verrattuna joidenkin listapoppareiden lukuihin, jotka ovat miljoonissa jo pari päivää julkaisun jälkeen. Onhan tuollakin videolla ollut viisi vuotta aikaa kerätä katselukertoja.

Flash: Arcade Fire on hyvä esimerkki. Bändillä ei ole yhtään hittibiisiä, tai -videota. Silti bändi soittaa loppuunmyytyjä keikkoja Madison Square Gardenin ja Hyde Parkin kaltaisissa mestoissa. Levyt myös myyvät kuin häkä ja palkintoja satelee sieltä täältä. Bändi toimii edelleen silti täysin indie tyyliin, mitä tulee levytyksiin ja lipunmyynnin (ja yleensäkkin uran) pitämisessä omissa käsissä. Arcade Fire on täydellinen esimerkki siitä, miten 2000-luvun vaatimuksilla päästään areenabändiksi.
 
Onhan noita muitakin esimerkkejä, kuten vaikka The Killers. Ja Jenkeissä Band Of Horses on esimerkiksi kovaa vauhtia nousemassa areenaluokkaan. Kyllä näitä löytyy niin kauan, kuin hyvä musiikki (tai musiikki ylipäätään) ihmisiä kiinnostaa.
 
Avenged Sevenfold tulee ekana mieleen. Myöskään Nickelback ei ole kovin vanha bändi, areenaluokkaa sekin...

Koko ketjussa ei ole mainittu Musea, Radioheadia ym. "alternative"-suuruuksia? Nehän juuri tuntuvat olevan 2000-luvun megabändejä jotka vetävät areenoita täyteen ja tekevät tasaiseen tahtiin uusia radiohittejä. Rock ei todellakaan ole kuolemassa, mutta on silti todella harmi että REM lopetti.

T-Stag: Myöskään Nickelback ei ole kovin vanha bändi, areenaluokkaa sekin...
 
Joo ja taas hyvä esimerkki siitä, että se areenakokoluokka ei korreloi musiikillisen sisällön kanssa sitten pätkän vertaa.

En usko että rockilla on mitään funktiota nykymaailmassa muuta kuin nostalgisointi. 50- ja 60-luvulla se oli tärkeä osa nuoriso- ja vaihtoehtokulttuurin syntyä, mutta siihen se sitten jäikin. Rockista tuli yleisesti hyväksyttyä ja se menetti särmänsä.
 
Suurin osa rockin nykyisistä isoista nimistä vain kierrättää vanhoja kliseitä. Nykyisin rock on ehkä nuhruisin, pöhöttynein ja tylsin musagenre. Vain harva uusi rockbändi onnistuu herättämään mitään tunteita.
 
Mitään uutta ei ole tullut rockiin sitten 80-luvun. Toivon oikeastaan, että ihmiset lopettaisivat kyseisen musiikin tekemisen ja keskittyisivät luomaan jotain uutta.
 
Ja vanhat ja raihnaiset rokkarit voisivat suosiolla siirtyä eläkepäiville, kun se luovuus on kuitenkin käytetty. Mielestäni on ihan turhaa, että joku vanhus kapuaa areenan lavalle ja muistelee menneitä soittaen samalla kolmea sointua. On vain surullista nähdä miten huumeet, viina ja liika julkisuus ovat pilanneet jonkin muusikon terveyden.
 
Ja kaikki "sex, drugs and rock and roll"-jutut ovat pelkkää hölmöä hedonismin ja itsekkyyden edistämistä, mikä ehkä toimisi nykyään osana jotain sketsiä.
 
Rock on kuollut ja pysyköön kuolleena, menneitä on turha haikailla.

Jussiman:
 
...
 
Rock on kuollut ja pysyköön kuolleena, menneitä on turha haikailla.
 
Ihan pakko kysyä, että tutustutko sä uuteen rockiin mitenkään muuten kuin Radio Rockin ym. soittolistojen kautta?

Jussiman: En usko että rockilla on mitään funktiota nykymaailmassa muuta kuin nostalgisointi. 50- ja 60-luvulla se oli tärkeä osa nuoriso- ja vaihtoehtokulttuurin syntyä, mutta siihen se sitten jäikin. Rockista tuli yleisesti hyväksyttyä ja se menetti särmänsä.
 
Suurin osa rockin nykyisistä isoista nimistä vain kierrättää vanhoja kliseitä. Nykyisin rock on ehkä nuhruisin, pöhöttynein ja tylsin musagenre. Vain harva uusi rockbändi onnistuu herättämään mitään tunteita.
 
Mitään uutta ei ole tullut rockiin sitten 80-luvun. Toivon oikeastaan, että ihmiset lopettaisivat kyseisen musiikin tekemisen ja keskittyisivät luomaan jotain uutta.
 
Ja vanhat ja raihnaiset rokkarit voisivat suosiolla siirtyä eläkepäiville, kun se luovuus on kuitenkin käytetty. Mielestäni on ihan turhaa, että joku vanhus kapuaa areenan lavalle ja muistelee menneitä soittaen samalla kolmea sointua. On vain surullista nähdä miten huumeet, viina ja liika julkisuus ovat pilanneet jonkin muusikon terveyden.
 
Ja kaikki "sex, drugs and rock and roll"-jutut ovat pelkkää hölmöä hedonismin ja itsekkyyden edistämistä, mikä ehkä toimisi nykyään osana jotain sketsiä.
 
Rock on kuollut ja pysyköön kuolleena, menneitä on turha haikailla.
 
Mun mielestä tää lausunto kertoo enemmän kirjoittajastaan kuin rock-musiikin tilasta. Etenkin yhdistettynä tuohon henkilökuvauksen tästä diggailen listaan. Uutta, innovatiivista ja aidosti eteenpäin menevää rock/pop musiikkia julkaistaan koko ajan, mutta sitä ei vaan huomaa jos omassa musiikinkuuntelussa keskittyy vain vanhoihin kitararock bändeihin ja niiltä vaikutteensa imeviin nykyartisteihin. Jos avaa silmänsä ja korvansa niin aika väistämättä huomaa että ainoa asia joka on kuollut/jämähtänyt paikoilleen on se oma laatikkoon ahdettu musamaku. Ei millään pahalla tietenkään, omakin musamakuni on melko rajoittunut.
 
Nykyään on internetin ansiosta mahdollista kuulla niin paljon erilaista ja erilaisista lähtökohdista tullutta musiikkia, että pelkästään se minkalaisille määrälle erilaisia vaikutteita uudet artistit ovat potentiaalisesti altistuneet tarkoittaa sitä että musiikkia tehdään monimuotoisemmin ja tekemiseen tarvittavien välineiden paremman saatavuuden takia myös enemmän kuin koskaan. Tätäkin taustaa vasten on mun mielestä lähinnä absurdia väittää että jokin musiikillinen genre polkee paikallaan.
 
Ja kyllähän niitä isot areenat täyttäviä bändejä syntyy koko ajan, ne jopa soittavat rock-musiikkia sellaisena kuin se nykyään tunnetaan. Se että uusia Led Zeppelineitä ei synny johtuu lähinnä siitä että ne areenoille valuvat ihmiset ei diggaa enää blues-rockista ;)
 
Tällä kaikella yritän tietty sanoa että kuunnelkaa ihmiset joskus jotain muutakin kuin niitä vanhoja tuttuja kaikkien tuntemia bändejä.

danny: Legendat väistyvät pikkuhiljaa takavasemmalle eikä uusia manttelinperijöitä näy missään.
 
Legendat ovat legendoja vain siksi, että ne olivat osa rock-musiikin ensimmäistä (tai ensimmäisiä) aalto(j)a. Legendoja ei tarvita (rock-)musiikissa mihinkään, jos ne eivät enää julkaise relevanttia musiikkia. Paitsi nostalgiafiilistelyyn.
 
Loppuvatko isot areena- ja stadionkeikat kun ei ole mitat täyttäviä bändejä enää?
 
Toivottavasti.
 
Uusia klassikkolevyjäkään ei tehdä enää, kun kaikenmaailman metalcoret ja Lady Gagat sun muut ovat vallassa,
 
Tehdään, muttei välttämättä valtavirtaisia sellaisia.
 
eikä ole pitkiin aikoihin tullut enää uusia Smells Like Teen Spiritejä tai Smoke On The Watereita. jotka koko porukka tuntee.
 
Näitähän nää Lady Gagat sun muut just tekee? Musiikillinen laatu samaa luokkaa Smoke on the Waterin kanssa, mun mielestä.
 
Fleet Foxes on ollut raikas tuulahdus, mutta siihenpä se sitten jääkin.
 
Yks hyvä bändi muiden seassa - ei pomppaa erityisemmin esille monesta muusta erinomaisesta nykybändistä.
 
Mikä ylipäätään on rock-musiikin tulevaisuus kun vanhat legendat lopettavat?
 
Mielestäni valoisa,; koko ajan keksitään uutta ja täten on mahdollista fuusioitua aina uudella tavalla ja kehitellä uusia juttuja. Toisaalta koko ajan on myös enemmän musiikin historiaa takanapäin, josta on sitten hyvä blokkailla niitä vanhojakin juttuja mukaan!

PJS: Mun mielestä tää lausunto kertoo enemmän kirjoittajastaan kuin rock-musiikin tilasta. Etenkin yhdistettynä tuohon henkilökuvauksen tästä diggailen listaan. Uutta, innovatiivista ja aidosti eteenpäin menevää rock/pop musiikkia julkaistaan koko ajan, mutta sitä ei vaan huomaa jos omassa musiikinkuuntelussa keskittyy vain vanhoihin kitararock bändeihin ja niiltä vaikutteensa imeviin nykyartisteihin. Jos avaa silmänsä ja korvansa niin aika väistämättä huomaa että ainoa asia joka on kuollut/jämähtänyt paikoilleen on se oma laatikkoon ahdettu musamaku. Ei millään pahalla tietenkään, omakin musamakuni on melko rajoittunut.
 
Nykyään on internetin ansiosta mahdollista kuulla niin paljon erilaista ja erilaisista lähtökohdista tullutta musiikkia, että pelkästään se minkalaisille määrälle erilaisia vaikutteita uudet artistit ovat potentiaalisesti altistuneet tarkoittaa sitä että musiikkia tehdään monimuotoisemmin ja tekemiseen tarvittavien välineiden paremman saatavuuden takia myös enemmän kuin koskaan. Tätäkin taustaa vasten on mun mielestä lähinnä absurdia väittää että jokin musiikillinen genre polkee paikallaan.
 
Ja kyllähän niitä isot areenat täyttäviä bändejä syntyy koko ajan, ne jopa soittavat rock-musiikkia sellaisena kuin se nykyään tunnetaan. Se että uusia Led Zeppelineitä ei synny johtuu lähinnä siitä että ne areenoille valuvat ihmiset ei diggaa enää blues-rockista ;)
 
Tällä kaikella yritän tietty sanoa että kuunnelkaa ihmiset joskus jotain muutakin kuin niitä vanhoja tuttuja kaikkien tuntemia bändejä.
 
Hyviä pointteja kyllä, mutta mielestäni rock on nimenomaan sitä bluesiin ja kolmeen soinnun käyttöön pohjautuvaa musiikkia. Ei rock voi olla mitä tahansa musiikkia, sillä on genrenä omat rajansa. Ja tämän musiikkityylin hienoimmat saavutukset on jo tehty. Kyllä sitä hyviä bändejä on nykyään, mutta niistä useat ovat melko kaukana rockin alkuperäisestä (ja mielestäni puhtaimmasta) muodosta. Tiedän, käsitykseni rockista on todella ahdas.
 
Olen alkanut laajentaa musamakuani enemmän joka suuntiin. Tekno ja ambient on alkanut kiinnostaa.
 
Ja Nuagesille, en ole kuunnellut Radio Rockia pitkään aikaan. Yleensä välttelen suomalaisia radiokanavia (radio Helsinkiä lukuunottamatta) koska niiltä tulee pahinta äänisaastetta.

Jussiman: Nykyisin rock on ehkä nuhruisin, pöhöttynein ja tylsin musagenre.
 
Eikä vähiten tällaisten mielipiteiden vuoksi:
 
Hyviä pointteja kyllä, mutta mielestäni rock on nimenomaan sitä bluesiin ja kolmeen soinnun käyttöön pohjautuvaa musiikkia. Ei rock voi olla mitä tahansa musiikkia, sillä on genrenä omat rajansa. Ja tämän musiikkityylin hienoimmat saavutukset on jo tehty. Kyllä sitä hyviä bändejä on nykyään, mutta niistä useat ovat melko kaukana rockin alkuperäisestä (ja mielestäni puhtaimmasta) muodosta. Tiedän, käsitykseni rockista on todella ahdas.
 
Samaan aikaan rockin ideaköyhyyden voivotteleminen ja alkuaikoihin dogmaattisesti haikaileminen on hedelmätön päättelyketju, johon ei rockiksi määriteltävän musiikin laatu voi vaikuttaa. Itse tosin määrittelen vaikkapa Radioheadin tekemiset rockiksi.

Itchy: Itse tosin määrittelen vaikkapa Radioheadin tekemiset rockiksi.
 
Ai, musta ne on yninää ja hiplailua.

Lennu: Ai, musta ne on yninää ja hiplailua.
 
Sitäkin myös.

Itchy: Sitäkin myös.
 
Rockissa pitää haista munahiki ja vanha viina. Mä laskisin Radioheadin enemmän poppikategoriaan.

Lennu: Rockissa pitää haista munahiki ja vanha viina.
 
Tässä yksi rokin paskimmista puolista: muhahieltä ja vanhalta viinalta haisevat keski-ikäiset hurriganeskaljamahat soittamassa rumissa nahkaliiveissään ja rasvaisiin hiuksiinsa seoten ränttätänttää. Välillä katsellaan toisia vienon homoseksuellisti hymyillen ja taputellaan olalle, kun näin on tehty jo kaksikymmentä vuotta yhdessä. Edelleen make mokaa sen soolon ja Salen aivan sairas bassoriffi siinä yhessä kohtaa - aivan niin kuin ennenkin. Paitsi että hajut pahenee mitä enemmän tulee ikää.
 
Ensin kuolee stadionrokki, sitten areenarokki ja lopulta kaikki muukin. Tuhkasta nousee elektrohammondlimavittuhirviö ja orjuuttaa kaikki soittamiseen kykenevät hakkaamaan ruosteisia jerrykanistereita kehonsa osilla. Jossain horisontissa kaikuu kaikkialla maailmassa hammondin ujellus. Tähdet ovat sammuneet.

Mä tuun ainakin kattoo Clutchia.

Jussiman: Hyviä pointteja kyllä, mutta mielestäni rock on nimenomaan sitä bluesiin ja kolmeen soinnun käyttöön pohjautuvaa musiikkia. Ei rock voi olla mitä tahansa musiikkia, sillä on genrenä omat rajansa. Ja tämän musiikkityylin hienoimmat saavutukset on jo tehty. Kyllä sitä hyviä bändejä on nykyään, mutta niistä useat ovat melko kaukana rockin alkuperäisestä (ja mielestäni puhtaimmasta) muodosta. Tiedän, käsitykseni rockista on todella ahdas.
 
Musiikkityylien määrittely musiikintyylillisen kompositionsa perusteella on ainoastaan retrospektiivista, sillä tällä tavalla tukitaan musiikinlajien evoluutiomahdollisuudet, uusiutua ja absorboida vaikutteita muista musiikeista. Musiikkityylien määrittäminen on hedelmällisempää esittämis- ja reseptiokäytäntöjen viitekehyksestä.
 
Rock määrittyy paremmin seuraavaan tyyliin: rock on valtakulttuurin arvoja ja normeja ravisteleva, musiikin keinoin operoiva, artistin riippumattomuuden eetosta korostava musiikillinen tyylikokonaisuus.

Kailis: Ajattelin mennä Clutchia kattomaan Nosturiin. Lähteekö joku messiin?
Totta kai lähden! :)
 
Olin siellä edellisellä keikalla. Olen vähän nirso Clutchin suhteen, alkuaikojen tuotanto on liian hiomatonta ja nykyään taas ei säväytä. Blast Tyrant ja Robot Hive/Exodus on kumminkin sellasen megaluokan mestariteoksia että tietenkin käyn katsomassa joka kerta kun ne on Suomessa.
 
Plussaa viime keikan settilistasta, eivät vetäneet kuin Blastin, Robotin ja Bealen biisejä jotka kaikki oli miellyttävän tuttua ja turvallista. Pelkäilin että olis hirveästi sitä alkuaikojen hevimetallisoopaa mutta ilmeisesti osuin jonkunlaiseen kohdeyleisöön tällä kertaa, jätkät otti varman päälle :P
 
--
 
Ja tästä pääaiheesta, koen melko todennäköisenä että sadan vuoden päästä impersonaattorit heittää keikkaa ihan samalla tavalla kuin klasarikamaa tulkitaan musiikkitalojen saleissa. Kun alkuperäisesittäjät on kuolleet jo ajat sitten niin tuote kuitenkin elää.
 
Lyhyemmällä skaalalla koko juttu vaan muuttuu niin että hittejä tulee ja menee vielä nopeammin. Nopeat ja kaikille saatavilla olevat nettiyhteydet takaa sen että tulevaisuudessakin musaa haetaan ensisijaisesti Youtuben ja Spotifyn kaltaisista palveluista. Suosittelu- ja luokittelualgoritmit paranee jatkuvasti ja kun tarjonta laajenee kokoajan edullisten studioiden takia niin pistät vain biisin soimaan ja kone jatkaa listaa koko illan matskulla josta tykkäät enemmän tai vähemmän. Välissä vähän mainoksia jos et ole maksava asiakas.
 
Nirvanan ja Metallican ja Iron Maidenin levyjä tullaan remasteroimaan ja uudelleenjulkaisemaan ajan loppuun asti. Tulee surround-julkaisut ja superaurinkolaseissasi pyörivät studiodokumentit. Butch Vig kertoo rullatuolissa miten Nevermindiä tehdessä ei tiedetty digitaalisesta mitään ja Justicesta julkaistaan bassollinen versio kun bassoton ei enää myy.
 
Ja sitten ennustajanhattu pois päästä ja odottamaan..

Ennenkuin tää luisuu siihen "rockin kuolema"-ketjun tyyliseen joutavaan lässytykseen, ois kiva kuulla ketjun aloittajan mielipiteet alotusta seuranneesta viesteilystä.

Juhani: Luulisi olevan. Tässä vaikkapa YouTubesta Wake Up. Melkein 7 miljoonaa katsontakertaa. Muidenkin videoiden kohdalla on katsontakerrat miljoonissa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=GdZn7k5rZLQ
 
Nightwishin Amaranth, yli 51 miljoonaa katselukertaa. Mutta soittavatko täydellä Madison Square Gardenilla, eivät taida. Ei se Youtube nyt aivan kaikkea kerro.