Yleistä keskustelua musiikista ›

varakeef: Jaa-a. Albumit tulisi julkaista ilman biisien välissä olevia indeksimerkkejä, etteivät keskittymiskyvyttömät pääse pomppimaan biisistä toiseen.
 
Siinä teille albumikokonaisuutta.
 
Mulle tulee kotimaisista vähänkin "korkeamman profiilin" julkaisuista mieleen ainoastaan Waltarin + Avanti!:n "Yeah! Yeah! Die! Die! Death Metal Symphony in Deep C". Onko muita?
 
"Move" tolta levyltä julkaistiin sit omana raitanaan singlenä, jos sen halusi kuunnella itse cd-albumilta erikseen niin kelailuksi meni..

velipesonen: Vaikuttaako kopiosuojaus levyjen äänenlaatuun?
 
Ei, mutta rajoittaa käyttömahdollisuuksia erittäin paljon.
 
onko levy-yhtiöiden jostain syystä hyödyllisempää myydä musiikki muistitikulla kuin verkkolatauksena?
 
Yksittäiset verkkolisenssiserverit ovat hyvin todennäköisesti 5 tai viimeistään 10 vuoden jälkeen jo nurin, kuten kävi vast'ikään yhdelle kohtuu suurelle vastaavalle. Siinäpä kuuntelet maksamaasi tuotetta, kun lupaa kuunnella ei voi enää saada mistään.
 
USB-tikku (tai vastaava) ei voi kokea samaa kohtaloa kuin fyysisen väärinkäytön jälkeen. Sama kohtalo on myös CD-levylle, joten sen puolesta ne ovat samalla viivalla.

Itse olen ajatellut tällaista mallia:
 
Menestyvä bändi julkaisee levyjä netissä ja myöskin CD-levyinä, vinyyleinä yms. Kuitenkin näitten aineellisten musiikkitallenteiden myyntimäärät luultavasti vain laskevat vuodesta toiseen, joten bändi voisi alkaa julkaista kopiosuojattuja sinkkuja/EP:tä, joilla olisi sille oikeasti trå-fanikunnalle tarkoitettua settiä.
 
Näin mä tekisin jos olisin menestyvä muusikko.

Janus: Mulle tulee kotimaisista vähänkin "korkeamman profiilin" julkaisuista mieleen ainoastaan Waltarin + Avanti!:n "Yeah! Yeah! Die! Die! Death Metal Symphony in Deep C". Onko muita?
 
"Move" tolta levyltä julkaistiin sit omana raitanaan singlenä, jos sen halusi kuunnella itse cd-albumilta erikseen niin kelailuksi meni..
 
Mulle tulee mieleen muutama korkeamman profiilin julkaisu, joilla materiaali on musiikillisesti kunnianhimoista, mutta siinä määrin kuuntelukelvotonta, että vaikka raitojen välillä pomppiminen on mahdollista, on se myös tuiki tarpeetonta. Ois siinäkin yks strategia.

Torniojaws: Yksittäiset verkkolisenssiserverit ovat hyvin todennäköisesti 5 tai viimeistään 10 vuoden jälkeen jo nurin, kuten kävi vast'ikään yhdelle kohtuu suurelle vastaavalle. Siinäpä kuuntelet maksamaasi tuotetta, kun lupaa kuunnella ei voi enää saada mistään.
 
USB-tikku (tai vastaava) ei voi kokea samaa kohtaloa kuin fyysisen väärinkäytön jälkeen. Sama kohtalo on myös CD-levylle, joten sen puolesta ne ovat samalla viivalla.
 
Eikö verkkolataus yleensä merkitse sitä, että tavara siirtyy bitteinä ostajan tietokoneelle, minkä jälkeen hänen ei enää tarvitse lupia kysellä? Meinaatko että musiikkiteollisuus ajautuu tilaan, missä kenenkään oikeuksia ei valvo kukaan eikä myöskään tarjontaa ole lainkaan?

velipesonen: Eikö verkkolataus yleensä merkitse sitä, että tavara siirtyy bitteinä ostajan tietokoneelle, minkä jälkeen hänen ei enää tarvitse lupia kysellä? Meinaatko että musiikkiteollisuus ajautuu tilaan, missä kenenkään oikeuksia ei valvo kukaan eikä myöskään tarjontaa ole lainkaan?
 
Kyse oli siis DRM-suojatuista tiedostoista.

Mielestäni albumi kuoli siinä vaiheessa kun musiikkia alettiin digitoimaan. Yhtä tyhjän kanssa taistella vastaan. Pitäisi kehittää jälleen kokonaan uusi ei-digitaalinen jakeluformaatti että saisi musiikin tarjottua kokonaisena pakettina. Ja siittä vielä korvausta.

Oikeastaan itse näen asian päinvastoin. Verkossa tapahtuva jakelu pikemminkin poistaa rajoituksia kuin tuottaa niitä lisää. Jos Vammalasta ponnistava uusi progerockhirviö haluaa lisätä teokseensa 2 tuntisen "Synthetisator in the rain" tunnelmoinnin, niin se onnistuu. Ennen ei onnistunut.
 
Artisteilla on myös paremmat mahdollisuudet itse päättää teostensa muodosta. Jos aikaisemmin levytyssopimuksen tehneillä poppoilla vaihtoehtona oli käytännössä levy tai tosi kovilla nimillä lisäksi tuplalevy, niin jo nykyisin on kuluttajienkin odotukset muuttuneet sen osalta millainen levyn tulisi olla. Minilevy ei ole enää mikään friikki. Ja sen voi hinnoitella helpommin mineytensä mukaan.
 
Jos se on tärkeää, että levyn kappaleet kuunnellaan Suuren Artistin määrittelemässä järjestyksessä, niin vielä tärkeämpää lienisi, että Suureen Kokonaisuuteen ei tarvitse loppuun laittaa puolivillaisia täytekappaleita, jotta sille toiselle CD-levylle ei jäisi tyhjää tilaa niin älyttömän paljon.

zorro: Mielestäni albumi kuoli siinä vaiheessa kun musiikkia alettiin digitoimaan. Yhtä tyhjän kanssa taistella vastaan. Pitäisi kehittää jälleen kokonaan uusi ei-digitaalinen jakeluformaatti että saisi musiikin tarjottua kokonaisena pakettina. Ja siittä vielä korvausta.
 
Eli albumi kuoli joskus 70-luvun lopulla kun digitaaliset studiot alkoi yleistyä? Vai jo 50-luvulla? Vai jo 30-luvulla, kun äänen digitointi keksittiin?
 
Ja juu tosiaan, ehdottomasti kokonaan uusi formaatti pitää keksiä, eli esim. vinyyli-LP ei tietenkään kelpaa. Tulee mieleen pari mahdollisuutta.
 
1. Musiikki tallennetaan pyöreälle vanerilevylle, jota pyöritetään esim. levysoittimeksi kutsutulla laitteella. Laskelmieni mukaan nykyteknologialla halkaisijaltaan viisimetrinen levy riittää albumille. Tekniikan kehittyessä tuo saataneen tippumaan metriin, jolloin kannettavat toistolaitteet mahdollistuvat. Samalla pelastuisi Suomen puunjalostusteollisuus. Ja erityisesti uskonnollisten piirien joskus harrastamat levyjen polttamissessiot eivät synnyttäisi enää samalla tavalla myrkyllisiä kaasuja kuin mitä muovisista levyistä syntyy.
 
2. Musiikki tallennetaan printtaamalla sen aaltomuoto paperille. Etuna on se, että toistolaitteita on jo melkein valmiina olemassa, eli arkinsyöttölaitteella varustetut skannerit ja kopiokoneet. Vaativat vaan pikku lisäpalikan äänen dekoodaamiseksi esille paperille printatusta aaltomuodosta. Laskelmieni mukaan riisi aanelosia rittää hyvin yhden biisin tallentamiseen. Voi kyllä olla, että laskin väärin.

Voisi myös miettiä, kun ajatellaan että mikä olisi paras ääniteformaatti, että mikä olisi se kaikkein seksikkäin. Silloin kaljatölkin näköinen sylinteri josta kuuluu ääntä on hyvin vahvoilla. Tai koskenkorvapullo josta kuuluu ääntä. Aiheeseen liittyen olen avannut oikein ketjunkin: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=180392&oo=90

nirzin: Eli albumi kuoli joskus 70-luvun lopulla kun digitaaliset studiot alkoi yleistyä? Vai jo 50-luvulla? Vai jo 30-luvulla, kun äänen digitointi keksittiin?
 
Ja juu tosiaan, ehdottomasti kokonaan uusi formaatti pitää keksiä, eli esim. vinyyli-LP ei tietenkään kelpaa. Tulee mieleen pari mahdollisuutta. ...
 
Jotain tämän sorttista. Ja nimenomaan tuohon 30-lukuun viittasin.

Loistava kirjoitus -septimistiltä-, plussaa tuli. Itsekin näen, että ollaan menossa parempaan suuntaan koko ajan. Tulevaisuudessa yhden hitin ihmeet voivat julkaista vain sen yhden hitin ja progebändit tehdä vaikka 5-tuntisia levyjä jos haluavat. Albumi on loistava muoto jaella musiikkia, mutta ei paras kaikkeen.
 
ps. Itse huomasin tässä, että en ole kuunnellut cd-levyjäni kohta viiteen vuoteen. Liekö se tarkoittaa sitä, että niistä pitäisi luopua.

Peoplez:
ps. Itse huomasin tässä, että en ole kuunnellut cd-levyjäni kohta viiteen vuoteen. Liekö se tarkoittaa sitä, että niistä pitäisi luopua.
 
last.fm näyttää pelkkää hyvää, myy mulle halvalla : - )

Itse en usko enkä myöskään halua albumien kuolevan. Kuten jo aiemmin onkin täällä sanottu, tulevat suuret bändit/nimet julkaisemaan olemassaolonsa ajan taatusti cd:t ja vinyylit jos sellaisia vain suinkin on mahdollista tehdä myös tulevaisuudessa.
 
Kyllä minulle musiikki on ehdottomasti saatava "fyysisessä" muodossa ja ne kansivihkojen selailut yms. ovat aina mukavampaa kuin kuunnella mp3:sia ja lukea esim. sanoja näytöltä. Myöskin levyjen keräily on jotenkin mielekästä puuhaa kun on onnistunut hankkimaan hyllyt täyteen levyjä joita kuuntelee ja vuosien päästäkin vielä "ihailee" keräämänsä kokoelmaa ja saattaa onnistua hankkimaan joitain harvinaisuuksiakin sekaan. Tuollaista tunnetta ei saa aikaan esim. mp3-formaatilla.

Eb-tuning: Kyllä minulle musiikki on ehdottomasti saatava "fyysisessä" muodossa ja ne kansivihkojen selailut yms. ovat aina mukavampaa kuin kuunnella mp3:sia ja lukea esim. sanoja näytöltä. Myöskin levyjen keräily on jotenkin mielekästä puuhaa kun on onnistunut hankkimaan hyllyt täyteen levyjä joita kuuntelee ja vuosien päästäkin vielä "ihailee" keräämänsä kokoelmaa ja saattaa onnistua hankkimaan joitain harvinaisuuksiakin sekaan. Tuollaista tunnetta ei saa aikaan esim. mp3-formaatilla.
 
Itse olen kovasti mieltynyt kuluttamaan musiikkia "bitti" muodossa. Nykyisin albumien metsästys alkaa lähes poikkeuksitta iTunesista, jotta saan sen nopeasti "omaksi", jotta voin kuunnella sitä milloin vain, missä vain, riittävän korkealla näytteenottotaajuudella. Joskus joutuu tyytymään bittitarjonnan puutteessa www.amazon.co.uk/marketplace tapaisiin palveluihin, ja aniharvoin joutuu warettamaan, jos artikkelia ei yksinkertaisesti löydy musiikkikauppapalveluista riittävän helposti.
 
Spotify on myös erinomainen keksintö näin musiikinkuluttajan näkökulmasta sekä mainosrahoitteisena että maksullisena. Kunhan maksupolitiikka saadaan enemmän tekijää arvostavalle tolalle, niin tuontapaisessa formaatissa on tulevaisuus. Se ei poista albumiformaattia, vaan vähentää esineiden määrää huusholleissa.
 
Tiedostomusiikki on älyttömän miellyttävä tapa kuunnella esim. lenkillä tai auton stereoiden AUX-liitännän kautta. Sen harrastamisen kautta on levynkansien selailu jäänyt pois, ja tunne on muuttunut erilaiseksi - ei absoluuttisemmaksi tai kokonaisvaltaiseksi - vaan musiikinkuuntelutottumus on muuttanut hieman muotoaan.
 
Samoin vierailuni musiikkikaupoissa on muuttunut itselleni sopivammaksi. En tiedä miksi olen aina tuntenut oloni "toisten tiellä olevaksi", mutta nyt saan vihdoin rauhassa ja perusteellisesti kuunnella musiikkikauppojen näytteitä ja tehdä lopullisen ostopäätöksen. Samalla levykauppojen myyjien usein kyseenalaiseset, ostohaluja vähentävät taustamusiikkivalinnat ovat kaikonneet. Minusta siis tuntuu että suuntaus fyysisestä levystä tiedostomusiikkiin on pikemminkin kuluttajan tai musiikin etu kuin haitta. Ennen olivat asiat huonommin siis.

velipesonen: Posteljooni kuljettaa mulle kotilaatikkoon hyvätasoisen cd-levyn edullisempaan hintaan kuin saan viidenteen osaan puristetun nettilatauksen. Usein jopa huippulaadukkaan sacd:n saa nettilatausta halvemmalla, kotiin asti. Kyllä meillä laadukkaan äänen ystävillä on nykyisin kissanpäivät.
 
Nää on kyllä näitä ihme selityksiä, että ne mp3:set olisivat jotenkin niin kuuntelukelvottomia verrattuna cd:ltä tai vinyyliltä kuunteluun. Nuo asiat ovat enemmänkin korvien välissä kuin, että niillä nyt suurempaa totuudellista pohjaa olisi. Voihan sitä tulla aina tänne sellaista selittelemään, mutta kyllä se laatu nykyään niin hyvä on noissa ladatuissa tuotteissa, että ei sitä kyllä enää erota levyltä kuuntelemisesta ollenkaan. Ja kyllä minäkin omistan ihan kohtuullisen tasoisen kuuntelulaitteistoin, että perustuu ihan omiin kuuntelukokemuksiin. Toki silti kuuntelen paljon musiikkia vinyyleiltä, mutta ostan myös ladattuna musiikkia. Cd:den ostamisen lopetin siinä vaiheessa, kun huomasin, että siirrän kaikki levyt kuitenkin koneelle ja sen jälkeen kuuntelen niitä sen kautta. Vinyyleissä taas on se joku oma fiilis, että niiltä sitä musiikkia sitten kuuntelen suoraan enkä koneelta. Myös kansitaiteet pääsevät niissä paremmin oikeuksiinsa. Onneksi nykyään kohtuullisen mukavasti uutta musiikkia vinyylimuodossa tarjotaan.
 
Ja kyllähän nämä albumit loppupelissä aika nuori keksintö on, kun 50-60 luvulla elettiin aika vahvasti sinkkujen aikaa ja tehtiin juuri niitä hittejä. Samaan aikaan vasta alkoi sitten tulla albumikulttuuri vahvemmin esiin, joka on sitten jälleen 2000-luvulla alkanut selkeästi kuolemaan ja radiohittilevyillä on levyt vaan jotain täytettä täynnä niiden hittien väliin. Siinä mielessä tämä nykyinen suunta on hyvä, että ei ole pakko niitä täytebiisejä julkaista, kun ei tarvitsisi välttämättä sitä albumia tehdä vaan julkaisee pelkästään niitä hittisinkkuja, kun ihmiset niitä pääasiassa haluavat kuunnella ( ns. ei musiikin suurkuluttajat vaan ihmiset, jotka pääasiassa radiota kuuntelevat ).
 
Varmasti albumeita tehdään edelleen ja kaikki vain monimuotoistuu digitalsoitumisen ja netin ansiosta eli en näe nykyistä suuntaa ollenkaan huonona, kunhan niitä fyysisiäkin levyjä vielä vinyyliformaatissa julkaistaisiin.

Cathi777: ... mutta kyllä se laatu nykyään niin hyvä on noissa ladatuissa tuotteissa, että ei sitä kyllä enää erota levyltä kuuntelemisesta ollenkaan. Ja kyllä minäkin omistan ihan kohtuullisen tasoisen kuuntelulaitteistoin, että perustuu ihan omiin kuuntelukokemuksiin.
 
Meillä on erilaiset kuuntelukokemukset. Miksi korkean resoluution stereofonisia äänitteitä julkaistaan jos korkealla resoluutiolla ei mitään tee? Että saataisiin hifisteiltä rahat pois on tuskin selitys, koska ei se ole ainakaan toistaiseksi mitään hyvää bisnestä ollut. Laadukkaat sacd ja dvda ovat jääneet marginaalisiksi, koska trendi busineksessa on viime vuosikymmeninä ollut kuuntelulaitteiston liikuteltavuuden lisäämisen eikä laadun kasvattamisen suuntaan.

velipesonen: Meillä on erilaiset kuuntelukokemukset. Miksi korkean resoluution stereofonisia äänitteitä julkaistaan jos korkealla resoluutiolla ei mitään tee? Että saataisiin hifisteiltä rahat pois on tuskin selitys, koska ei se ole ainakaan toistaiseksi mitään hyvää bisnestä ollut. Laadukkaat sacd ja dvda ovat jääneet marginaalisiksi, koska trendi busineksessa on viime vuosikymmeninä ollut kuuntelulaitteiston liikuteltavuuden lisäämisen eikä laadun kasvattamisen suuntaan.
 
Tästä tulee mieleeni nykyajan kuuntelutottumukset: Valtaosa ihmisistä kuulee musiikkia, jolloin tämä bitti-muoto on hyvä, mutta meille musiikinsuurkuluttajille kuunteleminen vaatii sen levyn äänentason, kansivihon ja rauhaa. (ei kuuntele esim. bussissa jne.)

velipesonen: Meillä on erilaiset kuuntelukokemukset. Miksi korkean resoluution stereofonisia äänitteitä julkaistaan jos korkealla resoluutiolla ei mitään tee? Että saataisiin hifisteiltä rahat pois on tuskin selitys, koska ei se ole ainakaan toistaiseksi mitään hyvää bisnestä ollut. Laadukkaat sacd ja dvda ovat jääneet marginaalisiksi, koska trendi busineksessa on viime vuosikymmeninä ollut kuuntelulaitteiston liikuteltavuuden lisäämisen eikä laadun kasvattamisen suuntaan.
 
Tuota tuota. Käsittääkseni kontrolloiduista testeistä ei ole saatu sellaisia tuloksia, joiden mukaan esimerkiksi SACD-laadun ja normaalin CD-tasoisen kaman erottaminen olisi ihmiskorvin mahdollista. Sama pätee laadukkaisiin mp3-tiedostoihin.
 
Linkistä eräs kattava tutkimus asian tiimoilta.
 
http://www.aes.org/journal/online/comment/?ID=14195
 
EDIT: tuli huolimattomuuksissa leitettua väärä linkki. korjattu vie erään tutkimuksen yhteenvetoon, ja aika mielenkiintoiseen keskusteluun aiheen tiimoilta.

Pyydän kuuntelemaan Beatlesin Lovea stereona samoilla kamoilla cd:ltä ja dvda:lta peräkkäin.