Yleistä keskustelua musiikista ›

Mäkin olen Vanhan Liiton Miehiä. Tosin mielestäni paras rock-musa ei alkanut 65 jälkeen.
Diggaan musasta aina Jimmy Reedistä MC5:een tuonne Sex Pistolsiin saakka ja sen jälkeenkin.

Mulla jäi tuo 60-luvun rokki ja melkolailla 70-luvunkin aikalailla varjoon. Creamillä on tähän asti pari omaan korvaan hyvältä kuulostavaa biisiä. Muuten turhan hippirokkia mulle. Minun Claptoni lähtee Cocainesta ja Leylasta läpi uudempiin nyyhkyttelyihin. Hendrix on tuon ajan kovinta, mut turha sitäkään miksikään kaikkivaltiaaksi nimetä. Beatles oli hyvä, mutta en omista yhtään levyä. En kovin isoa biisilistaa saa tehdyksi "Purple-Zeppelin-Sabbath"- linjalta vaikka sielläkin omansa ovat.
Mitä itse aloin kuuntelemaan oli Ganesi, CCR, Teddy & The Tigers, Irwin, Eput, Popeda, Dingo, ysäriräppi, rautalanka ja europoppi, kun ei muuta ollut radiosta tarjolla. Blues oli aina kiehtonut kun kuuli jotain, mut silloin kymppiveenä ei koskaan tajunnut mistä sitä saada.
Rockabilly kun rupesi kiinnostamaan, niin tuntui että kaveristo innostui vähän liikaakin siitä mitä esittelin. Tuollainen ringissä runkkaamalla kaikkien muiden tyylien paskaksi uhoaminen ei ollut minun juttu. Ihan vastottain on voinut vasta palata rauhassa aiheen pariin muistelematta tuota idiotismia. Country on aika kaksipuoleinen mulle. Joskus iskee, joskus kuulostaa ihan sille, mitä joku nenäräkiään syövä, liftareita raiskaava, lihava ja partainen rekkakuski kuuntelisi.
Sanoisin että melkein kaikki musiikki on bluesia, jos ei mihinkään hikisiin soittoskaaloihin katsota. Joko ei saada römpsää ja se on ollut sulle pahaa. Saadan römpsää, mutta tiedetään sen kyseisen römpsän olevan sulle pahaa. Joku tarjoaa römpsää liialla innolla, etkä halua sitä juuri siltä henkilöltä.
 
Jazz ja klassinen iski tässä 2000-luvulla. Rokin ja hevin kehittyminen ei ole haitannut.
 
edit: Niin en voi sanoa itseäni liiton mieheksi.

Taijan olla puolivanha. Uudemman tuotannon voxi, stratokopio 70-luvulta, marshallin kaappi ja henkka, purple, peppeliini, papatti yms iskee...
 
En voi olla täysvanha koska en tanssi poskivalssia enkä tykkää sorsakoskesta enkä pidä siniristilippua viinapullon alla. Huurteista juon.
 
Luulen olevani myös hippi.

Jollain tavalla mäkin sitten olen vanhaa liittoa. Telecaster, pure nickel -kielet, putkivahvistin ilman mastervolumea ja efekteinä vain kompressori ja fuzz.

Vanhan liiton mies soitti läskibassoa 50-luvulla ja sai potkut bändistä 60-luvulla kun sähköbassot yleistyi. Vanhan liiton mies tukki verisuonensa suolalla ja kuoli. Purple-Zeppelin-Sabbath ei munsta kuulosta kovinkaan vanhalta liitolta. Ellei puhuta heavystä.

Usein nää Vanhan Liiton Miehet tuntuu olevan vähän turhan ylpeitä itsestään ja pitävän itteään parempina kuin newschool tyyppejä. Meikä on näitä molempia. Eli tykkään kaikesta.
Soitoltani olen ehkä hieman perinteikkäämpi, ja paras musa on 70-luvulta eikä 60-luvun jälkeen ole tullu hienoa kitaramallia, yhtö lukuunottamatta. Ja itseasiassa sekin tais tulla 60-luvun puolella :D
 
Vanhankoulun meiningissä arvostan hyviä perussoundeja, tinkimättömyyttä, sitä että studiossa osattiin soittaa ja sitä että ei heti myyty persettä jos tilaisuus tuli.
Uudenkoulun meiningissä diggaan siitä että kokoajan tulee uusia mahdollisuuksia ja uusia juttuja joita ammentaa koko musiikin historian skaalalta. Tykkään uudenkoulun meiningissä myös siitä että monet jutut ovat helpompia. Tämä myös on välillä huono juttu.

Aina silloin tällöin muusiikinharrastajien ja -ammattilaistenkin kohdalla kuulee puhuttavaan ns. Vanhan Liiton Miehistä. Moni täälläkin varmasti tunnustautuu kuuluvansa tähän arvostettuun joukkoon. Mutta mitä sitten ovatkaan nämä tyypit:

Vanhan Liiton Mies uskoo pyhään kolminaisuuteen: Purple-Zeppelin-Sabbath. Hän ammentaa voiman soittoonsa vanhoilta mestereilta, kuten Hendrix, Page, Richards ja Clapton. Check
 
Vanhan Liiton Mies luottaa perinteeseen myös laitepuolella. Lähitaisteluun hän käy mm. Gibson Les Paulilla tai Fender Stratocasterilla. Tykistön tuli ammutaan Marshall- Fender- tai Vox-putkivahvistimilla. Check merkkien osalta, tosin ei ihan perinteisiä valintoja. Voisin tosin soittaa muillakin kamppeilla.
 
Vanhan Liiton mies ei välttämättä osaa uusimpia listahittejä, mutta taatusti hän tietää mistä on kysymys, kun joku ehdottaa bluesin vetämistä E:stä. Check
 
Vanhan Liiton mies ei heiluta discossa persettä, Check
 
mutta tarvittaessa hän voi viedä daaminsa poskivalssille Sorsakosken Topin kavutessa lavalle. Nope
 
Hän ymmärtää heti mistä on kysymys, kun lavan takana seinällä roikkuu valtava siniristilippu ja vaaleasinisestä Stratocasterista alkaa soimaan Mandchurian Beat. Nope
 
Illan kuluessa Vanhan Liiton Mies jättää siiderit ja muut limut nuoremmilleen ja ottaa itse kylmän huurteisen - tai halkopinon takana kesälämmintä Koskenkorvaa. Nuorellakin miehellä voi olla joskus vanha sielu. Check
 
Jostain kumman syystä hän hankkii Robert Johnssonin levyt nykypäivän musiikin sijasta. Nope
 
Tämä johdattaa hänet tienristeykseen ja hänestäkin voi kasvaa aito Vanhan Liiton Mies.

Tätä kaikkea ovat Vanhan Liiton miehet. Kuulutko sinä heihin? 5 kyllä, 3 ei. Hyvää vauhtia siis, mutta ilmeisesti musiikkimakua pitäisi keventää kun tuo Pulliashomma ei kiinnosta eikä lavatanhuilla tule luuhattua.
 
Vanha liitto on ihan hyvä valinta. Voi sitten tapella uuden aallon tyyppien kanssa että muna vai kana.

bfoc:
Vanha liitto on ihan hyvä valinta. Voi sitten tapella uuden aallon tyyppien kanssa että muna vai kana.
 
http://www.youtube.com/watch?v=_H8QrxqKNMc

Ette te ole kuule vanhaa nähnytkään! Tosimies diggailee Adam de la Hallea.

Thevisa: Ette te ole kuule vanhaa nähnytkään! Tosimies diggailee Adam de la Hallea.
 
Tosimies diggailee Örghiä. Se keksi huutolaulun kun kivikirves lipsahti...

LamaAjanElvis: Country on aika kaksipuoleinen mulle. Joskus iskee, joskus kuulostaa ihan sille, mitä joku nenäräkiään syövä, liftareita raiskaava, lihava ja partainen rekkakuski kuuntelisi.

Samoilla linjoilla. Country -genressä on tehty paljon mielenkiintoista musiikkia, mutta se Nashvillen mainstream "koti uskonto isänmaa George Bush" -feikkicowboypaska ei kiinnosta.

CeeCeeÄr: Paras rock-musiikki tehtiin vuosien 1965 ja 1975 välillä
 
Mun mielestä taas parhaan rock-musiikin ja ylipäätään parhaan musiikin tekeminen oli vuonna 65 jo lopetettu. Ainakaan minulle ei mikään Purple-Zeppelin-Sabbath, ole mitään vanhaa musiikkia, vaan Chuck Berry, Larry Williams, Carl Perkins, Wynonie Harris, Ruth Brown, Arthur Grudup, Junior parker jne..
 
60 luvulta minulle käyvät esimerkiksi Beatles, Shadows Of Knight, Bob Dylan, Animals.
 
Myöhemmistä Dr. Feelgood, Lynyrd Skynyrd, Pirates...
 
Lisäksi diggaan joitakin 70-luvun suomalaisia juttuja, kuten Isokynää, Hurriganesia, Juicea..
 
Purple-Zeppelin-Sabbath ei todellakaan kiinnosta, vaikka ikää on kohta jo 50v.

Plussa irtos sulle. Moni väheksyy 50-luvun rockia vaikka se nimenomaan sieltä alkoi.
Little Richard, Chuck Berry, J. Burnette Rock n roll Trio, Gene Vincent, Buddy Holly, Eddie Cochran...

kaljataiteilija: Plussa irtos sulle. Moni väheksyy 50-luvun rockia vaikka se nimenomaan sieltä alkoi.
Little Richard, Chuck Berry, J. Burnette Rock n roll Trio, Gene Vincent, Buddy Holly, Eddie Cochran...
 
Paitsi että koko homma alkoi paljon aikaisemmin.
 
Esim. Tässä "Rock 'n' rollia" vuodelta 1940
http://www.youtube.com/watch?v=YbQa-SsjD0A&feature=related
 
Oikia vanhanliiton mies ei kuuntele muuta ku pre-war kamaa savikiekoilta :D

kaljataiteilija: Moni väheksyy 50-luvun rockia
 
Onneksi eivät kaikki! Älkää unohtako Elvis The Kingiä. Ittelle oli varhaisteininä, kun aloin rock`n rollia diggamaan, ehkä kaikista kovin levy oli Elvarin Sun Collection. Mystery Train, That`s all right Mama, Blue moon of Kentycky... - voi herrajumala mitä upeita biisejä. Edelleenkin. Ja sitten kaksikko: Gene and Eddie. Ittelle oli aina aivan karvan verran kovempi Cochran, mutta hyvä ystäväni Marko oli (ja on edelleen) aivan sekaisin Vincentistä.
 
Itse myös fanitin hillittömästi Cliff & Shadowsia. Myöhemmin Cliff jäi vuosien saatossa fanituslistalta, mutta The Shadows on edelleen yksi kovimmista. Ja toisaalta jos pitäisi valita yksi ainoa kaikista merkittävin rock`n rollin synnyttäjä, niin se ilman muuta mielestäni on Mr. Chuck Berry!

Riverman: Onneksi eivät kaikki! Älkää unohtako Elvis The Kingiä. Ittelle oli varhaisteininä, kun aloin rock`n rollia diggamaan, ehkä kaikista kovin levy oli Elvarin Sun Collection. Mystery Train, That`s all right Mama, Blue moon of Kentycky... - voi herrajumala mitä upeita biisejä. Edelleenkin. Ja sitten kaksikko: Gene and Eddie. Ittelle oli aina aivan karvan verran kovempi Cochran, mutta hyvä ystäväni Marko oli (ja on edelleen) aivan sekaisin Vincentistä.
 
Itse myös fanitin hillittömästi Cliff & Shadowsia. Myöhemmin Cliff jäi vuosien saatossa fanituslistalta, mutta The Shadows on edelleen yksi kovimmista. Ja toisaalta jos pitäisi valita yksi ainoa kaikista merkittävin rock`n rollin synnyttäjä, niin se ilman muuta mielestäni on Mr. Chuck Berry!
 
Kerpele, oli tärkeämpiä kirjoittajia, joten oma mukahyvä kirjoitus katosi bittitaivaaseen.
 
Blue Moon Of Kentuckya tänään soittelin ja kerpele, kun oli rockabillykomppi hukassa. Reenaminen alkaa huomenna.
 
Scotty Moorehan osasi homman ennen ja nyttemminkin. Knopflerin Markia saattaa vähän painaa taustabändi. Silti, hieno veto: http://www.youtube.com/watch?v=gMxHxuiTAGA

CeeCeeÄr: Paras rock-musiikki tehtiin vuosien 1965 ja 1975 välillä
 
Makuasioita. Itse en kyllä näkisi rock-musiikin osalta 80-luvun olevan yhtään heikompi vaikka verrataessa 60-lukuun. Meininkikin oli paljon enemmän rock.
 
Mitä tulee vanhaan liittoon, alun perin se termi on kai ollut sidoksissa 50-70-lukuihin. Mutta itse ja moni muukin mieltää termin tarkoittavan nykypäivänä yleensäkin vähintään noin 20 vuotta vanhasta meiningistä eniten ojentamista. Eli ei tarvitse välttämättä ojentaa ja arvostaa eniten jotain 50-60-lukujen meininkiä.
 
Itse "muusikkona" kerron ilomielin olevani vanhan liiton mies. Suurimmat vaikutteet lähtevät 70-80-luvuilta. Mielestäni tuolloin oli asiat keskimäärin hienommin varsinkin rock-musiikin kentällä. Mutta en tiedä noista ketjun aloittajan kuvauksista vanhan liiton suhteen. Tieto ei riitä kommentoimaan kitaravehkeitä, enkä tykkää halkopinokossusta. Paitsi jonkun tarjotessa kesäjuhlissa, kun itsekin kaipaan humalaa... Topi & Agents kyllä saattaa toimia, mutta kaljan lisäksi juon kyllä jopa light-siidereitä. :)
 
En hirveästi arvosta tai edes ymmärrä viimeisintä tekniikkaa liittyen musan tekemiseen tai soittamiseen. En tykkää 2000-luvun musiikin liukuhihnatuottamisesta, saundituottamismuotista tai muovisuudesta. En tykkää niin paljoa nykyajan teennäisistä sanoituksista, enkä bändien tyylistä tehdä laskelmoitua ja persoonatonta musiikkia. En tykkää myöskään siitä, että bändejä on markkinoilla liikaa. Tiedän, että joitain mielenkiintoisia juttuja saattaa löytyä edelleen syvältä pinnan alta, mutta silti.
 
Ennen oli tilaa enemmän intohimolla, sielukkuudella, persoonallisuudella, positiivisella hulluudella joskin myös negatiivisella, ilmaisunvapaudella, mutta ennen kaikkea aitoudella. Retromusiikista pystyy usein kuulemaan soittajien ja laulajien elävyyden ja fiiliksen paremmin, kuin nykyisestä kuolleeksi kompressoidusta ja editoidusta tuotantomuotista.
 
Krhmm, toisaalta "vanhan liiton rokkari" tykkää myös tästä, kun haluaa käydä kunnolla vieraissa... Kehittyypähän ainakin musiikin rakastelijan taidot ottamaan monenlaista kumppania. Itsekin pysyy tyydytetympänä, vaikka kylläinen olen tuskin koskaan.
http://www.youtube.com/watch?v=N1W7 … =1&playnext_from=PL&index=4

hörhö: Eiks täällä keskusteltukaan juutalaisten hengellisestä musiikista?
 
Har har har har :D +

Cimble: Makuasioita. Itse en kyllä näkisi rock-musiikin osalta 80-luvun olevan yhtään heikompi vaikka verrataessa 60-lukuun. Meininkikin oli paljon enemmän rock.
 
Mitä tulee vanhaan liittoon, alun perin se termi on kai ollut sidoksissa 50-70-lukuihin. Mutta itse ja moni muukin mieltää termin tarkoittavan nykypäivänä yleensäkin vähintään noin 20 vuotta vanhasta meiningistä eniten ojentamista. Eli ei tarvitse välttämättä ojentaa ja arvostaa eniten jotain 50-60-lukujen meininkiä.
 
Itse "muusikkona" kerron ilomielin olevani vanhan liiton mies. Suurimmat vaikutteet lähtevät 70-80-luvuilta. Mielestäni tuolloin oli asiat keskimäärin hienommin varsinkin rock-musiikin kentällä. Mutta en tiedä noista ketjun aloittajan kuvauksista vanhan liiton suhteen. Tieto ei riitä kommentoimaan kitaravehkeitä, enkä tykkää halkopinokossusta. Paitsi jonkun tarjotessa kesäjuhlissa, kun itsekin kaipaan humalaa... Topi & Agents kyllä saattaa toimia, mutta kaljan lisäksi juon kyllä jopa light-siidereitä. :)
 
En hirveästi arvosta tai edes ymmärrä viimeisintä tekniikkaa liittyen musan tekemiseen tai soittamiseen. En tykkää 2000-luvun musiikin liukuhihnatuottamisesta, saundituottamismuotista tai muovisuudesta. En tykkää niin paljoa nykyajan teennäisistä sanoituksista, enkä bändien tyylistä tehdä laskelmoitua ja persoonatonta musiikkia. En tykkää myöskään siitä, että bändejä on markkinoilla liikaa. Tiedän, että joitain mielenkiintoisia juttuja saattaa löytyä edelleen syvältä pinnan alta, mutta silti.
 
Ennen oli tilaa enemmän intohimolla, sielukkuudella, persoonallisuudella, positiivisella hulluudella joskin myös negatiivisella, ilmaisunvapaudella, mutta ennen kaikkea aitoudella. Retromusiikista pystyy usein kuulemaan soittajien ja laulajien elävyyden ja fiiliksen paremmin, kuin nykyisestä kuolleeksi kompressoidusta ja editoidusta tuotantomuotista.
 
Krhmm, toisaalta "vanhan liiton rokkari" tykkää myös tästä, kun haluaa käydä kunnolla vieraissa... Kehittyypähän ainakin musiikin rakastelijan taidot ottamaan monenlaista kumppania. Itsekin pysyy tyydytetympänä, vaikka kylläinen olen tuskin koskaan.
http://www.youtube.com/watch?v=N1W7 … =1&playnext_from=PL&index=4
No tottakai makuasioita...En minä sitä minään totuunena ilmoittanutkaan,vaan omakohtaisena näkemyksenäni Vanhan Liiton käsitteestä omalla kohdallani....

Mä oon kyl sit Vanhan Metalliliiton Mies...