Yleistä keskustelua musiikista ›

ColdRush01: Ramonesilta lähes kaikki+ Van Halenin eka.
 
Miten niin Ramonesin levyt on muka olleet liian lyhyitä? Eipä samaa biisiä jaksa kyllä yhtään niiden levynmittoja pidempään kuunnella kerrallaan.

Enemmän on kyllä liian pitkiä levyjä kuin liian lyhyitä. En keksi yhtäkään lyhyttä levyä, johon haluaisin jotain tavaraa lisää. Keksin paljon esimerkkejä liian pitkistä levyistä, joista tulisi parempia, jos niitä lyhentäisi vähän.

Minun mielestäni 30-45 minuuttia on oikein passeli kesto albumeille. Vajaan tunnin mittaisen levyn jaksaa kuunnella ilman suurempia keskittymisvaikeuksia, mutta kolmen vartin rajan yli mentäessä keskittyminen alkaa herpaantua. Näin ollen en itse juuri pidä yli tunnin mittaisista levyistä saatika sitten tuplalevyistä, sillä silloin albumin kuuntelu on lähestulkoon pakko hoitaa parissa osassa. Tämä sitten vaikeuttaa albumin kokonaisfiiliksen hahmottamista.
 
Toisin sanoen kaikki muuta väittävät ovat väärässä.

Minun mielestäni 30-45 minuuttia on oikein passeli kesto albumeille.
 
Olen ihan samaa mieltä.Kunnon rokkilevy on se kymmenen biisiä joka mahtuu 90 minuuttisen c-kasetin toiselle puolelle ja tilaakin jää pikkaisen.Kun kuuntelee vaikkapa Rushin tai AC/DC:n viimeisimpiä studiolevyjä on biisejä yksinkertaisesti liikaa.Livelevyt on tietenkin asia erikseen.
Taisi ton ylipitkien levyjen buumin aloittaa aikoinaan Gunnarit ysärin alussa näillä Use Your Illusion tuplajulkaisuilla.
Tietysti tekniikallakin on asian kanssa tekemistä.Kun cd-levylle mahtuu enemmän biisejä kuin vinyylille niin se halutaan myös käyttää,mikä periaatteessa on oikein mutta saattaa haitata levyn kokonaisuutta tekemällä levystä liian pitkän.

Olen ihan samaa mieltä.Kunnon rokkilevy on se kymmenen biisiä joka mahtuu 90 minuuttisen c-kasetin toiselle puolelle ja tilaakin jää pikkaisen.Kun kuuntelee vaikkapa Rushin tai AC/DC:n viimeisimpiä studiolevyjä on biisejä yksinkertaisesti liikaa.Livelevyt on tietenkin asia erikseen.
Taisi ton ylipitkien levyjen buumin aloittaa aikoinaan Gunnarit ysärin alussa näillä Use Your Illusion tuplajulkaisuilla.
Tietysti tekniikallakin on asian kanssa tekemistä.Kun cd-levylle mahtuu enemmän biisejä kuin vinyylille niin se halutaan myös käyttää,mikä periaatteessa on oikein mutta saattaa haitata levyn kokonaisuutta tekemällä levystä liian pitkän.
 
Kyllä noita ylipitkiä levyjä on aina osattu tehdä. Ostettuani The Whon Tommyn kesti varmaan pari vuotta ennen kuin sain kuunneltua kokonaan. 24 kappaletta on aivan tolkuton määrä. Tosin koska kyseessä on konseptialbumi, niin voitaneen antaa anteeksi. Ei levy tuosta paranisi kappaleita karsimalla.
 
On muuten todella rasittavaa kun nykyään remasteroituihin levyihin tungetaan loppuun vähintään toinen levyllinen erilaisia miksauksia ja versioita.

Mika Kangas: Tietysti tekniikallakin on asian kanssa tekemistä.Kun cd-levylle mahtuu enemmän biisejä kuin vinyylille niin se halutaan myös käyttää,mikä periaatteessa on oikein mutta saattaa haitata levyn kokonaisuutta tekemällä levystä liian pitkän.
 
Mutta yhdelle C-kasetille mahtuu 40 minuuttia enemmän kuin CD:lle. MUHAHAHAHA!!!!

mugena: On muuten todella rasittavaa kun nykyään remasteroituihin levyihin tungetaan loppuun vähintään toinen levyllinen erilaisia miksauksia ja versioita.
 
NIIN ON! Rasittaa ihan älyttömästi! Mun mielestä oikea ratkaisu olis Beatles-tyylinen erillinen boksi tai sarja julkasematonta matskua tai vastaavaa. Neil Youngillahan on kans tää archive

Jokapaikanapina:
 
Neil Youngin After The Gold Rush on myös hirveän lyhyt. Siinäkin on biisejä 11 ja minuutteja 35. Mut se on mulle lähinnä kokoelma lyhyitä kivoja biisejä, mut ei ehdi oikein nousemaan niin korkealle ku ois pystyny ennen ku se laskeutuu. Pari lyhyttä biisii pois ja kaks pitkää niin NICE.
 
Mun mielestä hyvä ratkaisu olis ollut vaikkapa niiden lyhyiden tiputtaminen pois ja tilalle CSNY:n Déja Vu -levyllä julkaistut Helpless ja Country Girl. Jälkimmäisen kohdalla saattaisi kuitenkin tulla sopivuusongelmaa. Helpless on melko tyypillinen Neil Youngin kappale (eli siis mahtava) ja näin ehkä hieman irrallinen soolokappale muuten tuotetulla CSNY-levyllä.
Country Girl taas on enemmän sidoksissa CSNY:n musiikkiin, mutta olisi mielenkiintoista kuulla miten toimisi vähemmän tuotettuna Crazy Horse -versiona.

sub zero: Mutta yhdelle C-kasetille mahtuu 40 minuuttia enemmän kuin CD:lle. MUHAHAHAHA!!!!
 
90 minuutin kasetille pitäisi mahtua yksi levy per puoli. Jos ei mahdu, niin levy on liian pitkä : )

Sweatmasterin Sharp Cut tulee lyhyemmistä levyistä ensimmäisenä mieleen. Kestoa muistaakseni juuri puolen tunnin verran, mikä on kyllä tommoselle tanakalle garagerock-paahdolle aivan passeli mitta. Esimerkiksi Them Crooked Vulturesin levy olisi puolestaan ollut aika täydellinen kokonaisuus pari biisiä lyhyempänä.

Minun mielestäni 30-45 minuuttia on oikein passeli kesto albumeille.
 
Tämä riippuu myös genrestä. Vaikea kuvitella yli tunnin mittaista Pop/rock-levyä, jossa ei ole turhaa täytettä mukana. Mutta mielestäni parhaat progebiisit ovat kaikki 8-12 minuutin mittaisia, ja 4-5 biisiä levyllä on liian vähän. Esimerkkinä vaikka tämä tuore Shrinebuilder. 5 biisiä tuplavinyyleille jaettuna, hyvä levyhän tuo on, mut enemmäkin EP kuin LP. Enemmän ois kaivattu. Tykkään kyllä helvetisti bändeistä (esim. Porcupine Tree), joille biisien kesto on täysin sivuasia. Myös albumin kesto voi olla sivuasia, siis ainakin kun on kyse albumikokonaisuudesta, eikä yksittäisistä biiseistä. Kestää sen minkä sen on tarkoitus kestää, oli se sitten 30 min. tai 2 h.

Esimerkiksi Them Crooked Vulturesin levy olisi puolestaan ollut aika täydellinen kokonaisuus pari biisiä lyhyempänä.
 
Jos nämä muutamat levyntäytteet olisivat timanttisia biisejä, olisi levy ollut aika täydellinen kokonaisuus. Vika löytyy biisien laadusta, ei albumin kestosta.

mugena: On muuten todella rasittavaa kun nykyään remasteroituihin levyihin tungetaan loppuun vähintään toinen levyllinen erilaisia miksauksia ja versioita.
 
Teoriassa tämän pitäisi olla vaan hyvä asia, kun saa enemmän matskua, mutta käytännössä on rasittavaa kuunnella niitä läpi. Albumin aikoihin julkaistut sinkut ovat vielä aika jees, b-puolet ja livevedot vähän vähemmän jees, vaihtoehtoiset miksaukset aika tarpeettomia ja outtaket usein ihan oikeasti huonoja.
 
Käytetyt 80-luvun CD:t ovat aika käteviä: ei remasteroinnissa lättänäksi lyötyjä dynamiikkoja, ei ylistäviä kansivihkorunoiluja, ei tunnelmaa pilaavia bonusbiisejä ja hinta on kohdallaan. Vielä kun artistikin saisi jotain.

Mikäli levy vie mukanaan, ei sen pituudella ole mitään väliä. Tiivistunnelmainen levy ei tarvitse pitkää kestoa, kun taas mukavan hitaasti eteenpäin vellova teos ei niinkään aikaa katso. Kummatkin ääripäät ovat yhtä miellyttäviä kokonaisuuksia, mikäli se pyöreän kiekon (tai neliskulmaisen muovinpalasen) sisään kätketty musiikki on toimivaa kontekstissaan.

Eero Laine:
Käytetyt 80-luvun CD:t ovat aika käteviä: ei remasteroinnissa lättänäksi lyötyjä dynamiikkoja, ei ylistäviä kansivihkorunoiluja, ei tunnelmaa pilaavia bonusbiisejä ja hinta on kohdallaan. Vielä kun artistikin saisi jotain.
 
Mun mielestä on aina siistiä saada joltain bändin jäseneltä itteltään jotain muistoja. Mut ylistykset joo aika shite

Jokapaikanapina: Mun mielestä on aina siistiä saada joltain bändin jäseneltä itteltään jotain muistoja. Mut ylistykset joo aika shite
 
Se on jotenkin outoa, et levyvihossa yritetään ikään kuin myydä levy uudestaan. Kyllä mä tiedän että se musa on hyvää, mähän ostin jo levyn.
 
Joku taustoista kertominen on ihan mukavaa, kunhan se tehdään ilman hehkutusta.

Terveet Kädet - Ääretön Joulu. Vaikka onkin EP, niin kyllä se 6 minuuttia tuntuu liian lyhyeltä!

CCR: Green River, 28 minuuttia.

Nick Drake - Pink Moon. 28 minuuttiin tiivistynyt täydellinen timantti!

Weezerin vihreä tulee ainakin mieleen. Tosin se ei mun mielestä ole liian lyhyt eli ei siltä osin sovi tähän otsikkoon, mutta sanoinpahan nyt kuitenkin.