Yleistä keskustelua musiikista ›

Kyllähän esimerkiksi tollaset ns. "rahakeikat", eli hääkeikat, varsinkin sellaiset perus tanssimusahääkeikat joissa edes yleisökään ei välitä mitä siellä soitetaan ja muut nakitukset joille väännetään pystymetsästä bändi ja kaikki menee vähän niin ja näin välillä pistää ärtymään. Niitäkin vaan pakko tehdä, jollain sitä pitää ittensä elättää.

moderndrummer88: Kyllähän esimerkiksi tollaset ns. "rahakeikat", eli hääkeikat, varsinkin sellaiset perus tanssimusahääkeikat joissa edes yleisökään ei välitä mitä siellä soitetaan
 
Välitä? Nehän on tarkkoja tanssilajeista ja tempoista!

Yleensä aina kun asiat&kamat ei vaan toimi ja hommat ns. kusee totaalisesti tai väsyttää ja on nälkä parhaassa tapauksessa tähän liittyy vielä pakkasessa roudaaminen hullussa darrassa jossain saatanan puolassa..
 
Noi on hetkiä milloin soittaminen VITUTTAA..
 
Mutta kun hommat toimii niin ei sillon kyl vituta mikään..

kylereese: Yleensä aina kun asiat&kamat ei vaan toimi ja hommat ns. kusee totaalisesti tai väsyttää ja on nälkä parhaassa tapauksessa tähän liittyy vielä pakkasessa roudaaminen hullussa darrassa jossain saatanan puolassa..
 
Jos kaikki keikkailuun liittyvä on soittamista niin viime keikalla mua vitutti todella:
Soitto meni viimeisen päälle, yleisö kehui, liksa kohdallaan, tarjoilu pelasi ja poiki yhden uuden keikan.
Mutta kun tuli aika PA-laitteet poisroudata, kaikki muut olivat jonnekin hävinneet ja mä jouduin yksin kantamaan ei ihan kevyet kamat ei ihan lyhyttä matkaa ylämäkeen.
Se todella vitutti. Mutta: Mun mielestä se oli keikkailua, ei soittamista.
Keikkailuun kuuluu myös kaikki paskahommat, soittamiseen vain kivat.

Vituttaa ja kovvaa niinä päivinä kun haluaisi soitella vaan se ei vaan suju sitten millään. Tosin silloin ylleensä vituttaa jokin asia jo valamiiksi ja käy vaan ragettammaan entistä enemmän.
Kitaran kanssa nousee vitutus kun haluaisi soittaa jottain mukamas siistiä mutta ei riitä vielä soittotaito siihen. Yh.

Olettaen, että omaa musiikkia tehdään: soittaminen itsessään ei vituta, koskaan. Sen sijaan vitutusta saattaa kertyä musisoinnin ulkopuolelta ja tulla ulos soittaessa.

baron: Mä asun viidennessä kerroksessa. Mun on hirveesti tehnyt mieli nähdä mitä kitaralle käy kun heitän sen asfalttiin, mieluummin juuri sähkökitara kuten ehdotit.
 
Tai mites kävisi sun flyygelille?

baron: Keikkailuun kuuluu myös kaikki paskahommat, soittamiseen vain kivat.
 
Juuri näin. Roudaus varsinkin keikan (hyvänkin) jälkeen harmittaa ja sitten vielä yöllä uusi roudaus keikkakärrystä sisätiloihin. Mutta se vain kuuluu tähän hommaan ja se on tehtävä.

Ei se kyllä suuremmin vituta. Jameissa joskus korpeaa, jos on jossain väsähtäneessä tai kireässä mielentilassa. Silloin ei irtoa jutut ollenkaan samaan tapaan kuin normaalisti. Siitäkin itsensä tosin saa psyykattua ulos.

no ei tietenkään vituta. eihän meitä mikään koskaan vituta, eihän...

baron: Välitä? Nehän on tarkkoja tanssilajeista ja tempoista!
 
Sovituksista ei välitetä, biiseistä sinänsä (eli aivan sama mikä biisi on, kunhan tulee tanssittavaa musaa), bändin taidosta (riittää se että suurinpiirtein time pysyy). Tanssikansalla bändi tuntuu olevan ihan yhdentekevä vaikka CD:n kanssa, kunhan on jotain musaa jonka mukana tanssia.

moderndrummer88: Sovituksista ei välitetä, biiseistä sinänsä (eli aivan sama mikä biisi on, kunhan tulee tanssittavaa musaa), bändin taidosta (riittää se että suurinpiirtein time pysyy). Tanssikansalla bändi tuntuu olevan ihan yhdentekevä vaikka CD:n kanssa, kunhan on jotain musaa jonka mukana tanssia.
 
Mut sehän on tanssimusan idea: Tarjota rytmi jonka tahdissa tanssijat voi liikutella jäseniään (Finlandersin Lasse Paasikon määritelmä!)

baron: Mut sehän on tanssimusan idea: Tarjota rytmi jonka tahdissa tanssijat voi liikutella jäseniään (Finlandersin Lasse Paasikon määritelmä!)
 
Niin no tätähän juuri tarkoitinkin, eli aivan sama onko bändi minkätasoinen tai vetääkö se biisit hyvillä sovituksilla ja hyvällä maulla, kuhan musaa vaan tulee.
 
Itsehän en ole mikään tanssimies, mutta silloin kun on hyvä tanssibändi niin kyllä sitä jaksaa myös seurata, harvat bändit on.

Kyllähän näin käy välillä ja silloin pitää pitää jonkinlainen tauko, niin kyllä se innnostus sieltä taas sitten tulee..

Jos johonki sattuu muun kuin eläytymisen vuoksi ja jos plekukäsi on puuroa.

Vituttaa monikin asia. Yksi ärsyttävä asia on se, että kun soitan pitkään, vasemman käden sormet tulevat todella herkäksi. Kesken sointuotteen yhtäkkiä saattaa vihlaista sormesta, kun siihen vetäisi puukolla. Joku hermo menee varmaan lyttyyn, tai jotain. Ärsyttävintä on kuitenkin se, että tietyt sointuotteet eivät tunnu iskostuvan selkäytimeen vaikka niitä kuinka harjoittelisi. Esimerkiksi F-barreeseen vaihtaessa soitto katkeaa aina sekunniksi, vaikka olen treenannut sitä vaikka kuinka. Sormet vaan eivät ikinä napsahda kohdalleen.

No silloin ainakin, kun erehtyy samaan aikaan musiikkiliikeeseen jonkin säröt täysillä räpeltävän pitsanaaman kanssa. Tai jos pitäisi treenailla jotain kappaletta, mutta toisia kiinnostaa enempi vaikkapa Purple Hazen alkuriffin jumittelu. Prkl!
 
No kyllä omakin soitto joskus kyrsii, ei siinä. Lähinnä niinä hetkinä kun tuntuu ettei oma soittelu ole edistynyt mihinkään viimeisen kymmenen vuoden aikana. Siitä tosin selviää olemalla soittamatta pari päivää niin johan taas maistuu.

Silloin tällöin. Mutta siihen tottuu.
 
Musiikki on suurempi asia kuin oma hetkellinen ärsytys.

kaljataiteilija: joskus tekee mieli heittää skepa ikkunasta. Ehkä huomenna parempi...
..muistaa se perusjuttu, että muitakin soittimia on olemassa.
 
Itsellä menee aina näin: Kun kitara alkaa tympiä, koskettimet esiin. Kun koskettimet alkaa tympiä, basso tai kitara käteen. Toistetaan tarvittaessa. Äänitäessä tulee yleensä, soiteltua noilla kaikilla.

Soittaminen vitutti ekan kerran kun tehtiin muutama keikka putkeen. Silloin huomasin että ei minussa ole tarpeeksi taiteilijaa roikkumaan ö