Omista kouluajoista on jo aikaa, mutta pari juttua tuli mieleen...
Meidän musiikkitunneilla ei juurikaan päässyt soittamaan mitään akustista kitaraa kummempaa, eikä sitäkään muuten kuin välitunneilla. Kuitenkin, eka bändi perustettiin koulukavereiden kanssa, sillä tiellä ollaan tavallaan vieläkin.
Sen muistan, että porukasta about puoli tusinaa tyyppiä oli selkeästi osaavampia musiikillisesti kuin se naisopettaja, joka ei ymmärtänyt edes kunnolla nuottien aika-arvoja... Koko tämä porukka kyllä sitten veti lukion läpi kympin musiikinnumerolla.
Mun mielestäni vain kaksi asiaa vaikuttaa oikeasti siihen, onko opetuksessa mitään järkeä, riippumatta aineesta: aiheesta täytyy olla edes jollain tasolla kiinnostunut ja opettajan täytyy tietää mitä on tekemässä. Jos jompikumpi puuttuu, ei voida odottaa kovin mieltäylentäviä hetkiä opintojen parissa. Itseopiskelu sitten erikseen. Artificiality is normal to the medium. |
markotetri
Volcom
Da Make