Ollivaari: miksi soittajan nuottiin pitää kirjoittaa es tai b, jos hänen pitää soittaa sellainen sävel, joka kuuluu c:nä?
Tätä itsekin nokkahuilistina ihmetelleenä... Nokkahuilistit yleensä (aikansa harjoiteltuaan) hallitsevat sekä c- että f-vireiset huilut, osaavat ottaa juuri sen oikean sävelen (esim c:n, c-vireisessä kaikki reiät kiinni, f-vireisessä kolme ylintä reikää kiinni) Nokkahuiluja on kuitenkin nykyään vain c- ja f-vireisiä, joten kaksi sormitusjärjestelmää ei yleensä ole liikaa vaadittu. (tietysti me nokkahuiluyhtyeessä sanottiin, että koska nokkahuilistit ovat niin älykästä porukkaa, osaamme siksi soittaa juuri sen nuotin, joka on paperiin merkitty ;-) )
Klarinetteja on kuitenkin ainakin kolmea eri kokoa, taitaa olla useampaakin? Orkesterissa sitten nuotintaja tekee puhaltajan puolesta sen samaisen ajatustyön, minkä nokkahuilisti tekee omassa päässänsä. Kaikille eri vireisille puhaltimille... Mutta kun se nuottien kirjoitus on kerran tehty, ei puhallinsoittajan tarvitse tehdä muuta kuin ottaa oikea soitin käteen, fiksata se soittokuntoon, ja soitella menemään. Kaiketi se on vuosisatojen kuluessa havaittu helpoimmaksi tavaksi, että sama soittaja klaaraa kaiken kokoiset instrumentit? Koska onhan soittamisessa kyse toki muustakin kuin siitä, että saadaan oikea ääni kuuluville kussakin nuotissa, se pitää saada orkesterissa soimaan yleensä siten, kuin orkesterinjohtaja haluaa, hiljaa, kovaa, jollain tietyllä saundilla... Ei se ole aivan yksinkertaista sekään, vaikka nuotit oltaisiinkin kirjoiteltu vaikka eri värisillä palloilla soittimen kylkeen... |
MrsJones
