Yleistä keskustelua musiikista ›

baron: Mä oon ymmärtänyt että jotta todella hyvin soisi niin kun sama kosketin lyö 2-3 kieltä, parempi soundi tulee kun ne ei ole prikulleen samoja.
 
Jep. Kielten pitää olla ihan vähäsen toisistaan poikkeavassa vireessä, jotta syntyy se asiaankuuluva "luonnonchorus".

kivi: Mystistä? Ei nyt sentään. Paitsi että kaikki sävellajit on "omankuuloisiaan" (..it's in d minor which is the saddest key of 'em all sanottiin Spinal Tapissakin) niin ne on kaikki myös erilaisia, sikäli, että koko meidän säveljärjestelmä on kompromissia ja sävellajista riippuen eri nuottien (onks ne sitten mikrotonaalisia etäisyyksiä toisistaan vai mitä) etäisyydet toisistaan on eri, mikä tietysti tarkoittaa myös sitä, ettei esimerkiksi F-molli ja C-molli oo rakenteeltaan ollenkaan toistensa kuuloisia.
 
Jaa, eikö se just tässä tasavireisessä järjestelmässä mene niin, että sama intervalli on aina saman kokoinen hertsien suhteissa mitattuna? Puhdasvireisessä järjestelmässä se riippuu intervallin paikasta asteikolla.

päänahka: Jaa, eikö se just tässä tasavireisessä järjestelmässä mene niin, että sama intervalli on aina saman kokoinen hertsien suhteissa mitattuna?
 
Teoriassahan näin on mutta kun käytännössä tasavireiset soittimet ei oo ihan tasavireisiä.
 
Edit: Pianon mä tiedän ja kitarasta en ymmärrä mitään mutta mulla on vahva luulo, että kitaran korvan mukaan virittäminen (en tarkoita absoluuttista korvaa vaan sitä että yksi kieli jonkun ulkoisen äänen mukaan vireeseen ja muut kielet sen yhden mukaan) aiheuttaa enemmän poikkeamia tasavireisyydestä kuin mittarin mukaan virittäminen?
(Jos oon väärässä, kitaristit äkkiä korjaamaan)

baron: Teoriassahan näin on mutta kun käytännössä tasavireiset soittimet ei oo ihan tasavireisiä.
 
Näinhän se on. Sain vain tuosta tekstistä kuvan, että intervallien eroavaisuudet johtuisivat juuri tasavireisyydestä, vaikka se nimenomaan poistaa ne erot.

Roki: Kyllä sen mittarillakin aika hyvään vireeseen saa. Pitää vaan tietää paljonko pannaan pieleen mistäkin kohdasta. Korvalla toki viimeinen hienosäätö.
 
Tasavireinen tarkoittanee sitä, että riippumatta mistä suunnasta melodia kulkee esim. pianon kosketin soittaa aina samanlaisen äänen, Kun taas viulussa, sellossa jne tämä ääni on todellisesti erilainen kun se mitataan mittarilla. Päästään tällaisiin neljäsosasävelaskeleen ja pienempiinkin heittoihin. Esim. Geses.

kemppma: Tasavireinen tarkoittanee sitä, että riippumatta mistä suunnasta melodia kulkee esim. pianon kosketin soittaa aina samanlaisen äänen, Kun taas viulussa, sellossa jne tämä ääni on todellisesti erilainen kun se mitataan mittarilla. Päästään tällaisiin neljäsosasävelaskeleen ja pienempiinkin heittoihin. Esim. Geses.
 
Ei se kyllä sitä tarkoita. Pianollakin on monta erilaista viritysjärjestelmää, joista yksi on tasavireinen (equal temperament)
 
On ihan toinen asia että puhtaassa virityksessä esim fis ja ges on eri ääniä ja laululla ja viululla ne voidaan soittaa kun taas pianolla ja kitaralla ne on aina samat.

baron: Ei se kyllä sitä tarkoita. Pianollakin on monta erilaista viritysjärjestelmää, joista yksi on tasavireinen (equal temperament)
 
On ihan toinen asia että puhtaassa virityksessä esim fis ja ges on eri ääniä ja laululla ja viululla ne voidaan soittaa kun taas pianolla ja kitaralla ne on aina samat.
 
Tarkoitinkin verrata kiinteävireistä soitinta sellaiseen missä vire on ihan mitä sattuu ja jota ei voi soittaa oikein.

kemppma: Tarkoitinkin verrata kiinteävireistä soitinta sellaiseen missä vire on ihan mitä sattuu ja jota ei voi soittaa oikein.
 
Viulut jne. ovat juuri niitä soittimia joilla voi soittaa kaikki äänet puhtaasti oikein, eikä tarvitse tyytyä tasavireisyyden aiheuttamiin kompromisseihin. Taitoahan se toki sitten vaatii.

Sax-pappa: Viulut jne. ovat juuri niitä soittimia joilla voi soittaa kaikki äänet puhtaasti oikein, eikä tarvitse tyytyä tasavireisyyden aiheuttamiin kompromisseihin. Taitoahan se toki sitten vaatii.
 
Miten se sitten viululle kirjoitetaan nuotteihin, että tässä onkin fisis eikä geses? Vai pitääkö se vain viulistin tietää?

kemppma: Miten se sitten viululle kirjoitetaan nuotteihin, että tässä onkin fisis eikä geses? Vai pitääkö se vain viulistin tietää?
 
Viulistin täytyy kuulla mikä sävel tai intervalli soi puhtaasti käytetyssä sävellajissa ja suhteessa muihin soittimiiin. Vuosien harjoituksen myötä korva harjaantuu samalla kun soittotekniikka kehittyy. Tämä koskee jousisoittimien lisäksi puhallinsoittimia joissa soittaja voi kasvolihaksillaan ja hengitystekniikalla vaikuttaa hienovireeseen.

kemppma: Tarkoitinkin verrata kiinteävireistä soitinta sellaiseen missä vire on ihan mitä sattuu ja jota ei voi soittaa oikein.
 
Kiinteäviritteinen ja tasaviritteinen on eri asia.

Sax-pappa: Viulistin täytyy kuulla mikä sävel tai intervalli soi puhtaasti käytetyssä sävellajissa ja suhteessa muihin soittimiiin. Vuosien harjoituksen myötä korva harjaantuu samalla kun soittotekniikka kehittyy. Tämä koskee jousisoittimien lisäksi puhallinsoittimia joissa soittaja voi kasvolihaksillaan ja hengitystekniikalla vaikuttaa hienovireeseen.
 
Ja sitten on hyvä kysymys kun bändissä on kiinteäviritteisiä soittimia ja puhdasviritteisiä soittimia, kumpaa puhdasviritteinen käyttää: Vaikuttaa siltä että soittaa pieleen kun soittaa eri ääniä kuin bändin kiinteäviritteiset.

kemppma: Tasavireinen tarkoittanee sitä, että riippumatta mistä suunnasta melodia kulkee esim. pianon kosketin soittaa aina samanlaisen äänen, Kun taas viulussa, sellossa jne tämä ääni on todellisesti erilainen kun se mitataan mittarilla. Päästään tällaisiin neljäsosasävelaskeleen ja pienempiinkin heittoihin. Esim. Geses.
 
Ei tarkoita. Mä en tuosta musiikin teoriasta niin tiedä, mutta ymmärtääkseni tasavireinen on sitä, että joka oktaavin samat nuotit vastaavat toisiaan, esim C:stä seuraavaan C:hen johtava matka on pakotettu 12 puolisävelaskeleeseen (vaik 'oikeesti' korva sanois et se olis vähän yli), ja se seuraava C on aallonpituudeltaan tasan puolet siitä mitä edellinen C.
 
On muitakin virityksiä. Bachin "Das Wohltemperierte Klavier" on "hyvin viritetylle" pianolle, olisko se Wohltemperiert sitten sitä että esimerkiksi vain keski-C on samassa kohtaa kuin tasavireisen järjestelmän nuotit, muut nuotit liukuvat siitä sitten omiin suuntiinsa niin että lopullinen vire kuulostaa hyvältä melodiasoitossa?
 
Musiikin oppineet, korjatkaa ihmeessä.

En tiedä, ihan turha kinata yksittäisistä sanoista kun kaikki tietää, että pianolla soitettuna cee on cee ja viululla sitä korkeutta voi varioida riippuen siitä kuinka halutaan soittaa, Pianolla ei sävelkorkeus koskettimella muutu.

kemppma: En tiedä, ihan turha kinata yksittäisistä sanoista kun kaikki tietää, että pianolla soitettuna cee on cee ja viululla sitä korkeutta voi varioida riippuen siitä kuinka halutaan soittaa, Pianolla ei sävelkorkeus koskettimella muutu.
 
No joo, akustisella pianolla noin. Digipianossa voi neljäsosa hertsin tarkkuudella säätää sen C:n korkeuden.

alkuperäiseen aiheeseen palatakseni...
 
luulen että biisin sävellajiin vaikuttaa mahdollisen laulajan äänialan lisäksi eniten se, millä instrumentilla se on alunperin sävelletty. Kitaralla kun vääntää schlaagereita, ne tuppaavat menemään risuaita-sävellajeista, ja kun taas pianolla pimputtelee niin useimmiten ne lipuvat sinne bb-merkkien osastolle (helpompi soittaa, mut sekin lienee tottumiskysymys).

ganesha: alkuperäiseen aiheeseen palatakseni...
 
luulen että biisin sävellajiin vaikuttaa mahdollisen laulajan äänialan lisäksi eniten se, millä instrumentilla se on alunperin sävelletty. Kitaralla kun vääntää schlaagereita, ne tuppaavat menemään risuaita-sävellajeista, ja kun taas pianolla pimputtelee niin useimmiten ne lipuvat sinne bb-merkkien osastolle (helpompi soittaa, mut sekin lienee tottumiskysymys).
 
Eiköhän ne oo ne puhaltajat jotka sinne b-merkkien puolelle haluaa.
Jazz-stankut menee Bb-stä ja Eb:stä ja ne fonistien ja trumpetistien tekemiä.
Pianolla se on samanlainen musta tulee se sitten risuaidan tai b:n ansiosta.

MadMatt: Jotkut cover-biisit alkavat kuulostamaan oudoilta tai ainakin erilaisilta jos perus-sävellajia vaihdetaan. Vaikka näennäisesti soitettaisiin täysin samalla tavalla käyttämättä vapaita kieliät yms. Tuo on välillä mystistä kun jo yhden sävel-askeleen poikkeama saattaa herättää hyvinkin erilaisia tuntemuksia...
 
Itsellä on ollut ihan samoja tuntemuksia. Eihän se biisi sinänsä mihinkään muutu transponoinnin myötä, mutta muuttuupa kuitenkin... Tunnelmaltaan tms. En tiedä - fiilisjuttuja...

Leo Lindgren: Sitä, että mikä on biisin eka sointu :) Siis kun otat jonkun riffin tai sointukierron tjsp jossain rokkibiisissä niin mikä on se ääni josta rupeat soittamaan. Rape Me menee A:sta, Smells Like Teen Spirit F:stä, ja niin poispäin. Sama ääni on myös "loppusointu" eli helpoimmillaan biisin lopussa lyödään sitten vaikka vaan yksi A-ääni jos riffi on alkanutkin A:lla.
 
No huppista keikkaa. Tähän lisätäkseni vain, että biisi menee joko niiden otelaudan mustien pallojen kohdalta tai sitten niiden välistä. Ja näin tehdään musiikkia. :P

kivi: Ei tarkoita. Mä en tuosta musiikin teoriasta niin tiedä, mutta ymmärtääkseni tasavireinen on sitä, että joka oktaavin samat nuotit vastaavat toisiaan, esim C:stä seuraavaan C:hen johtava matka on pakotettu 12 puolisävelaskeleeseen (vaik 'oikeesti' korva sanois et se olis vähän yli), ja se seuraava C on aallonpituudeltaan tasan puolet siitä mitä edellinen C.
 
On muitakin virityksiä. Bachin "Das Wohltemperierte Klavier" on "hyvin viritetylle" pianolle, olisko se Wohltemperiert sitten sitä että esimerkiksi vain keski-C on samassa kohtaa kuin tasavireisen järjestelmän nuotit, muut nuotit liukuvat siitä sitten omiin suuntiinsa niin että lopullinen vire kuulostaa hyvältä melodiasoitossa?
 
Musiikin oppineet, korjatkaa ihmeessä.
 
http://www.uta.fi/laitokset/mustut/mute/vir01.htm
 
Kaikille viritysjärjestelmistä kiinnostuneille asiat pähkinänkuoressa.