Yleistä keskustelua musiikista ›

The Black Keys - Attack and Release
Supergras - Diamond Hoo Haa

Communic - Payment of Existence
Opeth - Watershed
Testament - The Formation of Damnation
 
Monta tänä vuonna ilmestynyttä kiinnostavaa levyä jäi ostamatta, katsotaan sitten myöhemmin.

Julma-Henri & Syrjäytyneet : SRJTNT VOL. 1 - nousi ainakin meikäläisellä vuoden levyksi. Musta hevonen, täytyy myöntää.

Mars Voltan Bedlam In Goliath toimii edelleen vaikka tammikuussa jo tulikin. Myös The Haunted ja Metallica yllättivät laadukkailla julkaisuillaan. Kotimaisista voiton vie ehdottomasti Medeian Cult. Oikein hyvä plätty. Myös Opethin Watershed toimii mallikkaasti.

Extreme - Saudades de rock
Paul Gilbert - Silence followed by a deafening roar
Neal Morse - Lifeline
Teräsbetoni - Myrskyntuoja

Parhaita oli Fleet Foxes, Conor Oberst, Sigur Rós, Brendan Canning ja sitte Cat Powerin Jukebox.
 
Coldplayn levystä en oo vieläkään päättänyt oliko se nyt sitte hyvä ja huono. Ainaki uus soundimaailma ja meininki oli erittäin tervetullutta. Biisit ei kuitenkaan iskenyt samantien niinkuin edelliset levyt.
 
Death Cab for Cutien Narrow Stairsilla oli monta hyvää biisiä, mutta pari huonoo biisiä tiputti levyn arvoa roimasti.
 
Pahin pettymys oli musta ehdottomasti Bloc Partyn Intimacy. Paria huippukohtaa lukuunottamatta ylituotettu ja alikirjotettu levy.

En tainnut ostaa yhtään tänä vuonna ilmestynyttä levyä. Mut kuuleman perusteella AC/DC:n Black Ice tai Guns n' Rosesin Chinese Democracy.

Kotimaisia levyjä ilmestyi useampikin erinomainen, erityisesti Texicalli Records ja Ricky-Tick Records pitivät lupauksensa. Tässä joitain mainintoja:
 
Emma Salokoski Ensemble - Veden Alla
The Five Corners Quintet - Hot Corner
Huba - Arriving
Janna - Makings of Me
Osmo Ikonen - Stories From Within
Sami Pitkämö - Lauluja Rakkaudesta ja Vähän Muustakin
 
Ulkomaisista en ostanut koko vuonna kuin Lenny Kravitzin It Is Time For Love Revolution ja sekin enemmän ja vähemmän kesäkuun Turkuhallin keikan ansiota. Olihan se ihan hyvä, muttei nyt "Vuoden levy".

Taisin yhden hyvän levyn ostaa. Los Bastardos Finlandeses - Return of El Diablo.
Lyriikat toimii. Saundit toimii. Kaikki biisit toimii. Mitä muuta voi tuosta enää sanoa.

Kotimaisista Eleanoora Rosenholmin Älä kysy kuolleilta, he sanoivat ja Asan Loppuasukas.
 
Ulkomaisista Oasiksen Dig Out Your Soul sekä Coldplayn Viva La Vida.
 
Aika vähän tuli ostettua levyjä.

Enpä kovin montaa tämänvuotista julkaisua ole kuunnellut mut...
 
Opeth - Watershed -Parasta Opethia ikinä meikäläisen mielestä, tämä bändi ei Todellakaan jäänyt paikoilleen polkemaan, uutta, omalaatuista ja erittäin kuunteluakestävää kamaa koko platta. Pyörinyt meikäläisen soittimessa läpi kymmeniä ja kymmeniä kertoja.
 
Von Hertzen Brothers - Love Remains The Same -mitä tästä nyt sanois, huippuhieno levy kokonaisuudessaan! Kuoppalan hienot analogisynailut kruunaa paketin.
 
E: Stam1nan Raja on kanssa aika tykki paketti! Olkoon se vuoden kolmanneksi paras.

Guns N' Roses - Chinese Democracy
Ei siks että se olis niin hyvä, vaan siksi että se ylipäänsä ilmesty.
 
Siis tuo Gunnareiden uusin on ehdottomasti nimettävä yhdeksi vuoden parhaimmista albumeista. Kerrassaan loistavia biisejä ja loistavia artisteja, etenkin kitaristi Ron Thal alias Bumblefootin kitarointi on jälleen kerran mahtavaa ja toimivaa. Itselleni kolahti kyllä todella hyvin. Ei siitä pääse yli eikä ympäri, että Axl Rose on lahjakas biisintekijä.
 
Mutta vähintäänkin yhtä loistavan, ellei kovemmman levyn laittoi ulos kokoonpano Revolution Renaissance. Timo Tolkki on toinen superlahjakas heppu, joka osaa biisintekemisen taidon. Ilman tuota albumia kesä olisi ollut huomattavasti tylsempi. Siis tuon levynhän tietysti kaiken kukkuraksi kruunaa muutamalla biisillä kuultava Michael Kiske, joka myöskin julkaisi hyvän albumin Past in Different Ways. Kisken ääni on vain niin maaginen ja übermahtava, että lauloi kaveri mitä tahansa, se kuullostaa aina käsittämättömän mahtavalta.
 
Blackmore's Nightin uusinta on tullut kuunneltua myös ihan mukavasti, siis Secret Voyagea.

Kotimaisista Eleanoora Rosenholmin Älä kysy kuolleilta, he sanoivat ja Asan Loppuasukas.

 
Nämä ja Joose Keskitalo ja Kolmas Maailmanpalo, Cosmo Jones Beat Machinen Belzeboogie, Sydän, sydän Usko itseesi.
Nuo voisi ainakin olla parhaimmistoa jos kysytään oikeaa vastausta kotimaisista levyistä.
Asan ja Cosmo Jones Beat Machinen levyjä en ole kyllä edes kuullu vielä, mutta silti.
 
Le corps mince de francoisen saa myös mainita vaikkei levyä oo tullukkaan, vaikka piti, vai pitikö?

Jaahas.
 
Ostamistani 100 levystä on tänä vuonna ilmestynyt jopa 10! Joten niistä vaan valmitsemaan sitten...
 
Ulkomaisista Joey Cape - Bridge.
Eipä paljo haastajia ollu, ehkä Noah And The Whale olis voinu päihittää Joeyn jos eivät ois tehny loppujen lopuks niin lässyä levyä. Ainii no tää lipsahti vähän ironiseksi, sillä Joeyn levyllä on pelkkää akkariskittaa ja laulua! Nooh... Biisit on hyviä ja levyllä on tunnetta.
 
Kotimaisen sarjan voittaa rennolla ranneliikkeellä The Wrecking Queens ep:llään (Huom. EP:LLÄ!) Take Me Home. Ei kellää muilla ollu mitää zäänssejä. Nää rokkitytsyt ei tarvinnu voittoon ku viis biisiä!
(Paitsi että tiiän että olisin valinnu voittajaks The Five Corners Quintetin Hot Corner -levyn, jos posti olisi sen minulle toimittanut ennen tätä kirjoitusta!)

Metallican uuteen levyyn kyllästyi parissa viikossa ja näin näyttää käyvän myös GNR:n uutukaiselle. Joten vuoden levy on Opethin uutukainen :) Judas Priestin uudellakin oli hyviä vetoja. Muutenhan 2008 oli ihan kuollut vuosi minulle.

Rock: AC/DC - Black Ice
*Olin jo vakuuttunut, että nämä ukot ovat soittonsa soittaneet, mutta tekivätkin parhaan levynsä 28 vuoteen.
 
Pop: Indica - Valoissa
*Erottuu ehdottomasti edukseen massasta. Symppis ja oikeasti taitava orkesteri.
 
Rockjazz/proge: Arttu Takalo - Protocols of Dancing
*Arttu Takalo pitää sitkeästi elossa Pekka Pohjolan ja XL-progen henkeä. Hienoa, että tämmöistäkin musaa Suomessa julkaistaan edelleen. Ja tämän levyn sisäkannen kuvassa myhäilevät pelimannit saavat minkä tahansa musiikin kuulostamaan korviini mahtavalta, se täytyy myöntää :-)

Vuoden tarjonnasta mieleen jäivät parhaiten:
 
Duffy - Rockferry
The Last Shadow Puppets - The Age of the Understatement

The Last Shadow Puppets - The Age of the Understatement
The Five Corners Quintet - Hot Corner
Coldplay - Viva la Vida or Death and All His Friends
Von Hertzen Brothers - Love Remains the Same
 
Hohhohhou! Unhoitin ihan, että VHB:kin oli levyttänyt tänä vuonna. Tuntuu jo niin klassikkoalbumilta tuo uusimpansa, että ajatuksissani sijoitin sen viime vuodelle. Loistava teos siis kyseessä ja olivat kyllä maagisia kesällä Riihimäki Rockissa. Tarkoitus oli mennä Provinssiinkin, mutta meno estyi hautajaisten vuoksi. Loistava keikka oli kuulemma. "Freedom Fighter" ja "Somewhere in the Middle" ovat suosikkini. 4,5 tähteä annan.
 
The Last Shadow Puppetsia odoteltiin kyllä alkukeväästä suurella innolla ja ilmestymispäivänä, kun levy pamahti postiluukkuun, olin myyty ensihetkestä lähtien. Albumi on äärimmäisen tunnelmallinen ja sisältää loistavalla tavalla vanhanaikaisia popkappaleita, kuten mm. "Standing Next to Me", "Calm Like You" ja "My Mistakes Were made for You". Täyden viiden tähden albumi ja kyllä tuo Alex Turnerin ääni on hunajaa korville ja on mainiosti edukseen tuollaisten sävellysten kanssa.
 
Coldplayn uusinta en sitten juurikaan odottanut. Syvempi tutustuminen bändiin oli vasta yhden levyn (X&Y) tasolla, enkä uutta "Viva la Vidaa or Death and All His Friendsiä" ole vieläkään saanut itselleni ostettua. Isoveljeltäni sen kuitenkin aikanaan lainasin ja muutaman kuuntelukerran jälkeen alkoi iskeä. Albumin kultahetkiä ovat kappaleet "Cemeteries of London", "42" ja "Yes". Toisena ääripäänä albumilta löytyy myös yksi vuoden ärsyttävimmistä kappaleista, "Viva la Vida". Albumihallahan on selkeitä progevivahteita ja ne on todellakin käännetty albumin eduksi, mikä lämmittää kyllä kovasti. Pari pientä notkahdusta ja yksi iso sellainen verottavat arviostani puolikkaan tähden. Erotus on 4,5 tähteä.
 
Loppukesästä/alkusyksystä ilmestynyt "Hot Corner" EP ja sen julkistamiskeikka Levykauppa Äxässä saivat minut odottamaan tulevaa pitkäsoittoa kuin kuuta nousevaa (anteeksi kulunut fraasi, en nyt keksinyt parempaa), ilmestyipä se vielä tämän vuoden puolella tai koska vain. Sittenhän se marraskuussa tuli, kantaen samaa nimeä kuin edeltäjä-EP:nsä ja sisältäen samat biisit kuin EP, mikä hieman aluksi hämmästytti. Ei siinä mitään, loistavia biisejä kyllä kaikki. Näiden kappaleiden lisäksi nostan esille "Midnight in Triesten" ja "Waltz Upin". Viisi tähteähän tämäkin ansaitsee, odotan vain sitä päivää, kun pääsen heitä todistamaan klubikeikalla. Vähintään siihen menee iästäni johtuen vuosi, mutta odotellaan.
 
Siinähän ne merkittävimmät.
 
Kärkikastia hätyyttelivät YUP:n "Vapauden kaupungit", Emma Salokoski Ensemblen "Veden alla", Jeavestonen "Spices, Species & Poetry Petrol" ja Underwater Sleeping Societyn "The Dead Vegas".

Viisi tähteähän tämäkin ansaitsee, odotan vain sitä päivää, kun pääsen heitä todistamaan klubikeikalla. Vähintään siihen menee iästäni johtuen vuosi, mutta odotellaan.
 
Aijai. Meikä näkee kyseisen kvintetin perjantaina! Ensimmäistä kertaa. Vaan eipä ole 5CQ paljon Suomessa esiintynyt. Olin marraskuussa Lontoossa ja jälkeenpäin huomasin että bändi oli ollut siellä keikalla silloin. Parin kilsan päässä meidan hotellista jollain jazzklubilla. Vitutti, perkele.

Jos nyt äkkiseltään jotain, niin...
 
Tuvalu - Viimeiset hetket ovat käsillä!
 
Ilmestyi jo alkuvuodesta, mutta ihan hyvä niin, sillä tovi meni sulatellessa. Alkuunsa vaikutti ällöapokalyptiselta, suorastaan luotaantyöntävissä määrin, mutta vähitellen tietty huumoriaspekti alkoi avautua ja siinä ohessa levystä saattoi jopa nauttia. Monin paikoin rytyytetään eteenpäin kunnon punk-meiningillä, mutta sen ympärille on onnistuttu rakentamaan erikoisempiakin kerrostumia. Kaiken kaikkiaan hemmetin hienoa, että tällainen bändi on ylipäätään olemassa ja että se pystyy tällaisiin levyihin. + Anniina Antinranta on hot!
 
Arttu Takalo - Protocols of Dancing
 
Tää oli myös hyvä. Ehkä muutama heikohko lenkki, mutta muutoin erittäin loistava mycket OK paketti. Ei yritäkään olla liian artsy, monin paikoin vilpittömän naivia ja nättiä kilkutusta. Ei mitään radionova-kamaa kuitenkaan.
-
Erikoismaininta:
 
Vuoden c-osa-nostatus: Jermaine - Note to Self
 
E: Vukin Maj Karma-EP 'Rakkauden liekistö' oli hyvä välipala molempien artistien kokopitkiä odotellessa. Varsinkin Valaiden laulu ja Rukous on mainioita covereita millä tahansa asteikolla.