Yleistä keskustelua musiikista ›

Kakspiippune juttu. Ennen oli mun mielestä ihan selvä että livealbumiin ei keikan jälkeen kosketa, paitsi nyt miksata tietenkin saa. Mut tätä ketjuu lukiessani oon tajunnu että "ne virheet jää historiaan" kun sen virheen tekee ja julkasee ja enää ei sit voi muuttaa. Mut mun mielestä virheet kuitenkin luo myös osan sitä livetunnelmaa ja jos kyseessä on hyvä bändi niin ei niitä virheitä loppujen lopuksi niin paljon tule. Ja sit vielä oon sitä mieltä että livealbumin pitää olla yheltä keikalta, ei "best of" koosteita kiertueesta, koska tykkään välispiikkauksista ja siitä tunnelmasta että "tää on tän yhen illan erikoinen ja näin se on oikeesti ollu, alusta loppuun saakka".
 
EDIT: Niijjoo ja ite aiheeseen, mua ei paljoo Jari Sillanpää kiinnosta.
 
P.S. Näyttipä se vanhalta.

Paljon tota varmaan harrastetaan, mutta ei silti auta kuin olla toista mieltä.
 
Ihmettelen miksi musiikin pitää olla virheetön tuote ja täydellistä suorittamista noinkin pitkälle asti, että livelevyjä pitää korjailla studiossa ja studioalbumeidenkin äänityksiin ja korjauksiin käytetään tuhottomasti aikaa.
 
On ihan fine, jos haluaa hinkata studion uumenissa uuden studiolätyn kimpussa tai livelevyä parannellen. Itse kuitenkin diggailen rosoisemmasta ja ehkäpä haavoittuvaisemmasta meiningistä; se äänilevy on ensisijaisesti vain väline, jolla dokumentoitu musiikkiesitys jaetaan muillekin. Nykyään vaan tuntuu ettei dokumentaatiossa pyritä realistisuuteen, vaan idea on parannella luonnollista
suoritusta.
 
Muuten, ansaitsevatko ne livelevyn ostajat jotenkin virheettömämpää (hyih, mikä sana) musiikkia kuin ne paikan päällä keikkaa seuraavat? Eiks tuolla logiikalla, että livelevyjä korjaillaan, pitäisi keikan jälkeen yleisöllekin hyvittää jotain, jos on laulanut snadisti pieleen?
 
No, onneksi dokumentoivalla äänitystavalla on muitakin kannattajia kuin meikäläinen.
 
Ja kyllä, on mulla hyllyssä kaikenmaailman yleisöstä tai äänipöydästä taltioituja livejä, jotka toimii ainakin mulle ihan loistavasti.

Kyllä minäkin korjailisin jos mulla olisi mahdollisuus julkaista livelevy jonka joku saattaisi ostaa.
Ja ot:nä kaikki yleisön mölinät saa miksata aina ihan minimiin (ellei ne sit laula). Ottaa niin päähän kuunnella puoli minuuttia humalaisten ölötystä joka laulun välissä.

Kyllä minäkin korjailisin jos mulla olisi mahdollisuus julkaista livelevy jonka joku saattaisi ostaa.
 
Mut oisko se sit livelevy? Mun mielestä on vähän turhaa julkaista albumi livelevynä, jos se ei kuitenkaan ole täysin 'live'. Se tuntuu jopa vähän kusetukselta.
 
Onko kellekään tullut vastaan 'live'-levyä, jonka kansilehdessä mainittaisiin että biisejä on jälkeenpäin korjailtu? Harvat bändit tuskin myöntää sitä noin suoraan. Siksi tää koko konsepti on perseestä, yhtyeet yrittää huijata itseään paremmaksi livepumpuksi kuin mitä ovat. Voin mäkin editoida kuvan missä Heather Graham imee mun munaa mutta ei se tarkoita että niin olisi koskaan käynyt (hieno vertaus). Jos ette osaa soittaa keikkaa niin hyvin että sitä sietäisi kuunnella myös levyltä, treenatkaa tai sit unohtakaa koko juttu.

Onko kellekään tullut vastaan 'live'-levyä, jonka kansilehdessä mainittaisiin että biisejä on jälkeenpäin korjailtu?
 
Steve Vai - Alive In An Ultra World. Tosin siellä kansissa lukee joistain biiseistä tyyliin "sävelletty, treenattu ja nauhoitettu 45 minuutissa".

jollain frank zappan livellä oli muistaakseni mainittu suoraan että jälkiäänityksiä on paljon.

Minusta on oikeastaan aika yllättävää, että kuinka moni pitää "rehellisyyttä" tai aitoutta jotenkin merkittävänä arvona musiikissa. Minusta se riittää, että kuulostaa hyvältä. Oli kyseessä sitten live- tai studiolevytys.

Minusta on oikeastaan aika yllättävää, että kuinka moni pitää "rehellisyyttä" tai aitoutta jotenkin merkittävänä arvona musiikissa. Minusta se riittää, että kuulostaa hyvältä. Oli kyseessä sitten live- tai studiolevytys.
 
Monenkohan levyn "hieno vintagesoitin" onkin oikeasti studiossa soitettu virtuaali-instrumentti? Veikkaan että aika monen.

Monenkohan levyn "hieno vintagesoitin" onkin oikeasti studiossa soitettu virtuaali-instrumentti? Veikkaan että aika monen.
 
Itseasiassa minun mielestä vähintä mitä voitaisiin tehdä, olisi jonkun valtiollisen tutkimusryhmän pestaaminen selvittämään tämä asia. Samalla voitaisiin tehdä selvitys jossa heavimedal-orkestereiden "truu" meininki selvitettäisiin. Saataisiin vihdoinkin levykaupassa levyt truu ja un-truu hyllyihin.

Minusta on oikeastaan aika yllättävää, että kuinka moni pitää "rehellisyyttä" tai aitoutta jotenkin merkittävänä arvona musiikissa. Minusta se riittää, että kuulostaa hyvältä. Oli kyseessä sitten live- tai studiolevytys.
 
Mun mielestä on paljon yllättävämpää kuinka moni näemmä täälläkin pitää "virheettömyyttä" jotenkin niin tärkeänä asiana, että on valmis sulattamaan kusetuksen ja keinotekoisen parantelun, ja jopa itse ryhtymään siihen.
 
Musiikkihan on ilmaisua, joten en näe mitään järkevää siinä, että se inhimillinen tekijä kadotetaan, jotta homma olisi enemmän pro.
 
Ainahan tietenkään homma ei ole näin mustavalkoista, toki voi olla tilanteita, joissa korjailu tuo esiin paremmin esityksen taiteellisen statementin. Mutta noin niin kuin lähtökohtaisesti ihmettelen pitääkö musiikin tosiaan olla jälkikäteen paranneltua ja täydelliseksi tuotteeksi kiillotettua, "ettei kukaan vaan pahastu."

Mun mielestä on paljon yllättävämpää kuinka moni näemmä täälläkin pitää "virheettömyyttä" jotenkin niin tärkeänä asiana, että on valmis sulattamaan kusetuksen ja keinotekoisen parantelun, ja jopa itse ryhtymään siihen.
 
Mä en oo ainakaan puhunut mitään virheettömyydestä. Sanoin vain, että minusta tärkeintä on, että kuulostaa hyvältä. Kaikki keinot on silloin sallittuja.

Mä en oo ainakaan puhunut mitään virheettömyydestä. Sanoin vain, että minusta tärkeintä on, että kuulostaa hyvältä. Kaikki keinot on silloin sallittuja.
 
Eikö ole luontevaa tehdä levy studiossa, jos sen pitää nimenomaan "kuulostaa hyvältä"? Sen takia levyt tehdään studiossa eikä kellarissa.
 
Live-levyssä on kyse muusta. Siinä ei ole ideana ainoastaan, että se kuulostaisi hyvältä, vaan myös se, että kuulee, miltä artisti kuulostaa livenä. Eikö sua muka yhtään kiinnosta, miltä joku artisti kuulostaa livenä? Tämä dimensio menee vituralle, jos livejuttu tehdäänkin oikeasti studiossa.

Eikö ole luontevaa tehdä levy studiossa, jos sen pitää nimenomaan "kuulostaa hyvältä"? Sen takia levyt tehdään studiossa eikä kellarissa.
 
Live-levyssä on kyse muusta. Siinä ei ole ideana ainoastaan, että se kuulostaisi hyvältä, vaan myös se, että kuulee, miltä artisti kuulostaa livenä. Eikö sua muka yhtään kiinnosta, miltä joku artisti kuulostaa livenä? Tämä dimensio menee vituralle, jos livejuttu tehdäänkin oikeasti studiossa.
 
Näin minäkin ajattelen. Enemmän annan respectiä niille livelevyille, joita ei olla pahemmin ronkittu jälkeenpäin - nykyään niitä livelevyjä taitaa tulla ulos aika vähän. Mutta esimerkiksi Thin Lizzyn Live and Dangerousia kuunnellessa tulee aina mietittyä, että onkohan tuokin kohta vedetty studiossa uusiksi. Sekin on hyvä levy muuten, mutta kyl se studiokorjailu häiritsee kuuntelukokemusta ellei sit ole ihan päissään.
 
Se on vähän, miten niihin livemokiin suhtautuu..rokkiin ja heviin ne minusta kuuluu, mutta tanssi/iskelmämusiikki on vähän eri juttu. Helpommin saatetaan sanoa, että nythän tuo laulaa päin helvettiä. Tosin joku Sillanpää saattaa olla niin turhamainen jätkä, että korjailee lauluaan, vaikkei paljoa tarvitsisi.

Eipä tuo nykyaikana haittaa, vaikka studiossa uusiksi vedetäänkin, koska sitä ei usein edes huomaa. Jokin aika sitten katsoin Yngwien '85 live VHS:ää ja siinä oli pari kohtaa, että yhtäkkiä kitaran soundi ja voimakkuus muuttui täysin ja sormet vipelsivät ihan erilailla, miltä kuulosti. Ja jotain tiluriffiä tempoon 250 soitti, niin riffi vain soi ja kitara lentää olan yli.
 
Mutta jollekin Iron Maidenille tekisi hyvää hiukan hioa studiossa livelevyjään. Dickinson saisi laulaa kaiken uusiksi ja Gersin soolot mutelle.
 
Milloinkas päästään aiheeseen Metallican studiolevyt ja rumpalointi? Esimerkkibiisinä Fight Fire With Fire..

Eikö ole luontevaa tehdä levy studiossa, jos sen pitää nimenomaan "kuulostaa hyvältä"? Sen takia levyt tehdään studiossa eikä kellarissa.
 
Live-levyssä on kyse muusta. Siinä ei ole ideana ainoastaan, että se kuulostaisi hyvältä, vaan myös se, että kuulee, miltä artisti kuulostaa livenä. Eikö sua muka yhtään kiinnosta, miltä joku artisti kuulostaa livenä? Tämä dimensio menee vituralle, jos livejuttu tehdäänkin oikeasti studiossa.
 
Mitenhän tässä nyt koko ajan yhdistetään se virheettömyys siihen, että kuulostaa hyvältä? Voihan kyseessä olla vaikka joku epäonnistunut mikitys livenä tms. jota sitten korjataan jälkikäteen.
 
Livelevy on minusta kuitenkin kokolailla eri asia kuin bändin näkeminen livenä - ja suoraan sanottuna aika harvoin livelevyt on minuun erityisesti kolahtaneetkaan.

Mutta jollekin Iron Maidenille tekisi hyvää hiukan hioa studiossa livelevyjään. Dickinson saisi laulaa kaiken uusiksi ja Gersin soolot mutelle.
 
Jaa, mikäs niissä Dickinsonin vokaaleissa nyt niin mättää? Korkeimmat kohdat nopeissa biiseissä menee välillä vähän tunkkaisesti, mutta hyvin vireistä laulua se on muuten ja voimaakin on hyvin takana matalammalta laulettaessa. Gersin sooloistakaan ei ole mitään erityisen pahaa sanottavaa, vaikkei ne Murrayn ja Smithin vastaaville vertoja vedäkään.
 
Noin yleisesti aiheeseen, niin kyllä livelevyn pitää olla oikeasti live. Eilen viimeeksi katsoin Strapping Young Ladin live-dvd:tä Download festivaaleilta ja eipä ne Devinin kliinit laulut mitään timanttisia ole. Mitä väliä? Korinat ovat sitäkin parempia, soitto kulkee, meininki on hyvä ja välispiikit suorastaan hulvattomia!
 
Milloinkas päästään aiheeseen Metallican studiolevyt ja rumpalointi? Esimerkkibiisinä Fight Fire With Fire..
 
Toivottavasti ei milloinkaan, vaikka yritys siulla on hyvä. Lähetitkö muuten tahallaan viestin 12.09.2008, klo 12:09:00? :)

Mun mielestä on paljon yllättävämpää kuinka moni näemmä täälläkin pitää "virheettömyyttä" jotenkin niin tärkeänä asiana, että on valmis sulattamaan kusetuksen ja keinotekoisen parantelun, ja jopa itse ryhtymään siihen.
 
Musiikkihan on ilmaisua, joten en näe mitään järkevää siinä, että se inhimillinen tekijä kadotetaan, jotta homma olisi enemmän pro.
 
ööö... Jos haluaa menestyä, tehdä helvetin hyvää matskua ja olla se pro niin silloin keinoja ei kai kannata kaihtaa.
 
Jos vetäisee vaikkapa yhden Britney Spearsin ja yhden Nightwishin biisin masterin eri raidoille samaan aikaan johonkin softaan niin visuaalisesti niillä ei ole mitään eroa.
Kertonee siitä että dynamiikka kuoli muodin mukana. Valitettavaa, mutta uskoisin että vain jazzissa, hämärässä progessa ja muussa, ei niin populaarisessa musiikissa, dynamiikka vielä elää...
 
Kompuraa, gatea, triggausta, autotunea... Teretulemest 2000-luvul.
 
e. jäsentelin.

Kompuraa, gatea, triggausta, autotunea... Teretulemest 2000-luvul.
e. jäsentelin.
 
Nämähän tuli kaikki autotunea lukuunottamatta jo 1980-luvulla. Pääsinpäs saivartelemaan ;)

Eikö ole luontevaa tehdä levy studiossa, jos sen pitää nimenomaan "kuulostaa hyvältä"? Sen takia levyt tehdään studiossa eikä kellarissa.
 
Live-levyssä on kyse muusta. Siinä ei ole ideana ainoastaan, että se kuulostaisi hyvältä, vaan myös se, että kuulee, miltä artisti kuulostaa livenä. Eikö sua muka yhtään kiinnosta, miltä joku artisti kuulostaa livenä? Tämä dimensio menee vituralle, jos livejuttu tehdäänkin oikeasti studiossa.
 
Artistin ja sub zeron kanssa täysin samaa mieltä. Mitä ideaa on julkaista livematskua, jos se tehdään puoliksi studiossa? Siinä vaan ei oo mitään pointtia (muuta kuin rahastaminen, "fanit ostaa nyt mitä vaan"). Jos musatyyli on sellasta, että sitä ei voi toteuttaa hyvin livenä, niin silloin saa tyytyäkin siihen studiomatskuun.
 
Tää menee hieman off-topic, mutta itse pidän musiikista, joka antaa tilaa luovuudelle ja tulkinnalle, jota voi vääntää livenä musan silti kärsimättä. Siitä tunteesta, ettei olla "jäniksen selässä" vaan että koko ajan on mahdollisuus uusiin polkuihin ja oikeastaan virheitä ei edes tunneta. Toisaalta pidän myös hyvistä biiseistä ja sanalla sanoen "hiteistä", jotka perustuvat kurinalaiseen yksinkertaisuuteen ja säännönmukaisuuteen. Livenä soitto on tasapainottelua näiden välillä. Hyvä laulaja ei enää jännitä virheitä ja kelaa kokoajan sanotuksia päässään vaan antaa vaan mennä....kuitenkin tiettyjen raamien sisällä.

Mitä ideaa on julkaista livematskua, jos se tehdään puoliksi studiossa?
 
Tää on aika hyvä pointti mun mielestä. Itse ainakin tykkään ajatella että studiossa bändi on parhaimmillaan, ja studiolevyillä se on ihan täydellinen. Livelevyissä näkyy millainen bändi on oikeasti ja toivottavasti se miellyttää. Studiolevyille saisi änkee mitä tahansa, mutta livenä bändin pitäisi soittaa piisit "raakoina" versioina, eikä mitään muutoksia jälkeenpäin.
 
Mitä oikeasti haluan siis sanoa on että livelevy ei ole "live" jos se soitetaan keikan jälkeen studiossa puhtaaksi!