Yleistä keskustelua musiikista ›

En minä mitään noista esimerkeistä lähtisi vapaaehtoisesti kuuntelmaan, mutta tuolla noisesurinalla ei kyllä ole mitään tekemistä musiikin kanssa imo. Paskasta ei saa parempaa nimeämällä se uudestaan.

Kaikki äänen aaltoliike = musiikkia.
 
Mitähän on äänen aaltoliike? Ilman aaltoliike on ääntä mutta ei ääni itsessään ole yhtäkuin musiikki. Musiikkia äänestä tulee vasta sitten kun sen taiteilija järjestää haluamallaan tavalla ja määrittelee sen musiikiksi. Siinä mielessä noisesurina on ihan yhtälailla musiikkia kuin Mozartkin.

En minä mitään noista esimerkeistä lähtisi vapaaehtoisesti kuuntelmaan, mutta tuolla noisesurinalla ei kyllä ole mitään tekemistä musiikin kanssa imo. Paskasta ei saa parempaa nimeämällä se uudestaan.
 
Esimerkeistä kolmea on tullut vapaaehtoisesti kuunneltua ja tulen kai kuuntelemaan tulevaisuudessakin. Minä taas en lähtisi vapaaehtoisesti kuuntelemaan muutamaakaan kuvauksessasi mainittua yhtyettä, vaan kyllä ne silti musiikkia ovat.

Magma (progea) - http://www.youtube.com/watch?v=Ml7nmYp5AF0&feature=related
 
Oho, täähän on oikeen hyvää. Kaunista musiikkia.

Täytyy sanoa että mainituista ainoa jota enempi tunnen on tuo Nummisen tuotanto - ja kyllä, se on musiikkia, usein jopa hyvää sellaista mutta se musiikki jää usein M.A:n omintakeisen lauluesityksen vuoksi huomaamatta.
 
Mies itse on joskus muistaakseni nimennyt tyylinsä 'puolalaiseksi haitarijatsiksi' :) ja kyllä noissa levyissä tuo vanhan jatsin tenho on.
 
Tuo musiikkihan on vielä levyillä tekijämiesten tuotosta - tässä paria levyä selatessa törmäsin sellaisiin nimiin kuin Pedro Hietanen (tietysti), Jani Uhlenius, Juha Björninen, Jukka Orma, Jimi Sumen, Heikki Laurila, Antero Jakoila, Aikka Hakala eli kyllä sitä ääntä tekemässä on ihan 'oikeita muusikoita'.

No musiikiksi ajattelen sen, mikä on organisoitua ääntä. Tietysti sattumanvaraisuuttakin voi käyttää työkaluna. Eikä musiikin ole aina tarkoitus olla nättiä ja ymmärrettävää. Noise on musiikkia, jolla on omanlaisensa estetiikka. Luojan kiitos musiikkia tehdään vallan monenlaisista eri lähtökohdista ja näkökulmista.
 
Näin sen itsekin ajattelen, joskin organisoidun äänen lisäksi pitää huomioida organisoitu hiljaisuus -- ja vieläpä hiljaisuudesta nousevat vähemmän organisoidut äänet, kuten John Cage 4'33":llaan osoitti.
 
Musiikkia on viety niin pitkälle erilaisiin kehityssuuntiin, ettei ole mikään itsestäänselvyys ymmärtää niitä kaikkia. Ja tämä vain länsimaisessa musiikkikulttuurissa, siihen päälle vielä kaikki maailman muut kulttuurit ja niiden omat musiikkiperinteet, niin on siinä soppaa kauhottavaksi. Yleensä diagnoosi "ei tämä ole musiikkia" tarkoittaa tosiasiassa "en ymmärrä tätä".
 
Ja m/: hieman Behold... The Arctopusin tapaista mutta äärimmäisempää ylisuoritusmetallia edustaa ainakin PsyOpus (http://www.myspace.com/psyopus). Kokeile vaikka Insects-biisiä.

Ja m/: hieman Behold... The Arctopusin tapaista mutta äärimmäisempää ylisuoritusmetallia edustaa ainakin PsyOpus (http://www.myspace.com/psyopus). Kokeile vaikka Insects-biisiä.
 
Tuttu on. Meinasin tuohon jo kirjoittaa että PsyOpukset, Sleep Terrorit, Spastic Inkit yms. on hallussa, mutta se Warr-kitaran tuoma sointi, joka tulee varsinkin rauhallisemmissa kohdissa hienosti esiin, uupuu.. Enemmän mua tuossa bändissä viehättää klassisen musiikin vaikutteet ja jatsahtavat väliosat kuin se suoritusmetalli.

No musiikiksi ajattelen sen, mikä on organisoitua ääntä. Tietysti sattumanvaraisuuttakin voi käyttää työkaluna. Eikä musiikin ole aina tarkoitus olla nättiä ja ymmärrettävää. Noise on musiikkia, jolla on omanlaisensa estetiikka. Luojan kiitos musiikkia tehdään vallan monenlaisista eri lähtökohdista ja näkökulmista.
 
Tässä on kaikki, mitä tarvitsee enää mainita.

En minä mitään noista esimerkeistä lähtisi vapaaehtoisesti kuuntelmaan, mutta tuolla noisesurinalla ei kyllä ole mitään tekemistä musiikin kanssa imo. Paskasta ei saa parempaa nimeämällä se uudestaan.
 
No eikös lähes kaikkea musiikkia kierrätetä kokoajan ja nimetä uudelleen? Mielestäni se, että siitä joku voi musiikkina pitää ja että sen tekemiseen on nähty vähän vaivaakin, on ihan kunnioitettavaa ja pidän musiikkina kaikkea, mikä mielestäni nämä asiat sisältää. Jos se on sutaistu, silloin se on paskaa.

No musiikiksi ajattelen sen, mikä on organisoitua ääntä. Tietysti sattumanvaraisuuttakin voi käyttää työkaluna. Eikä musiikin ole aina tarkoitus olla nättiä ja ymmärrettävää. Noise on musiikkia, jolla on omanlaisensa estetiikka. Luojan kiitos musiikkia tehdään vallan monenlaisista eri lähtökohdista ja näkökulmista.

Näin sen itsekin ajattelen, joskin organisoidun äänen lisäksi pitää huomioida organisoitu hiljaisuus -- ja vieläpä hiljaisuudesta nousevat vähemmän organisoidut äänet, kuten John Cage 4'33":llaan osoitti.
 
Nämä seikat ja vielä lisäksi yksi asia; musiikilla pitää olla jokin tarkoitus. Siis sen tekijällä täytyy olla halu ilmaista jotain niillä äänillä mitä se päättääkin päästellä millä tavalla nyt päästeleekään (pieru)... halu kertoa tai välittää jotain, tai ainakin pyrkiä siihen. Muutoin se menettää merkityksensä. Tuo omaehtoisuus on musta tärkeä seikka, mutta jos tekee musaa muittenkin ihmisten korvia ajatellen niin siitä täytyy joskus tinkiä, mutta joidenkin ei tarvitse ollenkaan.

Mun mielestä tää riittää :)
 
Olen aika vahvasti samaa mieltä.
 
..ja toisaalta keskustelun sekä vittuilun merkeissä kuitenkin voisin postata tannoisen blogitekstini.
 
Musiikki-ideaali
 
Koska ensimmäisen entryni sisältö oli silkkaa paskaa, katson pystynkö heti perään suoltamaan terävää pohdintaa musiikki-ideaalista.
 
Musiikki on meikäläiselle kohtalaisen tärkeää ja itseasiassa tänä aamuna sain musiikista päähäni todella kirkkaan idean. Tunnustan; vihaan kaikkien muiden kuuntelemaa paskaa. Vihaan musiikkia joka ei anna mulle mitään. Se on tylsää meteliä, joka käy varsinkin nykytuottamisella päälle kuin ukonilma. Vituttaa sellainen päähäntakominen siihen malliin, että sisältöä on parempi löytyä, tai kuuntelen mielummin hiljaisuutta.
 
Olen päässyt tai joutunut siihen pisteeseen, että en osaa enää kuunnella musiikkia viihteenä. Se on puhdasta tunnetta. Kaikki muu on paskaa sen jälkeen - mielummin WoWitan tai teen jotain hauskaa, kuin vaivaan päätäni paskalla musiikilla. Paska musiikki ei ole hauskaa. Jos joku tätä lukee, hän varmaan miettii, että miten voin sanoa muiden diggaamaa musiikkia paskaksi? Helposti. Se on paskaa. Tämä itseasiassa sisältää pienen arvostus-ideaalin. Koska pystyn arvostamaan vain ja ainoastaan musiikkia, joka kertoo mulle jotain, arvostan myös ihmisiä, jotka ovat päätyneet samaan. Heidän levynsä ovat paskoja, mutta niin ovat munkin levyt heidän mielestään. Tätä asiaa voisi hieman verrata rasismin järkeen. Tunnustetaan ja tiedostetaan oma erilaisuus ja erinomaisuus niin pitkälle, että muiden tasapäistäminen on suorastaan vittuilua. Ehkä rasismi on väärä sana, en minä ulkomaalaisia vihaa, mutta tunnustan heidän erilaisuutensa - ja minusta se onnistuu vain sitä kautta, että omakuva on kunnossa.
 
Musiikkiin palatakseni, mikä sitten tekee hyvän teoksen? Jaa-a. Kyllä se taitaa olla meikäläisen kohdalla sellainen juttu, että sanat ja yleinen tunnelma. Jos biisi luo jonkun hetken joka on helppo heijastaa omaan elämään - se on siinä. Se on aivan sama onko se poppia vai bm:ää, ja itseasiassa poppijutuista saa aika usein paljon irti juuri tämän takia; sanoma on selkeä, ja arkisista asioista kerrotaan rehellisesti ja suoraan. Listapop on vaan viety jo toisaalta niin alhaiselle tasolle, että ei sieltä sitä OIKEAA sanomaa löydy. Kaikki rakkaushuolet ja muu paska on vaan feikkiä ja laskelmoivaa rahantekoa näissä biiseissä, ja sen kyllä monesti kuulee. Eli ei ole siis sitä tunnelmaa, sanojen sisällöstä nyt puhumattakaan.
 
Tällä hetkellä, yli 13 vuotta todella aktiiivisesti musiikin parissa telmineenä, voin todeta, että mun ideaali on kirkkaimmillaan. En välitä genreistä, en bändeistä, en biiseistä, en rakenteista, en melodioista. Vaan siitä, mitä se äänimaisema ja muu - sekä musiikillinen, että ulkomusiikillinen kokonaisuus - minussa herättää. Kun tunne on tarpeeksi voimakas, ja mielikuvat selkeitä, on biisi vitun hyvä. Miksi sen pitäisi olla mitään muuta? Muusikoiden.nettiä aktiivisesti seuraavana voin harmikseni todeta, että monien kohdalla asia ei ole ihan näin. Monet kuuntelee paskaa levykokoelmaansa aivan vääristä syistä. Ikäänkuin pitäisi saada jonkinlainen valheellinen minäkuva luotua joko muille, tai itselle. Minusta tämä on vain musiikillista taantumusta.
 
Musiikki on nykypäivänä tärkeä keino luoda persoonallisuutta, itseasiassa voisi jopa sanoa, että se on osa sitä - miksi siis sen ei anneta näin tehdä, vaan rajoitetaan itseä tässäkin asiassa jonkun valheellisen ja häilyvän julkisuuskuvan täyttämiseksi? Ehkä siten saa seksiä, ja se on kyllä järkeenkäypää. Niin minäkin tekisin, jos näin toteaisin. Ennenkaikkea olen pukki, ja sitten vasta muusikko tai analyytikko.

Oho, täähän on oikeen hyvää. Kaunista musiikkia.
 
Kauniiksi en ehkä sanoisi, mutta kiinnostavaa ja voimakasta. Jotakin tuossa on tavoitettu, jota ei ehkä voisi ilmaista millään muulla.
 
Ei Picasson Guernicakaan ole varsinaisesti kaunis, mutta voimakas se on. Ja näinhän se on monien taideteosten kohdalla.

Kauniiksi en ehkä sanoisi, mutta kiinnostavaa ja voimakasta. Jotakin tuossa on tavoitettu, jota ei ehkä voisi ilmaista millään muulla.
 
En tiedä avaako tulkintaa jotenkin se tieto, että De Futuran alkuperäinen nimiehdotus oli De Futura Hiroshima.

Onko se sitte musiikkia jos minä paukutan vaikka lusikoita yhteen?

Mielestäni ääni muuttuu musiikiksi siinä vaiheessa kun siinä on tunnistettavissa rytmi ja/tai melodia.
Tunnistamatonta se on, jos se menee yli ihmisen ymmärryksen olemalla joko liian nopeaa, hidasta, matalaa, korkeaa tai pelkkää puuroa.
 
Huono noise tai übermetalli ei täytä asettamiani kriteereitä, eikä ole minulle musiikkia.
 
(edit) Korjattu ja/tai. Melodia voi olla vaikka yhtä ääntä tai rytmi metronomin nakutusta. Jos jompikumpi löytyy, kuultava mökä on luokiteltavissa musiikiksi.

Mun mielestä sen, että onko jokin musiikkia, määrittelee sen tekijä. Jos kappale on tehty musiikiksi, niin se on musiikkia. Vähimmäisvaatimus on se, että se on ilmaanpaineenvaihtelua, jonka korva aistii äänenä. Ei sen tarvitse perustua mihinkään jo lapsena päähän hakattuun länsimaiseen musiikkiperinteeseen ja tonaalisuuteen. Se, että tonaalinen musa kuulostaa kivalta ja luontevalta, johtuu siitä että siihen on opittu. Jos kaikki musa mitä kuulisi lapsesta lähtien, olisi atonaalista niin luultavasti se sitten kuulostaisi paljon luontevammalta kuin tonaalinen. Musiikissa on sävelkorkeuden ja rytmin lisäksi vielä yksi olennainen tekijä, soundi. Noise ym. panostavat siihen luultavasti hiukan enemmän kuin kivoihin melodioihin.

Ihan paskaa. Jos tuota kuulisin joltain c-kasetilta ni luulisin varmaan et nauha on venyny ku tuommosta suoltaa. Onkohan BtA:n miehet nyt kovinkin taiteellisissa täpinöissään tuotoksiensa jäljiltä, juoden viiniä ja ohuita haituvia huulten yllä (kokeilua) hivellen.

Jokainen joka sanoo, että "noise ei ole musiikkia" on vitun idiootti, joka ei tajua mistään mitään. Näiden tyyppien pitäisi hypätä pohjattomaan kaivoon.

Jokainen joka sanoo, että "noise ei ole musiikkia" on vitun idiootti, joka ei tajua mistään mitään. Näiden tyyppien pitäisi hypätä pohjattomaan kaivoon.
 
Show me the way

noise ei ole musiikkia