Yleistä keskustelua musiikista ›

Oisko esimerkkejä hyvistä arvosteluista vaihteeksi?

Oisko esimerkkejä hyvistä arvosteluista vaihteeksi?
 
Oisko esimerkkejä hyvistä arvosteluista vaihteeksi?
 
Tämä on vaikea kysymys, koska yleensä hyvä arvostelu on sitä, että on itse samaa mieltä.

Luin uutta Soundia, jossa oli annettu esim. There Will Be Blood leffalle 3 tähteä. Itse katson kyseistä leffaa uudestaan ja uudestaan, kuin "Stanley Kubrick mestariteoksia" ikään. Ja kun leffan eri kohtaukset on kuin rakkaita biisejä mulle, en edes uskaltanut lukea arvotelutekstiä.

Henkilökohtaisesti en koskaan lue arvosteluita koska usein alan päässäni "väittelemään" kirjoittajan kanssa ja se pilaa mun fiiliksen. Kaikki on yksilöitä ja kokee asiat eri kautta, eikä yhtä totuutta (tyyliin mikä maa voitti jääkiekossa) ole varsinkaan tunnepitoisissa asioissa niinkuin musiikki ellei mennä johonkin myyntimääriin tms.

Hyvät arvostelut on ehkä asiaa mietittyä ne joiden kautta tekee löytöjä. Toisaalta onhan se hauska lukea itsekin vihaamansa artistin dumaamista. Eikä kritiikki voi olla pelkkää jees-jees meininkiä. Kuitenkin hyvä arvostelu on enemmän objektiivisesti kuvailevaa kuin subjektiivista tilitystä kriitikon omista fiiliksistä. Se ehkä mua häiritsee eniten.

Tämä ei ollut mikään hyökkäys mihinkään suuntaan, vaan miten itse asian koen. Kirjoitettu sana, niinkuin tämäkin teksti netissä on ilman äänenpainoa (katsetta jne) helposti vääristyy.

Oisko esimerkkejä hyvistä arvosteluista vaihteeksi?
 
toolin lateralus soundissa
http://www.soundi.fi/arvostelut?nid=4741
 
hyvää tekstiä. kumma sikäli että levy sai "vain" neljä tähteä vaikkei tossa ny suoranaisesti mistään valitettukaan.

Tämä on vaikea kysymys, koska yleensä hyvä arvostelu on sitä, että on itse samaa mieltä.

Luin uutta Soundia, jossa oli annettu esim. There Will Be Blood leffalle 3 tähteä. Itse katson kyseistä leffaa uudestaan ja uudestaan, kuin "Stanley Kubrick mestariteoksia" ikään. Ja kun leffan eri kohtaukset on kuin rakkaita biisejä mulle, en edes uskaltanut lukea arvotelutekstiä.

Henkilökohtaisesti en koskaan lue arvosteluita koska usein alan päässäni "väittelemään" kirjoittajan kanssa ja se pilaa mun fiiliksen. Kaikki on yksilöitä ja kokee asiat eri kautta, eikä yhtä totuutta (tyyliin mikä maa voitti jääkiekossa) ole varsinkaan tunnepitoisissa asioissa niinkuin musiikki ellei mennä johonkin myyntimääriin tms.

Hyvät arvostelut on ehkä asiaa mietittyä ne joiden kautta tekee löytöjä. Toisaalta onhan se hauska lukea itsekin vihaamansa artistin dumaamista. Eikä kritiikki voi olla pelkkää jees-jees meininkiä. Kuitenkin hyvä arvostelu on enemmän objektiivisesti kuvailevaa kuin subjektiivista tilitystä kriitikon omista fiiliksistä. Se ehkä mua häiritsee eniten.

Tämä ei ollut mikään hyökkäys mihinkään suuntaan, vaan miten itse asian koen. Kirjoitettu sana, niinkuin tämäkin teksti netissä on ilman äänenpainoa (katsetta jne) helposti vääristyy.
 
Olen sanonut tämän monesti ennenkin, mutta mun mielestä objektiivinen levyarvostelu on käsitteellinen mahdottomuus. On tietenkin eri tapoja kirjoittaa niitä. Jotkut kuvaavat vain ja pelkästään omia fiiliksiään, jotkut yrittävät kertoa minkälaista musiikkia levyllä on ja arvioida sitä suhteessa esim. artistin muuhun tuotantoon, jotkut ehkä miettivät miten hyvää soitto on. Kaikki nämä ovat kuitenkin subjektiivisia lähestymistapoja enemmän tai vähemmän.
 
Muuten, useimmissa lehdissä 4 tähteä tarkoittaa sitä, että levy on loistava, 5 tähteä on se, että se on vuoden top10-levy ja tuleva klassikko.

Olen sanonut tämän monesti ennenkin, mutta mun mielestä objektiivinen levyarvostelu on käsitteellinen mahdottomuus. On tietenkin eri tapoja kirjoittaa niitä. Jotkut kuvaavat vain ja pelkästään omia fiiliksiään, jotkut yrittävät kertoa minkälaista musiikkia levyllä on ja arvioida sitä suhteessa esim. artistin muuhun tuotantoon, jotkut ehkä miettivät miten hyvää soitto on. Kaikki nämä ovat kuitenkin subjektiivisia lähestymistapoja enemmän tai vähemmän.
 
Muuten, useimmissa lehdissä 4 tähteä tarkoittaa sitä, että levy on loistava, 5 tähteä on se, että se on vuoden top10-levy ja tuleva klassikko.
 
Olet oikeassa.

Totaalinen objektiivinen arvostelukyky vaatisi koko maailman musiikin sisäistämisen, subjektiivisesti. Siihen ei ihmisen lyhyt ikä riitä koskaan. Ja siitä muodostaen jonkinlaisen "totuuden".

Nuo tähdet on kanssa mitä on, mutta mulle hyvä varoitusmerkki olla lukematta sanaakaan, jos tulee joku itselle rakas teos yhden ihmisen mielipiteen kumottavaksi.

Olen sanonut tämän monesti ennenkin, mutta mun mielestä objektiivinen levyarvostelu on käsitteellinen mahdottomuus.
 
Lisään vielä sen, että koska kyseessä on selkeä paradoksi niin viittasin siihen, että olisi kuitenkin terveämpää pyrkiä edes objektiiviseen näkökulmaan oman egon kohottamisen tai paskan olon/tilan tilittämisen sijaan.
 
"But that's me, I could be wrong, maybe it's a terrible tragedy."

En tiedä hyvistä musiikkikriitikoista, mutta leffapuolelta Tapani Maskula on jotain ainutlaatuista, ainakin tässä maassa. Mies osaa asettaa leffat oikeaan elokuvahistorialliseen kontekstiin eikä arvostele pelkältä no musta nyt tuntuu tältä -pohjalta. Vaikka hänen arvostelujensa kanssa olisi täysin eri mieltä, ne antavat yleensä ajattelemisen aihetta. Ei kriitikon tehtävä ole muutenkaan olla mikään vastausautomaatti, joka jakaa sen Juuri Oikean totuuden.

En tiedä hyvistä musiikkikriitikoista, mutta leffapuolelta Tapani Maskula on jotain ainutlaatuista, ainakin tässä maassa. Mies osaa asettaa leffat oikeaan elokuvahistorialliseen kontekstiin eikä arvostele pelkältä no musta nyt tuntuu tältä -pohjalta. Vaikka hänen arvostelujensa kanssa olisi täysin eri mieltä, ne antavat yleensä ajattelemisen aihetta. Ei kriitikon tehtävä ole muutenkaan olla mikään vastausautomaatti, joka jakaa sen Juuri Oikean totuuden.
 
Hyvä pointti! Maskula on itsessään käsite. Sisältöä.
 
Ehkä parhaat kriitikot on juuri Maskuloita, jotka ovat itsessään mielenkiintoisia persoonia.

Harvemmin kyllä nykyään tulee eteen sellaista mieleen jäävää ja aidosti oivaltavaa arviota ylipäänsä mistään. Kyllähän niitä usein lukee viihteen vuoksi, mutta ei sitä enää vartin päästä muista mitään. Ehkä tässä sitten käy toteen se, kuinka monesti suomalaisen musiikkilehdistön arviotkin on niin homogeenisia, ettei mitään suurta oivallusta/persoonallisuutta löydy. Eri asia sitten nämä perseilytekstit, niin kuin edellisellä sivulla ollut Östermanin Deftones-"arvio" jne., mutta eihän nuo nyt mitään oikeita levyarvosteluita ole. Jos joku haluaa tuollaista paskaa suoltaa omaksi ilokseen, menkööt vaikka Suomi24:n tai Imperiumin foorumeille. Kumma että jossain Soundissakin julkaistaan tuollaista.
 
Mielenkiintoisempaa on yleensä kuitenkin se, että mitä sanottavaa jollain ihmisellä on tietystä levystä/elokuvasta, ei se että "montako tähteä" se on saanut. Maskula on tosiaankin aivan Suomen huippua noin elokuvakriitikkona. Monesti kuulee just tätä "eeei hele, toi maskula on ihan pelle ei sille kelpaa mikää aina vaan yhtä tähteä...". Veikkaan että tätä mantraa toistelevista tyypeistä kovin harva on sitten loppupeleissä edes lukenut Maskulan arvioita, vaan tuijottanut ainoastaan niitä uusavuttomille tarkoitettuja tähtiä. Vaikka Maskula dumaisi täysin jonkun meikäläisen suosikkileffan, niin silti mä voin löytää siitä tekstistä jonkun pointin jota en itse ollut edes ajatellut. Vaikken olisi kokonaisvaltaisesti samaa mieltä, niin jostain pikkujutusta voin ollakin.

Lisään vielä sen, että koska kyseessä on selkeä paradoksi niin viittasin siihen, että olisi kuitenkin terveämpää pyrkiä edes objektiiviseen näkökulmaan oman egon kohottamisen tai paskan olon/tilan tilittämisen sijaan.
 
"But that's me, I could be wrong, maybe it's a terrible tragedy."
 
Olet oikeassa. Mun mielestä hyvän levyarvostelun pitää olla informatiivinen, perustelu, hyvin kirjoitettu eikä haittaa jos siinä tuodaan artistiin / levyyn joku uusi kulmakin. Tällä lailla nyt kai pyritään antamaan jonkinlaista yleistä näkökulmaa. Siihen päälle voi sitten perustella miksi pitää/ei pidä levystä.

Olet oikeassa. Mun mielestä hyvän levyarvostelun pitää olla informatiivinen, perustelu, hyvin kirjoitettu eikä haittaa jos siinä tuodaan artistiin / levyyn joku uusi kulmakin. Tällä lailla nyt kai pyritään antamaan jonkinlaista yleistä näkökulmaa. Siihen päälle voi sitten perustella miksi pitää/ei pidä levystä.
 
Niin juuri, samoilla linjoilla ja sitä kautta tehdä ostopäätöksen levystä tai edes siihen tutustumisesta.

Niin juuri, samoilla linjoilla ja sitä kautta tehdä ostopäätöksen levystä tai edes siihen tutustumisesta.
 
Jep, näin pitäisi olla. Käytäntö on joskus vähän toista. Huonoihin levyihin suhtautuminen objektiivisesti on joskus ylivoimaista ja kirjotttajallakin on välillä kiire ja huonoja päiviä tai arvosteltavaksi on tullut levy, johon ei saa otetta.

Jep, näin pitäisi olla. Käytäntö on joskus vähän toista. Huonoihin levyihin suhtautuminen objektiivisesti on joskus ylivoimaista ja kirjotttajallakin on välillä kiire ja huonoja päiviä tai arvosteltavaksi on tullut levy, johon ei saa otetta.
 
Aivan, inhimillistä ja ikävä kyllä on pakko todeta, että suurin osa julkaistavista levyistä ei ole kovin hyviä. Varsinkaan kun niitä verrataan usein suhteessa kaikkien aikojen parhainpiin heti kättelyssä. Vaikka kyseessä olisi artistin itsensä oma kovalla työllä saavutettu tuotanto.

Tää oli kyllä mahtava! Ei sanaakaan itse levystä, ja puolet ajasta puhutaan ihan muista bändeistä! Lopussa jäädään miettimään, mitä Pennywise haluaa musiikillaan tehdä. Huhhuh! :D
 
Nyt pitää vähän puolustella levyarvostelijaa, vaikken Jari Jokirinteestä noin muuten erityisesti perustakaan. Syy siihen, miksi tuossa arviossa puhutaan parista muustakin bändistä kuin Millencolinista on se, että tuohon arvioon on niputettu yhteen Millencolinin (4 tähteä), No Use For A Namen (3 tähteä) sekä Pennywisen (2 tähteä) levyuutuudet. Tämä kävi siis ilmi lehden paperiversiosta. Jostakin syystä tuossa nettiversiossa noita muita levyjä ei ole tuossa otsikossa, johtuisiko tuo siitä nettisoftasta, millä ne noita arvioita sivuilleen syöttää, eli siihen ei mahdu useampaa nimikettä kerralla. Tai jotain.
 
Yleisemmin levyarvioista puhuttaessa totean vain, että en pidä arvioita kovinkaan tärkeinä. Harvoin niistä löytää suurempia totuuksia ja syykin on aika raadollinen. Arvostelijalle jää usein vain muutama päivä aikaa tutustua albumikokonaisuuteen ja sitten pitäisi kauhealla kiireellä saada hätäisen kuulokuvajaisen perusteella muodostettu mielipide typistettyä suunnilleen tuhanteen merkkiin. Ei ole järin ylevää toimintaa tämä.
 
Ja kuten kaikki varmasti tietävät, levyarviot ovat vain yhden ihmisen mielipiteitä, ei sen julkaisseen lehden yleinen linjaus tai statement, joten turha niitä arvioita on liian vakavasti ottaa.

Jos ei huono niin kummallinen ainakin:
http://www.soundi.fi/arvostelut?nid=5619
 
Albumi, jonka materiaalista ainakin puolet on silkaa kitarapoppia, on saatu arvostelussa saatu kuulostamaan death metallilta. Kirjoittaja myös antaa (tahtomattaan?) vaikutelman, ettei levyä ole kuunneltu kokonaan, keskittyen lähinnä bändin ulkomusiikilliseen toimintaan. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta Soundissa, kuin näin on käynyt. Tulee eräskin Placebo-arvio mieleen.
 
EDIT: Ai se olikin Tero Alanko. No ilmankos. "Onko sinulla kotieläimiä?"

Rumban ja Rytmin levyarvosteluja on nykyään täällä:
 
http://www.viihdeimperiumi.fi/kaikki_arvostelut_musiikki.asp
 
Tuolla voi myös kirjoittaa oman arvionsa tai keskutella noista.

En jaksa juurikaan enää lukea levyarvioita, koska nykyään on olemassa paljon parempiakin uuden kiinnostavan musiikin etsimiskeinoja kuin musiikkilehdet. Lisäksi yhden ihmisen subjektiivinen mielipide tiivistettynä pariin kappaleeseen harvemmin tarjoaa mitään kovin mielenkiintoista. Mutta hyvistä arvosteluista puheen ollen, tämä on jäänyt mieleen: http://www.soundi.fi/arvostelut?nid=1252

En jaksa juurikaan enää lukea levyarvioita, koska nykyään on olemassa paljon parempiakin uuden kiinnostavan musiikin etsimiskeinoja kuin musiikkilehdet. Lisäksi yhden ihmisen subjektiivinen mielipide tiivistettynä pariin kappaleeseen harvemmin tarjoaa mitään kovin mielenkiintoista. Mutta hyvistä arvosteluista puheen ollen, tämä on jäänyt mieleen: http://www.soundi.fi/arvostelut?nid=1252
 
Kiitos tästä! On jotenkin päässyt menemään ihan ohi tuo levy! Pakko hankinta jo pelkästään Boards of Canadan edellisten lättyjen perusteella.

Tämä oli hauskahko arvostelu
http://www.soundi.fi/arvostelut?nid=1634
 
...Eihän tuossa musiikista niin kosolti kerrota, mutta mitäpä väliä, leipää ja sirkushuveja kansalle.

Eikai tarvi keksiä mitään uutta, mikäli osaa tehdä ne vanhat jutut oikein.
 
Eikai tarvi keksiä mitään uutta, mikäli vanhat jutut saadaan myytyä (uutena).