Yleistä keskustelua musiikista ›

Olihan vielä Rollarit stadikalla kesäkuussa -95. Jotenkin hirveää räpeltämistä ja kammottavat soundit. Eikä ollut ainakaan kuuntelupaikasta kiinni, olin miksauspöydän vieressä suljetulla alueella kun olin paikallinen roudari.

The Mama Kingin keikka Turun Klubilla oli melkoinen pettymys. Kaikesta hehkutuksesta päätellen menin sitten Klubille ja jaksoin katsoa Mama Kingiä ehkä 15 minuuttia. Todella tylsää matskua.

Red Hot Chili Peppers viime vuoden Roskildessa. Sehän se vissiin oli festarin suurin esiintyjä, mutta samalla myös huonoin niistä mitä näin. Jamittelua oli ihan liiaksi (vaikka onkin aika oleellinen osa RHCP:tä ollu vissiin aina), liikaa uuden levyn biisejä ja muutenkin tosi väsynyttä meininkiä. Kuulin että niillä ois ollu ennen tuota kaks keikkaa viimesen 24 tunnin aikana, en sit tiiä pitääkö paikkansa ja aika tyhmästi järkätty jos näin oli. Keikka päätty 10 minuutin jamiin, kaikki tuntu olevan vähän hämillään ku ei tullu enää biisiä. Ei noin.
 
Pitää tosin sanoa että keikan alku oli tosi hyvä, ekana muutama minuutti jammailua ja sitten Can't Stop räjähti käyntiin. Tosi hieno fiilis tuli.

Olihan vielä Rollarit stadikalla kesäkuussa -95.
 
Jesh, tämä on totta kyllä, ei ollu eikä tullu viilistä. En ole sittemmin vaivautunut keikoille.
 
Sen sijaan Pariisissa juhannuksena olisiko ollut 1990 olivat hyviä.

Yep
 
Se Rush:n keikka Hesassa aikamoinen pettymys
Odotukset hirmuiset, kaikki levyt löytyy hyllystä......
No, liian paljon uutta materiaalia ja soundit
tosi kuralla sinne piippuhyllylle.....
Erätauolla meninkin baarin puolelle ja törmäsin
yhteen toiseen Blue Öyster Cult-faniin,
ei enää hirmu kiirettä salin puolelle......
 
Stapani

Itse vähän petyin 1997 kun Claptonin jäähallikeikalla oli niin huonot paikat, että en vieläkään ole ihan varma oliko cläpä se valkopaitainen jätkä. Oikeastaan ihan sama, sillä Jimmie Vaughan oli tuolloin kyllä vedossa. Hän oli siis lämppäämässä. Hienosti soitti ja hurjalla meiningillä! Sorry vaan, ei Eric pärjännyt ainakaan silläkertaa.
 
Sama juttu - ite kyllästyin siinä määrin siihen puujumalan kyyläämiseen että poistuin kesken keikan baarin puolelle maltaalle.

Harhauduin '99-'00 aikoihin sukupuolivietin viettelemänä Eiffel 65:n keikalle jonnekin nuorisoseuralle. Maksoin lipusta muistaakseni 80 mk, mikä oli todella suolainen hinta keikasta tuohon aikaan! Illan mittaan itse pääyhtye saapui lavalle, veti kaksi biisiä, sen bluen ja jonkun toisen, 100 % playbackina ja lähtivät pois. Encorena vetivät bluen toisen kerran.
 
80 mk ja kaksi biisiä cd:ltä...ei paha!!!

80 mk ja kaksi biisiä cd:ltä...ei paha!!!
 
Nauroin vahingoniloisesti ihan vähän!

Nyt vain pitäisi enää tietää; mikä v...n Eiffel 65???

Nyt vain pitäisi enää tietää; mikä vitun Eiffel 65???
 
http://youtube.com/watch?v=mL2UsAbI1hg
 
Vastuussa tuosta karmeasta kesähitistä jostain vuosikymmenen takaa.

Vastuussa tuosta karmeasta kesähitistä jostain vuosikymmenen takaa.
 
Ahaa, tuo on siis ollut elämäni paras kesä, sillä olen onnistunut välttämään tuon kuran täydellisesti!
 
Mutta itse aiheeseen, mulla on sellainen tunne, että olen kokenut joitain pettymyksiä keikoilla, mutta just nyt ei vaan tuu yhtään mieleen. Taitaa defenssimekanismit toimia, kun ovat painaneet huonot muistot jonnekin kauas pois vuorten taa. Muistaakseni ne ovat liittyneet aivan järjettömiin ennakko-odotuksiin tms. jotka eivät sitten saaneetkaan vastinetta.
 
Dire Straits stadikalla -93(?) tais olla jotain tonne päin. Todella tylsä ja rutiininomainen keikka väsyneine yleisönhuudatuksineen ja koolinpiitlekseineen (siis Calling Elvis) ja hevi fueleineen. DS-kuuntelu jäikin sitten varmaan kymmeneksi vuodeksi ton keikan takia.

Metallica viime kesänä Stadikalla.
 
Ei vaan päässyt minkäänlaiseen fiilikseen, vaikka ihmiset oli aivan pähkinöinä. Kai mulle on tapahtunut joku täydellinen kyllästyminen tähän bändiin ja sen loputtomaan hehkutukseen, joka luo sitten osaltaan aivan törkeitä odotuksia. Ja ne odotukset ei nyt sitten täyttyneet alkuunkaan. Taisin olla niitä harvoja yleisönedustajia jotka ei seonnut vaan bändin jäsenten näkemisestä, mikä itselleni kävi pari vuotta aiemmin saman bändin keikalla samassa paikassa. Toisekseen mikä ärsytti, oli se että pitti ei saanut pyöriä metallikeikalla ... ensi kerralla voisivat varata sille tilaa kun se kuitenkin sinne muodostuu. Samaten rupesi kyrsimään se Black Albumin takuuvarma hittiputki, jossa Sad But True kuulosti niin munattomalta että oikein itketti. Joo, ehkä stadionkeikat ei ole mua varten kun joutuu jonottamaan koko päivän hyviä paikkoja ja siltikin bändi tuntuu olevan kilometrin päässä.
 
Samaan sarjaan menevät Slayer ja Megadeth viimeisimmillä Jäähallin vedoillaan, syynä aivan käsittämättömät soundit. Kai ne hyvin soitti ja yleisöllä oli hauskaa, mutta kyllä mä ainakin haluaisin kuulla vokaalit ja toisen kitaran sen bassovallin alta. Samanlaisista ongelmista kärsi myös Lamb Of God viime vuoden Provinssirockissa - taitaa olla vähän turhankin ikävä metallibändien ongelma tänä päivänä.
 
WASP Sauna Open Airissa 2006 meni aivan harakoille taustanauhojen ja hengettömän esiintymisen kanssa ja samalla karisi bändin arvostus pitkäksi aikaa aivan nollaan. Onneksi Twisted Sister sitten pelasti illan. Hengettömään kategoriaan menee myös Sodom Tuskassa 2006 ja Velvet Revolver Provinssissa 2007.
 
Ja sitten on näitä bändejä jotka ei vaan toimi livenä, kuten Dimmu Borgir ja Cradle Of Filth. Voi suolapatsas sentään mitä kidutusta.
 
Myös hengetön (tai väärä) yleisö on tapannut keikkafiiliksen pari kertaa. Tulee mieleen mm. Children Of Bodom Unholy Alliancessa, HIM stadikalla, Mastodon ja Trivium Maidenin lämppärinä, Monster Magnet ja Sisters Of Mercy Tuskassa.
 
..
 
Nyt kun tätä hommaa ajattelee, niin kyllä se onnistunut keikka vaatii paljon asiota toteutuakseen. Onneksi on tullut nähtyä aika tukku hienoja juttujakin.

Metallica viime kesänä Stadikalla.
 
Tähän voipi lisätä, että 1989 Helsingin jäähallissa "And Justice..." -kiertueella oli aivan perzhanan kova. "Creeping Death" kun lähti, niin siitä oli oksat pois ja suurin osa runkova myös.
 
Mutta minähän nyt rupesinkin kovista keikoista tähän... Anteeksi.

-Cult Ogelissa Metallican kanssa
-Cult samana iltana Tavastialla
-Metallica Ogelissa
-Metallica Stadikalla toissakerralla
-Red Hot Chilipeppers Areenalla -99
-kISS Areenalla
 
Kaikki nuo välinpitämätöntä, paskasti soitettua puolivillaista muniinpuhaltelua, ja ikävintä että jengi diggas kuin hyvin oppineet Pavlovin koirat. Hyi saatana.

Ai niin, nämä tietysti: kaksi edellistä Bob Dylanin keikkaa Hjallishallissa.
 
Keikoissa ei sinänsä mitään vikaa, mutta areenan (Welldonen?) natsijärkkärimeininki aiheutti sen, etten enää kolmatta kertaa lähtenyt kiusaamaan itseäni. Sitä vaan tahtoo unohtaa, että Bob Dylanhan tuodaan Suomeen vaan viihdyttämään 60-lukulaisia nostalgiarunkkareita, eikä niihin silmäkulmista muistojen suolaisten kyynelten pyyhkimistalkoisiin kuulu todellakaan mikään normaaleissa rytmimusiikkikarkeloissa niin yleinen tanssiminen tai muukaan ilonpito. Perse vittu pidetään penkissä ja omalla paikalla, vaikka järkkäreille olisikin sattunut niin hauska moka, kuin viime mikä kerralla nasahti paikalle saapuneiden ruotsalaisvieraiden osalle, että eturivin istumapaikat olivat täsmälleen sen puoltoista metriä korkean lavan edessä, niin että hyvä että polvet mahtuivat väliin. Ja siitähän ei sitten noustu ylös, vaikka lava ja viimeistään lavan reunoilla olevat isot monitorit estivät näkyvyyden noin sataprosenttisesti. Aivan vitun sairasta!
 
(Kyse ei siis ollut aivan eturivin laitimmaisista paikoista vaan keskelä noin puolivälissä lavaa olevista ja siitä eteenpäin. Dylanin setti oli kasattu sellaiseen pieneen piiriin, josta jäi noin puolet lavan leveydestä käyttämättä. Näin ollen noin puolelta etummaisten rivien katsojista jäi keikan alkuosa näkemättä lähes kokonaan. Hyvä Welldone! Well done, etten sanoisi.)
 
Itse yritin jammailla aivan parketin toisessa laidassa, mutta minutkin tultiin pakottamaan tuolilleni, sillä estin kuulemma sillä heilumisellani permannon tasalle (!) sijoitettujen pyörätuolikatsojien täyden näkyvyydeen. Välimatkaahan meillä oli vähintään 20 metriä, että kyllä mun ohi olisi nähnyt ihan hyvin...
 
Perustelivat sitä, ettei keskikäytävälle saa mennä bilettään turvallisussyillä (poistumistiet pidettävä vapaina), mutta ei se estänyt sitten keikan puolen välin jälkeen, kun keski-ikäisiltä bisneslippulaisilta oli jo kyynelkanavat kuivuneet, yleisön pääsemistä ns. pelipaikoille. Miksei voi antaa jengin ottaa vapaasti ilon irti koko keikan ajan? Jos haluaa istuen katsella bändiä, niin voi ostaa lipun sivukatsomoihin. Dylan on kuitenkin ollut viimeaikoina nin tiukassa vedossa, että siitä on vaikea nauttia vaan sormia napsutellen.
 
Vieläkin vituttaa moinen, enkä muuten aio mennä yhdellekään H******* ******n keikalle, jossa on tuolit permannolla. Takuuvarma paskakeikka - oli bändi kuinka rautainen tahansa.
 
EDIT: *+*

Täysin samaa mieltä Cultista ja Metallicasta. Myös His Infernal Majesty ZZ Topin lämppärinä, Kula Shaker Aerosmithin lämppärinä sekä And They Will Know Us By The Trail Of The Dead Audioslaven lämppärinä jääneet erityisen huonoina mieleen. Tosin ainoa noista jolta mitään odotin oli Metallica, joka petti ja pahasti.

Kerran tuli eksyttyä kaverin yllyttämänä paikalliseen 69Eyesin keikalle. Vanhoista biiseistä tykkäsin jonkun verran mutta eihän niitä kuultu kuin pari. Jossain vaiheessa olin ihan varma, että ne veti saman biisin jo kolmatta kertaa kun samanlaista tasapaksua jöötiä se koko keikka oli.
 
Bändi oli tosi väsynyt, ei välispiikkejä ym. Selvästi vittuuntuneita kun tällaisessakin tuppukylässä piti soittaa. Hei, nehän on käynyt Californiassa ja kaikkee!
 
Eniten nauratti se Jussi69:n käsiennostelu (keikan aikana enemmän kuin minä peruskoulussa) ja Jyrkin todella naurettava perseen pyöritys ja opetellut lavamaneerit.
 
Eivät vetäneet edes encorea, joka oli tossa vaiheessa jo plussan arvoinen asia.

Täysin samaa mieltä Cultista ja Metallicasta. Myös His Infernal Majesty ZZ Topin lämppärinä, Kula Shaker Aerosmithin lämppärinä sekä And They Will Know Us By The Trail Of The Dead Audioslaven lämppärinä jääneet erityisen huonoina mieleen. Tosin ainoa noista jolta mitään odotin oli Metallica, joka petti ja pahasti.
 
Mut eihän Kula Shaker edes soittanut siellä mitään.

Ellen väärin muista, soittivat yhden biisin kokonaan ja toista lyhyen pätkän ennenkuin jättivät homman sikseen.

No ei sillä että olisi ollut mitään odotuksia keikkaa kohtaan, mutta Dream Theaterin v. 2002 Provinssin keikka oli kyllä melko haukotuttava. En tiedä oliko sitten tylsempi minulle vai materiaalia enemmän tuntevalle, vetivät nimittäin kuulemma aika yksi yhteen levyversioiden kanssa. Laulajan vihreistä pyöräilyshortseista toki plussaa.