Yleistä keskustelua musiikista ›

täytän pian 34 vuotta ja viime aikoina olen fiilistellyt Opethia ja Meshuggahia :D tosin kyllä sitten softimpaakin osastoa siinä sivussa...

Tarkennan väärinkäsitysten varalta omaa mielipidettäni sen verran ettei minulla ole mitään Kari Tapiota tai Olavi Virtaa vastaan.Hienoja laulajia vaikken esittämistään biiseistä kaikista niin pidäkään.Pointti on siinä ideologiassa jonka mukaan jonkun musiikin kuuntelu on jonkinlainen ikäkysymys.

Meitä on jokaiseen junaan ja resinaankin riittää. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Makuasia sano koira ku pallejaan nuoli. 5 00000000000000 kärpästä ei voi olla väärässä; paska on hyvää. Jne. jne.

Milloinkahan Suomeen syntyy sukupolvi, joka ei kirjoita sanaa crazy g:llä. Siis grazy. Kuulostaa niin umpihomehtuneelta 70-luvun tolloilulta tuollainen. Ja sitten nämä kehuu, että "kun toi enkku on niinku must sellane niinku luonnolline tapa niinku ilmasta itteensä" Ja eka sana enkuksi mikä kirjoitetaan on Grazy.

Milloinkahan Suomeen syntyy sukupolvi, joka ei kirjoita sanaa crazy g:llä. Siis grazy. Kuulostaa niin umpihomehtuneelta 70-luvun tolloilulta tuollainen. Ja sitten nämä kehuu, että "kun toi enkku on niinku must sellane niinku luonnolline tapa niinku ilmasta itteensä" Ja eka sana enkuksi mikä kirjoitetaan on Grazy.
 
Viimeksi tänään joku valitti Hesarin mielipidesivulla, että Ääretön sana kärsii inflaation kun sitä käytetään nykyään puhekielessä ihan liikaa.
 
Tää on just saman tasoista narinaa..

Oma kehityskaari vei perus- "Kissiä & Dingoa C-kasetilla" -aloittelusta hevimpään suuntaan, josta seurasi teini-ikä ensin death- ja myöhemmin black metallin parissa.
Se johtikin totaalikyrpiintymiseen melkolailla kaikkeen raskaaseen musiikkiin, ja melko nopeassa aikataulussa vaihtui metallilevyt divareissa uusiin ja sillä hetkellä sävähdyttäviin pop-helmiin ja rock-klassikoihin. Melko monta genreä ja aikakautta on tullut kahlattua läpi aina uuden innostuksen koittaessa, mutta oikeastaan nyt vasta kolmenkympin kynnyksellä on sellainen tasapaino, että jonkin sortin "best of" läpikäydyistä genreistä löytyy sulassa sovussa niin soittolistalta kuin levyhyllystäkin. Uutta musiikkia löytyy jatkuvasti, mutta ilman sen kummempaa "häpeää" tulee osteltua/diggailtua myös niitä kertaalleen hylättyjäkin suosikkeja. Semmosta aaltoliikettähän se on, nyt siihen vaan osaa suhtautua paremmin kuin viemällä puoli levyhyllyä divariin...

Viimeksi tänään joku valitti Hesarin mielipidesivulla, että Ääretön sana kärsii inflaation kun sitä käytetään nykyään puhekielessä ihan liikaa.
 
Tää on just saman tasoista narinaa..
 
Joo, äärettömän grazyä.

Viimeksi tänään joku valitti Hesarin mielipidesivulla, että Ääretön sana kärsii inflaation kun sitä käytetään nykyään puhekielessä ihan liikaa.
 
Tää on just saman tasoista narinaa..
 
Jos väittää hallitsevansa englannin lähes äidinkielen tasoisesti, ellei paremminkin, lienee syytä olettaa ko. henkilön osaavan myös kirjoittaa sitä ilman naurettavia virheitä.

Milloinkahan Suomeen syntyy sukupolvi, joka ei kirjoita sanaa crazy g:llä. Siis grazy. Kuulostaa niin umpihomehtuneelta 70-luvun tolloilulta tuollainen. Ja sitten nämä kehuu, että "kun toi enkku on niinku must sellane niinku luonnolline tapa niinku ilmasta itteensä" Ja eka sana enkuksi mikä kirjoitetaan on Grazy.
 
Kirjotetaan vaan jatkossakin G:llä, koska "siinä on enemmän Texasii"!
Jotenkin tähän malliin taisi legendan mukaan Cisse tai Remppu vastata umpihomehtuneella 70-luvulla, kun kysyttiin miksi Hurricanes kirjoitetaan G:llä :-)