Yleistä keskustelua musiikista ›

Et voisi olla pahemmin hakoteillä tuon kaupallisen aspektin suhteen. Norah Jones on nimittäin ihan hirveä myyntitykki...
 
Valitsin sanani vähän väärin, toki tiedän että NJ on myynyt paljon levyjä. Ilmeisesti on suosittu ulkomailla, mutta tuntuu että aika harvan huulilla moinen nimi silti ainakaan täällä Suomessa on. Tai sitten mä vaan pyörin aivan eri porukassa, kuin missä tuohon nimeen voisi törmätä. Olinhan mäkin ensimmäinen, joka Jonesin tässä ketjussa mainitsi, vaikka aiemmissa viesteissä on tullut vaikka kuinka paljon "pienempiä" artisteja.
 
Edit: Ja paskaa puhuin, sinähän sen ensimmäisenä mainitsit, enkä minä. :-)
 
En muuten voi ymmärtää, miten Jenni Vartiaisen nimi on eksynyt tähän ketjuun. Onhan se joo suomalaisista vastaavista ehdottomasti paremmasta päästä, mutta silti aika kaukana millään mittapuulla kansainvälisestä tasosta. Noin yleensäkin tuntuu, että Suomesta löytyy kovin vähän oikeasti kansainvälisen tason laulajia.

Mielestäni kovin hyviä soolouraa tekeviä naisartisteja ei ole. Idolssista tulee omasta mielestä vain sekundapoppiartsiteja joihin minulla ei kunnioitus riitä jostain syystä.(Mielipidekysymys)
 
Nyt kaipaisin kovasti lisäperusteluita. Oletko oikeastaan perehtynyt asiaan? Koskeeko tämä universaalisti kaikkia maailman naisartisteja, vai pelkästään kotimaisia? Ilmaisusi on puettu sellaiseen asuun, että vaikutelma on se, että sooloilevia naisartisteja tulisi ainoastaan Idols -kisoista. (Tätä et varmaankaan tarkoittanut.) Ilmeisesti et ole sekundapoppiin menevä henkilö (kuten en itsekään ole). Jos kerran musiikkimakusi on valtavirran ulkopuolelle kallistuvaa, miten et ole kuullut muka yhtäkään sen ulkopuolelle sijoittuvaa, hyvää naisartistia? Kummallista. Epätodennäköistä.
 
Itse ole viime aikoina ihastunut Róisin Murphy'in, oikeastaan vasta kuultuani livepätkiä konserteistaan. Hänen musiikkinsa on jännittävää, sielukasta ja raikasta, sekä ilmaisunsa lämmintä. Mahtava löytö! Björk tulee tosin edelleen varmaan olemaan lempparini, siitä huolimatta että viimeisin levy oli lievä pettymys. Sitäkin voi kaiketi perustella lähinnä sillä, kuinka transendentaalisia spektaakkeleitä hänen konserttinsa ovat. Ilman hänen luomaansa äänimaailmaa planeettamme olisi henkisesti taatusti köyhempi. Tuo nainen on nero.
 
Sinänsä on mielestäni turhaa väitellä siitä, kuka on "kovin" naisartisti, yhtä lailla kuin olisi turhaa väitellä siitä, kuka on "kovin" miesartisti. Meitä on joka lähtöön. Jokaisella lahjakkaalla artistilla on jotain erilaista annettavaa yleisölle.
 
Tässä vielä yksi uusista lemppareistani: Anni Rossi! Kyseessä on nuori chicagolainen neito, joka soittaa ja laulaa kimurantin luonnekkaita poppilauluja mm. alttoviululla. Häntä on jopa liian usein verrattu Joanna Newsomiin, mutta mielestäni hän on paljon maanläheisempi, eikä läheskään niin ärsyttävä. Pidän hänen leikkisyydestään. Suuri tulevaisuuden lupaus! (Levyttää samalle lafkalle, jolla PJ Harvey aloitti.) Katsokaa linkki!
 
http://www.myspace.com/annirossi

Hei, huudetaan tänne jokaisen oma suosikkilaulajan nimi ja ketju on sitä kautta aivan saatanan hyvä ja neuvoa-antava

Vaikka miulla melkoisia antipatioita Ultra Brata kohtaan onkin, niin pakko on myöntää, että niin Terhi Kokkosen jutut Scandinavian Music Groupissa kuin nyt Vuokko Hovatan soololevykin ovat helkkarin hyvää musiikkia.
 
Ja Johanna Iivanainen on ihana.

PJ Harvey, ehdottomasti. Onnistunut jokaisella levyllään uudistumaan ja säilyttämään silti tasonsa.

En muuten voi ymmärtää, miten Jenni Vartiaisen nimi on eksynyt tähän ketjuun. Onhan se joo suomalaisista vastaavista ehdottomasti paremmasta päästä, mutta silti aika kaukana millään mittapuulla kansainvälisestä tasosta. Noin yleensäkin tuntuu, että Suomesta löytyy kovin vähän oikeasti kansainvälisen tason laulajia.
 
Suomalaisilla on tapa pitää suomalaisesta.

Amy Winehouse

Mun on vaikea löytää naisartisteja, jotka ovat tosi lahjakkaita yleisesti näiden musahommien suhteen. Siis puhun semmoisista, jotka omaavat helvetin kovan sävellys-, soitto-, sovitus-, laulu- jne taidot ja vielä persoonallisella otteella. Semmosia muijia, jotka ovat luoneet musiikkiin täysin eri suuntia ja alagenrejä tyylillään, eivät vain toista vanhaa ideaa... edes hyvin vanhan toistaminen ei kelpaa.
 
Löytyykö tällaisia tapauksia? Ainakin kun selailen omia musalistoja niin käytännössä kaikki on miesten tekemää... tosin raskaampaa kamaa tahdon kuunnella.

Mun on vaikea löytää naisartisteja, jotka ovat tosi lahjakkaita yleisesti näiden musahommien suhteen. Siis puhun semmoisista, jotka omaavat helvetin kovan sävellys-, soitto-, sovitus-, laulu- jne taidot ja vielä persoonallisella otteella. Semmosia muijia, jotka ovat luoneet musiikkiin täysin eri suuntia ja alagenrejä tyylillään, eivät vain toista vanhaa ideaa... edes hyvin vanhan toistaminen ei kelpaa.
 
Löytyykö tällaisia tapauksia? Ainakin kun selailen omia musalistoja niin käytännössä kaikki on miesten tekemää... tosin raskaampaa kamaa tahdon kuunnella.
 
Harvapa miesmuusikkokaan on niin omaperäinen, että on luonut jotain täysin uutta.
 
Aika masentava kirjoitus, jos tuo on yleinen käsitys. Suomessa toki on totta, että harvempi mediaan noussut, naispuolinen sooloartisti on itse täysin vastuussa tuotannostaan, tai on uskaltautunut kovin kauaksi Kate Bushin viitoittamasta tiestä. Toivoisin tällaisten artistien pääsevän enemmän esille. Uskon, ettei tämä johdu naisten kykyjen puutteesta, vaan ennakkokäsitysten ja markkinavoimien diktatoimasta varman päälle pelaamisesta. Kaiken pitää olla vimpan päälle, hyvin-öljytyn tuottajatiimi-poikakoplan puleeraamaa ja prosessoimaa, ennen kuin artisti päästetään ihmisten ilmoille. Artistin omiin kykyihin ei luoteta, varsinkin kun ensilevyn julkaisevat artistit tuppaavat olemaan kovin nuoria. Silloin on vielä helppo heittäytyä vietäväksi, kun oma ääni ei ole vielä välttämättä löytynyt. Lisättäköön, että sama pätee myös moneen miesartistiin.
 
Hevi nyt on tunnetusti aika seksistinen ala, jos kuuntelukokemuksesi keskittyvät sinne. Mutta entä "raskaammalla" puolella Diamanda Galás? Kukaan ei taatusti ole ollut hänen kaltaisensa ennen häntä, ja nainen on joka saralla täysi virtuoosi. Isoja nimiä, joita on jo monesti mainittu tässä ketjussa, nyt tietenkin löytyy, mutta en jaksa aina toistella samaa.
 
Uusi nouseva kyky, joka säveltää, sanoittaa, ja sovittaa eeppisiin mittapuihin paisuvia, orkestraalisia cabaret-punk -teoksia, on Humanwine -yhtyeen Holly Brewer. (Bändi on toki hänen ja hänen miehensä yhteinen projekti, mutta se ei vähennä Hollyn merkitystä yhtyeen tasaväkisenä luovana voimana.) Hänen vertaistaan laulajaakin saa hakea pitkään ja hartaasti. Ei ole mitään nokkaan koputtamista. Suosittelen tutustumista! Musiikki uppoaa varmaan myös monelle raskaamman tuotannon ystävälle. Linkki:
 
http://www.myspace.com/humanwine
 
Vielä omasta puolestani voin naispuolisena artistina vain todeta, että pyrin jatkuvasti löytämään uusia, omaperäisiä tapoja tehdä musiikkia, ammentaen mahdollisimman monesta erilaisesta lähteestä, ja että olen säveltänyt, sanoittanut, sovittanut, tuottanut (äänitysteknillisiä ratkaisuja yms. lukuun ottamatta) sekä pitkälti myös soittanut kaiken tuotantoni itse. Eikä kyse ole mistään pianon pimputuksesta, vaan rikkaasti sovitetusta, eklektisestä, harmonisesti sekä rytmisesti monikerroksisesta musiikista. Olen pitänyt kaiken maailman äijien näpit erossa musiikistani mm. juuri esittämäsi kaltaisten ennakkokäsitysten vuoksi. Toinen albumi on pian julkaisuvalmiina. Uskon, etteivät sanasi päde siihen.

Harvapa miesmuusikkokaan on niin omaperäinen, että on luonut jotain täysin uutta.
 
Ketkä ne musiikkimaailman uudet jutut ovat luoneet, jos kyseessä eivät ole olleet naiset eivätkä miehet?
 
Aika masentava kirjoitus, jos tuo on yleinen käsitys. Suomessa toki on totta, että harvempi mediaan noussut, naispuolinen sooloartisti on itse täysin vastuussa tuotannostaan, tai on uskaltautunut kovin kauaksi Kate Bushin viitoittamasta tiestä. Toivoisin tällaisten artistien pääsevän enemmän esille. Uskon, ettei tämä johdu naisten kykyjen puutteesta, vaan ennakkokäsitysten ja markkinavoimien diktatoimasta varman päälle pelaamisesta. Kaiken pitää olla vimpan päälle, hyvin-öljytyn tuottajatiimi-poikakoplan puleeraamaa ja prosessoimaa, ennen kuin artisti päästetään ihmisten ilmoille. Artistin omiin kykyihin ei luoteta, varsinkin kun ensilevyn julkaisevat artistit tuppaavat olemaan kovin nuoria. Silloin on vielä helppo heittäytyä vietäväksi, kun oma ääni ei ole vielä välttämättä löytynyt. Lisättäköön, että sama pätee myös moneen miesartistiin.
 
En tiijä, onko yleinen käsitys... varmaan ainakin joillain ollut samantapaisia aatoksia meikäläisen kanssa. Ja tuota mun on vaikea sulattaa, että miehiä suositaan (nykyään) bisneksen vuoksi. Voitko oikeesti kuvitella paremmin myyvää tuotetta, kuin muijista koostuva bändi, joista joka jäsen on suoranainen lahjakkuus musiikkialalla? Omat, omaperäiset sävellykset luonnistuvat siinä missä eri tyylien yhdistelykin (kenties jopa uusien tyylien luonti) ja silauksena päällä olisi instrumenttien taiturimainen hallinta. Jos vielä tämän päälle muijat olisivat nätin näkösiä, niin ei voi käsittää miksi tällaiset tapaukset eivät myisi. Miksi tällaisia naisartisteja tai bändejä on niin vähän? Tarkoitan musiikillisesti täysin itsenäisiä muijia, joilla on vahva visio omasta jutustaan. Itsenäiset naisartistit ja -bändit, joilta onnistuu niin säv, san, sov, ja tuotanto, omaperäisellä otteella.
 
Hevi nyt on tunnetusti aika seksistinen ala, jos kuuntelukokemuksesi keskittyvät sinne. Mutta entä "raskaammalla" puolella Diamanda Galás? Kukaan ei taatusti ole ollut hänen kaltaisensa ennen häntä, ja nainen on joka saralla täysi virtuoosi. Isoja nimiä, joita on jo monesti mainittu tässä ketjussa, nyt tietenkin löytyy, mutta en jaksa aina toistella samaa.
 
Siksi mä halusinkin kuulla vähän selvennystä, että keskittyykö muijien osaaminen johonkin muuhun musiikin lajiin kuin raskaampaan ja progressiiviseen kamaan, jota itellä tulee paljolti kuunneltua. Siellä on osaaminen varmaan 99% miesvoittoista, siis näin omiin kokemuksiin perustuen. Ukkojen luotsaamia, omaperäisiä bändejä jotka ovat meikästä keksineet jotain oikeasti uutta voisi listata vaikka kuinka pitkään. Toki paskaakin mahtuu suurimmaksi osaksi mukaan.
 
Uusi nouseva kyky, joka säveltää, sanoittaa, ja sovittaa eeppisiin mittapuihin paisuvia, orkestraalisia cabaret-punk -teoksia, on Humanwine -yhtyeen Holly Brewer. (Bändi on toki hänen ja hänen miehensä yhteinen projekti, mutta se ei vähennä Hollyn merkitystä yhtyeen tasaväkisenä luovana voimana.) Hänen vertaistaan laulajaakin saa hakea pitkään ja hartaasti. Ei ole mitään nokkaan koputtamista. Suosittelen tutustumista! Musiikki uppoaa varmaan myös monelle raskaamman tuotannon ystävälle. Linkki:
 
http://www.myspace.com/humanwine
 
Ihan kova, kyllä tämä voittaa 6-0 kaikki mnetissä perinteisesti hehkutetut micragirlsit ja tiktakit. Yksittäistapauksia tietenkin löytyy mistä tahansa musiikkilajista, mutta mua kiinnostais tietää onko muijat jossain tietyssä genressä suorastaan yliedustettuna vrt miehiin jos puhutaan todellisista lahjakkuuksista.
 
Vielä omasta puolestani voin naispuolisena artistina vain todeta, että pyrin jatkuvasti löytämään uusia, omaperäisiä tapoja tehdä musiikkia, ammentaen mahdollisimman monesta erilaisesta lähteestä, ja että olen säveltänyt, sanoittanut, sovittanut, tuottanut (äänitysteknillisiä ratkaisuja yms. lukuun ottamatta) sekä pitkälti myös soittanut kaiken tuotantoni itse. Eikä kyse ole mistään pianon pimputuksesta, vaan rikkaasti sovitetusta, eklektisestä, harmonisesti sekä rytmisesti monikerroksisesta musiikista. Olen pitänyt kaiken maailman äijien näpit erossa musiikistani mm. juuri esittämäsi kaltaisten ennakkokäsitysten vuoksi. Toinen albumi on pian julkaisuvalmiina. Uskon, etteivät sanasi päde siihen.
 
Tietenkin naisissa löytyy päteviä yksilöitä sieltä täältä. Ja jos sä olet sellainen, niin sehän on ihan helvetin hieno juttu. Mutta harvojen yksilöiden pohjalta on hankala luoda yleiskuvaa. Sitähän mä tässä olen koittanut tehdä, luoda yleiskuvaa asian suhteen. Tietenkin voitte luetella ne kaikki Kate Bushit, Björkit, Amy Winehouset, Patti Smithit jne (btw tekeekö nämä kaikki edes itse musansa?), mutta mä voin vastapainoksi luetella tuhatkertaisen määrän ihan yhtä hyviä ja täysin omavaraisia miesartisteja.
 
Nämä kaikki jutut perustuu vain mun omiin havaintoihin musiikkimaailmasta, jonka perusteella olen vetänyt omat (puolueettomat) johtopäätökset, mulla ei ole mitään syytä vedättää mihinkään suuntaan. Jos jollain on esittää jotain faktaa asian suhteen, niin mielenkiinnolla perehtyisin asiaan. Niin ja muistutan vielä, että mun tietämys perustuu lähinnä raskaampaan, progressiivisempaan ym kokeilevaan kamaan.

Anna Abreu - Hyvä ääni ja hyvä ulkonäkö.

Itsenäiset naisartistit ja -bändit, joilta onnistuu niin säv, san, sov, ja tuotanto, omaperäisellä otteella.
 
Amiina
 
http://www.myspace.com/amiina
 
Kysymykseesi "miksi tällaisia naisartisteja ja -yhtyeitä on niin vähän" löytyy vastaus musiikin historiasta. Sanotaan vaikka niin, että miehet ehtivät ensiksi, vai olikohan maailma liian seksistinen vakavasti otettaville naismuusikoille, en tiedä.
 
... Lopulta joku heittää, että minkäs vuoksi sitten kirjallisuuden historiassa kokeelliset teokset ovat pääasiassa mieskirjailijoilta, ja näin psykologia saapuu keittiöön lopullisesti.
 
Keskustelun pointti ompi se, että maailma on ainakin nyt valmis naisartisteille ja -yhtyeille, ja ovatpahan ne jopa kovassa huudossa nykyisin. Tehään nyt sitä hyvää ja merkitykselistä (tai vaan miellyttävää) naismusaa vähän tunnetummaksi kaikille. =)

Mutta itse aiheeseen, niin ei kyllä tule mieleen itsellenikään yhtään naisartistia, josta diggailisin. Totta kai kovia laulajia yms. on paljon, mutta jotain tällaista Steven Wilson, Devin Townsend jne. tyylistä maestroa ei kyllä ole vastaan tullut.

Kaikki ne on aika pehmeitä...

Tietenkin voitte luetella ne kaikki Kate Bushit, Björkit, Amy Winehouset, Patti Smithit jne (btw tekeekö nämä kaikki edes itse musansa?),
 
Ainakin nuo mainitsemasi artistit ovat pitkälti säveltäneet, sovittaneet ja sanoittaneet itse kappaleensa. Voiko esimerkiksi Kate Bushin ja Patti Smithin tapauksissa muuta olettaakaan?
 
-Antero-

Marissa Nadler on levyjensä puolesta iskenyt eniten ja taannoin Jyrockissa soitti henkeäsalpaavan keikan. Suorastaan enkelimäinen ääni tuolla naisella.

Yksittäistapauksia tietenkin löytyy mistä tahansa musiikkilajista, mutta mua kiinnostais tietää onko muijat jossain tietyssä genressä suorastaan yliedustettuna vrt miehiin jos puhutaan todellisista lahjakkuuksista.
 
Tietenkin voitte luetella ne kaikki Kate Bushit, Björkit, Amy Winehouset, Patti Smithit jne (btw tekeekö nämä kaikki edes itse musansa?)
 
Joo, kyllä tekevät, vaikka Winehouse ei kyllä tietääkseni tuota omaa musaansa. Innovaatoreina mainittakoon myös Laurie Anderson, joka oli elektronisen musiikin edelläkävijä 70 -luvulta lähtien, ja Missy Elliott nyky- hip hopissa.
 
mutta mä voin vastapainoksi luetella tuhatkertaisen määrän ihan yhtä hyviä ja täysin omavaraisia miesartisteja.
 
Naisten näennäinen vähäisyys populaarimusiikissa johtuu siitä, että kuten monella muullakin alalla, populaarimusiikissa naiset ovat niin pitkään olleet altavastaavina, ettei heiluri ole vielä ehtinyt heilahtaa toiseen suuntaan. Seksismiä on edelleen olemassa, uskokaa tai älkää. Se on vähän sama, kuin se, että esim. orjuuden aikaan afro-amerikkalaisia on pidetty valkoisia ihmisiä tyhmempinä, koska eivat ole osanneet lukea, vaikka kyse on siitä, että heitä on kielletty kouluttautumasta. Moni nainen on sisäistänyt kirjoittamattoman säännön, että rock -musiikki on miesten ala, eikä tämän takia ole aktivoitunut. Feminismi ei ole ollut tarpeeksi vahvoilla rockissa. Suomessa tullaan myös jälkijunassa, koska maa on niin pieni. Esimerkiksi New Yorkissa kenellekään täysijärkiselle ei tulisi mieleenkään kyseenaiaistaa naisten kyvykkyyttä musiikkialalla. Täällä (Nykissä) on niin paljon enemmän jengiä, että kaikki alat ovat vahvasti edustettuina, ja esimerkkejä moniosaajista löytyy joka puolelta. Elokuva-alalla on sama tilanne kuin populaarimusiikissa. Ohjaaminen on mielletty miesten hommaksi, vaikka naisilla riittäisi näkemystä vaikka mihin. Kilpailu on niin kovaa, että tarvitaan aikamoinen rautarouva, että jaksaa taistella sen kaiken läpi. Monissa USA:n elokuvakouluissa on nyt ruvettu ottamaan huomioon tämä epätasapainoinen sukupuolijakauma, ja jossain kouluissa on nykyään jopa enemmän naisia ohjaajaopiskeljoina, kuin miehiä. Toiveena on se, että 15 vuoden kuluttua, kun alalle on ilmestynyt uusia tekijöitä ja tilanne on tasaantunut, naisia olisi johtavissa tehtävissä, esim. ohjaajina, yhtä paljon kuin miehiäkin.
 
Mietin muuten eilen musiikkialan sukupuolijakaumaa selaillessani LUSESin sivuja, haettuani työskentelytukea. Kun katsoo, kenelle on myönnetty tukea kausittain, on apurahaa myönnetty keskinmäärin kahdelle naiselle kymmentä miestä kohti. Jonain kausina apurahaa saaneiden listalla ei ole ollut yhtäkään naista. Olisi mielenkiintoista tietää, vastaako tämä jakauma tukea hakeneiden sukupuolijakaumaa, ja mikä on ollut myöntämisperuste. Nimittäin jos hakijoiden joukossa on ollut läheskään niin paljon kuin naisia kuin miehiä, ja tukea myönnetään ainoastaan aiemman näytön perusteella, tullaan epätasa-arvoista tilannetta jatkamaan myös tällä lailla, nimen omaan historian takia. Ajattelin itse asiassa esittaa LUSESille kyselyn asiasta.
 
Mutta entä klassinen ala, jopa Suomessa? Siellä on naispuolisia virtuooseja aivan yhtä paljon kuin miespuolisiakin. "Nykyajan Sibelius" (kuten Hesari häntä muistaakseni nimitti), eli kansainvälisesti arvostetuin säveltäjämme, on nainen - Kaija Saaariaho, spektralismin edelläkävijä. Klassinen musiikki on perinteisesti ollut naisille avoimempi ala, ja täten siellä on myös tällä hetkellä enemmän naisia näkyvillä paikoilla.
 
Progesta yms. vielä: Veikkaan, että miehillä on usein suorituskeskeisempi kilpailuvietti, ja täten kaiken maailma progeilut, jotka pyörivät usein teknisen suorituksen ympärillä, ovat olleet enemmän miesten alaa. Lisäksi, naisten innovaatioista on tiedotettu vähemmän kuin miesten. Esimerkiksi Betty Davisin suuresta vaikutuksesta Miles Davisin musiikkiin ei puhuta, vaikka Bitches Brew -levyä, jolla tämä vaikutus näkyy, pidetään varsinaisena mestariteoksena (ja kas, Miles saa kunnian innovaattorina).
 
Nämä kaikki jutut perustuu vain mun omiin havaintoihin musiikkimaailmasta, jonka perusteella olen vetänyt omat (puolueettomat) johtopäätökset, mulla ei ole mitään syytä vedättää mihinkään suuntaan. Jos jollain on esittää jotain faktaa asian suhteen, niin mielenkiinnolla perehtyisin asiaan. Niin ja muistutan vielä, että mun tietämys perustuu lähinnä raskaampaan, progressiivisempaan ym kokeilevaan kamaan.
 
Tarkoitan vain, että kannattaa tarkkailla omaa logiikkaansa, ja katsoa vähän pintaa syvemmälle. On välillä aika turhauttavaa lukea näitä keskusteluita, kun tuntuu, että harva edes kyseenalaista omia ennakkoluulojaan naisten kyvykkyyden suhteen.

paula koivuniemi. eiku häh.

Ukkojen luotsaamia, omaperäisiä bändejä jotka ovat meikästä keksineet jotain oikeasti uutta voisi listata vaikka kuinka pitkään.
 
Mielestäni on vähän vaikeaa määritellä, missä määrin on ylipäätään sellaisia innovaattoreita, jotka olisivat keksineet jotain oikeasti uutta. Kaikki liittyy jollakin tavalla kaikkeen, ja vaikutteita on näille suurimmillekin nimille tullut niin oikealta kuin vasemmalta. Merkittävyys on sitten toinen juttu: esimerkkinä vaikka joku the Rolling Stones tai Madonna, joita mainitsematta ei populaarimusiikin historiaa voi kirjoittaa, mutta vaikea kummankaan on sanoa keksineen mitään muuta kuin pyörän uudelleen...

Mielestäni on vähän vaikeaa määritellä, missä määrin on ylipäätään sellaisia innovaattoreita, jotka olisivat keksineet jotain uutta. Kaikki liittyy jollakin tavalla kaikkeen, ja vaikutteita on näille suurimmillekin nimille tullut niin oikealta kuin vasemmalta.
 
Juuri näin!