Yleistä keskustelua musiikista ›

Jos levyteollisuus vaihtoi vinyylistä cd-tekniikkaan koska se kannatti, miksei se vaihtaisi cd-tekniikasta sähköiseen jakeluun jos se nostaa katetta?
 
Onhan se mahdollista.Mutta pointtini olikin tuossa se ,että se täytyy tehdä samoin kuin siirtyminen cd:hen: pakolla. Kun uusia levyjä ei saanut enää vinyylinä oli pakko siirtyä cd:hen.Jos siis halusi vaikkapa Jethro Tullin Roots to branchesin tai Sabbathin Forbiddenin saada kuulla.
 
Sama olisi edessä cd:stä johonkin tiedostoihin siirryttäessä.Meikäläistä pelkkä ajatus iljettää. Kuunnella jotain pakattua tiedostoa kovalevyltä.Voipi olla ,että ekaa kertaa elämässäni miettisin koko uuden musiikin hankkimisen mielekkyyttä.
 
Mulle vinyyli,cd ja kasettikin on kuitenkin samantyyppisiä formaatteja kansivihkoineen päivineen.Levyn imuttaminen netistä (siis laillisesti) on vieras ajatus.

Entäs kun haluaa kuunnella musiikkia cd-soittimella? Silloinhan kuitenkin pitää musiikki polttaa cd:lle. Vai pitääkö silloin kytkeä Mp3 stereoihin?
Itellä menisi se uuden levyn fiilis siinä, kun se pitää räplätä valikosta eikä avata muovikääreitä ja selailla kansilehtistä.
Mielummin osta musiikin CD:einä ja poltan sen tietokoneelta soittimeeni. Eli saisi jatkua tälläi, miten se nykyään menee vaikka kuuntelen enemmän soitintani (bussi, auto), kuin levyjä, mutta levyt on oltava siellä hyllyssä.

Entäs kun haluaa kuunnella musiikkia cd-soittimella? Silloinhan kuitenkin pitää musiikki polttaa cd:lle. Vai pitääkö silloin kytkeä Mp3 stereoihin?
 
Tämäkin.Monella ei kuitenkaan loppupeleissä liene se tietokone siellä olohuoneessa.
 
Aivan älyvapaata touhua jos tällaista ryhdytään tunkemaan kuin käärmettä pyssyyn.Itse luulen ,että kyse on taas yltiöpäisestä tulevaisuuden visiosta josta muutaman vuoden kuluttua ollan hipihiljaa.Onhan näitä nähty: muuallakin kuin musiikissa.Olis muuten kiva vilkaista kaikki ne pieleen menneet tulevaisuuden ennusteet vanhoista lehdistä.Enemmän niitä on kuin oikeaan osuneita.
 
Tosin Aamulehti sai revittyä taas kivan uutisen :-)
 
Itellä menisi se uuden levyn fiilis siinä, kun se pitää räplätä valikosta eikä avata muovikääreitä ja selailla kansilehtistä.
Mielummin osta musiikin CD:einä ja poltan sen tietokoneelta soittimeeni. Eli saisi jatkua tälläi, miten se nykyään menee vaikka kuuntelen enemmän soitintani (bussi, auto), kuin levyjä, mutta levyt on oltava siellä hyllyssä.
 
Sama täällä.Itselläkin on mp3-soitin lähinnä sen pienuuden ja kätevyyden takia mm.liikkuessa.Ja kansissa mm. Purplen re-mastereissa on paljonkin mielenkiintoista asiaa.

Tämäkin.Monella ei kuitenkaan loppupeleissä liene se tietokone siellä olohuoneessa.
 
Ehkei, mutta iPod-telakkapa on. Sellainen on pieni ja helppo toteuttaa: mä ostin sellaisen Lidlistä jollain kolmellakympillä, saapa nähdä mitä hinnat ovat sitten kun ne ovat joka kodin peruskamaa.

Tämäkin.Monella ei kuitenkaan loppupeleissä liene se tietokone siellä olohuoneessa.
 
Eikä tarvitse ollakaan. Siellä on sitten jonkinlainen stereoloota joka on netissä kiinni ja WLAN:in avulla yhteydessä kaikkiin muihin kotona oleviin värkkeihin. Tai jotain vastaavaa. Kenellä oli cd-soitin 80-luvulla? Kenellä oli digiboxi viisi vuotta sitten?
 
Aivan älyvapaata touhua jos tällaista ryhdytään tunkemaan kuin käärmettä pyssyyn.Itse luulen ,että kyse on taas yltiöpäisestä tulevaisuuden visiosta josta muutaman vuoden kuluttua ollan hipihiljaa.Onhan näitä nähty: muuallakin kuin musiikissa.Olis muuten kiva vilkaista kaikki ne pieleen menneet tulevaisuuden ennusteet vanhoista lehdistä.Enemmän niitä on kuin oikeaan osuneita.
 
Tämä vaan vaikuttaa sellaiselta asialta että niin ääniteteollisuus kuin laitevalmistajatkin hyötyvät jos tuohon suuntaan mennään. Ja kuka tässä asiassa päättää, ne vai me?
 
Mitäs muuten tykkäisitte, jos tulevaisuuden ratkaisu olisikin sellainen, että levyt ostetaan netistä mutta ne valmistuvat kotona olevassa masiinassa. Teknisesti hankalin juttu olisi sen vihkosen tulostus. Eipä tuollaista tule, mutta hauska ajatus. Vastustaisitteko vai kannattaisitte?

Onhan se mahdollista.Mutta pointtini olikin tuossa se ,että se täytyy tehdä samoin kuin siirtyminen cd:hen: pakolla. Kun uusia levyjä ei saanut enää vinyylinä oli pakko siirtyä cd:hen.Jos siis halusi vaikkapa Jethro Tullin Roots to branchesin tai Sabbathin Forbiddenin saada kuulla.
 
Sama olisi edessä cd:stä johonkin tiedostoihin siirryttäessä.Meikäläistä pelkkä ajatus iljettää. Kuunnella jotain pakattua tiedostoa kovalevyltä.Voipi olla ,että ekaa kertaa elämässäni miettisin koko uuden musiikin hankkimisen mielekkyyttä.
 
Mie kävin tämän saman painin silloin kun cd tuli. Mutta ei kysytty, ihan kuten ei tulla kysymään sitäkään jos tulee joku uusi tapa levittää musiikkia.
 
Mulle vinyyli,cd ja kasettikin on kuitenkin samantyyppisiä formaatteja kansivihkoineen päivineen.Levyn imuttaminen netistä (siis laillisesti) on vieras ajatus.
 
Mulle levy ja kasetti on samanarvoisia, mutta cd on nyt ja aina digitaalinen tallenne ja en osaa sitä edelleenkään ajatella levynä. Se on "vaan" cd.

Itellä menisi se uuden levyn fiilis siinä, kun se pitää räplätä valikosta eikä avata muovikääreitä ja selailla kansilehtistä.
 
Sama juttu! Onhan se tärkeä rituaali, että suosikkiartistin kauan odotettu uus levy kannettaan julkaisupäivänä levykaupasta kotiin. Samalla reissulla ostetaan jotaan hyvää naposteltavaa, mennään kotiin, tutkitaan hermostuneena kansia, pannaan musiikki kovalle ja tutustutaan samalla kansivihkoseen.

Eikös tässä ole kyse lähinnä ihmisten kyvystä omaksua uutta ja päästää irti vanhasta? Itse olen kuunnellut musiikkia aina CD:ltä ja hitto vie en haluaisi siitä luopua juuri edellä kuvattujen uuden levyn saamisesta johtuvien tuntemusten ansiosta. Pelkä filu tuntuu sieluttomalta rahastukselta valmistuskustannusten pienentyessä ja äänenlaadun huonontuessa. Todellisuudessa en itsekään huomaa eroa 320kbps ämpärin ja pakkaamattoman wavin välillä, mutta silti siinä on jotain erilaista. Voin hyvin kuvitella, miten siirtyminen analogisista, elävistä vinyyleistä tai C-kaseteista kylmään ja kliiniseen digitaaliseen muotoon on kirpaissut aikasemmin. Itse en välitä, koska en tiedä siitä. Jos ja todnäk kun CD:t tulevat tiensä päähän tilaavievinä turhuuksina, tulevat sukupolvet eivät niistä edes tiedä. Heille minun CD:ni ja vanhempien vinyylit, kasetit ja savikiekot ovat ladattavia tiedostoja. Heille niiden väistyminen esim. koko maan ulko- ja sisätilat kattavan langattoman musiikkiverkon tieltä tulee olemaan ihan yhtä kova pala.
 
Maailma muuttuu. Älkää jääkö kiinni vanhaan vaan ottakaa hyöty irti uudesta teknologiasta ja elämäntavasta. Ei se tarkoita muistojen hylkäämistä.

Formaatista viis mutta haluan sen fyysisen pakkauksen myös. Se luo kovasti tunnelmaa siihen kuunteluun kun saa vähän visuaalista kiihoketta. Niinkun soundtrackit, kun kaikesta tulee mieleen leffassa/pelissä nähdyt tilanteet.
 
Kotelo mieluiten jatkossa jotain muuta kun cd-koteloita, helposti menee skeidaksi ja/tai naarmuuntuu. Ne keskellä olevat jutskat hajoilee jne. Digipackit rulaa.

Formaatista viis mutta haluan sen fyysisen pakkauksen myös. Se luo kovasti tunnelmaa siihen kuunteluun kun saa vähän visuaalista kiihoketta. Niinkun soundtrackit, kun kaikesta tulee mieleen leffassa/pelissä nähdyt tilanteet.
 
Jos näistä "pakkauksista" tulee myös digitaalisia, niin sitten vaan reilusti takaisin vinyyliaikoihin. Eli käytetään reilummin tilaa kansitaiteelle yms. Vähintäänkin sen helpostin printattavan A4/Letter koon verran. Ja sivujahan voi olla vaikka kuin paljon. Ei ole mitään syytä rajoittaa sivumäärää.
 
Kotelo mieluiten jatkossa jotain muuta kun cd-koteloita, helposti menee skeidaksi ja/tai naarmuuntuu. Ne keskellä olevat jutskat hajoilee jne. Digipackit rulaa.
 
Muovikannet voi aika helposti vaihtaa uusiin. Digipackit kuluvat samalla tavalla kuin vinyylilevyjen kannet, jos niitä ei suojaa erillisellä muovitaskulla.

Kaikesta huolimatta, en usko tähän.. Enkä minäkään.
 
Itse olen ollut pistäväni merkille, ttä levy-yhtiöt ovat alkaneet yrittää tarjota lisäarvoa fyysisen media ystäville mm. prameampien koteloiden ja muun ekstrasälän muodossa. Esim. eikös EMI ole vaihtanut jewel case:t kokonaan näihin ns. super jewel caseihin. Ja aika yleistä alkaa olla, että albumin mukana tulee aina joku bonus-levy yms.
 
Itse tulen kyllä aina ostamaan musiikin fyysisessä muodossa - ainakin niin kauan kuin se on mahdollista.

Muovikannet voi aika helposti vaihtaa uusiin. Digipackit kuluvat samalla tavalla kuin vinyylilevyjen kannet, jos niitä ei suojaa erillisellä muovitaskulla.
 
Näkeehän nuita karmeakuntoisia digipakkeja divareissa ja kirjastossa, mutta eipä nuo itsellä ihan normaalissa levyhyllysäilytyksessä kyllä yhtään miksikään mene. Enkä kyllä jaksa minkään muovitaskujen kanssa värkätä. Jotain pientä ajan patinaa nyt saattaa tulla, mutta sama kohtalo kansilla on aina, oli ne sitten vaikka muoviakin.
 
Pahvikansista huonoimpia on mun mielestä ne pahviset "tupla-LP" -tyyppiset kannet jossa levy on vain siellä taskussa (esim. Damien Ricen "0" ja "9", Death Breathin "Stinking Up the Night"). Jotenkin huonosti monet taitettu, menevät ikävästi kuprulle sieltä sisältä. Eihän ne kiinnikkään pysy, ellei molemmilla puolilla ole puoltametriä levyjä. Toki muovittomuus on kannatettavaa, mutta vaatisi vielä lisäkehittelyä ainakin tuo pahvimalli.

Uudessa Word-lehdessä oli kiinnostava katsaus musiikkibisneksen tulevaisuudennäkymiin.
 
http://www.wordmagazine.co.uk/

Eikä tarvitse ollakaan. Siellä on sitten jonkinlainen stereoloota joka on netissä kiinni ja WLAN:in avulla yhteydessä kaikkiin muihin kotona oleviin värkkeihin. Tai jotain vastaavaa. Kenellä oli cd-soitin 80-luvulla? Kenellä oli digiboxi viisi vuotta sitten?
 
Ai niin älykkäät kodinkoneet..Niitähän piti olla jo miljoonissa kodeissa keskenään keskustelevina 90-luvulla.
 
Pieleen taisi mennä..
 
Tämä vaan vaikuttaa sellaiselta asialta että niin ääniteteollisuus kuin laitevalmistajatkin hyötyvät jos tuohon suuntaan mennään. Ja kuka tässä asiassa päättää, ne vai me?
 
Niinpä.Paskaa pakolla.
 
Mitäs muuten tykkäisitte, jos tulevaisuuden ratkaisu olisikin sellainen, että levyt ostetaan netistä mutta ne valmistuvat kotona olevassa masiinassa. Teknisesti hankalin juttu olisi sen vihkosen tulostus. Eipä tuollaista tule, mutta hauska ajatus. Vastustaisitteko vai kannattaisitte?
 
Uskon ,että ensi vuosikymmenellä pääsen keikoille teleportaation avulla.
 
Tekniikka on jo olemassa.

Voin hyvin kuvitella, miten siirtyminen analogisista, elävistä vinyyleistä tai C-kaseteista kylmään ja kliiniseen digitaaliseen muotoon on kirpaissut aikasemmin.
 
Niin no..varmaan moni vinyyli kerettiin tehdä DAT-masteriltakin..Ehkä se masteri muuttu takasin lämpimäksi siirtyessään vinyylille :-)

Mitäs muuten tykkäisitte, jos tulevaisuuden ratkaisu olisikin sellainen, että levyt ostetaan netistä mutta ne valmistuvat kotona olevassa masiinassa. Teknisesti hankalin juttu olisi sen vihkosen tulostus. Eipä tuollaista tule, mutta hauska ajatus. Vastustaisitteko vai kannattaisitte?
 
Miten niin ei tule? Johan niitä on vuosia ollut myytävänä noinkin. Ja joissain tapauksissa jaossa ilmaiseksikin.

Miten niin ei tule? Johan niitä on vuosia ollut myytävänä noinkin. Ja joissain tapauksissa jaossa ilmaiseksikin.
 
Siis mitä on ollut myynnissä? Mp3:ia jotka voit itse polttaa levylle ja mahdollisesti saat kuvatiedostona levykannen. Tässäkin ketjussa on ollut jo lukuisia puheenvuoroja ihmisiltä jotka eivät pidä tästä vaan haluavat oikean cd:n koteloineen ja vihkoineen. Niinpä ajatusleikki tarkoittaa värkkiä, joka lataa musiikin netistä ja tekee mahdollisimman aidon cd-paketin.

Ai niin älykkäät kodinkoneet..Niitähän piti olla jo miljoonissa kodeissa keskenään keskustelevina 90-luvulla.
 
Sille että hella ja jääkaappi keskustelevat ei ole oikein tarvetta. Sille että yksi äänitekopio soi kaikista kodin soittimista voi olla tarvetta, ja johan niitä laitteita on myynnissä. Oikeastaan enää puuttuu bluetooth tai wlan mp3-soittimesta.

Niinpä ajatusleikki tarkoittaa värkkiä, joka lataa musiikin netistä ja tekee mahdollisimman aidon cd-paketin.
 
Jaa.. no, tuskinpa tulee semmoista jokakodinkonetta mikä tekee "oikean" cd:n eikä -r tai -rw-levyä (eiköhän tää kuitenkin oo se oikeasti hankalin asia teknisesti).

Jaa.. no, tuskinpa tulee semmoista jokakodinkonetta mikä tekee "oikean" cd:n eikä -r tai -rw-levyä (eiköhän tää kuitenkin oo se oikeasti hankalin asia teknisesti).
 
No minä olen tästäkin ketjusta ymmärtänyt että ihmiset kaipaavat enemmänkin sitä lisävihkoa yms. kuin sitä onko levy oikea cd vai cd-r. Toki levyssä pitäisi olla kunnollinen printtaus päällä mutta se ei liene ongelma.
 
Mutta ajatusleikin tarkoitus olikin, että vastustaisiko tämä jengi "aineetonta" äänitekauppaa, jos tuollainen kone olisi, jos fyysisen paketin saisi halutessaan ja heti käteen.