Yleistä keskustelua musiikista ›

On erittäin huolestuttavaa, mikäli bändi pitää keikkapaikkaa vastustajana/vihollisena...
 
Mikäli meiliin ei vastata, voi se tarkoittaa, että se ei herättänyt mielenkiintoa vastaanottajassa. Onko vika kummassa päässä, on taas eri asia.
 
No, paikkoja on monenlaisia. On kuitenkin muistettava, että nimetön bändi saattaa olla baarille asiakkaita karkottava tekijä.

Mikäli meiliin ei vastata, voi se tarkoittaa, että se ei herättänyt mielenkiintoa vastaanottajassa. Onko vika kummassa päässä, on taas eri asia.
 
Eikun siis homman nimi oli se että onko niiden sähköpostien lähettämisestä hyötyä / Mikä virka näillä ravintoloiden sähköposteilla on.
 
Vaan onko se paljon kiinni ravintolasta? Jossain saattaa olla niinkin päin ettei ohjelmavastaava kerkeä puheluita hoitamaan tai pitää juuri sitä meiliään tärkeimpänä yhteydenpitovälineenä.
 
Jos vaikka olettaa että hänellä on päivässä satoja ei_ohjelmistoon_liittyvää asiaa hoidettavana ja nämä esiintyjäasiat hän hoitaa vasta illalla/aamulla kotiinpäästyään sähköpostitse tai muuten netinvälityksellä.

Eikun siis homman nimi oli se että onko niiden sähköpostien lähettämisestä hyötyä / Mikä virka näillä ravintoloiden sähköposteilla on.
 
Vaan onko se paljon kiinni ravintolasta? Jossain saattaa olla niinkin päin ettei ohjelmavastaava kerkeä puheluita hoitamaan tai pitää juuri sitä meiliään tärkeimpänä yhteydenpitovälineenä.
 
Jos vaikka olettaa että hänellä on päivässä satoja ei_ohjelmistoon_liittyvää asiaa hoidettavana ja nämä esiintyjäasiat hän hoitaa vasta illalla/aamulla kotiinpäästyään sähköpostitse tai muuten netinvälityksellä.
 
Tämä ei nyt suorastaan liity keikkojen myymiseen, mutta muutama semmoinen huomio, mikä on tullut töissä tehtyä. Asiat yleisesti sujuu huomattavasti jouhevammin, kun soittaa ensin. Puhelimessa voi sitten vaikka sopia lähettävänsä sähköpostilla enemmän tietoa. Jos sen jälkeen ei kuulu mitään, niin soitolla voi vielä "ystävällisesti" varmistaa, ettei vain vahingossa ole jotain teknisiä ongelmia.
 
Tällä tavalla on normaalisti asiat sujuneet kaikista helpoiten. Maili on helppo unohtaa, tai jättää vastaamatta kun ei satu juvittamaan, mutta puhelimessa kovin usein pitää sanoa jotain, millä pääsee tilanteesta eroon.

Eikun siis homman nimi oli se että onko niiden sähköpostien lähettämisestä hyötyä / Mikä virka näillä ravintoloiden sähköposteilla on.
 
Vaan onko se paljon kiinni ravintolasta? Jossain saattaa olla niinkin päin ettei ohjelmavastaava kerkeä puheluita hoitamaan tai pitää juuri sitä meiliään tärkeimpänä yhteydenpitovälineenä.
 
Jos vaikka olettaa että hänellä on päivässä satoja ei_ohjelmistoon_liittyvää asiaa hoidettavana ja nämä esiintyjäasiat hän hoitaa vasta illalla/aamulla kotiinpäästyään sähköpostitse tai muuten netinvälityksellä.
 
Tämmöseksi on yhteiskunta mennyt; kaikkien odotetaan koko ajan olevan jonkin yhteyden päässä... samalla jengistä on tullut entistä malttamattomampaa. Mulla on edessä just parhaillaan ensi kevään ohjelman tekeminen... siinä kelaan viime kevään aikana tulleita tarjokkaita. Tuommonen reilu puoli vuotta etukäteen pitää siis matskua olla perillä, tässä tapauksessa.
 
Nykyään vaan kaikilla pitää olla kotisivut ja meilit. Ei se kuitenkaan tarkoita, että kaikki niitä aktiivisesti käyttää.

Nykyään vaan kaikilla pitää olla kotisivut ja meilit. Ei se kuitenkaan tarkoita, että kaikki niitä aktiivisesti käyttää.
 
Jos jättää vastaamatta sähköpostiin (ja se ei ole spammia vaan asiaa) niin sehän on vähän sama kuin löisi luurin korvaan.

Jos jättää vastaamatta sähköpostiin (ja se ei ole spammia vaan asiaa) niin sehän on vähän sama kuin löisi luurin korvaan.
 
Mutta kuinka moni jättää keskustelematta puhelinmyyjien kanssa?

Nykyään vaan kaikilla pitää olla kotisivut ja meilit. Ei se kuitenkaan tarkoita, että kaikki niitä aktiivisesti käyttää.
 
Tähän se vanha ja legendaarinen: Miksi sitten laittaa sähköpostiosoitetta kotisivuille?

Tähän se vanha ja legendaarinen: Miksi sitten laittaa sähköpostiosoitetta kotisivuille?
 
Ja vastaukseksi se vielä legendaarisempi: Miks vastata jollekin neverhööd meteliporukalle kun on oikeasti muutakin tekemistä? Siks, että tää bändi on uutta ja mullistavaa ja breikkaa ihan kohta jos joku vaan kuulis sitä, tai ainakin niin Make sano kännissä treenikämpällä ja se on sentään ostanut bissen Ari Koivuselta kolme vuotta sitten!!??
 
Just.

Kyllähän bändin promoamisessa on pari sellaista realiteettia, jotka puoltavat jo ihan maalaisjärjellä ihan fyysisen levyn ja saatteen lähettämistä postin välityksellä.
 
Nimittäin audiotiedostojen koko ja niiden lataamiseen vaadittava aika sekä bändin oman jutun esille tuominen. Pätevä saatekirje ja napakka demolevytys huolellisesti tehdyin ulkokuorin kiinnittävät enemmän huomiota kuin se sähköposti, joka lopulta on vain yksi rivi siellä Viagra-kauppiaiden ja levy-yhtiöiden uutiskirjeiden joukossa.
 
Tokihan jokaisen pikku bändiläisen mielestä on varsin vaivatonta tarkistaa bändin työllä ja tuskalla laaditut nettisivut ja kuunnella ne pari-kolme mp3:sta Maispeissistä, mutta jos ravintolan artistivastaavalla on ko. hommaan aikaa vaikkapa tunti päivässä (optimismia), niin eipä siinä montaa ehdi katsastamaan. Lisäksi nettilinkistä ei päälle katsomalla näe, ollaanko tosissaan liikkeellä, kunnolla tehdystä saatteesta ja promolevystä näkee. Tussitekstein koristeltu cd-r ei houkuta niin paljon kuin painetuilla kansilla varustettu lätty, nykyajan Myspace-idiotismin ja halpojen domainien aikana nettiosoitteistakaan ei voi päätellä sen enempää.
 
Sitä paitsi jos hommansa kanssa on tosissaan, niin hauskaahan se saatekirjeiden väsäily ja levyjen postittelu vain on, saapahan kovalla vaivalla tehtyä materiaalia maailmalle ja korvien kuultaviksi. Netti on hypetetty kanava, mutta demotasolla sinne hukkuu varmasti 99% yrittäjistä, samalla tavalla sielläkin pitää olla osaamista ja resursseja, jotta pystyy erottumaan massasta.

Kyllähän bändin promoamisessa on pari sellaista realiteettia, jotka puoltavat jo ihan maalaisjärjellä ihan fyysisen levyn ja saatteen lähettämistä postin välityksellä.
 
Nimittäin audiotiedostojen koko ja niiden lataamiseen vaadittava aika sekä bändin oman jutun esille tuominen. Pätevä saatekirje ja napakka demolevytys huolellisesti tehdyin ulkokuorin kiinnittävät enemmän huomiota kuin se sähköposti, joka lopulta on vain yksi rivi siellä Viagra-kauppiaiden ja levy-yhtiöiden uutiskirjeiden joukossa.
 
Tokihan jokaisen pikku bändiläisen mielestä on varsin vaivatonta tarkistaa bändin työllä ja tuskalla laaditut nettisivut ja kuunnella ne pari-kolme mp3:sta Maispeissistä, mutta jos ravintolan artistivastaavalla on ko. hommaan aikaa vaikkapa tunti päivässä (optimismia), niin eipä siinä montaa ehdi katsastamaan. Lisäksi nettilinkistä ei päälle katsomalla näe, ollaanko tosissaan liikkeellä, kunnolla tehdystä saatteesta ja promolevystä näkee. Tussitekstein koristeltu cd-r ei houkuta niin paljon kuin painetuilla kansilla varustettu lätty, nykyajan Myspace-idiotismin ja halpojen domainien aikana nettiosoitteistakaan ei voi päätellä sen enempää.
 
Sitä paitsi jos hommansa kanssa on tosissaan, niin hauskaahan se saatekirjeiden väsäily ja levyjen postittelu vain on, saapahan kovalla vaivalla tehtyä materiaalia maailmalle ja korvien kuultaviksi. Netti on hypetetty kanava, mutta demotasolla sinne hukkuu varmasti 99% yrittäjistä, samalla tavalla sielläkin pitää olla osaamista ja resursseja, jotta pystyy erottumaan massasta.
 
Otahan plussa