Yleistä keskustelua musiikista ›

Miks ruokaisat tarvitsee enää yhtään mitään? Vois olettaa että ne on jo sen verran vauraita ettei ne tarvitse ulkopuolista apua, sen kaiken vois mielummin lähettää köyhille ja/tai Afrikan nälkää näkeville.

Miks ruokaisat tarvitsee enää yhtään mitään? Vois olettaa että ne on jo sen verran vauraita ettei ne tarvitse ulkopuolista apua, sen kaiken vois mielummin lähettää köyhille ja/tai Afrikan nälkää näkeville.
-------------------------------------------------
 
Heh! Heh! Hyvä oivallus hieman hölmöhtävästä otsikosta- Kaikki ruokaisille! Käskynä olis muuten aika hyvä slougani tälläselle nälänhätää vastustavalle järjestölle- käänteis psykologiaa-
 
Mainoksena näkisinkin jo jonkun 500 kilosen ihmisen hotkimassa Uff:n ruoka avustusta- Eiköhän siinä jo heräis aika moni :)
---------------------------------------

Joku voisi sanoa, että olen hyvin rajoittunut musiikkimakuni suhteen. Lähinnä progea tulee kuunneltua. Yleensä vanhempaa. Sitä taas on aika monenlaista. Yesin Tales from topographic oceansilla ei ole hirveästi tekemistä Amon Düül II:N Yetin kanssa, ja näitä esimerkkejä riittää. Vaikka henkilö kuuntelee lähinnä yhden tyylilajin musakkia, ei hän välttämättä ole orjallinen tyylilajien suhteen. Sattuupa vain sen tyylin sisältä löytymään se mitä etsii.
Itse löydän niitä asioita monien progebändien lisäksi esim. folkista, rokista, joskus pläk metallistakin.

"Jeejee, osaan taidon kuunnella kaikkea..."

Minulla ei ole musiikkimakua. Musiikissa on joko makua tai sitä sitten ei ole. Makuun vaaditaan kyseisen lajin ymmärtämistä sitä esitettäessä. Jos musiikissa on ilmaisuvoimaa, maistuu se paremmalle. Ihan sama mikä laji, mutta pyyteetöntä ilmaisua ja juurevuutta se vaatii, jotta sitä jaksaisi kuunnella.
 
Nimeän pari esimerkkiä, mitä tykkään kuunnella perusteineen.
 
Vikingarna: siinä lajissa ilmaisu toimii.
Miles Davis: niissä lajeissa ilmaisu toimii.
Frank Zappa: itseilmaisu toimii ja osa-alueet on hallussa.
Musiikki: ilmaisee.
 
Eli oma musiikkimakuni on parasta olla dynaamista sorttia ja liikkessä koko ajan. Muuten juna menee ohi!

En minä jaksa kuunnella genrejä. Kuuntelen ennemmin biisejä. Joka genrestä kuitenkin 90% on paskaa, ja metallista 99%...

En minä jaksa kuunnella genrejä. Kuuntelen ennemmin biisejä. Joka genrestä kuitenkin 90% on paskaa, ja metallista 99%...
 
Olipas siinä hyvin sanottu.

Omistan 236 äänitettä, 3250 kappaletta, vinyyli-LP, Single, EP, C-kasetti, Cd-levyt. Tein tietokannan koneelleni. Mistä mahtaa johtua, ettei levyetiketteihin ole painettu julkaisuvuotta. Vanhoista levyistä on mahdoton enää päätellä, milloin on julkaistu? Musiikkia on laidasta laitaan (ei kuitenkaan progea eikä hevyä).

Musiikkia on laidasta laitaan (ei kuitenkaan progea eikä hevyä).
 
Ethän sie sitten kaikkiruokainen oo. ; )

Omistan 236 äänitettä, 3250 kappaletta, vinyyli-LP, Single, EP, C-kasetti, Cd-levyt. Tein tietokannan koneelleni. Mistä mahtaa johtua, ettei levyetiketteihin ole painettu julkaisuvuotta. Vanhoista levyistä on mahdoton enää päätellä, milloin on julkaistu? Musiikkia on laidasta laitaan (ei kuitenkaan progea eikä hevyä).
 
Kyllä suurimman osan julkaisuvuosista saisi kaivettua netistä... järjetön homma vaan

Kyllä suurimman osan julkaisuvuosista saisi kaivettua netistä... järjetön homma vaan
 
Isäni harmitteli tätä juuri tänään...

Kyllä suurimman osan julkaisuvuosista saisi kaivettua netistä... järjetön homma vaan
 
Niinpä en ole viitsinyt kaikkea alkaa kaivelemaan. Panin arviovuoden, jos en tiennyt.

Kaikki menee kunhan on heviä. Ei vaiskaan. Jos lasketaan pois elektroninen musiikki ja mummojen tanssimusiikki niin voisin väittää että kaikki menee. Itse asiassa välillä ihmetyttää ihmisten reaktiot musiikkiin josta ei pidä. Suorastaan raivostuvat tai moukaroivat radion eri taajuudelle. En ole tainnut niin huonoa biisiä kuullakkaan joka saisi tommosia ärsytysreaktioita aikaan.

Hoho luin äkkiä että Genreistä huolimatta..?"Kaikki ruotsalaisille!"
Eipä sitte lukenukkaan.

Hoho luin äkkiä että Genreistä huolimatta..?"Kaikki ruotsalaisille!"
Eipä sitte lukenukkaan.
 
---------- Hii :)

Ihmisiä, jotka kuuntelevat musiikkia genreluokitelmista huolimatta, sanoman, tai ihan vaikka minkä muun syyn takia?
 
Sanotaan nyt jo alkuun, että tämä on MULLE aika "jännä" ilmiö. Musiikki = tunteiden ilmaisua äänillä peräkkäin (toivottavasti se on sitä edelleen siis). Uskomattoman vaikea ymmärtää, miten kaikkien ilmaisemat tunteet voisivat mennä itsellä läpi.
 
Kertokaa, olkaa hyvä, miksi pidätte eri tyylisistä yhtyeistä, kappaleista ja musiikillisesta annista, noin muuten vain :)
 
Kyllä sitä eri tyylin bändejä tulee kuitenkin kai diggailtua. Kaikesta huolimatta - oli sitten genre punk tai pop, biiseistä pitää löytyä jotain omaa. Oli sitten kyse melodiasta, sanomasta tai asenteesta. Tai kaikista noista.
 
mut miks pitäiskään olla jonkun tietyn tyylin fanittaja tai vain ja ainoastaan yhdelle musiikkityylille uskollinen..?
 
Niinno miksipä ei? Persoonallisuutta voi hakea ja heijastaa montaa kautta, musiikki on yksi niistä.
 
Muusikkona itse, musta tuntuu, että paras tapa luomiseen, on olla avoin..
 
Heh, kaikki hyvät bändit mitä itse kuuntelen sisältää aika maanisia ja ahdasmielisiä tyyppejä soittamassa/laulamassa.
 
Ja entäs sitten "Punk trendi" ? ( miten punkista tulikaan muoti ilmiö..!!??!!)
Kertokaa hyvät ihmiset, missä on angsti josta kaikki lähti!
 
Jaa-a. Arvailuksi menee, mutta ehkäpä ihmiset ymmärsi punkin kautta, että ei aina tarvitse olla niin pinnallinen ja sivistynyt? Myös primitiivisyys kuuluu ihmisluontoon.
 
Ja kertokaa, mitä te kuuntelette! Miksi! Ja minkä takia! genreistä riippumatta!
 
Black Metal - sanoma, hypnoottisuus, tunnelma.
Emopunk - paljon omaa luonnetta, olen emo, hyviä kertosäkeitä, tyttökaverikin kuuntelee
Post-rock - uskomattomia äänimaisemia parhaimmillaan, elävää, haastavaa ja musiikillisesti varsin hyvää vaihtelua biisi/sävellysvetoiseen musiikkiin verrattuna
 
kai sitä joskus jotain muutakin tulee kuunneltua..

avain luovuuteen on jonkinlainen vamma sielussa...

Minä kuuntelen vähän kaikenlaista yksinkertaisesti sen takia, että saan kicksejä vähän kaikentyylisestä musiikista, jos se on hyvää. Tänään olen kuunnellut nöösipoppia, HC-punkia, jazzia, folkia, hiphoppia ja garagerockia. Vielä muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitella kuuntelevani juuri mitään tuon tyylistä. Vaan sittenpä hiljalleen tajusin olleeni dumbass, kun aloin löytää eri tyyleistä paljon hyvää.
 
Noista raskaamman musiikin jutuistakin olen saanut viime aikoina jotain irti, mitä oli vaikea uskoa.