Yleistä keskustelua musiikista ›

Ei Kant sitä tarkoittanut, vaan sitä että aiheet olisivat universaaleja. Kyllä sekin tahtoi, että niistä syntyy väittelyä ja sitä kautta mielenkiintoa. Konsensus vaan laimentaa asioita, ja on äärettömän tylsää kikkelöintiä.
 
Ei, ei, vaan kyllä Arvostelukyvyn kritiikin eräs teeseista nimenomaan on se, että ihmiset tehdessää kauniin tai ylevän arvostelmia ovat sellaisia joihin _haluaisimme_ muiden yhtyvän.
 
Lainaus:
 
SECOND MOMENT. Of the Judgement of Taste:
Moment of Quantity.

SS 6. The beautiful is that which, apart from
concepts, is represented as the Object
of a universal delight.
 
This definition of the beautiful is deducible from the foregoing
definition of it as an object of delight apart from any interest.
For where any one is conscious that his delight in an object is with
him independent of interest, it is inevitable that he should look on
the object as one containing a ground of delight for all men. For,
since the delight is not based on any inclination of the subject (or
on any other deliberate interest), but the subject feels himself
completely free in respect of the liking which he accords to the
object, he can find as reason for his delight no personal conditions
to which his own subjective self might alone be party. Hence he must
regard it as resting on what he may also presuppose in every other
person; and therefore he must believe that he has reason for demanding
a similar delight from every one.
 
...
 
The beautiful stands on quite a different footing. It would, on
the contrary, be ridiculous if any one who plumed himself on his taste
were to think of justifying himself by saying: "This object (the
building we see, the dress that person has on, the concert we hear,
the poem submitted to our criticism) is beautiful for me." For if it
merely pleases him, be must not call it beautiful. Many things may for
him possess charm and agreeableness-no one cares about that; but
when he puts a thing on a pedestal and calls it beautiful, he
demands the same delight from others.
 
-Kant Die Kritik der Urteilskraft, kääntänyt James Creed Meredith

Niin, millainen musiikki on älykästä ja millainen tyhmää? Onko kyse ensisijaisesti kappaleiden sanoituksista vai sävellyksistä?
 
Äänet (ssävelet ) on minulle henkilökohtaisesti aivan vailla fiksuus tai tyhmyys arvoja. E ja A on mitä on. Sitten kun niitä säveleitä aletaan järjestelemään sävellykseksi voi muka ajatella että kovin monipolvinen tekele on "älykkäämpi" kun "vahvaa vähemmällä" meininki, vaan miusta se ei hyvinkään mee niin, koska äänet enömpi zingauttelee noita zstrings of my heart hermosto jänteitä eikä niinkään vetoa älliin.
Laulun tarinalla taas voi kutitella noita "little grey cells" osastoja enömpi parempi.Mut ei siinäkään määrä laatua korvaa. Ramonesin "We`re A Happy Family" on mulle älykkäämpi kun Yesin "Close To The Edge", joka ei oo tyhmä sekään.
Tai esim. "Blue Suede Shoes" ja "Stranger In Blue Suede Shoes" on älyllisesti miusta hyvällä asenteella liikkeellä.
Uuno Turhapuron sanoin:"Kuinka ollakkaan, juuri Tsippeliuksen Finlandia on se Finlandia jonka osaan johtaa". :D

En ajattele musiikkia fiksuna tai tyhmänä, koska mulle musiikki on ensisijaisesti tunteeseen eikä järkeen vetoava seikka. Se on hyvää, mikä tuntuu hyvältä.

En ajattele musiikkia fiksuna tai tyhmänä, koska mulle musiikki on ensisijaisesti tunteeseen eikä järkeen vetoava seikka. Se on hyvää, mikä tuntuu hyvältä.
 
Tämä.
 
Kaverit joskus huutonauroivat minulle, kun kerroin kuuntelevani Coldplayta. He ihmettelivät kovin, että miten moista tuubaa voi kuunnella. Miten tuota voi perustella järkevämmin, kuin että "se vain kuulostaa niin hyvältä" ? :)

Ja eipä unohdeta myöskään sellaista musiikkia, joka on ns. "tyhmyyden ylistämistä", eikä yritäkään teeskennellä olevansa millään tavalla fiksua, vaan tekee maanläheisestä ns. "titties & beer" -elämänasenteesta ihailtavaa, ja saa siten fanijoukkonsa kiistattoman suosion. Esimerkiksi voisi käydä kai AC/DC.
 
Onko jotain "siltä väliltä", jos suuriin suosikkeihin kuuluu sekä AC/DC, että King Crimson.
 
Tää on vaikee aihe. Lukkoa ja bannia.

Tää on vaikee aihe. Lukkoa ja bannia.
 
Tää on aina hyvä ratkaisu kun tulee vaikeita aiheita.
 
Mutta tähänkin varmaan pitäisi sanoa, että musiikki joka on monimutkaista progea vaikuttaa älykkäämmältä kuin joku yksinkertainen rokkimusiikki. Ja että se älykkyys ei ole suoraan verrannollinen musiikin laatuun. Ja sitten vielä sitä ikivanhaa mantraa siitä että musiikki ja kaikki on subjektiivista ja täysin henkilökohtainen asia joten mikään musiikki ei voi olla täysin huonoa..

En ajattele musiikkia fiksuna tai tyhmänä, koska mulle musiikki on ensisijaisesti tunteeseen eikä järkeen vetoava seikka. Se on hyvää, mikä tuntuu hyvältä.
 
Se oli hyvin sanottu se.
 
Lisää väittelyä tosin saa aikaiseksi, kun rupeaa miettimään, minkä tähden joku musiikkityyli sitten vetoaa jonkun tunteisiin enemmän kuin joku toinen.

Haluaisin jostain syystä vastata tähän jotain mutta tuntuu että siitä tulisi vain jotain soopaa. No, yritetään nyt kuitenkin...
 
Niin, millainen musiikki on älykästä ja millainen tyhmää?
 
Älykäs musiikki minusta sisältää monipuolisia ja monimutkittaikakin melodioita, joiden ei kuitenkaan tarvitse olla vaikeita tai nopeita vaan "nerokkaan kuuloisia". Kappalerakenteiden pitäisi olla kekseliätä ja erilaisia eikä aina käytettäisi sitä peruskaavaa. Mutta ehkä tärkein osa-alue on minusta sovitukset. Biisi voi olla älykäs, vaikka sisältäisikin yksinkertaisia melodioita kunhan on hyvät sovitukset. Itseasiassa sellainen biisi on varmaan kaikkein nerokkain, jossa on tehty jostain pienestä ja yksinkertaisesta asiasta jotain todella hienoa.
 
Onko kyse ensisijaisesti kappaleiden sanoituksista vai sävellyksistä?
 
Ehkä enemmän sävellyksistä, koska minusta biisi voi olla älykäs, vaikka lyriikat eivät olisivatkaan erikoisia kunhan musiikillinen puoli on kunnossa. Tämä ei sitten taas toimi toisin päin sillä minusta silloin vain sanoitukset ovat älykkäät mutta ei välttämättä biisi.
 
Edellyyttääkö tietynlainen musiikkilaji kuulijaltaan enemmän kuin toinen ja vaaditaanko Schubertin kuuntelemiseen enemmän älliä kuin Ari Koivusen?
 
Kyllä jotkut musiikkityylit vaativat vähintäänkin aikaa enemmän kuin toiset. En nyt ole varma vaatiiko Schubert enemmän älliä kuin Ari Koivunen, mutta tuntuu että Schubertin kuuntelijat olisivat älykkäämpiä kuin Ari Koivusen...
 
Ovatko Belle & Sebastian ja Suede älykkäämpiä bändejä kuin vaikkapa Scorpions ja Yölintu?
 
Ehkä.
 
Ja että se älykkyys ei ole suoraan verrannollinen musiikin laatuun.
 
Tämä on totta.

Henk koht. kategorioisin fiksun ja tyhmän musiikin jokseenkin näin. Fiksu musiikki on sitä, kun musiikki tehdään musiikin vuoksi. Tyhmä musiikki on sitä, kun musiikki tehdään joidenkin muiden ulkoisten motiivejen vuoksi (esim. raha, levy-yhtiön painostus). Ja muistakaa, niin fiksu, kuin tyhmäkin musiikki voi olla hyvää/huonoa. Kuitenkin monessa tapauksessa tuo "tyhmä-musiikki" ei monestikkaan ole kovin hyvää... ainakaan omilla kokemuksillani.

Olen niin fiksu, että ymmärrän kuunnella sekä tyhmää että fiksua musiikkia.

Henk koht. kategorioisin fiksun ja tyhmän musiikin jokseenkin näin. Fiksu musiikki on sitä, kun musiikki tehdään musiikin vuoksi. Tyhmä musiikki on sitä, kun musiikki tehdään joidenkin muiden ulkoisten motiivejen vuoksi (esim. raha, levy-yhtiön painostus). Ja muistakaa, niin fiksu, kuin tyhmäkin musiikki voi olla hyvää/huonoa. Kuitenkin monessa tapauksessa tuo "tyhmä-musiikki" ei monestikkaan ole kovin hyvää... ainakaan omilla kokemuksillani.
 
Mielestäni määrittelit ennemminkin taide/viihde erot tässä kuin varsinaisen fiksuuden. Toki sen voi näinkin nähdä.
 
Mutta että fiksua? Ennen kyllä luulin, että kuuntelen älykästä musiikkia kun kaikenmaailman Toolit ja proget sekä jatsit soi - valitettavasti teininä oli hieman typeriä asenteita.
 
Taitaa olla nykypäivänä siltikin niin, että mainostettu "älykkyys" ja se, että levyjä joutuu väkisin pureskelmaan (koska pitää olla juttuu ja kikkailua ja hienoo), olla itseisarvoja ja ei palvele artistin rehellistä visiota. Ottaa meikäläistä päähän ihan yhtä paljon kuin musiikin turha yksinkertaistaminen rahallisten tavoitteiden perässä.
 
Musiikinkuuntelijoiden näkökulmasta mun mielestä olisi kaikista älykkäintä heittää se "tää on hyvää ja tää" rooli hiuksista vaikkapa lampeen ja kuunnella sitä mikä iskee. Hyvään biisin vaikuttaa itsellä ainakin: onko lyriikat saatanasta, kuunteleeko kaverit, kuunteleeko tyttöystävä, auttoiko vitutukseen, tuliko hyvälle tuulelle, oliko skeittileffassa hyvässä pätkässä, sainko just biisin soidessa seksiä, katselinko hienoja valokuvia sinä aikana, joinko kaljaa samalla, onko laulaja emo, sainko kylmänväreitä kertsistä. Aivan naurettavia syitä kuunnella musiikkia ja kiinnostaa kyllä 0 hakea enään joitain hienoja sävellyksiä, upeita polyrytmejä, vaikeasti avautuvia rakenteita, pitkiä sooloja tai muuta diipadaapaa väkisin levyistä - 15 vuotta on musiikkia kuunnelu ja tehny, niin nyt on mielestäni hyvä aika tehdä just siten ja miten itte haluaa. Omalla kohdalla.
 
Ei ehkä liity älykkyyteen, mutta oli hauska keskustelu kämppiksen kanssa kun kuulimme baarissa Linkin Parkkia ja se valitti siitä. Sanoin, että sehän on ihan samanlaista kuin kuuntelemasi Sonata Arctica - laulaja vaan on erilainen, mutta periaatteessa biisit nojaa pop-kertseihin, kontrastien käyttö on hyvin samankaltaista ja samoin koukut. Saundi ja laulaja eri - ja bändit on mukamas ihan "eri" maailmasta. Jälleen yksi pieni todisteenmurunen mun teorialle, kuinka on todella väärin keskittyä musiikissa musiikillisiin asioihin. Todella monille tuntuu ne ulkomusikaaliset jutut vaikuttaa kuitenkin eniten, vaikka sitä ei muusikkopiireissä myönnetä. Voin olla umpiväärässä, mutta mitä sitten.

Keskustelu herätti minussa tällaisia ajatuksia:
 
Ilmeisesti fiksu musiikki on usein monimutkaista ja tyhmä yksinkertaista. Toisaalta yksinkertainen musiikki voi olla fiksua ja monimutkainen kikkailu tyhmää. Fiksut ihmiset voivat kuunnella tyhmää musiikkia ja tyhmät fiksua. Sama tietysti myös toisin päin.
 
Olisiko niin, että musiikki on niin fiksua kuin sen tekijä?

Tyhmää musiikkia kuunnellaan fiilispohjalta. Jos tuntuu hyvältä, se on sitten hyvää. Jos ei, se on "hyi helevetti":
 
Tämä oli kyllä harvinaisen paska kommentti. Kellään ei ole oikeutta sanoa toiselle, onko jokin musa fiksua vai ei. Musiikki on subjektiivinen kokemus ja se vetoaa enemmän tunteisiin kuin järkeen. Kaikenlainen elitismi musiikissa on erittäin vastenmielistä.

Mitäpäs porukka ajattelisi jos meikäläisen lempi "artisti" olisi Crazy Frog. Olisinko tyhmä?

Mitäpäs porukka ajattelisi jos meikäläisen lempi "artisti" olisi Crazy Frog. Olisinko tyhmä?
 
Kyllä minä ainakin myönnän että tuollaisesta tykkääminen johtaisi aika pikaisesti mielleyhtymään henkilöstä, joka ei ainakaan musiikillisesti ole kovin valveutunut. Aika vaikea kysymys muuten. Tuo riippuu luullakseni aika pitkälle siitä missä yhteydessä tämä tulisi ilmi.

Tämä oli kyllä harvinaisen paska kommentti. Kellään ei ole oikeutta sanoa toiselle, onko jokin musa fiksua vai ei. Musiikki on subjektiivinen kokemus ja se vetoaa enemmän tunteisiin kuin järkeen. Kaikenlainen elitismi musiikissa on erittäin vastenmielistä.
 
Toivottavasti luit koko kommenttini. Minähän kerroin, että se on karrikoitu esitys, karkea jaottelu. En minä itse ajattele niin. Yhtälailla tunteisiin vaikuttaa toivottavasti kaikki musiikki. Kuten Marlowe avauksessaan jo selitti, että esim. proge on saanut fiksun musiikin leiman, ja esim. purkka tyhmän musiikin leiman.
 
Mutta ei siitä pääse eroon, että elitismiä on ja aina tulee olemaan. Hella Wuolijoen mielestä Hiski Salomaa oli tyhmää musiikkia, Sibelius fiksua. 70-luvulla progemiesten mielestä uusi aalto oli tyhmää musiikkia.

Kyllä minä ainakin myönnän että tuollaisesta tykkääminen johtaisi aika pikaisesti mielleyhtymään henkilöstä, joka ei ainakaan musiikillisesti ole kovin valveutunut. Aika vaikea kysymys muuten. Tuo riippuu luullakseni aika pitkälle siitä missä yhteydessä tämä tulisi ilmi.
 
Jep, aivan varmasti, ja näin minullekkin tulisi mieleen.
 
Heroinille plussaa..
 
Edit: Ja sitten, eihän siinä varmaan mitään outoa olisi jos pieni lapsi sanoo diggailevansa Crazy Frogista. Se tuskin olisikaan mahdollista jos joku aikuinen muusikko (oletetaan että hän tuntee musiikkia laajalta skaalalta) sanoo sCrazy Frogin lempi "artistikseen". Se vain ei ole mahdollista joten onko Crazy Frog sitten OIKEASTI huonompaa musiikkia kuin vaikkapa proge.
 
Crazy Frog siis vain esimerkkinä "todella tyhmästä" musiikista.

Olen niin fiksu, että ymmärrän kuunnella sekä tyhmää että fiksua musiikkia.
 
Vide kun tästä itse on niin kaukana. Olen niin tyhmä, että en ymmärrä kuuntelevani sekä tyhmää että fiksua musiikkia.

Rumbassahan jossain vaiheessa näyttivät (satunnainen tarkkailija) Nylon Beat ja Kylie Minogue saavan arvostusta, jota oli sivustakatsojan vaikea ymmärtää. Sen sijaan että olisivat myöntäneet diggaavansa höynäpopista, em. artisteista tulikin yhtäkkiä "nerokkaita".
 
Kauneus on katsojan silmässä, ikään kuin.
 
Ja selittelijä ansaitsee häpeänsä.

Tuli tässä mieleen, että on ihan oikeasti tehty tutkimus, jossa toinen ryhmä laitettiin kuuntelemaan keskitason hiphoppia ja toinen mozartia vartin verran ennen älykkyystestiä. Mozart ryhmä selvisi muistaakseni keskimäärin 15% paremmin.
 
Kuten joku jo sanoi, älykäs biisi on mielestäni biisi, jossa on joko jotain uutta, tai sitten vanhaa uudella nerokkaalla tavalla tehtynä.
Täydellinen vanhan kaavan kopioiminen alkaa vain ärsyttää, jos on harrastanut musiikkia niin pitkään että huomaa sen. Suurin osa ihmisistä ei huomaa ja siksi yhdysvalloissa ihan oikeasti on tuntipalkattuja biisisäveltäjiä, joiden työnä on putkauttaa ulos sama vanha sointukierto silloin tällöin.
 
Klassinen musiikki on mielestäni keskimäärin älykkäämpää kuin pop. Perustelen niin että klassisista kappaleista löytyy yleensä jotain uutta vuosienkin kuuntelun jälkeen. Tämä on tietenkin rankka yleistys.
 
Kadehdin oikeastaan niitä ihmisiä, jotka saavat kiksejä noista listakärkihiteistä. Elämä on helpompaa, vaikkakin vähemmän mielenkiintoista, jos ei tarvitse ajatella kuunnellessaan musiikkia.
 
Yleensäkkin tästä keskustellessa täytyy muistaa että 90% ihmisistä ei ole saanut musiikillista koulutusta.