Yleistä keskustelua musiikista ›

Se nyt riippuu siitäkin miten biisintekijä määritellään (ja miten biisi määritellään...)
Amerikan-hittejä ei tietysti ihan jokainen saa tehdyks.
 
No ihan luovuuden puolella itse ainakin ajattelen, että kaikille ei se homma vaan toimi sillätavalla, eikä saa aikaseksi tehdä biisejä, on hätäinen tai ei jaksa keskittyä tekemään valmiiksi tms. Itse tiedän muutaman tyypin, jotka on sen ihan rehellisesti itselleenkin myösntänyt ja ovat kovia soittajia silti. Voihan jokainen biisejä tehdä, eihän se vaadi ku pari sointua ja muutaman rivin sanoja ja sen jälkeen voi sanoa, että "mä oon biisintekijä", mutta jotkut koittavat monta vuotta ja kokielevat ja takovat, mutta ei vaan oonnistu ja myöntää sen itelleen, että ei ehkä ole senlaista luovuutta, että tekisi biisiä, mutta soittajana silti on perkeleen kova.... voin vielä toistaa tätä jollakin muulla tapaa... hehehe... =)

No ihan luovuuden puolella itse ainakin ajattelen, että kaikille ei se homma vaan toimi sillätavalla, eikä saa aikaseksi tehdä biisejä, on hätäinen tai ei jaksa keskittyä tekemään valmiiksi tms. Itse tiedän muutaman tyypin, jotka on sen ihan rehellisesti itselleenkin myösntänyt ja ovat kovia soittajia silti. Voihan jokainen biisejä tehdä, eihän se vaadi ku pari sointua ja muutaman rivin sanoja ja sen jälkeen voi sanoa, että "mä oon biisintekijä", mutta jotkut koittavat monta vuotta ja kokielevat ja takovat, mutta ei vaan oonnistu ja myöntää sen itelleen, että ei ehkä ole senlaista luovuutta, että tekisi biisiä, mutta soittajana silti on perkeleen kova.... voin vielä toistaa tätä jollakin muulla tapaa... hehehe... =)
 
Luovuuttakin voi kehittää samalla tavalla kuin soittamisessa tekniikkaakin.

Itse kun vain harrastan musiikkia ja biisien tekoa sekä lyriikkaa, niin minkäänlaista luomisen tuskaa ei ole. Mikään ei pakota luomaan jos tuntuu ettei huvita. Siksi sanonkin että oma sävellystyöni ja lyriikoiden kirjoitus on 100% mielekästä puuhaa!

Pistetään veto tuolle jälkimmäiselle. Varsinkin kun oma puuhani on tälläistä amatöörin puuhastelua. Töihin olen sävellellyt ja sanoitellut. Deadline näkyy olevan luomisen suurimpia moottoreita.
 
Luomista on omassa puuhassani vähän, suurin osa ähräämistä ja vääntämistä. Vanhemmiten on jostain syystä alkanut tuotanto lisääntyä. Ja tämä varmastikin johtuu siitä, että rima on alentunut: kun suurin osa jää kuitenkin vain omien korvien kiusaksi, lähes kaikki käy.
 
Elämäntilanteesta riippuen tämä luomisen määrä vaihtelee; menee kuukausia, että mitään ei synny ja sitten taas kausia, että saa kaikenlaista aikaiseksi.
 
Mutta ilman tämän musiikin kanssa elämistä olisi elämä tuskallista.

Se on vähän niin ja näin. Välillä biisit tulevat täysin itsestään, mutta joskus se on hirveää puurtamista. Onneksi osaan kuitenkin jättää biisin rauhaan jos siitä ei mitään tule.

Se nyt riippuu siitäkin miten biisintekijä määritellään (ja miten biisi määritellään...)
Amerikan-hittejä ei tietysti ihan jokainen saa tehdyks.
 
Juu , pitää paikkansa. Mielessä oli ihan peruspiisi, laulu jossa idea, melodia, sanat, riffi/teema tms. Mutta toki piisin voi määritellä muutenkin.

Miten siis te saatte oman luovuutenne heräämään?
 
Ottamalla kitaran käteen. Ei siinä ole sen paremmin luomisen iloa tai tuskaa - tai muutenkaan mitään sen syvällisempää.
 
Sanoitusten tekeminen onkin sitten monesti Tuskaa isolla t:llä, lähinnä pakkopullaa.

Luovuuttakin voi kehittää samalla tavalla kuin soittamisessa tekniikkaakin.
 
Tottakai voi, mutta älä ymmärrä väkisin väärin!

Kyllähän sitä ihan ilolla tekee biisejä. Äsken juuri nauhoitin kitaralla yhen biisin raakileen. Biisien laaduista en sitten tiedä, mutta kyllä ne valmiina mielihyvää tuottaa. Etenkin lisämakua tuo se että tekee rummut koneella itse (koska ei ole bändiä) niin kuulostaa mukavalta ja monipuoliselta.
 
Tuskaa saattaa tuottaa silloin jos yrittää väkisin lähteä vääntämään jotain riffiä, silloin ei ikinä onnistu, mutta ihan lonkalta vedettynä on syntynyt itellä kaikki riffit. Ikinä en ole keksinyt päässä riffiä jonka soittaisin. Tämä tosin on melko huono puoli säveltämisessä.
 
Biisejä on tällä hetekllä valmiina kokonaisia muistaakseni 5, joista kolme on esitetty bändien kanssa, mutta sitten keskeneräisiä on varmasti yli kymmenen.

Jos biisejä haluat tehdä, niin yksi kikka voisi olla laittaa se kitara hetkeksi koteloon.

Nimenomaan ei näin. Ei sitä ilman yrittämistä mitään aikaan saakkaan.
 
Jos tosiaan 5 vuotta on rämpyttänyt kitaraa saamatta yhtään biisiä aikaan, niin kyllä mun mielestä jotain muutakin lähestymistapaa biisintekoon voisi vähitellen harkita.

Jos tosiaan 5 vuotta on rämpyttänyt kitaraa saamatta yhtään biisiä aikaan, niin kyllä mun mielestä jotain muutakin lähestymistapaa biisintekoon voisi vähitellen harkita.
 

 
Tuntuu muuten että yleensä täällä semmoiset valittaa luovuuden puutetta, jotka tekevät riffipainotteista musiikkia. Joten se uusi lähestymistapa voisi olla vaikkapa kirjoittaa biisejä, joissa laulumelodia on pääosassa, eikä niinkään riffit.

...jotain muutakin lähestymistapaa biisintekoon voisi vähitellen harkita.
 
Toisilla soittimilla saa hyvinkin erilasia lähestymistapoja. Itteltä löytyy myös koskettimet ja basso. Kummallakin syntyy hyvinkin erilaista tavaraa, kuin kitaralla. Joskus biisi on aloitettu kitaralla -> jatkettu koskettimilla -> jne.

Vähän aihetta sivuten mut laitetaan kuitenkin: Jos/kun saatte jotain biisintynkää väännettyä ja koitatte korvat veressä keksiä jatkoa kappaleelle, hifistellä, säätää uusia raitoja ja lickejä ja mitä kaikkea nyt onkaan niin jättäkää biisinraakile suosiolla rauhaan muutamaksi viikoksi. Sitten ajan päästä kun pääseee vanhan projektin pariin joka on jo osittain unohtunut, niin luovuus puhkeaa aivan eri tavalla ja monesti tulee karsittu kilokaupalla tavaraa jota on tullut laitettua johonkin biisiin vain sen takia, kun on vain ollut liian perfektionaalinen suhtautuminen asiaan. Joskus "less is more" ja aika näyttää miten asian laita oikeasti on.
 
Mut pääpointti oli, että pakonomainen puurtaminen ei ikinä kannata oikeastaan missään luovassa työssä. Se tekee asioista vain teennäistä, eikä mistään (esim. musiikista) tule loppupeleissä sun oman kuuloista. Näin siis mun mielestä.

Tuskan puolelle menee. Joskus vaan ei irtoa mitään. Tai vaikka irtoaisikin, niin omat laatustandardit tulee vastaan. Itse kuulun niihin jotka tekevät mielellään yhden hyvän kappaleen, kuin kolme "ihan ookoota" ja sen takia valmiiksi saaminen on työn ja tuskan (ja ajan) takana. Joskus on hyvä pitää taukoakin.
 
Paitsi sitten kun onsaanut mielestään hyvän kappaleen kasaan, niin onnistumisen tunne on vertaansa vailla :)

Senkin olen huomannut toimivaksi, että virittää kitaransa ihan eri vireeseen mitä yleensä käyttää. Itse olen monia kivan kuuloista pätkiä saanut tehtyä DADGHD ja CGCGCE-vireillä. Suosittelen tuotakin jos tuntuu ettei normivireellä oikein irtoa. Soittimesta löytää ikäänkuin uusia ulottuvuuksia.

Itselläni musiikkia ja sanoituksia syntyy tämän tästä. En oikeastaan osaa "tehdä" biisejä, vaan sävellys- ja sanoitusaihioita tippuu aina silloin tällöin. Niitä sitten pyörittelen mielessäni ajan tai kaksikin. Jossain vaiheessa jutut loksahtavat paikoilleen ja siinä onkin sitten kappale tai kaksi olemassa.
 
Viimeksi oli lähes vuoden kestänyt kausi, ettei syntynyt yhtään omaa biisiä, mutta nyt niitä on taas ruvennut tippumaan. Nämä jutut tulevat aina silloin kun ovat tullakseen.

Senkin olen huomannut toimivaksi, että virittää kitaransa ihan eri vireeseen mitä yleensä käyttää. Itse olen monia kivan kuuloista pätkiä saanut tehtyä DADGHD ja CGCGCE-vireillä. Suosittelen tuotakin jos tuntuu ettei normivireellä oikein irtoa. Soittimesta löytää ikäänkuin uusia ulottuvuuksia.
 
100% komppia tältä suunnalta. Tietty rutiineihin jumittaminen voi tosissaan stopata luomisprosessin täysin. Tämmöset radikaalit vaihtelut saattaa sitte tuua vähän piristävää vaihtelua tuttuun menoon. Niin ja on henk. koh. kokemuksia esim tän virehomman kanssa :)

Juu , pitää paikkansa. Mielessä oli ihan peruspiisi, laulu jossa idea, melodia, sanat, riffi/teema tms. Mutta toki piisin voi määritellä muutenkin.
 
Tästä voisi jatkaa sen verran, että aikoinaan yhdeltä suomalaiselta huippukitaristilta kysyttiin, miksei hän tee biisejä: eikö osaa. Hän vastasi, jotta joka jätkä osaa tehdä biisin, mutta harva osaa sellaisen säveltää.
 
Toinen juttu on sitten se, että aina kandee kelata mielessään kaikenlaista. Ei kannata peljästyä sitä, että jutut eivät toimi halutulla tavalla. Olen huomannut omissa töissäni ja jutellut sellaisten kanssa, jotka ovat huomanneet saman asian mm. musan teossa, että mikään ei mene hukkaan. Ne vanhat, tuhoon tuomitut tai kesken jääneet jutut pulpahtavat jossain vaiheessa ja jossain muodossa kymmenienkin vuosien jälkeen aina esiin. Kunhan on sopiva aika.
 
Ja sitten vielä ihan käytännöllinen juttu. Brian Setzer taannoin yhdessä haastattelussa kertoi tekevänsä tekstejä siten, että hän muistelee jonkun edellisellä viikolla tapahtuneen jutun ja kertoo sen yhdistettynä riffiin sovitettuun iskulauseeseen, millä ei tarvitse olla mitään tekemistä itse tarinan kanssa. Kunhan sopii rytmiin.

Ilo:Vuoden värkkäämisen jälkeen loistava biisi valmis (lyriikka puuttuu)
Tuska:Ettei vaan olis alitajuntainen plagiaatti
Onko muillekin tuttua tämä?

Tuska:Ettei vaan olis alitajuntainen plagiaatti
Onko muillekin tuttua tämä?
 
Mulla ei ole ainakaan koskaan tollasta pelkoa, jos se selvästi on jostain toisesta biisistä, niin sitten homma jää kesken, mutta muuten antaa mennä... just kun tehtiin uutta biisiä, niin basisti sanoi, että "tulee Zeppelin mieleen, tää on hyvä riffi"
Sanoin sille notta "Hyvä hyvä, ja tää ei oo Zeppeliniä"