Yleistä keskustelua musiikista ›

Ihan paskan hailee minkä ikäinen muusikko on. Joku Ray Charles oli aika kova pappa vielä pappanakin. Harmittaa kun varsinkin nuoria lahjakkuuksia ylenkatsotaan maallikkojen toimesta ikänsä takia kun ei osata suhtautua faktaan että joku on valovuosia edellä musiikillisesti (ja ehkä muutenkin älyllisesti). Sitten pitää yrittää löytää selitys että se vaan nyt tekee noin mutta toi on sitä lapsen intoa eikä toi ole vakavaa musiikkia niinkuin ajattomat klassikot tai se jazzilevy jota kehuttiin hesarissa. Pistää vihaksi.

Ja tietysti kaikille tähteyteen kurkottaville:
 
If Scatman can do it, so can you!
 
Kenen allekirjoituksena olikaan:
 
"Man's kakadu what man's kakadu"
 
Sille olen useasti nauranut.

Ikä vaikuttaa siinä mielessä että jos vertaa vaikka 15 ja 30-40 vuotiasta muusikkoa ja varsinkin biisintekijää, niin onhan siinä aika suuri ero esimerkiksi itsevarmuudessa ja elämänkokemuksessa, sekä ajatusmaailmakin on mitä on siellä 15 vuoden iässä, mikä voi vaikuttaa suuresti ainakin joissain genreissä.
 
Tuli tuossa vähän aikaa sitten mietittyä että olisi kiva koittaa joskus tehdä jonkinsortin mies ja kitara tavaraa, mutta tulin siihen tulokseen että kyllä siihen tarvitaan vielä toiset parikymmentä vuotta elämänkokemusta ennenkuin mitään järkevää saisi tehtyä.

Ihan hyvä kysymys. 20-vuotiaana on mun mielestäni suunnilleen viimeinen mahdollisuus alkaa alusta, 30 ikävuoden kohdalla pitää olla jo muut musiikilliset suunnitelmat kuin supertähtenä breikkaaminen.
 
Mutta mitä meinaat "alkaa alusta"?
Siis ostaa se eka landola ja aloittaa harjoittelu tähteyttä varten?
Vai siis "aloittaa läpimurto"?
 
Omasta mielestäni ikä tuo paljon uskottavuutta (riippuen tietysti musiikkityylistä).
On vaikea kuvitella 14-15 vuotiaita vetämässä jytinämetallia hyvin ja uskottavasti.
Eri asia on tietysti nää artistit joita kuunnellaan just niin kauan kun ne on "in". Ne on minulle haista paskaa alusta loppuun ja niissä saa olla vaikka 2kk ikäinen lemmikkirotta laulamassa eikä "uskottavuus" karise yhtään ;)

Kyllähän musajutut on selkeästi nuorten juttuja, noin niinkuin massabisneksen kannalta. Harrastaa voi sitten minkä ikäisenä tahansa. Mutta aika harvoin kovin vanhoja artisteja signataan, jos heillä ei ole takana uraa tähtenä. Ja monet artistit joutuvat kamppailemaan elintilastaan iän kerttyessä. Ja monien vanhempian artistien tuoretta tuotantoa harvoin soitetaan. Poikkeuksena ehkä iskelmä, jossa siinäkin tuodaan "tuoretta" kamaa joka vuosi.

Jostain syystä nuoruutta arvostetaan tämänhetkisessä kulttuurissamme, ja linja tuntuu koko ajan menevän nuorempaan suuntaan. Samoin artistien kierto nopeutuu koko ajan, parikymppisiä tyyppejä, jotka ovat olleet esillä pari vuotta saatetaan pitää jo vanhana juttuja, joiden ei enää uskota myyvän 14 vuotiaille. Siihen en halua ottaa kantaa, onko se hyvä vai huono juttu. Todennäköisesti kumpaakin, riippuen katsontakannasta.

Alle 28
 
Vihreä!

Kyllähän muusikko voi olla minkä ikänen tahansa ja itskin ajattelen, kun täytän tossa syyskuussa 23, että ei perkele alkaa aika loppumaan kesken, mutta ei se oikeasti niin ole, kyllä nykyään tollanen kolmevitonen voi olla ihan samanlainen "rokkari" kuin parikymppinen, eikä niistä sen enempää eroa edes huomaa, vertaan vaikka 69eyesia, ei niistä periaatteessa huomaa että ovat jo lähemmäs 40... sitten kun oot parikymmpinen, niin heti sanotaan, että "tollanen teini-idoli" niinkuin Koivusen Aristakin täällä puhutaan... ei fyysinen ikä, vaan asenne ja henkinen nuoruus/vanhuus!

Niin no, miusta muusikko, ja tähti on vähän eri juttuja. Ne voivat toki yhdistyä yhdessä henkilössä, mutta se että joku on muusikko ei tarkoita että hän olisi välttämättä tähti, tai että joku on tähti ei tarkoita että hän olisi muusikko. Ikäänkuin. Muusikoksi tuloon ei ole mitään ikärajaa, tiedän yhdenkin tapauksen joka alkoi soittouralle vähän ennen eläkeikää. Humpalla ja karaokella elättelee itseään. Tähtiin pätee sitten nämä markkinavoimien omat lait mitä tässä ketjussa on käsitellyt useampikin ihan ansiokkaasti miusta.
 
Musiikissa voisi puhua vaikkapa artisteista ja soittajista, tai artisteista ja muusikoista. Voi olla samassakin henkilössä, mutta voi olla olemattakin.
 
Ps. Siis muusikon tulee olla sen ikäinen, että hän pystyy musisoimaan, artistit tai tähdet on sitten kokonaan toinen juttu. Heillä on lukemattomat määrät ulkomusiikillisia vaatimuksia.

Mutta mitä meinaat "alkaa alusta"?
Siis ostaa se eka landola ja aloittaa harjoittelu tähteyttä varten?
Vai siis "aloittaa läpimurto"?
 
Meinaan sitä, että jos aikaisempaa artistiuraa ei missään muodossa oo, niin paljon yli kakskymppisenä ei sitä ekaa diiliä todennäköisesti saa. Asia on tietysti eri heti jos historiassa on keikkailleita ja levyttäneitä akteja - pikku viilauksilla ja oikeilla tylivalinnoilla ura voi jatkua hautaan asti.
 
Johnny Cash, Ray Charles tai John Lee Hooker eivät aloittaneet vanhoina, vaan uraa jatkui lapsuudesta saakka. Scatman tai bluesin grand old man Willie Dixon taas löivät sooloesiintyjinä läpi vasta vanhoilla päivillä, mutta musiikkiuraa oli takana sen verran kuin sadalla tavallisella artistilla yhteensä.
 
Mut ei hätää, aina saa harrastaa.
:-D

Mut ei hätää, aina saa harrastaa.
:-D
 
Tai tienata vaikka elantonsa muusikkona, mutta tuskin artistina tai "tähtenä".

Tai tienata vaikka elantonsa muusikkona, mutta tuskin artistina tai "tähtenä".
 
Juurikin niin.
 
Kautta aikojen, ja varsinkin suomessa jossa myynnit on pieniä ja raha tiukassa, on iso osa nimisoittajista ollut harrastajia ihan musiikin lajista riippumatta (jazzista ja klasarista iskelmän kautta rokkiin, poppiin ja äärimetalliin). Ei harrastajuudessa oo mitään pahaa, päin vastoin, sehän on onnellinen olotila jossa saa nauttia rakastamastaan asiasta ilman taloudellista painetta.

Meinaan sitä, että jos aikaisempaa artistiuraa ei missään muodossa oo, niin paljon yli kakskymppisenä ei sitä ekaa diiliä todennäköisesti saa. Asia on tietysti eri heti jos historiassa on keikkailleita ja levyttäneitä akteja - pikku viilauksilla ja oikeilla tylivalinnoilla ura voi jatkua hautaan asti.
 
Mä en usko tohon, kun ajattelen, että ite olen jotain pieniä projekteja pyörittänyt, mutta ainoa "oikea" bändi, jonka kanssa joitain pieniä keikkoja soitettiin oli teini-ikäisenä ja nyt kun olen saamassa uutta bändiä kokoon, niin ei olisi sinänsä mahdollisuuksia saada diiliä ja keikkoja...
Miks sen ekan diilin pitäs saada kakarana jo, eikö about kaksvitosena ole enää mahdollisuuksia? Harrastaahan saa, mutta en mä ainakaan näe siinä syytä tehdä musiikkia, jos ei olisi mahdollisuuksia edetä ja tuoda itseään esille!

Miks sen ekan diilin pitäs saada kakarana jo, eikö about kaksvitosena ole enää mahdollisuuksia? Harrastaahan saa, mutta en mä ainakaan näe siinä syytä tehdä musiikkia, jos ei olisi mahdollisuuksia edetä ja tuoda itseään esille!
 
Kyllä edetä varmasti voi, ja tuoda itseään esille, eikä kai se diilikään mahdottomuus ole. Onhan levyfirmojakin erilaisia.
 
Mutta tähteysmielessä homma alkaa käydä ikääntyessä haastavammaks. Hommassa täytyy olla huomattavasti enemmän ihan musiikillista painoa kuin nuoremmilla. Tai jotain koukkua ainakin.
 
Tuskin se kaksviis ehdoton raja on, mutta kuten Juki sanoi, vähitellen alkaa tajuta omat rajoitteensa ja korvaamaton nuoruuden uho alkaa haihtua.

Ihan hyvä kysymys. 20-vuotiaana on mun mielestäni suunnilleen viimeinen mahdollisuus alkaa alusta, 30 ikävuoden kohdalla pitää olla jo muut musiikilliset suunnitelmat kuin supertähtenä breikkaaminen. Nyt nelikymppisenä huomaan että useimmat tän hetken kovat tyypit on mua nuorempia.
 
Kyllä mä sanoisin tän olevan poikkeuksia lukuunottamatta aika totta. Kyllä Rautiainenkin breikkasi lähempänä 40kymppiä, mutta jos nyt pitäisi joku yleisohje sanoa, niin 20kymppisenä pitäisi olla juttuja tekemässä. Perkele onko mun aika mennyt jo ohi? Pitääkö nyt mennä ihan oikeisiin töihin? Ai niin koko ajan oon nytkin töissä=) Musiikista voi nauttia ilman suurempia tavoitteitakin, niin kai Kivikin tarkoitti(?)

Tästä on ollut ennenkin puhetta, mutta hyvin harva rockmuusikko on tehnyt merkittävimmät työnsä yli kolmekymppisenä.

Tästä on ollut ennenkin puhetta, mutta hyvin harva rockmuusikko on tehnyt merkittävimmät työnsä yli kolmekymppisenä.
 
Tämä on aika erikoinen ajatus muusikoiden netissä, mutta on muitakin muusikoita kuin rockmuusikoita. Sanopa muuten oikein moneen kertaan "muusikko" niin nopeasti kuin pystyt.

Tämä on aika erikoinen ajatus muusikoiden netissä, mutta on muitakin muusikoita kuin rockmuusikoita.
 
Ja juuri sen takia erikseen mainitsin, että rockmuusikko.

Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna: iällä ei ole väliä, kunhan homma pelaa ja osaa rokata.
 
Katsokaas nyt vaikkapa Silverchairin äijiä. Ne teki ekan albuminsa Frogstomp 15- vuoden ikäisinä ja kuulostivat jo silloin ammattilaisilta joilla on paljonkin kokemusta tästä. En aluksi meinannut edes uskoa kun luin jostain että nämä kaverit olis ollu vasta 15 -vuotiaita soittaessaan Frogstompilla. Mutta silti, Frogstomp yltää jopa suosikkialbumieni listalle.

Kyllähän muusikko voi olla minkä ikänen tahansa ja itskin ajattelen, kun täytän tossa syyskuussa 23, että ei perkele alkaa aika loppumaan kesken, mutta ei se oikeasti niin ole, kyllä nykyään tollanen kolmevitonen voi olla ihan samanlainen "rokkari" kuin parikymppinen, eikä niistä sen enempää eroa edes huomaa, vertaan vaikka 69eyesia, ei niistä periaatteessa huomaa että ovat jo lähemmäs 40... sitten kun oot parikymmpinen, niin heti sanotaan, että "tollanen teini-idoli" niinkuin Koivusen Aristakin täällä puhutaan... ei fyysinen ikä, vaan asenne ja henkinen nuoruus/vanhuus!
 
Eyesit on kuitenkin vääntäneet musaa varmaan yli 20vuotta, ekasta levysopparistakin aika pitkä aika. Onhan noita muitakin ukkoja jotka jaksaa heilua, MAx Cavalera, Metallica jne. Mutta tosi asia on se, että kaikki noi on saanut ekan sopparin alta 20kymppisinä.
 
Toi on kyllä rankka yleistys, mutta pääsin väitän sen olevan aikasta totta. Ei voi mitään=) Älä nyt kuitenkaan kamojas myy, vaan todista että m.netin käyttäjät ei tiedä mistään mitään...

Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna: iällä ei ole väliä, kunhan homma pelaa ja osaa rokata.
 
Katsokaas nyt vaikkapa Silverchairin äijiä. Ne teki ekan albuminsa Frogstomp 15- vuoden ikäisinä ja kuulostivat jo silloin ammattilaisilta joilla on paljonkin kokemusta tästä. En aluksi meinannut edes uskoa kun luin jostain että nämä kaverit olis ollu vasta 15 -vuotiaita soittaessaan Frogstompilla. Mutta silti, Frogstomp yltää jopa suosikkialbumieni listalle.
 
Komp Komp!
Tosiaan tohon aikaan levyllä piti edes osata soittaa, nykyään koneilla saa aikasta hyvin korjaamaan.
 
Nyt tulee vähän liian monta vastaus--> menee spämmäykseksi!