Yleistä keskustelua musiikista ›

Toiko on se asia mikä siinä californicationissa "särähtää" korvaan?
Oon jo pidemmän aikaa ihmetellyt kun levy on täynnä toinen toistaan loistavampia biisejä, mutta sitä ei silti pysty kuunnella.
 
Muistan kun pienempänä kuuntelin tuota uudella cd-kannettavalla, niin tuli aina korvat kipeiksi. Luulin että se johtuu napeista. En muuten ole kompressointia vastaan, kunhan
tehdään se maltillisesti ;)

Tässäkin keskustelussa täytyis muistaa se, että loppupeleissä tavalliset tallaajat eivät tuosta kompressoinnista mitään tajua ja ovat varmaan aika tyytyväisiä tilanteeseen kun se kuulostaa miltä kuulostaa. Paljon parjattua Californicationia on myyty maailmanlaajuisesti yli 15 miljoonaa kappaletta, joten ei se nyt täysin sietämätön räiskäle voi olla.
 
Onko musiikki tarkoitettu nykyään vain muusikoiden kuunneltavaksi? Toivottavasti ei, musiikki nimittäin on aika helppotajuinen juttu ja loppupeleissä se perusasia on musiikista nauttiminen. Niin surkealta kun se kuulostaakin, niin esimerkiksi henkilökohtaisella tasolla "muusikkous" on vienyt monta asiaa pois itse musiikin kuuntelusta, vaikka se on toisaalta tuonut paljon lisääkin.
 
Minä henkilökohtaisesti näen tämän asian niin, että niin kauan kun se miellyttää ihmisiä niin jotakin on tehty oikein. Tuohon johonkin kannattaa panostaa, nimittäin loppupeleissä työvälineellä ja esitysmuodolla ei hirveästi suurelle yleisölle väliä ole. Tarkoitan siis sitä, että nykyinen tapa kompressoida ei ole välttämättä läheskään niin suuri paha kuin mitä annetaan ymmärtää ja millaiseksi jotkut alan edustajat sen demonisoi. Tällä hetkellä olen ite varsin tyytyväinen tilanteeseen, kaikkea en voi saada enkä ees oleta sellaista.

Tässäkin keskustelussa täytyis muistaa se, että loppupeleissä tavalliset tallaajat eivät tuosta kompressoinnista mitään tajua ja ovat varmaan aika tyytyväisiä tilanteeseen kun se kuulostaa miltä kuulostaa. Paljon parjattua Californicationia on myyty maailmanlaajuisesti yli 15 miljoonaa kappaletta, joten ei se nyt täysin sietämätön räiskäle voi olla.
 
Onko musiikki tarkoitettu nykyään vain muusikoiden kuunneltavaksi? Toivottavasti ei, musiikki nimittäin on aika helppotajuinen juttu ja loppupeleissä se perusasia on musiikista nauttiminen. Niin surkealta kun se kuulostaakin, niin esimerkiksi henkilökohtaisella tasolla "muusikkous" on vienyt monta asiaa pois itse musiikin kuuntelusta, vaikka se on toisaalta tuonut paljon lisääkin.
 
Minä henkilökohtaisesti näen tämän asian niin, että niin kauan kun se miellyttää ihmisiä niin jotakin on tehty oikein. Tuohon johonkin kannattaa panostaa, nimittäin loppupeleissä työvälineellä ja esitysmuodolla ei hirveästi suurelle yleisölle väliä ole. Tarkoitan siis sitä, että nykyinen tapa kompressoida ei ole välttämättä läheskään niin suuri paha kuin mitä annetaan ymmärtää ja millaiseksi jotkut alan edustajat sen demonisoi. Tällä hetkellä olen ite varsin tyytyväinen tilanteeseen, kaikkea en voi saada enkä ees oleta sellaista.
 
Harvempi tavallinenkaan kuuntelija kuuntelee pelkästään uusia levyjä. Kun pannaan rinnakkain vaikka Good Charlotte ja Clashin London Calling, niin useimmat huomaavat eron.

Minä henkilökohtaisesti näen tämän asian niin, että niin kauan kun se miellyttää ihmisiä niin jotakin on tehty oikein.
 
Sepä se tuossa Californicationissa onkin, kun se ei miellytä. Mun vaimo (joka ei ole soitto-ihmisiä) valitti mulle ko. levystä juuri kuukausi sitten, ilman mun mitään etukäteisinfoa asiasta.

Harvempi tavallinenkaan kuuntelija kuuntelee pelkästään uusia levyjä. Kun pannaan rinnakkain vaikka Good Charlotte ja Clashin London Calling, niin useimmat huomaavat eron.
 
Mutta eihän se noin voi mennä..vai voiko? Noissahan on monta muutakin soundeihin vaikuttavaa muuttujaa? Sen tavallisen kuuntelijan pitäis kuunnella samasta levystä kompressoitu ja ei-niin-kompressoitu versio jotta eron voisi objektiivisesti havaita vai kuinka? Ihan niinkuin talvirengastestissä vaihdetaan vaan ne renkaat - ei koko autoa :-)
 
Näin mä sen järkeilisin ,mutta kertokaa tietävämmät lisää.

Mutta eihän se noin voi mennä..vai voiko? Noissahan on monta muutakin soundeihin vaikuttavaa muuttujaa? Sen tavallisen kuuntelijan pitäis kuunnella kompressoitu ja ei-niin-kompressoitu versio jotta eron voisi objektiivisesti havaita vai kuinka? Ihan niinkuin talvirengastestissä vaihdetaan vaan ne renkaat - ei koko autoa :-)
 
Näin mä sen järkeilisin ,mutta kertokaa tietävämmät lisää.
 
Mä en ole mikään studiohirmu, vaan pikemmin tavallinen kuuntelija. Kuuntelen aika paljon uusia levyjä ja kyllä sen kompressoinnin huomaa ilman vertailuakin joistakin levyistä, joissa se on vedetty överiksi. Toki kaikissa levy on jonkin verran kompressointia, mutta varsinkin jenkkilevyissä tulee vastaan paljon sellaisia, joita tekee tiukkaa kuunnella kerralla läpi ainakin kuulokkeilla.

Sepä se tuossa Californicationissa onkin, kun se ei miellytä. Mun vaimo (joka ei ole soitto-ihmisiä) valitti mulle ko. levystä juuri kuukausi sitten, ilman mun mitään etukäteisinfoa asiasta.
 
jep, mutta entäs ne yli 14 999 999 muuta ihmistä, jotka on kyseisen levyn kantanut kaupasta kotio? Kuuntelukelvottomaksi levyksi se on kyllä kumma tapaus, että noinkin hyvin on käynyt kaupaksi. Ei se niin yksiselitteistä ole, jotakuta se miellyttää, jotkut ei välitä ja jotakuta ehkä haittaa.
 
Ite en ole kyllä aikoihin Californicationia kuunnellu, pitäis taas pitkästä aikaa ko se ei ole missään nimessä huono levy ja on taas vaihteeksi otsikoissa. Olkoonkin pilalle kompressoitu mutta kumman hyvin se on tehny tehtävänsä.

jep, mutta entäs ne yli 14 999 999 muuta ihmistä, jotka on kyseisen levyn kantanut kaupasta kotio? Kuuntelukelvottomaksi levyksi se on kyllä kumma tapaus, että noinkin hyvin on käynyt kaupaksi. Ei se niin yksiselitteistä ole, jotakuta se miellyttää, jotkut ei välitä ja jotakuta ehkä haittaa.
 
Sun pitää kysyä niiltä muilta 14.999.999:ltä. Mä kerroin meidän tapauksen ja muitakin varmasti on.
 
Ja käsi ylös, kuinka moni kuunteli levyä kaupassa ennen ostamista? Mä kävin hakemassa sen suoraan julkaisupäivänä levykaupan aukeamisen aikoihin, siinä ei paljon masteroinnit painanut peppers-fanaatikon kuumeillessa uuden materiaalin perään.
 
E: Kyllähän tässä on normaalin kuuntelijankin etu kyseessä. Monet ei vain tiedä, että paremminkin voisi levyjen soundi olla. Mäkin söin tyytyväisenä pakastepitsaa kunnes vaimo löyty ja opetti hyvän ruuan ystäväksi. En palaisi enää syömään sitä surkeeta moskaa mitä ennen tuli mätettyä.

Mutta eihän se noin voi mennä..vai voiko? Noissahan on monta muutakin soundeihin vaikuttavaa muuttujaa? Sen tavallisen kuuntelijan pitäis kuunnella kompressoitu ja ei-niin-kompressoitu versio jotta eron voisi objektiivisesti havaita vai kuinka? Ihan niinkuin talvirengastestissä vaihdetaan vaan ne renkaat - ei koko autoa :-)
 
Näin mä sen järkeilisin ,mutta kertokaa tietävämmät lisää.
 
Ei ihmiset mitään kompressointeja kuuntele vaan musaa. Ja rock´n rollissa musa on soundi. Jos se kuulostaa paskalta, on se huonoa musaa. Jos samat aihiot tehdään uusiksi niin, että kuulostaa hyvältä, on se sitten hyvää musaa. Sama koskee soittajia. Jos kuulostaa huonolta, on soittaja huono. Saman jäbän soitto saattaa joskus muulloin kuulostaa hyvältä, jolloin se on hyvä soittaja.
 
Rock´n rollin yksikkö on se musa. Ei studio ja soittotekniikka. Ne on työkaluja. Siksi vertailu tämän Charlotten (vai mikä se nyt oli) ja Clashin välillä on täysin relevantti.

Itsekin omistan siis Californicationin.
Onneksi olen sen verran puurokorva, että soittaessani levyä, jonka äänenlaatua on haukuttu laajalti, sadan euron halpisjapsi"stereoissani", pystyn silti nauttimaan levystä täysipainoisesti.

Nyt jengi ainakin hieman sekoittaa puuroja ja vellejä sotkemalla tähän jonkun studioguru vs. peruskuuntelija vastakkainasettelun. Kyse ei oo siitä etteikö peruspulliainen kuuntelis vaikka valkosta kohinaa jos se siitä tykkäisi tai etteikö studioguru sitä samaa kohinaa äänittäisi jos se olisi ainoa tapa saada ruokaa pöytään.
 
Mua henkilökohtaisesti ei kiinnosta ollenkaan se tykkääkö Masa M. jostain levystä mikä on aivan lytyssä koska sillä ei ole mitään merkitystä tämän asian kanssa. Masa nimittäin tykkäisi levystä myös 9 deppaa hiljaisemmilla RMS-tasoilla (lue: vähemmän kompressoiduilla). Eli toisin sanoen, ja anteeksi nyt jo valmiiksi jos joku ottaa nokkiinsa, perusmaukka voidaan unohtaa tästä keskustelusta kokonaan. Justhan täällä on jo tullut useampi vastaus joissa todetaan "en mä kuitenkaan mitään huomaa". Tää koko homma on tavallaan toiseen suuntaan yhteensopiva ja se suunta on "enemmän dynamiikkaa".
 
Sen sijaan studioguru ja ne muut jotka eron huomaa pystyisivät diggailemaan suurempaa määrää levyjä, joista iso osa diggailun ansaitsisi, jos ne eivät LEVY-YHTIÖN PAINOSTUKSESTA JA JA PELOSTA HÄVITÄ VOLASSA MUILLE olisi niin tapissa ettei musiikista pysty nauttimaan. Tehkää nyt jo ero sen musan ja lyttäyksen välille. Musa voi olla hyvää vaikka se on lytyssä mutta valitettavasti silloin sitä ei jotkut mielellään kuuntele.
 
Jos yllämainitut perusteet ei jollekin jostain syystä riitä niin mainittakoon myös sellainen fakta, että nykytrendillä joudutaan jo miksauksessa tekemään ratkaisuja jotka hävittävät musiikista tunnetta ja ilmaisua vain sen takia että masteroinnissa päästään revittelemään huolella. Eikö ole ärsyttävä kela että siellä sun lempilevylläsi saattaisi olla aivan helmi juttuja ja kuulla ihmisiä soittimiensa takana jollei niitä olisi jouduttu karsimaan pois levy-yhtiöiden pelkojen takia.
 
UGH. Mä lähen ny paskalle ja pistän Mozartia soimaan...

Toisiin lättyihin kompressoidummat soundit vain sopivat paremmin kuin toisiin. En varmasti pitäisi The Doorsin levyistä jos ne olisi purkitettu/miksattu/masteroitu Behemothin soundeilla. Tai vice versa...
 
En tiedä ymmärsinkö oikein mitä aloituksessa meinattiin, mutta tuota mieltä minä olen. Itse toki toivoisin heviosastolla sellaista tiettyä 80s-meininkiä, ettei kaikki soundit ole viimmesen piälle hifiä ja siloiteltua "muovia".

Toisiin lättyihin kompressoidummat soundit vain sopivat paremmin kuin toisiin. En varmasti pitäisi The Doorsin levyistä jos ne olisi purkitettu/miksattu/masteroitu Behemothin soundeilla. Tai vice versa...
 
En tiedä ymmärsinkö oikein mitä aloituksessa meinattiin, mutta tuota mieltä minä olen. Itse toki toivoisin heviosastolla sellaista tiettyä 80s-meininkiä, ettei kaikki soundit ole viimmesen piälle hifiä ja siloiteltua "muovia".
 
Tällä on ehkä 5% tekemistä sen kanssa mistä täällä puhutaan. Tai en mä ainakaan oo ikinä törmänny masteroijaan joka pystyis tai edes haluis yrittää tai edes keskustelis siitä että ruvettais jotain Doors-saundia ruuvaamaan Behemothiksi...
Toi purkitettu/miksattu/masteroitu yhteenveto on aika raffi ainaki tässä keskustelussa....

Aivan helvetin asiantuntevana(huumoria..) vanhana Fostex-äänittelijänä ymmärrän tämän kompressoinnin niin ,että levy kuuluu samalla volumella kovempaa mitä enemmän se on kompressoitu.Ymmärsinks mä nyt oikein?
 
Rock´n rollin yksikkö on se musa. Ei studio ja soittotekniikka. Ne on työkaluja. Siksi vertailu tämän Charlotten (vai mikä se nyt oli) ja Clashin välillä on täysin relevantti.
 
Joo joo..muttakun:
 
Kyseessä on siis masterointiin liittyvä prosessi.Muttakun siihen levyn instrumenttien tasoihin ja kuuluvuuteen vaikuttaa moni muukin asia kuin masterointi.Vaikkapa miksaus.Siksi mä en ymmärrä miten voi päätellä ,että vaikkapa Clashin ja Good Charlotten levyillä kuulemansa eron -joka sitten tekee siitä GC-levystä "huonomman"- voi päätellä nimenomaan kompressoinnista johtuvaksi? Mistä sen kuulee?
 
En voi vakavalla naamalla väittää ,että edes erottaisin "lyttyyn" kompressoidun levyn ilman ,että joku korvasta pitäen neuvoo.Sen sijaan huomaan kyllä ,että samalla volumella moni uudempi levy kuuluu halvasta Sony-minisarjastani paremmin kuin moni vanhempi.Tämä on minusta ollut voittopuolisesti hyvä asia.

samalla volumella moni uudempi levy kuuluu halvasta Sony-minisarjastani paremmin kuin moni vanhempi.Tämä on minusta ollut voittopuolisesti hyvä asia.
 
Niin paitsi et se ei varmaan oo niin halpa et siitä on poistettu volume-potikka? Jos on ni joku on lorottanu sinuu silmään. Koko homman juju on siinä että jos volaa nostaa sieltä kuluttajan namikasta niin cd:lle saadaan enemmän dynamiikka eli enemmän sitä mitä muusikko soitti. Noin niinku yksinkertaisesti.
 
Ja sen lyttyyn vedetyn sä kuulet vaikkapa siitä kun kuuntele miten heleästi symbaalien soinnit menee loppuun ta vaikka siitä miten raikkaan ilmava se snare-saundi on... NOT! Ihan yksinkertaisin tapa kuulla homma on tsekata miten muroilla joku basari on.

Niin paitsi et se ei varmaan oo niin halpa et siitä on poistettu volume-potikka? Jos on ni joku on lorottanu sinuu silmään. Koko homman juju on siinä että jos volaa nostaa sieltä kuluttajan namikasta niin cd:lle saadaan enemmän dynamiikka eli enemmän sitä mitä muusikko soitti. Noin niinku yksinkertaisesti.
 
On siinä volumepotikka.Meinaatko nyt siis ,että kun on kompressiota lisätään niin en kuule iskeekö kitaristi plekulla hiljempaa vai lujempaa? Voiko sen kuulla jollakin levyllä?

Ja sen lyttyyn vedetyn sä kuulet vaikkapa siitä kun kuuntele miten heleästi symbaalien soinnit menee loppuun ta vaikka siitä miten raikkaan ilmava se snare-saundi on... NOT! Ihan yksinkertaisin tapa kuulla homma on tsekata miten muroilla joku basari on.
 
Hmm..Toi "raikkaan ilmava" on hiukka hämärä.Kuulostaa ihan HIFI-lehden "kulmikkaalta bassolta".
 
Mutta tuo symbaalien soivuus on ihan konkreettinen pointti.Täytyypä tsekata ja vertailla.

On siinä volumepotikka.Meinaatko nyt siis ,että kun on kompressiota lisätään niin en kuule iskeekö kitaristi plekulla hiljempaa vai lujempaa? Voiko sen kuulla jollakin levyllä?
 
Periaatteessa meinaan kyllä. Riippuu siitä alkupräisestä skebasaundista. Eiku unohda se skeba, ne on aika usein poppiskamassa jo muutenki vähän länässä. Sen kuulee enemmänki siitä ku laulaja vetää hiljaa ja ihan täysiä. Sen kuulee myös siitä ku rumpali soittaa hiljempaa ja lujempaa. Sen kuulee miten orkkis tila vielä elää dynamiikan mukana. Voiks kuulla jossain? Aika monessa miksauksessa ennen masterointia ainaki vähän enemmän ku lopputtuotteella. Kokeile King Crimsonia vaikka.
 
Tai käy kattomassa tuolta Kiven lähettämästä linkistä. Siellä selitetään homma oikeen hyvin...

Hmm..Toi "raikkaan ilmava" on hiukka hämärä.Kuulostaa ihan HIFI-lehden "kulmikkaalta bassolta".
 
Äänestä puhuminen on abstraktio. Elä sen kanssa.

Äänestä puhuminen on abstraktio. Elä sen kanssa.
 
Ennnh!! Kaikki täytyy olla eksaktia..kaikkeen täytyy löytyä matemaattinen kaava!!..
 
Ähh..huono vitsi.Kiitos neuvosta ja hyvistä vinkeistä.Tsekkaan Kiven linkin vaikuttaa pätevältä.Ja opinkin ehkä jotain.Ehkä.