Yleistä keskustelua musiikista ›

Ennen oli kaikki paremmin!
 
Huomaan usein, että vaikka nykyään tarjonta on runsasta ja levyistä löytää helposti maistiaisia, niin ei enää löydy omaa makuani tyydyttäviä bändejä. Kenttä on jo niin laajaa, että helmet hukkuvat keskinkertaisten bändien ylitarjontaan.
 
Ennen kaikki oli paremmin, siltä minustakin aika usein tuntuu. Kyllä makuani tyydyttäviä bändejä sentään muutama on tänä päivänäkin toiminnassa :)
 
Nykyään tuota tarjontaa vaan on niin jumalattomasti, että meikäläinen hyvin harvoin jaksaa enää innostua mistään uudesta. Se on sellainen pari-kolmekymmentä nimeä, joita tulee aktiivisemmin seurattua ja diggailtua. Enempään ei kertakaikkiaan vastaanottokyky (ainakaan minulla) riitä.
 
Sekin on varmaan jo tutkittu, miten monta eri artistia tai bändiä keskiverto musiikinkuluttaja pystyy sisäistämään?
 
Entä mihin ollaan menossa? En ole ennustaja, mutta uskon, että hyvää(kin) musaa tehdään tulevaisuudessakin. Tai jos ei, niin aina ovat tallessa ne vanhat hienot ja ikivihreät levyt, joiden pariin voi palata uudelleen ja uudelleen. Siinä mielessä nukun yöni rauhallisin mielin.

Musiikki on aina vähän jäljessä, se on jotenkin todella konservatiivinen ilmaisumuoto, teatterin jälkeen konservatiivisin. Veikkaisin että isoa remppaa on tulossa, sille ainakin alkaisi olla tilausta -- sekä pop että nonpop puolella.
 
Jeff Koonsia käsittelevä artikkeli huhtikuun New Yorkerissa oli yksi hyvä viitta kohti uutta:
http://www.newyorker.com/reporting/2007/04/23/070423fa_fact_tomkins

Saattaapi mennä hiukkasen ohi, mutta minusta musiikkikappaledein ostaminen (ei siis laataminen) netistä on ihan pelleilyä. Henkilökohtaisesti pidän itse levyistä eniten. Konkreettinen levy levyhyllyä koristamassa siinä on tyyliä, mutta biisien lataaminen netistä (maksutta tai maksua vastaan) on sieltä jostain. Tietenkin olen tutustunut bändeihin lataamala musiikkia netistä tai kuunnellut MySpacestä, jolloin olen tutustunut uusiin bändeihin joiden levyn myöhemmin olen ostanut. Ihan hyvä markkinointikikka tuo MySpace kyllä on. Mutta Internet on saattanut tappaa tämän levyjen kuuntelemisen eräänlaisen nautinnon. Itse toki harrastan edelleen levyjen kuuntelemista loppuun asti ja tietenkin levyvihkosen tutkiskelua, joka on mielestäni joskus oikeasti nautintoa.

Minulla on muutama kysymys tuosta kappaleiden netistä ostamisesta...
 
Nimittäin jos DJ ostaa pari kipaletta nettikaupasta, polttaa ne cd-r:lle ja sitten mene klubille soittamaan sitä levyä, niin miten selität sen Teoston -tarkastajalle, että ovat kyllä aitoja kappaleita? Saako niistä kuitit tms. Tietääkseni cd-r:iä saa soittaa, jos voit siinä tarkastajalle näyttää aitoa levyä myös. Onko noissa .mp3 -lataamoissa sitten joku artikla mikä kieltää soittamassa biisejä klubilla?
 
Toinen asia mikä mietityttää on jälleenmyynti. Konkreettisen levyn kaupasta ostettuasi voit sen huoletta myydä divariin tahi laittaa itse nettiin myytäväksi. Entä lailliset .mp3:t? Niitä ei pahemmin pysty missään myymään. Samoin joidenkin levyjen hinnat nousevat iän myötä, lähinnä loppuunmyyntien tai harvinaisten painosten myötä. Kasvaako .mp3:n arvo, jos sen jättää muhimaan kovalevylle kymmeneksi vuodeksi?

Nimittäin jos DJ ostaa pari kipaletta nettikaupasta, polttaa ne cd-r:lle ja sitten mene klubille soittamaan sitä levyä, niin miten selität sen Teoston -tarkastajalle, että ovat kyllä aitoja kappaleita? Saako niistä kuitit tms.
 
Ainakin ne nettikaupat, mitä mä olen käyttänyt, toimittavat kuitit sähköpostiin.

Minulla on muutama kysymys tuosta kappaleiden netistä ostamisesta...
 
Nimittäin jos DJ ostaa pari kipaletta nettikaupasta, polttaa ne cd-r:lle ja sitten mene klubille soittamaan sitä levyä, niin miten selität sen Teoston -tarkastajalle, että ovat kyllä aitoja kappaleita? Saako niistä kuitit tms. Tietääkseni cd-r:iä saa soittaa, jos voit siinä tarkastajalle näyttää aitoa levyä myös. Onko noissa .mp3 -lataamoissa sitten joku artikla mikä kieltää soittamassa biisejä klubilla?
 
Toinen asia mikä mietityttää on jälleenmyynti. Konkreettisen levyn kaupasta ostettuasi voit sen huoletta myydä divariin tahi laittaa itse nettiin myytäväksi. Entä lailliset .mp3:t? Niitä ei pahemmin pysty missään myymään. Samoin joidenkin levyjen hinnat nousevat iän myötä, lähinnä loppuunmyyntien tai harvinaisten painosten myötä. Kasvaako .mp3:n arvo, jos sen jättää muhimaan kovalevylle kymmeneksi vuodeksi?
 
Otan dj-keikat varmaan päälle - vain aidot levyt mukaan. Eipähän tarvii selitellä. Tosin yhtään tarkastajaa ei ole vielä osunut kohdalle. Mulla on tosin usein myös vinyyleitä mukana - niitä on vaikeampi epäillä.

Mulla on tosin usein myös vinyyleitä mukana - niitä on vaikeampi epäillä.
 
Ai, sulla ei ilmeisesti ole tietokoneessa vinyylinkaivertaja-asemaa? ;) Vinyyleistä puheen ollen, on hienoa, että nykyään monien vinyylialbumien mukana tulee .mp3 latauskuponki, millä sitten saa laillisesti ladattua levyn tietokoneelle. Vieläpä paljon hyvälaatuisempina kuin vertaispalvelimilta ladattuissa. Saa siitä sitten kätevästi laitettua iPodiin tahi vastaavaan. Tästä voisi (lue: pitäisi) tulla ihan standardi jokaiseen vinyylilevyyn. Tällaisia levyjä ovat mm. Blonde Redheadin, Of Montrealin ja Arcade Firen uusien levyjen vinyylipainokset. Tietty hifistelijöillä on sellainen levari, millä ne levyt voi ripata suoraan vinyyliltä koneelle ;)
 
Ennen oli kaikki paremmin!
 
Olen kyllä eri mieltä tämän asian kanssa. Mielestäni nyt eletään musiikkitarjonnan kulta-aikaa tai ainakin kauan odotettua "high timea". Kyllä tarjontaa on paljon, ja kyllä suuri osa siitä on skeidaa. Silti tai juuri siksi nyt tehdään _niin_ paljon myös hyvää ja suorastaan loistavaa musiikkia, ettei kukaan voi vakavissaan väittää, että "ennen oli kaikki paremmin, kun pystyi valitsemaan Renegadesin ja Shadowsin välillä". Ehkä se vaatii enemmän tietämystä nykymusiikista, että siitä käsittämättömän laajasta tarjonnasta löytää hyvää musiikkia. Silti väittäisin, ettei se hirveän paljon vaivaa vaadi, että pystyy erottelemaan ne jyvät akanoista.
 
Osalle genrediggareista asia voi olla toisin. Itse rakastan juuri uutta ja omaehtoista musiikkia, mutta esimerkiksi progeihmisille tarjonta voi olla aika ohutta. Varmaksi en pysty sanomaan, koska progen nykyvointiin en ole perehtynyt. Silti voin väittää, että ainakin Rock 'n' Roll on todellakin kuollut, mikäli kehityksen kannalta katsoo. Joku Wolfmother tai Moses Hazy kyllä hoitavat hommansa loistavasti, mutta väkisinkin tulee mielikuva 70-luvun suurbändien pastisseista. Toisaalta tällä (tästä tulee huutoa) perusrockilla ei voi kattaa koko rockin käsitettä, vaan kehitystä on tapahtunut siinä mielessä, että rockista on todellakin kehittynyt uusia musiikki-ilmaisuja, kuten esimerkiksi pinnalla oleva indie. Bändejä kuten Risto, Modest Mouse tai Bloc Party voidaan hyvinkin kutsua rockbändeiksi, mutta tämä "Rockin Kuolema" koskee mielestäni juuri niitä yhtyeitä, jotka ovat jääneet hiihtämään samoja kuluttuja latuja, vaikkakin ennätysvauhdissa. Vähemmästäkin tulee rockdiggarille paskan maku suuhun ja kova tarve takaisin nostalgian kultaamille takavuosille.

Silti voin väittää, että ainakin Rock 'n' Roll on todellakin kuollut, mikäli kehityksen kannalta katsoo. Joku Wolfmother tai Moses Hazy kyllä hoitavat hommansa loistavasti, mutta väkisinkin tulee mielikuva 70-luvun suurbändien pastisseista. "Rockin Kuolema" koskee mielestäni juuri niitä yhtyeitä, jotka ovat jääneet hiihtämään samoja kuluttuja latuja, vaikkakin ennätysvauhdissa. Vähemmästäkin tulee rockdiggarille paskan maku suuhun ja kova tarve takaisin nostalgian kultaamille takavuosille.
 
Nimenomaan tästä katsannosta ennen oli paremmin. En mä nyt sentään kuolemasta puhuisi, paljon hyvää (70-luvulle nojaavaa) rockia julkaistaan nykyäänkin. Ihan kotimaisina esimerkkeinä vaikka Peer Günt, Mika Järvinen, Ben Granfelt, Los Bastardos..
Maukkaita juttuja siitäkin huolimatta, että ne 30 vuoden takaiset tekijät suorastaan paistavat läpi.
 
Kuitenkin olen täysin vakuuttunut, ettei mikään bändi tule ikinä soittamaan parempaa rockia kuin Led Zeppelin tai AC/DC loistonsa päivinä. Tuoretta silloin, ehtaa tänäänkin.

En mä nyt sentään kuolemasta puhuisi, paljon hyvää (70-luvulle nojaavaa) rockia julkaistaan nykyäänkin. Ihan kotimaisina esimerkkeinä vaikka Peer Günt, Mika Järvinen, Ben Granfelt, Los Bastardos..
Maukkaita juttuja siitäkin huolimatta, että ne 30 vuoden takaiset tekijät suorastaan paistavat läpi.
 
Sitä juuri tarkoitinkin, että näitä the-70's-were-golden bändejä vaivaa juuri se kehityksen puute. Itselleni nimenomaan omaperäiset ja pioneerityötä tekevät yhtyeet ovat niitä herkullisimpia tapauksia. Voihan sitä sanoa, että turha korjata sitä mikä on rikki. Joo, onhan se ehjä Opel ihan hyvä, mutta kun tuo Bentley olisi kaikin puolin parempi. Makuasioistahan tässä loppupeleissä keskustellaan, eikä toisen maussa mitään moitittavaa ole. Toisaalta, jos omat rakkaat musiikkityylit jäävät junnaamaan paikoilleen, niin kova hinku siinä tulee etsiä jälleen niitä uusia ja erilaisia yhtyeitä. Suosikkeihin tulisi silti palailtua, vaikka musiikkimaun evoluutio ei pysähtyisikään.
 
Kuitenkin olen täysin vakuuttunut, ettei mikään bändi tule ikinä soittamaan parempaa rockia kuin Led Zeppelin tai AC/DC loistonsa päivinä. Tuoretta silloin, ehtaa tänäänkin.
 
Täysin samaa mieltä kanssasi. Parempaa (hard) rock yhtyettä, kuin Zeppelin ei ole eikä tule. Tästä päästään jälleen Rockin Kuolemaan, sillä nykyiseen rockmusiikin alennustilaan ei sitä lääkettä löydy. Rock on loppuun kaluttu luu, minkä ydintä lukemattomat keskinkertaiset korppikotkat yrittävät nokkia. Zeppelin hoiti hommansa loistavasti, mutta ainakaan itselleni Zeppelin levyt eivät ole ehtymättömiä musiikkielämyksiä, vaikka niihen palailenkin. Vertauskuvaasi mukaillen voisin sanoa, että Zeppelin ei todellakaan ole pilaantunutta, mutta ei myöskään tuoretta, niin kuin osa uudesta musiikista on.