Yleistä keskustelua musiikista ›

Michael Jacksonin Bad ja Thriller iskee yhä kovaa ja samoin Rod Stewartista tykkään.
Lisäksi Gorillaz ja White Stripes toimii. Ei hävetä mutta jotkut tuttavat ovat antaneet ymmärtää että pitäisi. Moukat. :(

Yksi kaveriporukka tuntuu olevan sitä mieltä että mättöhevin kuuntelemisessa on jotain hävettävää ja toinen taas että housemusan tai konemusan ylipäätään on kerettiläistä. Idiootteja koko lauma.

Musiikillisesti nolointa mitä ajatella saattaa olisi varmaan ehdottomuus musiikkimaussa, jonkinlainen rockpoliisius, tai se että kuuntelisi vain sellaista musiikkia mitä soittaa.

Juuri noin!

The Rasmus. Olin bändistä totaalisen sekaisin joskus 4. -luokalla ja tuntuisin sen kaiken pikkulikkaihqtuksen jälkeen mahdottomalta vihata kyseistä bändiä. Ainakin Dead Letters on vieläkin aina välillä kovassa soitossa. Todennäköisesti kettuilua kuuluisi enemmän kuin tarpeeksi kavereilta ja luokkakavereilta, jos paljastaisi heidän kuultensa tuon.

Jos oikeasti ajattelen, niin tottakai mitään en häpeä. Mutta tulkitsen tämän kysymyksen nyt niin (suokaa anteeski - olen hieman humalassa), että voisin kuvitella, että näitä artisteja kaikenmaailman rock-poliisit yms. muut älyköt ja katu-uskottavuutta hakevat tyypit vihaavat. Niin tässä minun "hapeä listani":
 
- Anssi Kela
- Gary Moore
- Madonnan Hung Up
- Mark Knopfler
- Metallican Nothing Else Matters
- Marzi Nyman

En tunnusta häpeäväni mitään. Jopa Duran Duranin Rio -joka yleensä aiheuttaa kummeksuntaa tuttavien tutkiessa levyhyllyäni- on ihan oikeasti hyvää poppia, bändin ekallakin on hetkensä. Seven and the ragged tiger on kyllä aika onneton tekele.
 
Se, että joskus tulee kuunneltua powermetallia on ehkä pikkuisen noloa, tai ainakin sitä tulee muille seliteltyä omalla jytähistorialla vähän laajemmin kuin vaikka bluesdiggailua. Hyllyni heviosastosta löytyy tietysti joitain aika kehnojakin tekeleitä, joilla on lähinnä camp-arvoa, mutta en minä niitäkään häpeä, koska olen ne (yleensä) ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa ostanut.

Mutta silti olet uskaltanut laittaa profiiliin Van Halenin ja Maija Vilkkumaan? ;-) Ja The Darkness'han on oikeasti kova, en ymmärrä miksi tekisi niin tiukkaa myöntää moinen. Hyvä asenne ja loistavia biisejä.
 
Niin, en häpeä myöntää mitään jos se musa vain kolahtaa. Enkä ymmärrä miksi musiikkimakua pitäisi jotenkin hävetä, mutta kai joillekin on niin tärkeää sitten saada jonkin tietyn yhteisön hyväksyntä tai jotain. Tietty ehkä jossain seurassa on parempi pitää turpansa kiinni, jos haluaa välttyä vittuilulta, kyllähän näitäkin lapsellisia tapauksia on olemassa että aletaan naljailemaan toisen musiikkimausta. Kaikki heterouttaan kovasti todistelevat "äijät" kuuntelevat Panteraa ja Metallicaa sormet pirunsarvilla, ja uhoavat kuinka Mew ja The Ark ovat niin homopoppia, että kuka sellaista kehtaa edes kuunnella. Mahtuuhan näitä maailmaan.
 
niin, jos en väärin ymmärrä, jokaisen omat häpeämisen aiheet riippuvat kovasti myös kavereista ja muusta ympäristössä. Täällä päin hyvin harva lähituttuni kuuntelee mitään samanlaista musisointia kuin minä. Olen monien vuosien varrella saanut kuunnella jos jonkin moista vittuilua hyvin monista kuuntelemistani bändeistä. The Darknessin nostin tuohon listalle siksi, että se on tavallaa uudempi tuttavuus (no pari vuotta) ja vieläkin kuulee kuittailua siitä. Vilkkumaata ei porukka jaksa enää mollata(ja on hyyvin tärkeä tekijä nuoruusvuosista selviämisessäni), Van Halenia monet eivät edes tunne mitänyt trikoot ja Jumpin (niin no sehän riittää nauramiseen :)
no joo, mutta siis pointtini oli se, että tuttava piiri vaikuttaa kovastikkin omiin henkilökohtaisiin häpeämisen aiheisiini. Jep rasittavaahan se on, mutta tärkeintä on kuitenkin se, että ei lopeta kuuntelemista näistä syistä. Hävetköön rauhassa vaan mutta ei saa lopettaa diggailua.
 
Eipä tässä muuta, kuin että pitäkää päänne ja kuunnelkaa sitä mikä itsestä hyvältä kuulostaa.
 
Juurikin näin.
 
joo kukaan ei varmaan tajunnu mtn

En taida pitää mistään häpeällisestä. Ja jos oikeasti pidän jostain, en kyllä häpeä sitä myöntää.

Hehee.. Hauska aihe kyllä. =)
 
Itse olen niin kaikkiruokainen musiikin suhteen, että kaveritkaan ei jaksa kysellä enää levyvalintojani. Tietävät kylään tullessaan että soimassa saattaa olla Jotain Olavi Virran ja Helloweenin väliltä. Parhaassa tapauksessa Ramonessia tai Frank Sinatraa.
 
Laura Pausini on yksi semmoinen mikä harvemmin tulee mainittua. Samoin Ulta Bra. Turo's Hevi Gee jää myös aina mainitsematta. Samoin moni muu "huumori" tai bilemusiikki. Klamydiastakin tykkään valikoiden. Oikeastaan sellaista bändiä/artistia/skenä/mitälie ei olekkaan josta en kehtaa myöntää pitäväni jos puheeksi tulee.
 
Pidän myös... Kyllä... Bon Jovista.

Monet Michael Jacksonin biiseistä kolahtaa kovaa.
 
ED: Pitäisikö tätä sitten hävetä?

Kaveri meinas tukehtua, kun sanoin diggaavani Depeche Modea. Meni kuulemma maine metallimiehenä. Itse en kyllä sitä häpeä. Oon aina tykänny bändistä. Muuten kuuntelen örinää lähes laidasta laitaan.
 
Enkä häpeä tunnustaa, että kuuntelen mielelläni erästä Uniklubin biisiä. Ei vain nimi tule nyt mieleen. Ja muutenkin, sen jälkeen kun ryhdyin näppäilemään kitaraa, oma musiikkimaku on laajentunut uskomattoman paljon.

Third Eye Blind, vaikken mä sitä edes häpee. Onneksi en ole hipsterin hyväkäs, muuten toikin kiva bändi olis ehdoton no-no!

Mitään en oikeasti häpeä. Mutta aiheeseen voisi sopia esim. Roxette, josta tuli diggailtua varsinkin teininä. Lisäksi jotkut MTV-hutut iskee tosi lujaa. Vaikkapa Nelly Furtado ja uusin Rihannan sinkku.

En häpeä, mutta harvemmin kavereiden seurassa mitään Tom Jonesia tai Earth, wind & fireä tulee kuunneltua, joita kuitenkin tulee säännöllisesti omassa rauhassa kuunneltua.

Selvinpäin en pidä juuri mistään, mutta kännissä tanssin lähes kaikkea.
Mitään en häpeä.

Musiikista en osaa sanoa mitään, mutta Michael Jackson on vetänyt parhaimmat liikkeet heti Elviksen jälkeen. Jumalauta miehellä(?) on liikkeet. Ville Valolla on helvetin hyvä lauluääni, mutten omista yhtäkään levyä, joten listassa ei ainakaan vielä näy. Apulanta on myös kova.

Ei ehkä hävetä, mutta eipä tule usein ääneenkään kuulutettua, että Sugababes on ihan saatanan kova. Muijien ulkonäöllä myös mahdollisia vaikutuksia asiaan.

Ihan ihmeellistä on se, että kun musiikkimaku keskittyy raskaanpaan suuntaan, (joka on muille -tyttö kun olen- jotenkin kauhistuttavaa. tass yksi juttu jota en voi käsittää.) niin sitten kun kuuntelee jotain popin suuntaista niin nauretaan et noinko nopeasti sen raskaamman hylkäsit?
 
Eli 'luurankoja' ovat sellaiset kuin Maroon5, Sigur Rós, ja muutama irtobiisi muilta poppareilta.

Aikoinani taisin hävetä mittavaa Billy Idol -levykokoelmaani hyllyni perukoilla. Viime kesänä kuitenkin äkkäsin musan loistavaksi kasarirenkutukseksi ja Steve Stevensin erinomaiseksi kepittäjäksi. Saattaahan Billyn musa olla osittain melko kornia, mutta varsinkin näin kesäisin se toimii vallan mainiosti.

Itse "kovana rokkimiehenä" täytyy myöntää että välillä pyörii levylautasella Agents. Topin ajoilta mahtavia biisejä, Kääriäisellä niin pehmeän mukava ääni ja Pulliaisen mahtava kitarointi.
 
Toinen juttu ovat tällaiset kasaripoppibiisit mitkä ovat usein aika tarttuvia, esim. Everytime We Touch, Straight Up, Stop jne.