Yleistä keskustelua musiikista ›

Mun mielestä CD ei ole esineenä erityisen kiinnostava eikä edes kätevä. Lisäarvoa sille varsinaiselle päätuotteelle eli musiikille, on kovin vähän.
 
Mulle levy on hyvä varmuuskopio (tosin mä kuuntelen autossa niitä levyjäkin). Ei olisi ensimmäinen kerta, kun kovo sanoo sopimuksen irti. Onko noita ladattuja filuja mitenkään mahdollista saada uudestaan, jos pääsee niin hassusti käymään?

Onko noita ladattuja filuja mitenkään mahdollista saada uudestaan, jos pääsee niin hassusti käymään?
 
Varmuuskopioida mp3:t CD-R:lle? Siitä tosin päästään takaisin niihin levyihin..

Täysin väärä asenne ja logiikka. Levyn konkreettinen varastaminen = elinkeinon harjoittajalta ja levyntekoon liittyviltä suoraan pois. Materiaalista ja rahallista tappiota. Netistä ladattuna välitöntä tappiota ei tule lainkaan, sillä emme tiedä olisiko lataaja koskaan edes ostanut kyseistä levyä. Ok, hän voi jättää levyn lataamatta ja kuuntelematta, sekä jättää myös ostamatta. Tappiota? Miten siis määrittelet levylatauksen netistä automaattisesti levybisneksen tappioksi?
 
Hä? Mä en nyt tajunnut :) Enkö mä just sanonut että mun mielestä on pahempaa varastaa levy kaupasta kuin ladata se netistä...

Asian ytimessä ollaan, eli siinä, minkä itse kukin näkee vääräksi.
 
Ei ole mikään ihme, että joku ei pidä lataamista yhtä suurena rikoksena, kuin levyn varastamista, koska siinä on niin monta tekijää. Esim. jos tiedät jonkin levyn olevan saatavana kirjastosta, voit lainata sen sieltä ja ottaa laillisen kopion. Tai jos ko. levy löytyy joltain kaveriltasi, saa hän ripata ja pakata sen ja pistää sinulle tulemaan vaikka sähköpostin liitteenä. Jos nyt oletetaan, että jompikumpi näistä kahdesta ehdosta toteutuu ja päätätkin ladata kappaleet Piratebaysta (koska lopputulos on sama), syllistyt tekijänoikeuksien rikkomiseen. Tuskin koet sitä kuitenkaan samaksi kuin levyn varastamista kaupasta, koska olisit voinut saada sen kahdesta lähteestä maksamatta ja laillisesti ja kukaan ei olisi sen viisaampi.
 
Itse on tullut joskus ladattua levy, jonka olen jo aiemmin ostanut, kun olen halunnut nopeasti heittää sen iPodiin. Levyn lataus muutamssa minuutissa tuntui helpommalta kuin sen rippaaminen. Pitäisikö potea huonoa omaatuntoa?
 
Itse lataamisen demonisointi on aivan tyhjänpäiväistä, koska se ei automaattisesti merkitse yhtään mitään.

Oot periaatteessa oikeassa, mutta se mikä mut saa näkemään punaista ei ole niinkään levybisneksen mahdollinen tappio, vaan nimenomaan toiminnan moraalinen puoli. Sitä ei voi rahassa mitata, mutta se on silti väärin.
 
Juu juu, moraalisesti monikin asia on tässä maailmassa väärin. Moraalioppejakin on erilaisia, eikä tämä nykyinen, jenkkien viljelemä länsimaalainen moraalioppi ole millään tavalla oikea. Etenkin kun sitä moraalia ohjaa raha niin mahdottomasti. Bisneksessä tappioista puhuttaessa tarkoitetaan rahaa. Levyn lataaminen ja kuunteleminen eivät tuota minkäänlaista tappiota levy-yhtiölle saatika artistille. Huonoimmassa tapauksessa se mahdollistaa lisää potentiaalisia levyostajia, keikoillakävijöitä ja oheiskrääsän ostajia. Parhaimmassa tapauksessa kaikki nuo täyttyvät.
 
Musiikki (taide) = 0
Musiikki (bisnes) = 1
 
Ne 10 eri ihmistyyppiä tajuavat mistä on kyse.
 
Toinen seikka mikä levyBISNEKSESSÄ ärsyttää, on se ettei artisti saa siitä levystä mitään. Levymyynnistä kertyneet kulut jää ensin myyjän taskuun, sitten jakelun taskuun, sitten sinne levy-yhtiön alihankkijoiden taskuun, levy-yhtiön taskuun ja viimeiset 5cent annetaan artistille. Siksi itse mielummin ostankin artistin/bändin paidan, käyn keikoilla jne. Se on artistin kannalta parempi vaihtoehto. Levyhän ei ole mitään muuta artistille, kuin "mainos" heidän musiikistaan. Saman mainosjakelun voi nykyään hoitaa muutenkin kuin levyjä painattamalla. Karrikoidusti nyt näin...

Hä? Mä en nyt tajunnut :) Enkö mä just sanonut että mun mielestä on pahempaa varastaa levy kaupasta kuin ladata se netistä...
 
Mä olen vähän toista mieltä asiasta. Jos varastat levyn kaupasta, vain yksi väliporras jää nuolemaan näppejään. Jos taas varastat netistä, kukaan ei saa mitään, muuta kuin tietysti kuluttaja, joka mielissään kuuntelee levyä, jonka tekijöille ei kuitenkaan halunnut maksaa siitä.
 
Eikö se, että joku varastaa tai lataa levyn (ja sitten kuunteleekin sitä) todista, että hän haluaa kuunnella levyä? Sitten pitää päättää, pitääkö levyä ostamisen arvoisena (kaupasta konkreettisena levynä tai biiseinä nettikaupasta). Jos ei pidä musiikkia sen arvoisena, että haluaisi maksaa siitä, musta on vähän moraalitonta kuitenkin varastaa biisit ja kuunnella niitä. On musta tekopyhää väittää sitten, että "en mä sitä kuitenkaan olisi ostanut", ja kuitenkin kuunnella levyä. Se on täysin rinnastettavissa levyn kaupasta varastamiseen, tosin sillä poikkeuksella jonka yllä mainitsin, että nytpä kukaan ei saa mitään.
 
Musta ongelma ei siis ole siinä, että joku jää paitsi jotain. Musta ongelma on siinä asenteessa, että halutaan itselle hyödyke, josta ei olla valmiita maksamaan.

Toinen seikka mikä levyBISNEKSESSÄ ärsyttää, on se ettei artisti saa siitä levystä mitään. Levymyynnistä kertyneet kulut jää ensin myyjän taskuun, sitten jakelun taskuun, sitten sinne levy-yhtiön alihankkijoiden taskuun, levy-yhtiön taskuun ja viimeiset 5cent annetaan artistille. Siksi itse mielummin ostankin artistin/bändin paidan, käyn keikoilla jne. Se on artistin kannalta parempi vaihtoehto.
 
Hypoteesi: jos waretat jonkun bändin levyn ja menet katsomaan bändin keikkaa, ostatko myyntitiskiltä paidan lisäksi myös warettamasi levyn (sikäli kun niitä on krääsätiskillä myynnissä)? Tällöinhän kaikki pahat ja ahneet jakelu-ym. portaat jäävät välistä pois ja tuotto menee suoraan artistille (+sille jampalle joka siinä tiskillä painaa pitkää iltaa).

Musta on ongelma ei siis ole siinä, että joku jää paitsi jotain. Musta ongelma on siinä asenteessa, että halutaan itselle hyödyke, josta ei olla valmiita maksamaan.
 
Täsmälleen samaa mieltä. Itse en näe sitä ongelmana jos joku lataa levyn netistä ja toteaa sen hyväksi parin kuuntelukerran jälkeen, ja vasta sitten ostaa aidon levyn kaupasta. Tai vaihtoehtoisesti toteaa levyn huonoksi ja poistaa tiedostot. Jos taas näitä lataillaan ilman mitään tarkoitusta koskaan ostaa sitä levyä, niin siinä vaiheessa ei tekosyitä ole lainkaan, se on suoraan varastamista.
 
Itse en harrasta nykyisin kumpaakaan, joskus aiemmin tuli tarkistettua että mitä sitä ollaan ehkä ostamassa. Nykyään noita sampleja kun on kaikenmaailman myspacet, bändien omat sivut, lastfm:t sun muut sivustot täynnä. Jos bändi on hyvä niiden perusteella, on ne levyt ostamisen arvoisia. Jälkikäteen jos kaduttaa niin aina on huuto.net jossa varmasti nekin kelpaa jollekin.

Mä olen vähän toista mieltä asiasta. Jos varastat levyn kaupasta, vain yksi väliporras jää nuolemaan näppejään. Jos taas varastat netistä, kukaan ei saa mitään, muuta kuin tietysti kuluttaja, joka mielissään kuuntelee levyä, jonka tekijöille ei kuitenkaan halunnut maksaa siitä.
 
Eikö se, että joku varastaa tai lataa levyn (ja sitten kuunteleeki sitä) todista, että hän haluaa kuunnella levyä? Sitten pitää päättää, pitääkö levyä ostamisen arvoisena (kaupasta konkreettisena levynä tai biiseinä nettikaupasta). Jos ei pidä musiikkia sen arvoisena, että haluaisi maksaa siitä, musta on vähän moraalitonta kuitenkin varastaa biisit ja kuunnella niitä. On musta tekopyhää väittää sitten, että "en mä sitä kuitenkaan olisi ostanut", ja kuitenkin kuunnella levyä. Se on täysin rinnastettavissa levyn kaupasta varastamiseen, tosin sillä poikkeuksella jonka yllä mainitsin, että nytpä kukaan ei saa mitään.
 
Tää on tosi kaksipiippuinen juttu, eikä tuo sunkaan teoria nyt ole ihan vedenpitävä. Levyä voi kuunnella levykaupassakin, joten jos lataa itselleen levyn/pari biisiä kuunneltavaksi ja tekee sen pohjalta ostopäätöksen niin se on musta ihan ok. Eri asia on jos ei ole tarkoitustakaan ostaa sitä levyä...Itse käytän myspacea, koska levykaupassa on tosi ahdistavaa kuunnella levyjä.

Tää on tosi kaksipiippuinen juttu, eikä tuo sunkaan teoria nyt ole ihan vedenpitävä. Levyä voi kuunnella levykaupassakin, joten jos lataa itselleen levyn/pari biisiä kuunneltavaksi ja tekee sen pohjalta ostopäätöksen niin se on musta ihan ok. Eri asia on jos ei ole tarkoitustakaan ostaa sitä levyä...Itse käytän myspacea, koska levykaupassa on tosi ahdistavaa kuunnella levyjä.
 
Ota huomioon, että mä puhuin vain siitä tapauksesta, että levyä ei osteta, mutta netistä biisit jäävät aktiiviseen kuunteluun. Olen aivan samaan mieltä kanssasi. Pari biisiä ostopäätöksen tekoon on musta ihan hyväksyttävää, kunhan sen jälkeen joko ostaa levyn tai sitten poistaa lataamansa biisit tietokoneelta.

a) Ostan paljon enemmän levyjä kuin ennen, koska kuuntelen ne netistä ensin ja teen uusia löytöjä.
 
Valitettavasti argumentti on (tai lähinnä oli) validi, mutta kuten todettua, tapauskohtaista. Nykyään kun on Myspace ja firmat/artistit sitä ymmärtävät ihan oikeasti käyttää, OMALTA kohdalta lataaminen on nollissa. Tarkistan artistin myspacesta jos se tuntuu kiinnostavalta. Jos pidän tarpeeksi ja tarpeeksi monet (ja nimenomaan oikeat) tahot levyä kehuvat , haen levyn kaupasta. En mene nyt enkä jatkossakaan levykauppaan tunneiksi onkimaan jos löytäisi arvalla jonkun kiinnostavan levyn.
 
Mielestäni piratismiä vastaan pitäisi firmojen alkaa taistella ihan eri paikasta kuin jahtaamalla rikollisia. Ilmiö on liian suuri, ja yksittäinen käyttäjä pystyy pitämään yllä liian suurta volyymia jakajana, että 15-v piraattien metsästyksestä olisi isoa hyötyä. Se, että homma saadaan tehokkaaksi syö paljon enemmän resursseja, kuin se, että antaa asian olla. Tottakai lataaminen ja jakaminen tulisi kriminalisoida ja toimiihan pelkokin hyvänä keinona pitää homma aisoissa, mutta se todellinen kitkentä alkaa siitä että markkinoinnin ja taustatyön kohdalla nähtäisiin levy-yhtiöiden osalta enemmän vaivaa. Olisiko se lopullinen ratkaisu sitten musa-piratismiin? Tuskin, mutta vähentäisi varmasti osaltaan. Tämä myspace ainakin yhdeltä henkilöltä vähensi piratismia. Olen töiden jälkeen menossa ostamaan Keep of Kalessin - Armada levyä. Bändistä tiennyt mitään, mutta joku sitä muusikoiden.netissä eilen kehui ja linkki oli myspace sitelle.4 kokonaista biisiä kuultavissa, niistä sai jo hyvän kuvan mitä on luvassa. Jos pysytään oikeissa asioissa eikä tekopyhässä hyppelyssä mitä laki kulloinkin sanoo, niin ihan oikeasti kyllä KoK tykkää että mä kannan niille rahaa.
 
Piratismi uhkaa eniten pieniä marginaali artisteja joiden leipä on ihan oikeasti kiinni levymyynnistä. Ja ei, en nyt sano että olisi enemmän oikein ladata Madonnalta kuin Hong Kongilaiselta Blackwine omakustannebändiltä. Kuitenkin asiassa on sellainen pieni onni, että marginaalimusiikkia kuuntelevat monesti musiikkia paljon harrastavat ja he myös useammin ostavat levyjä (tai kokevat lataamisen vääräksi) käsittääkseni. Tottakai homma pitää suhteuttaa myös tässä. Blackwinelle tuntuu jo yksi menetetty levy, Madonnalle taas..no, en osaa arvioida. Naivi esimerkki ja toimii tapauskohtaisesti toki, mutta väitän että juuri ajokortin saanut jätkä joka haluaa tuning corollaansa teknoa ei nakkaa paskaakaan siitä onko levynsä poltettu vai ei. Jos ilmaiseksi saa, miksi maksaa? Toisena ääripäänä voidaan ottaa metallimusiikin harrastajat jotka hamstraavat venäläisiä-black metal vinyyleitä ties mistä kunhan saa alkuperäistä hyllyyn.
 
Mun teoriaa tukee se, että artistit tunkevat biisejä myspaceen välittömästi kun tieto vuodosta tulee ilmi. Ilmeisesti sillä on todella vaikutusta lataamisen määrään, koska sitä tehdään jatkuvasti.

Marlowe
Ai, eikö riitä? Pitäisihän nämä tiedostot kuitenkin saada ilmaiseksi. Kun se levy-yhtiökin riistää niitä artistejaan ja olisi kuitenkin kiva ostaa vähän kaljaa viikonlopuksi. Ei se muusikko niitä rahoja kuitenkaan tarvitse, nehän rypevät rahassa jo muutenkin, ihan niin kuin ne Metallican äijätkin. Ja mitä se Brunilan Teemukin kitisee, sehän on olevinaan joku lakimies, ja tienaa aika paljon rahaa muutenkin. Tekisi musiikkia rakkaudesta!
 
Janus
Hypoteesi: jos waretat jonkun bändin levyn ja menet katsomaan bändin keikkaa, ostatko myyntitiskiltä paidan lisäksi myös warettamasi levyn (sikäli kun niitä on krääsätiskillä myynnissä)?
 
Jassoo. Ja millonkahan herrat sitten mahdollisesti olisivat tyytyväiset?
 
Kaveri on kuunnellut teidän musiikkia ja tullut keikalle, mutta miten on, riittääkö? Ei tietenkään, vaan sen lisäksihän velvollisuuksiin kyllä kuuluu ostaa myös pöytä puhtaaksi.
 
Teille on osoitettu mustaa valkoisella kuka on teidän paras asiakasryhmä ja miten käy? Vittuilu jatkuu (Marlowe) ja kiukutellaan että kun käpyjen keräilystä maksetaan vähän nihkeesti.
 
Siis tämä on niin tätä kaikki mulle heti nyt.

Marlowe
 
Janus
 
Jassoo. Ja millonkahan herrat sitten mahdollisesti olisivat tyytyväiset?
 
Kaveri on kuunnellut teidän musiikkia ja tullut keikalle, mutta miten on, riittääkö? Ei tietenkään, vaan sen lisäksihän velvollisuuksiin kyllä kuuluu ostaa myös pöytä puhtaaksi.
 
Teille on osoitettu mustaa valkoisella kuka on teidän paras asiakasryhmä ja miten käy? Vittuilu jatkuu (Marlowe) ja kiukutellaan että kun käpyjen keräilystä maksetaan vähän nihkeesti.
 
Siis tämä on niin tätä kaikki mulle heti nyt.
Tiesitkö Jäykkis että monet rundit taas tehdään n.s. persnetolla,vain siksi että promottais levyä.
Joku Deep Purple on varmaan sen verran vahva b(r)ändi että Areenan keikasta jotain jää kun on tarpeeksi pienet kulut,mut tietääkseni aika monia rundeja tukee levy-yhtiö eli lopuksi artisti.

Tiesitkö Jäykkis että monet rundit taas tehdään n.s. persnetolla,vain siksi että promottais levyä.
 
Tottahan toki. Nykyään keikat menee levypromootiona, mutta entäpä jos mitään levyä ei konkreettisesti olisikaan, vaan jakelu olisi hoidettu levyn kustannusrakenteita rankasti rikkoen esim. verkon välityksellä. Tällöin levy ei kustantaisi julkaisijalle lähellekään samaa mitä useiden tuhansien painoserät, kannet ja logistiset palvelut. Voisiko keikka olla silloin jotain muuta kuin levylähtöinen tapahtuma? Olisiko se keikka sitten se uusi musiikin tuote ja ne netissä jaettavat tiedostot se "persnetto promootio"?
 
Eli täysin päinvastainen ajattelumalli mikä nykyään on.
 
Joku Deep Purple on varmaan sen verran vahva b(r)ändi että Areenan keikasta jotain jää kun on tarpeeksi pienet kulut,mut tietääkseni aika monia rundeja tukee levy-yhtiö eli lopuksi artisti.
 
Meidän erästä keikkaa tuki Sonera, eikä me edes oltu mikään iso orkesteri... ihan autotallipohjalta nuorisotapahtumassa. Heidän mainosbanneri oli lavalla rumpalin takana seinällä ja varmasti sen näki kaikki jotka lavalle katselivat. Itse keikasta ei aiheutunut meille mitään kustannuksia, oli pelkästään tuloja. Kyllä kun noita suurempiakin rundeja katsoo, niin sponssejahan sielläkin on, millä katetaan tai ainakin koitetaan kattaa juoksevat kulut. Onko se sitten kuluttajien vai artistien tyhmyyttä mikäli eivät osaa hoitaa asioitaan taloudellisesti fiksusti? Minusta artistien ja levy-yhtiöidenkin on helevatan korkea aika katsoa ITSE PEILIIN eikä jatkuvasti demonisoida heidän asiakaskuntaa tai edes potentiaalista asiakaskuntaa.
 
Mielestäni kaikki "sinä olet piraatti!"-väitökset nimenomaan tukevoittaa piratismia, kun ei edes haluta yrittää ymmärtää. Jos minua joku levy-yhtiön moguli haukkuu huonoksi kuluttajaksi, niin minähän äänestän jaloillani ja pidän lompsani visusti taskussa. Haistakoon se mul**u pitkän pa**an. En usko että tulta vastaan kannattaa käydä tulella sotaa. Sitä vastakkainasettelua (ostaminen = hyvä VS. lataaminen = paha) on ihan riittävästi ja railo näiden välissä sen kuin kasvaa. Tuloksenkin jokainen tietää... laittomalle verkkolatailulle ei kyetä tekemään yhtään mitään. Sen kanssa on opittava elämään tai sitten kupsahtaa kumoon.
 
Toinen mielenkiintoinen juttu on se, että mikä niissä materiaaleissa ja jakelussa oikeasti maksaa? Ostin just jokin aika sitten Anttilasta NYPD Blue Season 3 DVD-boksin, joka sisältää 6 DVD-levyä täynnä audiota ja videota. Hinta oli 19e, eli saman mitä Anttila haluaa siitä 40min uudesta CD-levystä. NYPD Blue boksin sisältö on n.20-21 tuntia. Ok, NYPD Bluen tekijät ja näyttelijät saavat palkkansa pääosin siitä, että sarja pyörii telkkarissa, mutta tässä palataankin tuohon ensimmäiseen kappaleeseen jossa CD toimisikin promona ja keikat olisi se "palkkatyö".
 
En ihmettele yhtään sitä, ettei CD-levyt innosta kuluttajia, jotka suhteuttavat ostamansa tuotteen sisällön entistä tarkemmin siihen hintaan. Nimenomaan tuo jäykkiksen mainitsema "kaikki mulle heti nyt" heijastuu kuluttajista suoraan tekijöihin. Kun kuluttaja haluaa paljon kaikkea, mahdollisimman halvalla (kaikki mulle heti nyt), niin hän sijoittaa sen 19e mielummin 6-levyn DVD-boksiin täynnä matskua, kuin siihen yhteen 40min kestävään CD-levyyn jolla on ehkä just ja just se yksi hittibiisi jonka hän haluaa kuunnella. Kovin raskailla saappailla se musabisnes astelee natisevan jään yllä. On vain ajan kysymys milloin molskahtaa ja alkaa kuulumaan se *plup plup plup* ääni, kun bisnes vajoaa omaan typeryyteensä hiljalleen hukkuen.

Minusta artistien ja levy-yhtiöidenkin on helevatan korkea aika katsoa ITSE PEILIIN eikä jatkuvasti demonisoida heidän asiakaskuntaa tai edes potentiaalista asiakaskuntaa.
 
Sen kummemmin ottamatta kantaa tuohon aika huimaan mustavalkoiseen kehitelmääsi, kyllä se on joku aivan muu kuin asiakaskunta, jota näissä keskusteluissa useimmin yritetään demonisoida... ;-)

Sen kummemmin ottamatta kantaa tuohon aika huimaan mustavalkoiseen kehitelmääsi, kyllä se on joku aivan muu kuin asiakaskunta, jota näissä keskusteluissa useimmin yritetään demonisoida... ;-)
 
En nyt puhunutkaan näistä m.netin keskusteluista. Sinun tai minun demonisoinnit ei paina siinä vaa'assa yhtään mitään jos joku EMI päättää ilmoittaa hatustarepäistyjä lukuja mustamaalatakseen verkkolatailua jne. Tosin, tälläkin foorumilla näyttää yksipuolisen propagandan uhreja olevan enemmän kuin tarpeeksi.

Toinen mielenkiintoinen juttu on se, että mikä niissä materiaaleissa ja jakelussa oikeasti maksaa?
 
Joo, on ihan älytöntä missä hinnoissa nuo levyt pyörivät. Itse en ole ostanut uusia 20e levyjä moneen vuoteen vaan mieluummin maksan sen 10-15 euroa jonkun pikkulafkan julkaisusta. Haluaisin uskoa, että edes joku tekee ja julkaisee musiikkia rakkaudesta siihen eikä dollareihin.

En nyt puhunutkaan näistä m.netin keskusteluista. Sinun tai minun demonisoinnit ei paina siinä vaa'assa yhtään mitään jos joku EMI päättää ilmoittaa hatustarepäistyjä lukuja mustamaalatakseen verkkolatailua jne.
 
Olisiko sulla antaa esimerkkejä näistä EMIn yrityksistä mustamaalata verkkolatailua? Eikä nyt mitään mututietoa, vaan ihan mustaa valkoisella.
 
Tosin, tälläkin foorumilla näyttää yksipuolisen propagandan uhreja olevan enemmän kuin tarpeeksi.
 
Jep, tästä me ollaan samaa mieltä. Niillä jotka oikeasti näistä asioista tietävät, on useimmiten jo valmiiksi oma kanta tai jokin motiivi, jonka valossa he tulkitsevat asioita. Pätee ihan molemmin puolin. Taas sillä ryhmällä, joka riippumattomuutensa puolesta pystyisi edes jotenkin puolueettomasti arvioimaan asioita, ei ole riittävää tietämystä, eikä välttämättä edes motivaatiota puuttua asiaan liiaksi.
 
Mä en usko, että kellään on näistä asioista värittymätöntä kokonaiskuvaa. Harvalla on edes minkäänlaista realistista kokonaiskuvaa. Ei ainakaan minulla, ja kaikella kunnioituksella, ei näköjään teikäläiselläkään.
 
E: Ja silti, vaikkei mulla tarkkaa kokonaiskuvaa tästä olisikaan, mun oikeustajuni puoltaa vain yhtä kantaa.

Kun kuluttaja haluaa paljon kaikkea, mahdollisimman halvalla (kaikki mulle heti nyt), niin hän sijoittaa sen 19e mielummin 6-levyn DVD-boksiin täynnä matskua, kuin siihen yhteen 40min kestävään CD-levyyn jolla on ehkä just ja just se yksi hittibiisi jonka hän haluaa kuunnella.
 
No mä kyllä ottaisin sillä rahalla mieluummin yhden biisin timanttia kuin 6 DVD-boksin kuraa. Onkohan mussa jotain vikaa kuluttajana, kun tuolla komerossa yli 300 ilmaiseksi saatua cd:tä täynnä shittiä. Tosi paljon tosi halvalla, mutta siltikään ei oikein jaksa innostaa?
 
Oikeesti, mun mielestä paras ratkaisu olis ostaa kuluttajille parempi musiikkimaku. Ja parempia biisejä artisteille.

No mutta hyvät hyssykät sentään.
 
Etkös muista, että se meni niin, että levymoguli suoritti arvioinnin että nyt tarvitaan uusi brändi ja harkintansa mukaan katsoi sitten suopeasti jotakuta uutta yrittäjää.
 
Ne oli niukkuuden, sääntelyn ja hämäräperäisten sopimusten aikaa ja kaikkien oli tyytyminen levy-yhtiöiden viisivuotissunnitelmiin.
 
Sitten tuli valo ja vapaus ja eräät tahot olivat jälleen kerran ihmeen edessä.
 
Tulevaisuuden levy-yhtiö?
 
Huomiotalouden lainalaisuuksien mukaan se on se taho joka jatkossa kertoo meille mitä kannattaa kuunnella.
 
Jaa missä se valo ja vapaus on? Tässä Suomen lista:
 
http://www.yle.fi/lista/listat/albumit.php
 
Monikos noista levyistä on muiden kuin levy-yhtiöiden julkaisema? Kaikkia noista kyllä waretetaan oikein innokkaasti. Musta saa vapaasti julkaista netissä musiikkia, ei siinä mitään. Moniko piraattiliiton kannattaja latailee vertaisverkoista sellaista musiikkia, joka ei ole levy-yhtiöiden julkaisemaa?