Yleistä keskustelua musiikista ›

Absoluuttinen Nollapiste - Suljettu
 
Tämä oli ensimmäinen levy, jota kuunnellessa tuli niin sanottu paskat housuun -efekti. Aluksi sekavalta vaikuttanut kokonaisuus alkoi avautua hiljalleen, ja mitä pidemmälle tarinan ymmärtämisessä pääsi, sitä syvemmälle suvantoon ajauduin. Yritin useita kertaa laulaa levyn mukana sen viimeistä kappaletta, mutta pysähdyin aina kuuntelemaan tarinaa enkä kyennyt vokalisoimaan ollenkaan. Nykyiselläänkin tämä levy on niitä, joiden mukana laulaessa saa helposti vettä silmiinsä. Kaikki toimii, biisit, sanat, soitto, laulu.

Marilyn Manson - Mechanical Animals
 
Monet pitävät Antichrist Superstaria Mansonin "the levynä" mutta itse olen aina kallistunut MA:n puoleen. Levy on kappalemateriaaliltaan täydellinen joka on melkoinen saavutus ottaen huomioon levyn pituuden. Loistavien hittibiisien kuten Grreat Big White World, Dope Show, Rock Is Dead, Speed Of Pain, I Don`t Like The Drugs, Coma White lisäksi albumin "levybiisit" ovat aivan loistavasti ja levy rullaa eteenpäin täydellisesti loppuun asti. Antichrist Superstar on sekopäisen angstin juhlaa ja levy tavallaan määrittelee Mansonin sukupolvensa shokkirokkariski, kun Mechanical Animalsilla artisti tarkastelee maailmaa ja purkaa angstiaan showbisneksen sisältä. Levyn viimeistelee hieno tuotanto ja tuloksena on yksi vuosituhannen vaihteen hienoimmista modernin rockin teoksista.

Kun asiaa mietin, niin omista suosikeistani oikeastaan vain yksi on sellainen, jolle voisin antaa täydet pisteet:
 
Toto - IV
 
Tällä levyllä kaikki on tehty jokseenkin niin hyvin kuin on ylipäätään mahdollista. Tuotanto on huippuluokkaa - ainakin sen ajan standardeilla (näin luulisin). Kappaleet muodostavat tasaisen, vahvan, omaperäiseltä kuulostavan kokonaisuuden, josta on vaikea erottaa mitään yksittäisiä huippukohtia. Toton soittotaidoista ei liene kenelläkään mitään epäselvyyksiä. Väittäisin, että levy on myös kulttuurisesti melko merkittävä: harvassa ovat ne ihmiset, jotka eivät tunne Rosannaa tai Africaa, vaikka Toto ei bändinä olisikaan tuttu.
 
Pitipä Toton musiikista tai ei, niin IV:stä on kyllä vaikea löytää heikkoa kohtaa.

Hieman lisää:
 
Bad Company - s/t
 
Tässä levyssä vaan on se kaikki, mitä hyvältä rock-levyltä vaaditaan. Upeat riffit, mahtavaa vokalisointia ja tarttuvia biisejä.
 
Beach Boys - Pet Sounds
 
Tästä levystä on kaikki sanottu jo miljoonaan kertaan varmaankin. Kertakaikkisen täydellinen levy, sävellykset, sovitukset, sanoitukset; kaikki huippuluokkaa. Maailman parhaita albumeita kiistatta.
 
Beatles - Kaikki Helpistä eteenpäin on puhdasta neroutta.
 
Beck - Odelay
 
Levy, jossa jokainen kappale on aivan ainutlaatuinen teos. Hitit ovat tietysti loistavia mutta vähemmän tunnetutkaan biisit eivät jää kauas niiden tasosta. Ei voi kuin ihmetellä että miten yhteen biisiin on saatu mahdutettua niin monta erilaista musatyyliä ja silti homma toimii kuin tauti. Soveltuu ihan mihin tunnelmaan ja mielenalaan tahansa.

Kyllähän näitä on aivan mahdoton määrä...
 
Bob Dylan - Blood on the tracks
 
Kaikki kappaleet viiden tähden arvoisia. Se riittää.
 
Bob Dylan - Desire
 
The Hurricane riittää viiteen tähteen. Useimmat muutkin kappaleet samaa luokkaa.
 
Beatles - Abbey Road
 
Mitä tätä selittelemään.
 
The Police - Reggatta de Blanc
The Police - Synchronicity
The Police - en muista nimeä
 
The Band - The Band
 
aivan mielettömiä kappaleita. Ei näihin oikein perusteluja kyllä keksi...
 
R.E.M. - Lifes Rich Pageant
 
kaikki kappaleet loistavia.

The Beatles - Rubber Soul, 1965.
 
Suosittu teinipopbändi alkaa kehittyä eteenpäin. Biisimateriaaliltaan ehkä paras beatle-albumi. Levyllä selkeästi yhtenäinen soundi, ns. yhden huoneen albumi. Tähän aikaan yhtye toimi selkeästi vielä yksikkönä, eikä neljänä sooloartistina. Sanoitusten aiheet alkavat laajeta kädestäpitämisestä laajempiin sfääreihin. Ensimmäinen(?) all-you-need-is-love-biisi (the Word) kaksi vuotta ennen summer of lovea. Epätavallisten instrumenttien tuonti länsimaiseen pop-musiikkiin (sitar ym). Päällimäisenä itselläni kuitenkin loistavat biisit.
 
The Beatles - Revolver, 1966
 
Henkilökohtaisesti minulle paras levy, mitä on koskaan tehty. Biisien aihealueet laajenevat edelleen. Siihenastisen historian teknisesti edistynein levy; ADT, takaperoisäänitykset, varispeedit, loopit ym. Tyylillisesti erittäin monimuotoinen, mutta silti selkeä kokonaisuus. Levyn päättää Tomorrow Never Knows, minkä jälkeen ei juurikaan ole popmusiikissa keksitty mitään uutta imho. Kaikenkaikkiaan selkeä jatkumo Rubber Soulille. Jos RS oli hieman aikaansa edellä, tämä oli jo pitkällä ensi viikolla.

The Beatles - Revolver, 1966
 
Tähän on hyvin helppo yhtyä. Kuten Abbey Road:hunkin.

Kyllähän näitä on aivan mahdoton määrä...
 
Bob Dylan - Blood on the tracks
 
Kaikki kappaleet viiden tähden arvoisia. Se riittää.
 
Bob Dylan - Desire
 

Nämä kaksi levyä tulevat minullakin ensinnä mieleen, mutta ehkä kuitenkin toisessa järjestyksessä. Desire on sen verran pöyristyttävä kokemus, että se lienee minulle se maailman parhain kansio koskaan.

No ehkä lempparien listaamiseksi meni, mutta milläs muulla perusteella noita sitten listaisin? Jos en tykkää levystä niin ei se sitten oo viiden tähden levy. :(
 
Hyvä tapa testata onko levy viiden tähden arvoinen, on pisteyttää 1-5 tähteen kaikki sen biisit ja katsoa onko keskiarvo tarpeeksi suuri. Toki fiiliksestä/kokonaisuudesta tms. voi heittää yhden ekstratähden, mikäli levy sen ansaitsee..

Jaa jaa, kai sitä voisi parikin heti mainita!
 
Led Zeppelin - II
Ehkäpä kaikkien aikojen paras levy, ei yhtään heikkoa kohtaa ja kaikki toimii. Täydelliset soundit
 
Led Zeppelin - IV
Melkein kuin yllä.
 
Janis Joplin (Big Brother and the holding co.) - Cheap Thrills
Tässä näytti Joplin ylivoimansa, hyviä tarttuvia biisejä, jotka Janis kruunaa täydellisellä tulkinnalla.
 
Janis Joplin (The Full Tilt Boogie Band) - Pearl
Tämä olisi nostanut Joplinin maailman parhaaksi artistiksi (jos ei sitä ollut), sillä levy hipoo niin järisyttävää täydellisyyttä, että oikein pelottaa!
 
Jethro Tull - Aqualung
Melkein kuin teemalevyjen äiti, vaikka Anderson sitä kovasti yrittikin kieltää.
Pirun nerokasta sävellys ja sovitustyötä, maailman parhaimpien muusikoiden soittamana!
 
Jethro Tull - Songs from the wood - Kuin yllä, ilman teemalevyä, vaikka tämäkin on sitä melkein kokonaan, vieläkin nerokkaampia sävellyksiä ja Anderson todistaa olevansa nero!
 
Vesa-Matti Loiri/Eino Leino - I & II
Maailman synkintä musiikkia, varsinkin ykkösellä, hakkaa norjalaiset kirkonpolttajat menne tullen. Leinolla on parasta lyriikkaa, mitä on koskaan kirjoitettu ja Loiri on ehdottomasti paras tulkitsija, itkien näitä joutuu kuuntelemaan!

Deep Purple - In rock
Deep purple - fireball
Deep purple - machine head
Deep Purple - made in japan

Aika löysästi tuntuu viisi tähteä irtoavan. Jos sama bändi tekee neljä Täydellistä levyä, lienee syytä epäillä jo "kriitikon" faniutta..
 
Noh, Purplella tuo on kyllä ehkä jo vähän liikaa, nuo ovat kyllä kaikki kovia. Mutta silti Zeppelinin ensimmäiset kyllä ansaitsevat kaiken kunnian ja suitsutuksen mikä niillä onkin.
 
E: Ja ihan ilman kriitikon faniutta :)

Dream Theater - Images & Words
 
Haluan tietää mikä tekee tästä levystä täydellisen? :) Iteltäkin löytyy tuo mutta ei sitä kyllä kovin kauaa jaksa kuunnella.

Haluan tietää mikä tekee tästä levystä täydellisen? :) Iteltäkin löytyy tuo mutta ei sitä kyllä kovin kauaa jaksa kuunnella.
 
Ei lähdetä tähän. Mielipiteitähän nämä on.

Ei lähdetä tähän. Mielipiteitähän nämä on.
 
Mutta perusteluja vaadittiin, ettei mene pelkäksi listaamiseksi.

Ei lähdetä tähän. Mielipiteitähän nämä on.
 
Ei lähdetä perustelemaan?
 
Ketju täynnä pelkkiä mielipiteitä olisi pelkkää mielenkiinnotonta listausta ja se taas on m.netissä kiellettyä.

Ketju täynnä pelkkiä mielipiteitä olisi pelkkää mielenkiinnotonta listausta ja se taas on m.netissä kiellettyä.
 
Näimpä. Lukkoon menevät jos perustelu puuttuu. Näin toisena varoituksena :P

Eikös samaa aja sivustot kuten rateyourmusic.com josta voit hetkessä katsoa mitä levyjä kukin on viiden tähden arvoiseksi katsonut? Arvostelutkin voit sieltä lukea, jos niitä vaan on kirjoitettu.
 
Eli, turhia copy & paste touhuja välttääkseen, oma lista täydellisistä levyistä löytyy osoitteesta http://rateyourmusic.com/~Borlag
 
On siellä niitä muitakin tuhatkunta listattuna...

Ok, oo-p:n viiden tähden levyt:
 
-22-Pistepirkko- Big Lupu
 
Oli todella vikea päättää mikä 22-pp:n kolmikosta Bare Bone Nest, Big Lupu, Rumble city lalaland -saa viisi tähteä. Päädyin Big Lupuun, keskimmäiseen julkaisuun vuodelta -92. Perusteluksi käyköön se, että levyn biisit ovat ajattoman mahtavia, yhtenäisiä mutta silti toisistaan poikkeavia. Meininki on rosoista, mutta samalla huoliteltua ja sävellys/sovitus kulkevat tiukasti käsi kädessä koko julkaisun ajan.
 
BBN ja RCL olisivat samoilla perusteluilla saaneet myös viisi tähteä, mutta Big Lupu edustakoon nyt koko kolmikkoa..
 
-Kotiteollisuus- kuolleen kukan nimi
 
Jos minulta kysytään, kyseessä lienee kaikkien aikojen paras raskaampaa rokkia edustava tekele. Levyltä ei löydy yhtään huonoa biisiä, vaan kaikki 12 kappaletta junttaavat takuuvarmasti loppuun saakka. Hynysen tekstikynä on ollut KKN:n aikaan terävimmillään. Riffitkään eivät vielä toista itseään, nyky KT:n tapaan.
 
Kuolleen kukan nimi on levy ennen Hynysen eksymistä tuulitakkimaailmaan, toistaiseksi viimein KT -julkaisu, jossa liikutaan vielä mystisillä ja myyttisillä vesillä.
 
-Absoluuttinen Nollapiste- Suljettu
 
Kaikenkaikkiaan täydellinen progepop -levy, jota vastaavaan ei ole toistaiseksi kukaan muu kyennyt, eikä luultavasti tule ihan heti kykenemäänkään.
 
Liimatan tekstit tasapainottelevat tarinankerronnan ja irrallisen pohdiskelun sekä toteamusten rajalla näppärästi. Yhtenäinen tarina josta biisit kertovat on mukava pähkinä, joka saa ainakin minut miettimään tekstien tarkoitusta toden teolla. Kun biisit nitoutuvat pikkuhiljaa yhteen, tulee hieno fiilis, ja yhtäkkiä kaikki valkenee- "Jaa, näinhän se menee!" ja "Sitäkös se tarkoittikin." Myös levyn sävellystyö on erittäin laadukasta ja rullaavaa, se antaa tukea laululle ja herättää luultavasti uudenkin kuuntelijan mielenkiinnon. Suosittelen!
 
-CMX- Cloaca Maxima II
 
Oli pakko valita kokoelmalevy, kun CMX:n tuotannosta on niin vaikea valita yksittäisiä julkaisuja. Myös Cloaca Maxima I on laadukas teos, mutta henkilökohtaisesti kakkonen uppoaa minuun paremmin.
 
Kolmen levyn kokoelmalta ei löydy oikeastaan yhtään kovin heikkoa esitystä ja kaikenkaikkiaan kokonaisuus on erittäin tunnelmallinen pakkaus. Levyt esittelevät CMX:n parhaat puolet, erittäin laadukasta jälkeä, sanoituksia, sävellyksiä ja sovituksia myöten.
 
-Peer Günt- Fire Wire
 
Jälleen erittäin vaikea valinta maailman parhaan hardrockblues -bändin tuotannosta. Täyttä toimintaa koko levy, pakkaus joka vetää kovemmaltakin jätkältä pallit kasaan, kuuletko Lemmy?! Nikki ärjyy tyylikkäästi ja riffit jyräävät toinen toistaan tehokkaammin. Mahtava bilelevy, muutaman kaljan ja hyvän seuran kanssa nautittavaksi. "Who can be Moses on the mountain?!"
 
Apulanta- Aivan kuin kaikki muutkin
 
Toistaiseksi viimeinen levy, jossa Apulanta heittää vielä tiukkaa Crungea jopa punkrockiksikin paikoin pyörähtävällä levyllä. Koskettavia tekstejä, muhkeasti surisevia kitaroita ja varmaa menoa koko levy. Ei huonoja biisejä. Ensimmäistä kertaa Toni raottaa verhoa kusipään taakse ja paljastaa sen herkemmän puolensa kokonaan. Perfect! Tämän julkaisun jälkeen taso onkin ollut sitten tasaisessa laskussa..
 
Joku Sir Elwoodin Hiljaiset värit -levy tähän pitäisi vielä tulla, mutta en tiedä mikä? Myös Tuomari Nurmion tuotannossa on viiden tähden julkaisuja, mutta en osaa valita. YUP:kin olisi ansainnut paikkansa ja moni muu bändi. Mutta tuossa nyt oli muutamia..

Mitenniin ei onnistu? Jättäkää nuo marinat väliin niin onnistuu. Kyllä mua ainakin kiinnostaa lukea perusteltuja listauksia, jos vaikka sattuisi löytämään joitain uusia helmiä.
 
Näinpä juuri. Ehkä kevyen musiikin puolella ei ole niin totuttu musiikin minkään tasoiseen analysointiin - tämän voisi päätellä siitä, että jopa musiikkilehtien analyysit jäävät harmillisen usein vain tyhjien toteamusten tasolle: "Ja tässä biisissä soi sitten kauniisti särökitarat ja seuraavassakin rumpali hienosti paukuttelee!".
 
Ennenkuulemattomaan taidemusiikkiteokseen tutustuessa tulee usein nopeasti googlattua jonkinmoista analyysia, ja usein löytyykin oikeiden musiikkihistorioitsijoiden mietintöjä. Tämä refleksi sitten usein toistuu myös uusia kevyen musiikin artisteja kuunnellessa, ja joutuu pettymään kun syväluotaavaa ruodintaa ei tunnu löytyvän millään.
 
Muusikoiden.nettiläiset eivät nyt mitään satunnaisia musiikinkuluttajia ole, ja koska kyse on nimenomaan viiden tähden levyistä, olettaisin tänne tulevan asiantuntevia arvioita, joita olisi ilo lukea.

Queensrÿche - Operation: Mindcrime
 
Täydellisin. Levy. Ikinä.
 
Lyriikoiden tarina on kiehtova ja levy suorastaan eeppinen. Ehkä ainoa, levy joka kuunnellessa tuntuu miltein kuin elokuvaa katsoisi. Helvetin hyvää elokuvaa.
 
Levyltä ei löydy ainoatakaan huonoa biisiä.
 
En viitsi kirjoittaa lisää, koska kehumiseksi menee. :)
 
Jos sinulla ei ole tätä. Osta. En käsitä miten Queensrÿche on jäänyt vähän unohduksiin.
 
E:Kah. Mode siivoillut. Hyvä homma. Poistin pari pätkää, joilla viittasin edellisiin häröilyihin. Ei mulla muuta. :)