Yleistä keskustelua musiikista ›

Tää on just syy minkä takia harrastan vaan irtosuhteita.

Eihän tuo aina ymmärrä hankintojani, mutta en minäkään ymmärrä sitä että hää ostaa lautasia ja laittaa ne seinälle koristeeksi. Välillä toppuuttelee, mikä lienee ihan hyväkin.

Edelleenkin ihmettelen miten niin monet pariskunnat voivat olla niin eri planeetoilla vapaa-ajan harrastuksiensa suhteen. Hemmetinmoiselta kituuttamiselta se kuulostaa jos ei aikuinen ihminen pääsee omaa luovuuttaan toteuttamaan sen kaikkein läheisimmän ihmisen nihkeyden vuoksi.
 
Eli se suuri keskustelu elämän prioriteeteista todellakin kannattaa pitää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Itse totesimme samoin tein kun olimme ensimmäistä kertaa yhteen muuttamassa että vaikka kyseessa on kummallekin vain (aikaa ja rahaa vievä) harrastus, niin toisen rokkihommista ei kumpikaan sitten napise. Piste.
 
Ratkaisuksi rumpali ehdotti, että vaikka se ikivanha Marshallin kulahtanut tuplastäkki näyttää tosi kivalta lavalla, sen voisi kuitenkin pitää poissa kotoa
 
Hoh. Sellainen treenikseltä ulospursunut, kulunut Marshallin tuplastäkki toimitti hääjatkoillamme olohuoneen pöydän virkaa.
 
Kyllä meidänkin emäntä käy säännöllisin väliajoin laskemassa kepit ja muistaa huomauttaa niiden määrästä.
 
Meillä ei lasketa, ainakaan tosissaan. Tosin puolisollani oli enemmän kitaroita ja kilkuttimia kuin allekirjoittaneella jo kun tutustuimme ~15 vuotta sitten. Trendi on sittemmin ehkä vähän tasaantunut.
 
steelin, 40+, 2 lasta, koira, farmariauto ja asuntolainaa.
 
CL, 30+, 4 kissaa, farmariauto ja asuntolainaa.

Ehdotta vaimolle että lopetat musiikki harrastuken, mutta jatkat että ostat moottoripyörän tilalle. Toimi kaverilla oikein hyvin...

Meillä on vaimon kanssa yhteistä avioliittoa takana jo liki 30 vuotta (ja jonkin verran varmaan vielä edessäkin:) ) ja mun soittoharrastus lienee ollut alusta asti niin oleellinen osa perheemme arkea, ettei siitä ole tullut koskaan minkäänlaista skismaa.
 
Korkeintaan vaimo on sivusta seuranneena joskus hienovaraisesti neuvonut jättämään sellaiset pakkopullaksi muuttuneet proggikset, missä henkilökemiat eivät selvästikään pelaa ja joiden treeneistä on tultu kotiin turpa rutussa ja joista irtaantumiseen ei itsellä ole riittänyt luonnetta.

Minulla tuli harrastuksissa ensin tuo mopo (vanha Honda) ja sen jälkeen alkoi uusi nuoruus bändi touhuissa. Vaimo on kannustanut molemmissa harrastuksissa. Mopoilu on vähän jäänyt, mutta kepukoita on jo kertynyt jo kymmenkunta. Harjoitellaan bändin kanssa meidän autotallissa kerran viikossa ja joskus venähtää 6 tuntia kerralla. Keittää kaikille kahvit ja joskus pyöräyttää pullat. Tosin ei anna harjoitella tv:tä katsellessa jos tulee noita kotimaisia sarjoja ja autossa matkustaessa pitää soida jotain muut kuin "meidän" musiikki. En voi neuvoksi antaa muuta kuin sanoa ettei tämä harrastus ole varmastikaan pahimmasta päästä, ryyppääminen, vieraissa käynti jne... Kun itse tulen naama onnellisessa virneessä harkoista, vaimo on vain tyytyväinen. Täytyy itse todeta "kiva muija mulla"
-50 ja syyskuussa talo maksettu ja lapset lentää kohta pesästä.