Yleistä keskustelua musiikista ›

Muutamia vuosia sitten näin kun televisiouutisissa oli Juicesta jotain, mitä en enää muista, mutta kuvituksena oli Juicen keikka ja se teki jonkinlaisen vaikutuksen kyllä. Orkesteri soitti taustalla ja yleisö lauloi, Juice itse istui hiljaa baarijakkaralla. Kappale oli 15. yö.
 
Hassua, minulle tuli myös tämä karaoke-ilmiö ensimmäisenä mieleen. Tosin tapahtumapaikkana oli Provinssi 91(?) ja kappaleena Syksyn Sävel. Ei tarvinnut Juicen paljon laulella, muistaakseni.

Ainakin Juicea on osalta kiittäminen turvallisesta lapsuudesta hyvän lastenmusiikin ympäröimänä, ihan oikeasti.
 
Minun ympärille kannettiin Juicen runokirjaa jo ihan naskalista saakka, ja väkinäisten viihdykemusiikkien sijasta herran lastenmusiikit saivat meikäläisen ihan sekoamispisteeseen kun olin todella pieni. silloin vanhempani tiesivät, että minusta tulee vielä jotain suurta.
 
Olen lukenut samoja kirjoja sittemmin uudelleen, ja Räkä ja Roiskis toimivat niin 2- kuin 20-vuotiaalle.
 
Juice, minkä teit. Persoonaa tulee ikävä.

Kun olin pentu 70-luvulla niin kaikki mitä medioissa näki, oli hirveän tylsää ja ankeaa. Puhuttiin vaan politiikkaa ja Asia on pihvi -ohjelmassa tehtiin harmaata 70-luvun ruokaa.
 
Mutta rokkarit oli hauskoja ja ne teki mitä huvitti: Hurriganes, Sliipparit, punkkarit ja Juice.
Juice oli vielä siinä mielessä erikoinen että se oli ainaskin yhtä viisas kuin poliitikotkin.

Varmaan monellakin tavalla, mutta niitä kaikkea ei tunnista. Itse en ole koskaan Juicen piisejä tarkoituksella kuunnellut, mutta vastaanhan ne tulee väistämättäkin. En ihan loppuun asti pitänyt koskaan siitä huumorista, jota Juice biiseissään viljeli. Vähän tollainen rillumarei-meno. Vakavoituessaan Juice teki kuitenkin koskettavia tekstejä ja biisejä, jotka jäävät elämään iäti.

Vanhin muisto: Ekaluokalla minua hieman kiusattiin laulamalla "Jyrki Boy":ta. Silloin en Juicesta pitänyt.
 
Vakavampi puoli Juicen musiikista kolahti kovastikin joskus 80-luvun alussa. Olin myös Iisalmessa live-levylle Kuopio-Iisalmi-Nivala päätyneellä keikalla. Tosin Grand Slam oli minusta jo hieman laskussa olevaa Juicea. Parhaimmillaan hän oli mielestäni 70-luvun vakavammissa piiseissä.
 
Ekoissa bändivirityksissä varmaan puolet biiseistä oli Juicea: Eläinten Vallankumous, Syksyn Sävel, 15. Yö, Ei Elämästä Selviä Hengissä jne.

Pienenä tuli kuunneltua Juicea (ja muuta) isoveljen huoneessa. Kai siitä kaikesta jonkillainen alkukipinä lähti omalle kitaransoitto harrastukselle.

Kun aloin soittamaan opetelin nuotinluvun jalon taidon Juicen "Maamme lauluja"-kirjoista.
 
Kun muut tykkäs ylä-asteella Linkin parkista, meikä tykkäs Juicesta.
Paska homma. Tosi paska homma.
Juice oli nero.

Kun aloin soittamaan opetelin nuotinluvun jalon taidon Juicen "Maamme lauluja"-kirjoista.
 
Tästä tuli mieleen... Se inha olio joka varasti aikoinaan multa osat 1. 3. ja 4. niin ei tartte palauttaa. Olen jo ostanut uudet.
 
Ja kovassa käytössä ovat kyllä. Tykkään soitella juicen biisejä. Siinä varmaan se suurin vaikutus noin niinkun omaan soittamiseen. Akustista komppailua ja silleen.
 
Muistan kyllä kun kuulin ensimmäisen kerran pyhä toimitus biisin. Se kosketti todella lujaa 14-vuotiaan ajatusmaailmaa silloin.
 
Oon aika huono kertomaan mitään tarinoita tästä aiheesta, vaikka niitä varmaan olisikin. :/

En ole koskaan mikään varsinainen Juice-fani ollut, mutta onhan miehen musiikkia tullut väkisinkin kuultua ja ihan kuuntelemalla kuunneltuakin jonkin verran vuosien mittaan. Eikä ne yleensä mitään huonoja biisejä ole olleetkaan, parhaimmillaan aivan loistavia. Kitaransoittoa omatoimisesti opetellessa oli varmasti ohjelmistossa useita Juice-klassikoitakin, Viimeisestä kylähullusta tehtiin jonkinlainen ylinopeutettu hc-punk-versiokin sitten bändin kanssa jossain vaiheessa, mutta onneksi se ei mihinkään varsinaisille demonauhoille koskaan päätynyt, sillä todelliset Juice-fanit olisivat luultavasti pitäneet sitäkin jonkinlaisena raiskauksena, mikä ei kuitenkaan ollut ideana.
 
Henkilökohtaisesti en Juicea koskaan tavannut, eikä olisi isommin kiinnostanut tavatakaan, sillä tuskinpa mulla ois hänelle mitään muuta sanottavaa ollut, kuin ne tavanomaiset "Oot kyl kova äijjä, *oma suosikkibiisi tähän* on kyl hiano biisi..." jne. Livekeikkaakaan en tainnut koskaan nähdä, enkä oikeastaan levyjäänkään koskaan jaksanut niin kokonaisuuksina kuunnella, kun aina siellä oli kuitenkin niitä vähemmän kiinnostaviakin biisejä seassa. Eihän ne kaikki voi helmiä olla, mutta ne varsinaiset helmet oli (ja on edelleen) sitten toisaalta sitäkin hienompia.
 
Ja epäsuorasti on Juice vaikuttanut (ja tulee laulujensa ja runojensa kautta varmasti edelleen vaikuttamaan) niin mun kuin monen muunkin elämään monin tavoin, joita kaikkia ei varmaan osaa edes kunnolla kuvitella. Vois varmaan sanoo vaikka niin, että itseään suuremman jäljen mies kuitenkin jätti tähän kansakuntaan.

Ainakin Juicea on osalta kiittäminen turvallisesta lapsuudesta hyvän lastenmusiikin ympäröimänä, ihan oikeasti.
 
Minun ympärille kannettiin Juicen runokirjaa jo ihan naskalista saakka, ja väkinäisten viihdykemusiikkien sijasta herran lastenmusiikit saivat meikäläisen ihan sekoamispisteeseen kun olin todella pieni. silloin vanhempani tiesivät, että minusta tulee vielä jotain suurta.
 
Olen lukenut samoja kirjoja sittemmin uudelleen, ja Räkä ja Roiskis toimivat niin 2- kuin 20-vuotiaalle.
 
Juice, minkä teit. Persoonaa tulee ikävä.
 
Tämä muuten aikanaan ihmetytti minua kovasti. Muistan kun Juice jossain haastattelussa sanoi että aikoo tehdä lastenlevyn, taisin olla yläasteella tai ala-asteen viimeisellä luokalla. Se tuntui suorastaan käsittämättömältä ajatukselta, että rokkari voisi tehdä lastenmusiikkia. Kuulin sitten jossain tuon Haitaribussi-levyn nimibiisin ja kuulosti kyllä aivan älyttömän hyvältä. Etenkin ne sanoitukset oli hienoja "... haitari soi, haita se harmitti haita risoi". Kerrassaan nerokkaita oivalluksia.

Kun aloin soittamaan opetelin nuotinluvun jalon taidon Juicen "Maamme lauluja"-kirjoista.
 

 
Mä opetelin nuotinluvun jalon taidon siitä käsintehdystä nuottivihosta mikä tuli ekan Lp:n mukana :-)

Olin 20 vuotta sitten kuudennella luokalla. Halusin opetella soittamaan kitaraa, että pääsis soittaan hyviä Juicen biisejä ja sais sitte pillua ja kavereita. Ensimmäisen kitaratuntini piti silloinen musanopettajani. Soiteltiin saku Sammakkoa, kun mä olisin halunnu soittaa Juicea. Se ei suostunu. No, kiva kun oppi muutaman soinnun niin sit kotona kattelin niiden avulla jotain XV yötä yms. Vähän kuitenki otti pattiin se opettaja.
 
Sit myöhemmin opettelin noiden Maamme lauluja kirjojen avulla soittaan kitaraa. Sit pikkuhiljaa tuli lisää kavereita, soittamisen myötä ihan elinikäisiä sydänystäviä mut pillua en kauheesti saanu. Kostin sit sille vanhalle maikalle ja opiskelin musiikinopettajaksi. Arvakkaa mikä oli tänäkin vuonna elokuussa uusien oppilaiden eka biisi? Joo, Syksyn sävel. Onhan se vähän pinnasta kulunu mut jotenki silleen samalla lailla kun se Paciuksenkin Maamme-laulu.

Jos totta puhutaan, niin ei yhtään mitenkään, enkä ala tätä asiaa kaunistelemaan mitenkään, vaikka mies nukkuikin pois.
 
En silti kiellä, etteikö hän olisi ollut kielellisesti lahjakas säveltäjä/sanoittajavelho. Teki muutamia hienoja kappaleita ja hauskoja ralleja.
 
Juurikin näin.

Se tuntui suorastaan käsittämättömältä ajatukselta, että rokkari voisi tehdä lastenmusiikkia. Kuulin sitten jossain tuon Haitaribussi-levyn nimibiisin ja kuulosti kyllä aivan älyttömän hyvältä. Etenkin ne sanoitukset oli hienoja "... haitari soi, haita se harmitti haita risoi". Kerrassaan nerokkaita oivalluksia.
 
"laiturilla illalla haitari soi, haita se harmitti, haita risoi"
Eikös tuo ole kuitenkin ote Juicen yhdestä runokirjasta, eikä niinkään tuosta lasten levyltä?
 
Mutta niin, vaikka Leskinen kuolikin niin Juice ei. Omistan tällä hetkellä kaikki Leskisalbumit Deep Sea Diveriä lukuunottamatta. Noin 5 vuotta sitten pitelin ko. levyä käsissäni Anttilan halppilaarin yläpuolella - en ostanu - on v*tuttanut siitä lähtien. Nykyään ei meinaa löytyä levyä, ei sitten mistään.
 
Juice on aina ollut suuri mies minun kuvakulmasta. Isoveli joskus ala-asteella heitti käteen Boogie teorian alkeet kasetin ja siitä se lähti. Jopa kaikista heikoimmissa biiseistä löytyy jotain nerokasta ja näppärää. Ehkä siinä on yksi viehätyksen vahvuus.
Enkä varmaan itsekkään musiikkia tekisi tänä päivänä ilman leskisinnostusta.

Kyllä on vaikuttanut kautta aikain. Pikkuveli tykkäsi Juicesta jo 70 -luvun puolivälin tuotannosta ja mä vähän hymähtelin, että mikä toikin nyt luulee ... sitten Ajan Henken aikoihin kävin keikoilla ja kolahti - Joku Per Vers -runoilija oli aivan käsittämättömän hieno biisi, yhtäkkiä. Sittemmin on levyjä pitänyt hankkia enemmänkin. Uusimmista virityksistä en tosin kauheasti perusta. Osa uusista sanoituksista meni välillä vähän kyynisyys osastolle, joka mun mielestä oli sääli - vaikkakin ymmärrettävää, kun alkoi terveys reistailla ja arvostus oli mitä oli.
 
Hienoja biisejä on siunaantunut paljon matkan varrella. Ja kun keikkaa on tehty Suomea ristiin rastiin, niin kartalle saa laittaa aika monta nuppia niille paikoille, joita esiintyy Juicen biiseissä. Hauskimmista yksi taitaa olla Hauho. (Josta mulla taitaa olla jollain C-kaselilla lausuttu versio - hupaisa sellainen) Paras Juicen biiseistä - mun mielestä - on 3.30. Mikä tunnelma saatu biisiin !
 
Seuraavan kerran kun jammataan tietyllä porukalla, niin Juice tulee soimaan taatusti, niinkuin tähänkin saakka.
 
Ainutlaatuinen musiikintekijä on poissa. -Ei elämästä selviä hengissä ...

No jäi hieman mietityttämään, että miten noinkin vahvoja tekstityksiä ja ajatuksia jakanut mies lopulta haluaa jättää itsensä hoitamatta, vaikka siihen olisi mahdollisuus.

No jäi hieman mietityttämään, että miten noinkin vahvoja tekstityksiä ja ajatuksia jakanut mies lopulta haluaa jättää itsensä hoitamatta, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Tämä taas vaikuttaa elämääni silleen, että vaikka kuinka viisauksia sieltä suusta päästeleekin, niin pystyy samalla olemaan yllättävän heikkopäinen.
 
Ehkä hän vain väsyi elämään ja halusi luopua siitä tietäen sen, ettei enää toivu noista pitkälti elämäntavoistaan johtuvista vakavista sairauksistaan.

No jäi hieman mietityttämään, että miten noinkin vahvoja tekstityksiä ja ajatuksia jakanut mies lopulta haluaa jättää itsensä hoitamatta, vaikka siihen olisi mahdollisuus.
 
"Hän päätti itse niin. Se olisi ollut aivan liian raskasta, Sari kertoo."
 
Noin siis Juicen leski tämän päivän Iltalehdessä. Ymmärrettävää sinänsä, jos hoidoissa joutuu käymään kolmestikin viikossa, omin jaloin ei pysty enää juurikaan liikkumaan, eikä parantuminen ole mahdollista.
 
Itselläni ensimmäiset muistikuvat musiikista liittyvät Juicen kuuntelemiseen, isä kun oli ja on edelleen miehen kova fani. Juice onkin ainut artisti, kenen tuotantoa on tullut kuunneltua aktiivisesti lapsesta asti. Ei välttämättä kovin usein, mutta kuitenkin säännöllisesti tulee sellainen olo, että nyt on laitettava Juicea soimaan.

"laiturilla illalla haitari soi, haita se harmitti, haita risoi"
Eikös tuo ole kuitenkin ote Juicen yhdestä runokirjasta, eikä niinkään tuosta lasten levyltä?

 
Lastenkirjasta Räkä ja Roiskis.

Lastenkirjasta Räkä ja Roiskis.
 
Sitten minulla meni levyt ja kirjat sekaisin. Siitä on kuitenkin 15 vuotta jo aikaa kun sitä Haitaribussi-levyä kuulin.