Yleistä keskustelua musiikista ›

Mä en allekirjoita ollenkaan. Ainoa musiikinlaji, joka on tarkoitettu vain ja ainoastaan kuunneltavaksi, on klasari. Kaikella muulla on ollut alunperin joku muu funktio. Jazzi ja rokki on kapakkamusiikkia. Siellä ne Charlie Parkeritkin alunperin vetivät jossain baarin nurkassa kun 80% yleisöstä olivat lähinnä kiinnostuneita pääsemään illan aikana parittelemaan jonkun kanssa.
 
Ei tuo mp3-kulttuuri millään tavalla poikkea siitä. Viihdemusiikki nyt on vaan soundtrackia arkielämään, ei muuta. Progehörhöt ovat varmaan ankarasti eri mieltä, mutta mun ja heidän ajatusmaailmansa eivät varmaan muutenkaan kohtaa. Tietty on hauskaa, että on olemassa ihmisryhmä, joka suhtautuu johonkin musiikkigenreen niin fanaattisesti, että sen kuulemisesta pitää tehdä jumalanpalveluksen kaltainen riitti.

Esimerkissäni tämä ämpärikuuntelu edustaa juuri sitä, että ei keskitytä kuunteluun.
 
En yleistäisi. Olen töissä kuunnellut tarkoituksella monia sellaisia levyjä, jotka eivät ole aikaisemmin oikein iskeneet. Kotona niitä ei tule kuunneltua, koska helpommin tulee laitettua se tuttu ja hyväksi todettu kiekko soimaan (kunnon laitteilla). Kuitenkin juuri ämpärikuuntelun kautta olen päässyt sisään moneen levyyn, joita en ole aiemmin tajunnut. Kun työntekoon riittää noin 10% keskittyminen, niin sen loput 90% prosenttia voi suunnata vaikkapa musiikin kuunteluun.

Mä en allekirjoita ollenkaan. Ainoa musiikinlaji, joka on tarkoitettu vain ja ainoastaan kuunneltavaksi, on klasari. Kaikella muulla on ollut alunperin joku muu funktio. Jazzi ja rokki on kapakkamusiikkia. Siellä ne Charlie Parkeritkin alunperin vetivät jossain baarin nurkassa kun 80% yleisöstä olivat lähinnä kiinnostuneita pääsemään illan aikana parittelemaan jonkun kanssa.
 
Se oli sitä silloin. Totta, että tonne 50-luvulle asti äänenlaadullisesti valtaosa jazz-äänitteistä oli mitä oli, mutta sittemmin tarkka äänen taltioiminen on tullut tärkeäksi. Jopa niin, että se nykyään tuntuu sillä puolella välillä se "hifi-soundi" haittaavan itse musiikkia.
 
Ei tuo mp3-kulttuuri millään tavalla poikkea siitä. Viihdemusiikki nyt on vaan soundtrackia arkielämään, ei muuta. Progehörhöt ovat varmaan ankarasti eri mieltä, mutta mun ja heidän ajatusmaailmansa eivät varmaan muutenkaan kohtaa. Tietty on hauskaa, että on olemassa ihmisryhmä, joka suhtautuu johonkin musiikkigenreen niin fanaattisesti, että sen kuulemisesta pitää tehdä jumalanpalveluksen kaltainen riitti.
 
Jotta itse en leimaudu tälläiseksi "progehörhöksi", täytyy mainita, että kuuntelen lähinnä kaikkea muuta kuin tosiprogea ja että noilla proge-eepoksillä on välillä käsittämättömän suttuinen soundi. Mutta korostan vielä, että monissa levyissä (genre mikä tahansa) se suttuisuus on tärkeä osa levyn tunnelmaa. Hyvä esimerkki on esmes jamaicalainen rock-steady, jossa monosuhinaäänitys hyvinkin alkeellisissa olosuhteissa tuo juuri sen fiiliksen siihen musiikkiin. Nykyään "hyvillä soundeilla" äänitettynä sama genre tuntuu jotenkin vajaalta.
 
Mutta se on ihan jees jos se suttu välittyy kunnolla kuuntelijallekin. Elikkäs.

En yleistäisi. Olen töissä kuunnellut tarkoituksella monia sellaisia levyjä, jotka eivät ole aikaisemmin oikein iskeneet. Kotona niitä ei tule kuunneltua, koska helpommin tulee laitettua se tuttu ja hyväksi todettu kiekko soimaan (kunnon laitteilla). Kuitenkin juuri ämpärikuuntelun kautta olen päässyt sisään moneen levyyn, joita en ole aiemmin tajunnut. Kun työntekoon riittää noin 10% keskittyminen, niin sen loput 90% prosenttia voi suunnata vaikkapa musiikin kuunteluun.
 
Juu, ihan totta, omalta kantilta kuunneltuna tämä. Mulla työympäristö on sellainen, että altistun musiikille jatkuvasti, joten saan mittani täyteen taustamusaa joka päivä. Siitä kumpuaa haluni tehdä varsinaisesta kuuntelusta hieman juhlavempaa.

Tietty on hauskaa, että on olemassa ihmisryhmä, joka suhtautuu johonkin musiikkigenreen niin fanaattisesti, että sen kuulemisesta pitää tehdä jumalanpalveluksen kaltainen riitti.
 
Minä itse asiassa palvon musiikkia ilomielin, sillä tiedän ja tiedostan sen voiman eikä minulla ole suuria epäilyksiä sen olemassaolosta.
 
Noin muuten olemme enimmäkseen samoilla linjoilla. Tämä on samaa keskustelua jota varmasti on käyty historian vaiheissa useaan kertaan -- mitä muuta eroa MP3-soittimella on Walkmaniin ja kannettaviin CD- tai minidisc-soittimiin nähden paitsi epäilemättä edellämainittuja korkeampi markkinapenetraatio? Äänentallennus ei tuhonnut livemusiikkia eikä kotiäänittäminen musiikkimarkkinoita, enkä jaksa uskoa että uuden polven taskusoitinkaan kykenisi vastaavaan.

Juu, ihan totta, omalta kantilta kuunneltuna tämä. Mulla työympäristö on sellainen, että altistun musiikille jatkuvasti, joten saan mittani täyteen taustamusaa joka päivä. Siitä kumpuaa haluni tehdä varsinaisesta kuuntelusta hieman juhlavempaa.
 
Mun työympäristössä joudun kuuntelemaan tarkkaavaisesti jatkuvasti, joten mä ihan tietoisesti pyrin välttämään "teknisiä" asioita kuunnellessani vapaa-ajalla... Ja hiljaisuus on sen verran luksusta, että taustamökää en siedä kyllä ollenkaan. Lähinnä oikeastaan tuli tartuttua tohon mp3-soitinasiaan... mun mielestä jos sulla on hyvät luurit/kaiuttimet ja miedosti pakattu mp3, niin ei luulis sen musiikista nauttimista estävän.
 
Edit. Niiden Ipodin mukana tulevilla luureilla (ja vastaavilla) se oikeastaan ihan sama mikä formaatti siellä pyörii, ihan samalta kuulostaa...

Mun työympäristössä joudun kuuntelemaan tarkkaavaisesti jatkuvasti, joten mä ihan tietoisesti pyrin välttämään "teknisiä" asioita kuunnellessani vapaa-ajalla... Ja hiljaisuus on sen verran luksusta, että taustamökää en siedä kyllä ollenkaan. Lähinnä oikeastaan tuli tartuttua tohon mp3-soitinasiaan... mun mielestä jos sulla on hyvät luurit/kaiuttimet ja miedosti pakattu mp3, niin ei luulis sen musiikista nauttimista estävän.
 
Edit. Niiden Ipodin mukana tulevilla luureilla (ja vastaavilla) se oikeastaan ihan sama mikä formaatti siellä pyörii, ihan samalta kuulostaa...
 
Minulla estää luurit musiikista nauttimisen jo itsessään oli formaatti mikä tahansa.

Metallityöläinen:
Kun työntekoon riittää noin 10% keskittyminen, niin sen loput 90% prosenttia voi suunnata vaikkapa musiikin kuunteluun.
 
Onko sulla Homer Simpson -tyylin työmoraali, vai mistä on kyse?
 
Mä olen joskus kokeillut kuunnella vasta ostettuja levyjä töitä tehdessäni. Ensinnäkin ainoa tapa on laittaa levy repeat playlle, muuten tulee ihmeteltyä miksei levy soi: "ai, se loppui jo?", toisekseen kun levy on ollut 8-16 tuntia repeat playlla työn taustalla, huomaan silti jos kuuntelen levyn keskittyneesti, kuulleeni siitä ehkä kahdesta, kolmesta biisistä pätkiä, muuten en mitään.
 
Kyllä mulla kaikki työnteko vaatii totaalisen keskittymisen työhön. En kokisi olevani minkäänlaisen palkan arvoinen, jos varastaisin työnantajan aikaa omiin ajatteluihin.
 
Ehkä siksi olenkin ollut yksityisyrittäjä suurimman osan aikuisikääni.

Mä en allekirjoita ollenkaan. Ainoa musiikinlaji, joka on tarkoitettu vain ja ainoastaan kuunneltavaksi, on klasari. Kaikella muulla on ollut alunperin joku muu funktio. Jazzi ja rokki on kapakkamusiikkia. Siellä ne Charlie Parkeritkin alunperin vetivät jossain baarin nurkassa kun 80% yleisöstä olivat lähinnä kiinnostuneita pääsemään illan aikana parittelemaan jonkun kanssa.
 
Jostakin syystä uskon, että parittelu niillä klassisen musiikin konserteissa kävijöilläkin on mielessä suurimman osan aikaa. Päämäärään voi päästä monella tavalla, tai ainakin yrittää.

MP3 on ihan hyvä syntipukki kaikelle:
"Mulla ei ole rahaa, sen täytyy olla mp3:n vika"
"Olin autokolarissa, se oli mp3-formaatin syy"
"Yritys fuusioitui toisen kanssa, sen pitää olla mp3-formaatin syy"
 
Saanen taas sanoa, että onpas tasan naurettavaa jeesustelua! Syy ei missään nimessä voi olla se, että Hifin levikki on kohtalaisen pieni ja yhdistymällä MB:n kanssa saavat laajemman peiton asialleen ja kohtalaisen vakavaraisen ja tunnetun yhteistyökumppanin.

Kyllä mulla kaikki työnteko vaatii totaalisen keskittymisen työhön. En kokisi olevani minkäänlaisen palkan arvoinen, jos varastaisin työnantajan aikaa omiin ajatteluihin.
 
Kivi hei, töitä on monenlaisia. En oikein viitsisi esitelmöidä millaista vaikkapa tehdastyö usein tänä päivänä on mutta ei tuo 10% ainakaan alakanttiin ole arvioitu.

Onko sulla Homer Simpson -tyylin työmoraali, vai mistä on kyse?
 
Olen tällä hetkellä sellaisessa liukuhihnatyössä, että aivot kannattaa ihan suosiolla jättää tullessa narikkaan ja painaa autopilotti päälle. Entisessä työpaikassani tuo kuuntelu ei olisikaan onnistunut kun piti keskittyä siihen itse työhön. Nyt olen käyttänyt aikani lähinnä tuohon musiikin kuunteluun tai novelli-ideoiden työstämiseen päässäni.
 
e.en salli typoja

Olen tällä hetkellä sellaisessa liukuhihnatyössä, että aivot kannattaa ihan suosiolla jättää tullessa narikkaan ja painaa autopilotti päälle. ...
 
Hieman vaivihkaa off-topiccina: Vuosia sitten liukuhihnan jatkona ollessani, useimmilla työkavereilla oli kuulosuojaimet, jossa on radio. Osastolla oli sitten eräs tyyppi joka kaupitteli muutamilla euroilla poltettuja levyjä, mitä nyt netistä waretti (hyi). Jotkut ihmiset tosiaankin haukkuivat jotain biisiä/artistia ensin, sitten kun he olivat muutaman viikon ajan kuunnelleet joka päivä 8h YleX:ää ja kyseistä biisiä, alkoivat he kyselemään tältä tyypiltä voisko hän polttaa kyseisen levyn...
 
Jotenkin silti kumma ajatella että kun taustalla jauhaa sama kliseinen poppirallatus päivästä toiseen, aivot rekisteröivätkin sen hyvänä biisinä ja unohtavat täysin että hetki sitten sitä tuli haukuttua suureen ääneen. Ja näin kävi usealle tyypille, oli mielenkiintoista seurata keskustelujaan.
 
Mutta niin, toisaalta mp3:sien yleistymisessä voisi olla se hyvä pointti, että jospa artistit alkaisivat tekemään levyistä mielenkiintoisempia. Voisi heittää huitsin nevadaan kaikki 1-sivuiset kansilehdykät. Toisaalta mp3 on nykyisen kertakäyttökulttuurin luonnollinen ilmenemismuoto. Luulisin kuitenkin että se tappaa vain sellaista osaa musiikista/muusta joka ei itseäni liiemmin koske.

Välttämättä ei enää kuuntelemalla kuunnella musiikia, vaan lähinnä täyttämään tylsäksi koettuja päivärutiineja. Jälkimmäiseen taskuun menevät ämpärisoittimet ovat mitä parhaimpia, kun taas ensinmainittuun useimmiten halutaan lisää juhlavuutta kunnon laitteistolla. (kyllä, mielestäni levyjen kuuntelu voi olla suorastaan rituaalinomaista, jossa sopiva hartaus on paikallaan)
 
Mä teen suurimman osan siitä kuuntelemalla kuuntelustanikin iPodilla nykyään: joko olohuonestereoihin kytketyn telakan kautta, tai sitten napeilla siellä missä huvittaa (kuten kesällä tuli lojuttua ulkona mukavasti auringossa klassista musiikkia kuunnellen).
 
Mulla on viimeisen vuoden aikana ollut kuvaillun kaltainen, säännöllinen musankuuntelurituaalikin, Sibeliuksen sinfonioiden kuunteleminen kronologisessa järjestyksessä 1/viikonloppu (...ja seiskan jälkeen takaisin ykköseen taas). Hyvin on iPod tuohonkin sopinut. Jos olisin tehnyt tuota vinyyleillä, olisi tapahtuman luonne muuttunut enemmän kuin cd:stä iPodiin siirryttäessä.

nettimusiikki ja i-podin tappavat lopulta myös musiikin!
 
Paskat. Ne kaventavat kaupallisuuden kenttää, mutta renessanssi tulee, uskon että lopulta ainakin osa ihmisistä tajuaa hiljaisuuden arvon, taustamusiikki ja muu vastaava koetaan vastenmieliseksi ja konserttikulttuuri kokee uuden kulta-aikansa.
 
Itse asiassa soisin että musiikin ylikäyttämiseen puututtaisiin lainsäädännöllä.

Onneksi lopetin mikrobitin tilauksen. Se lehti ei ole ollut oikea tietokoneharrastajan lehti sitten vuoden 1999.

Se lehti ei ole ollut oikea tietokoneharrastajan lehti sitten vuoden 1984 jolloin vaihdoin tyystin Zzap 64-osastolle.

Jos ei pysty nauttimaan musiikista ilman Pioneerin (7300 euroa/pari) kaiuttimia, niin sitten kannattaa kyllä katsoa peiliin ja miettiä mikä on vikana.

Jos ei pysty nauttimaan musiikista ilman Pioneerin (7300 euroa/pari) kaiuttimia, niin sitten kannattaa kyllä katsoa peiliin ja miettiä mikä on vikana.
 
Joo, ku ei ne Pioneerit ole mitään ihmeen erikoisia. Parempia on.

Joo, ku ei ne Pioneerit ole mitään ihmeen erikoisia. Parempia on.
 
Ei kai Pioneerit oo mitään raskasta audioo? Eiks ne oo ihan tuota kotihifiä tai perusosastoa.