Yleistä keskustelua musiikista ›

ilman muuta ostan 5.1 -remasteroidut sacd-levyt. Kyllä Pink Floyd ja Bryan Ferry vihdoinkin kuullostavat siltä kuin niiden on ajateltukin kuullostavan

Hassua kyllä sikäli ,että minusta Rainbown remasterit on olleet ne joissa taas mun mielestä ois voinu olla parempikin lopputulos.
 
Riippuu varmaan siitä mihin vertaa. Sillä mun vanhalla Long Live Rock'n'Roll:illa (CD '87) on ihan uskomattoman tunkkaset ja samalla ohuet saundit. Hankkimisesta asti olen ihmetellyt miten niin paskoja saundeja voidaan julkaistakaan. Albumista täytyy olla olemassa reippaasti parempia painoksia ennen tuota Rainbow Remasters-sarjaa.
 
Esim.juurikin AC/DC:n kohdallahan on onnistuttu aivan mainiosti .
 
Ai niinkö? En ole itse päässyt vertaamaan. Onko esim. Powerage tai Let There Be Rock oleellisesti parempia remasteroituna?

Riippuu varmaan siitä mihin vertaa. Sillä mun vanhalla Long Live Rock'n'Roll:illa (CD '87) on ihan uskomattoman tunkkaset ja samalla ohuet saundit. Hankkimisesta asti olen ihmetellyt miten niin paskoja saundeja voidaan julkaistakaan. Albumista täytyy olla olemassa reippaasti parempia painoksia ennen tuota Rainbow Remasters-sarjaa.
 
Voipi olla.Mulla on Risingista vanha painos -siis ei remasters sarjaa- joka on muistaakseni kuitenkin "digitally remastered".Täytyy tarkistaa asia.

Yleensä remasterit ollu mun mielestä paremman kuulosia. Tosin jotain poikkeuksiakin on tullut vastaan (ZZtop). Mutta esim. Zeppelin II remaster on huomattavasti paremman kuuloinen kuin ekapainos jostain 80-luvun lopusta, remasteri tais olla jostain ´95 tienoilta. En kylläkään ole ostanut montaa remasteria jos eka versio jo löytyy hyllystä. Lisäbiisit tosin joskus houkuttais moiseen.

Voipi olla.Mulla on Risingista vanha painos -siis ei remasters sarjaa- joka on muistaakseni kuitenkin "digitally remastered".Täytyy tarkistaa asia.
 
Joo siis mulla on Rising ja Long live rock'n'roll (vuodelta -87) cd:t.Molemmissa lukee "digitally remastered by Dennis M. Drake".Eli noi vanhatkin on ilmeisesti jonninlaisia remastereita vaikkie ne olekaan Rainbow remasters -sarjaa.Tosin cd:lle remasteroinnnin olen ymmärtänyt kehittyneen jonkin verran 10 vuoden aikana..
 
Mulla löytyy myös tuo uudempi remasterointi LLR'n'R -levystä vasta hankittuna joten pitää verrata soundeja.

Joo siis mulla on Rising ja Long live rock'n'roll (vuodelta -87) cd:t.
 
Samat Long live ja Rising löytyvät minultakin. En nyt jaksa mitään empiiristä tutkimusta aiheesta tehdä, mutta muistaakseni Risingilla on ihan kelvolliset soundit ja Long livellä todella tunkkaiset, kuten rheinone jossain mainitsi. Mikähän siinä Long live -cd:ssä sitten on mennyt pieleen, kun Rising on ihan kelvollinen?

Ai niinkö? En ole itse päässyt vertaamaan. Onko esim. Powerage tai Let There Be Rock oleellisesti parempia remasteroituna?
 
No tuota muistin juuri ,että myös ne aiemmat AC/DC -cd:t oli remasteroituja ,että onko nämä uudet oleellisesti parempia kuin ne - en tiedä.Sen sijaan jos vertaa muutamiin entisiin vinyylipainoksiin joita mulla on niin soundi on minusta parempi. Toisaalta taas melkoinen osa AC/DC -tuotannosta on mulla ollut rupisilla itseäänitetyillä c-kaseteilla joten voi olla ,että dementoitunut korvani muistelee niiden kuulokuvaa.
 
Toisaalta kansivihkoset on noissa uudemmissa AC/DC remastereissa paljon paremmat ja mukana on kiintoisaa tarinaa ja kuvia.Mulle toi merkkaa myös jonkun verran.

Vähän on sellainen omituinen fiilis esim. kun kuuntelee David Bowien vanhojen levyjen remasteroituja versioita kun ne tuntuu siltä että olisi äänitetty eilen, on niin häiriöttömiä ja selkeitä. Toisaalta se on kauhean mielenkiintoista, vähän kuin ajassa saisi matkustaa, mutta toisaalta tuntuu että pitäisikö uusissa masteroinneissa enemmän kunnioittaa sitä aikaa joina ne on alunperin tehty?En osaa vastata koska molempi parempi...

Joistakin levyistä on yksinkertaisesti pakko ostaa re-masteroidut versiot, koska alkuperäisiä ei ole saatavilla enää. Cheap Trickin levyissä on tehty aika esimerkillisen hyvää masterointityötä, harmi vaan että alkuperäiset miksaukset ovat aavistuksen lussuja. Steve Albinihan ratkaisi tämän ongelman ja miksasi "In Color"-lätyn uudestaan. Mutta carry on.

Itse olen lähinnä ostellut remasteroituna Love Recordsin katalogia. Näistä tuntuu vanhempi polvi olevan useasti sitä mieltä, että kyseisillä levyillä kuuluukin olla tuhnut soundit, mutta kyllä itse kuuntelen mielelläni ko. levyjä kirkkaammilla, soivemmilla soundeilla. Onnistuneesta remasterista otettakoon esimerkiksi vaikka Tolosen Summer Games. Musiikki hyötyy selvästi soundien kirkastumisesta. Ei mulla tosin noita vanhempia CD-julkaisuja hyllyssä ole, mutta oon kyllä niitä kuullut ja ero on selkeä.

Mulle kyllä kelpaa remasterit, sekä soundin että lisämatskun puolesta. Pettymyksiä ei tule mieleen. Lisäksi monien levyjen saatavuus on kiinni uusista painoksista ja ne on sitten niitä remastereita...
 
Olen itse hehkuttanut Hurriganes-klassikoiden remasteroituja painoksia, erityisesti Roadrunneria, mutta myös Hot Wheels:iä, joka alkuperäisenä on äänimaailmaltaan varsin epäonnistunut lätty.
 
Noitten Ganes-remasterien ilmestyessä taisi olla juttua siitä, että vielä lp:n kaiverrusvaiheessa on saatettu tehdä merkittäviäkin korjauksia. Nämä eivät tietenkään ole mukana sillä alkuperäisellä masterilla. Lisäksi usein käytettiin cd:n lähteenä laadultaan epämääräisiä masterkopioita.
 
E: Lisäksi, harkitsetteko remasterin hankkimista, jos vanhan painoksen versio jo kököttää teillä levyhyllyssä?
 
Jos on mukana merkittävää uutta matskua, niin kyllä. Käytännössä ei rahat riitä ;)
 
On totta, että useat remasterit kuulostavat jopa yllättävän kirkkailta ja moderneilta. Toisaalta voisi myös ajatella, että nyt ne kuulostaa suunnilleen siltä, kuin studiossa miksatessa oli tarkoitus. Tosin joskus myös miksaus on pistetty uusiksi ja se on jo kokonaan toinen juttu. Eikä aina hyvä, imo.

Joo siis mulla on Rising ja Long live rock'n'roll (vuodelta -87) cd:t.Molemmissa lukee "digitally remastered by Dennis M. Drake".
 
Samasta painoksesta lienee kysymys. Paskat on saundit. Tai jos tarkkoja ollaan, kannessa lukee "digitally MASTERED by Dennis M. Drake", vaikka 80-luvun lopun "masterointi" kai tarkoittaa teknisesti samaa kuin "remasterointi" nykypäivänä. Vai?

Samasta painoksesta lienee kysymys. Paskat on saundit. Tai jos tarkkoja ollaan, kannessa lukee "digitally MASTERED by Dennis M. Drake", vaikka 80-luvun lopun "masterointi" kai tarkoittaa teknisesti samaa kuin "remasterointi" nykypäivänä. Vai?
 
Joo näinpä on.Enpä osaa sanoa onko kyse samasta asiasta - luulisin.Tunkkaseltahan toi vanhempi kuulostaa kun vertasin äkkiseltään Kill the kingillä.Musiikki tulee kuin jostain "kuilun pohjalta" verrattuna uudempaan masteriin.

Rouva kyllä taitaa olla vähän eri mieltä, hän osteleekin cd-versioita suosikkilevyistään
 
Enpäs. >:(
 
Ostelen niitä lähinnä siksi että a) vinyyli on ajan saatossa kärsinyt tai b) haluan säästää vinyyliä.

King Crimsonin In the court of the crimson kingin remasteroidussa versioissa niitä vammasia rumpuja oli kai laitettu hiljemmalle mikä olis kyllä tervetullutta mullekin ku mul on se alkuperäinen versio :D

Led Zeppelinin kakkonen klippaa. Yäk.