Yleistä keskustelua musiikista ›

Hyvin on käynyt... elossa ollaan vielä!

Mikäs tässä oli pointtina? Se että tuottajat ja managerit on tyhmiä vai se, että teille lupailtiin juttuja mitkä ei toteutunut?
Näyttää, että te olette niitä jotka on lupaillu, muttei toimittanu :)
 
Mulle tuli ihan sama mieleen tuota avausviestiä lukiessa...

Mitä paksumpi sopimus on, sitä selvempi se on! Kaikki mistä on puhuttu ääneen pitää saada paperille. Jos ei sitä ole paperilla, niin sitä ei ole sovittu. PAperi kannattaa katsoa myös itse ja etsiä porsaan reikiä. Meillä oli esim.
---
Muusikoidenliitto tarjoaa jäsenilleen ILMAISET LAKIPALVELUT sopimusasioissa. Kaikki paperit mihin levy-yhtiö pyytää nimikirjoitusta pitää viedä muusikoidenliittoon. Jos levy-yhtiö vastustaa paperin viemistä liitonlakimiehelle, on luultavasti jotakin mätää Tanskanmaalla.
 
Näiden -sinänsä ihan kelvollisten- neuvojen kanssa kannattaa pitää mielessä, että luottamus on kaksisuuntainen tie.
 
Itse toivotan If Societyn ja itseni puolesta hyvät jatkot artistille, joka alkaa vänkäämään sopimuksia, pykäliä ja paperisotaa. Jos ei ihmisen sanaan voi luottaa molemminpuolisesti, ei kyseessä ole yhteistyö, joka meitä kiinnostaisi.
 
Tämä pätee myös useimpiin muistakin pikkulafkoista.
 
Suosittelen siis mielummin valitsemaan yhteistyökumppanit vähän paremmin. Välttyy turhalta vainoharhaisuudelta.

Itse toivotan If Societyn ja itseni puolesta hyvät jatkot artistille, joka alkaa vänkäämään sopimuksia, pykäliä ja paperisotaa. Jos ei ihmisen sanaan voi luottaa molemminpuolisesti, ei kyseessä ole yhteistyö, joka meitä kiinnostaisi.
 
Tietääkseni te, If Societynä, käytätte/käytitte sellaista studiota, jonka palkkalistoilla olen itsekkin, joka ainakin tarkistaa asiansa näin. Tosin, sehän nyt ei asiaan liity juurikaan.
 
Totta kyllä on, että luottamusta pitää löytyä molemmilta, mutta jonkin verran olen nähnyt, noita isojen lafkojen sopimuksia ja niissä on useita porsaanreikiä. Useassa sopimuksessa, mm. meidän, ei sanota, koska sopimus purkaantuu, jos levyä ei julkaista. Lisäksi sopimus velvoittaa levy-yhtiön julkaisemaan levyn - joskus. Levy-yhtiö voi siis pitää meitä nuorassaan satavuotta, jos se niin haluaa. Suosittelen, että bändit näyttävät sopimuksen muusikoidenliitossa joka tapauksessa. Jos sopimuksessa ei ole mitään huomautettavaa, niin se puhuu levy-yhtiöstä omaakieltään. Muusikoidenliitto on kuitenkin muusikon turva. Jokaisella työpaikkalla on oma työsuojeluvaltuutettu, joka on yhteydessä oman ammattiliittoon ja pitää huolen siitä, että kaikki asiat tapahtuvat lainpuitteissa. Bändissä asia pitäisi olla samoin.
 
En henkilökohtaisesti tiedä millainen sopimus If Societyllä on, mutta suosittelen senkin näyttämistä lakimiehelle. Luultavasti If Society on laatinut sopimuksen alunperinkin oman lakimiehensä kanssa.
 
Jos If Society todellakin on sanansa mittainen firma, niin kuin olen kuulopuheiden perusteella ymmärtänyt, niin nostan hattua, koska sellaisia levy-yhtiöitä on tässä maassa vähän.

Suosittelen siis mielummin valitsemaan yhteistyökumppanit vähän paremmin. Välttyy turhalta vainoharhaisuudelta.
 
Muusikot eivät yleensä tiedä kuitenkaan kaikkea ja yhteistyö lupaukset voivat olla hämääviä. Tämä meidäinkin A&R kuuluu Suomen menestyneimpiin, mutta puhui silti täyttä tuubaa. Aluksi väitti, että ei osallistu levyn tekoprosessiin ollenkaan, mutta sen jälkeen kirjoittikin jo sanoituksia uusiksi. Totesi mm. "levyn teko ei jatku, jos minä en kirjoita sanoja uusiksi".

Luultavasti If Society on laatinut sopimuksen alunperinkin oman lakimiehensä kanssa.
 
Vastaisin, mutta en oikein kykene nousemaan lattialta naurukohtauksen jälkeen.
 
Sanansa mittaisia firmoja löytyy tästä maasta kymmenittäin. Ne tunnistaa siitä, että ne eivät lupaa kuuta taivaalta ja eivät sido bändiensä käsiä sopimuksilla ja juristeilla.

Vastaisin, mutta en oikein kykene nousemaan lattialta naurukohtauksen jälkeen.
 
Aaha...
 
Sanansa mittaisia firmoja löytyy tästä maasta kymmenittäin. Ne tunnistaa siitä, että ne eivät lupaa kuuta taivaalta ja eivät sido bändiensä käsiä sopimuksilla ja juristeilla.
 
Ehkäpä niin. Hyvä, että asiat ovat näin teillä päin. Itse en kuitenkaan kirjoittaisi sopimusta, mitä molempien osapuolien lakimiehet eivät ole katsoneet.

Kun teille luvataan jotain, älkää uskoko mihinkään ennen kuin saatte paperin eli sopimuksen eteenne. Käyttäkää lukemiseen aikaa, jopa lakimiestä ja siten vältytään ongelmilta. Jos sopimusluonnoksessa on jotain pielessä, vaatikaa ja neuvotelkaa muutoksista.
 
Niin kauan kuin sopimusta ei ole, ei ole mitään. Ainakaan vedenpitävän virallisesti.

Vastaisin, mutta en oikein kykene nousemaan lattialta naurukohtauksen jälkeen.
 
Sanansa mittaisia firmoja löytyy tästä maasta kymmenittäin. Ne tunnistaa siitä, että ne eivät lupaa kuuta taivaalta ja eivät sido bändiensä käsiä sopimuksilla ja juristeilla.
 
Aika heppoisella pohjalla homma on, jos ei edes sopimuksia tehdä. Ei tarvitse kuin yhden poikkipuolisen tempun, niin miten pidät kiinni oikeuksistasi ilman sopimusta.
 
Tässä asiassa olen aivan eri mieltä. Hyvistäkin kavereista voi tulla kovin helposti vihamiehiä ja silloin tapellaan rahasta. Jos sitä siis on. Myös materiaaliset ja immateriaaliset oikeudet saattavat olla hyvinkin omistussuhdetta vailla, jos sopparia ei ole.
 
Minä en vaarantaisi asioita jättämällä tekemättä edes yksinkertaista sopimusta.
 
Soppari turvaa kaikkien oikeudet.

msokero:
Niin kauan kuin sopimusta ei ole, ei ole mitään. Ainakaan vedenpitävän virallisesti.
 
Auts! Sen verran monta sopimusta olen tehnyt, että tuo ei ikävä kyllä ole totta. Nimittäin, ensi tapaamisessa tehty muistio on ihan yhtä sitova kuin lakimiehen tekemä sopimus, vaikka tapaamisen jälkeen tyhmä artisti tajuaisi että häntä on viety kuin pässiä narussa, näytetty kultalevy seinillä ja tarjottu drinkkiä, tai vaihtoehtoisesti esitetty reilua kapinahippiä - molemmat ovat yhtä valheellisia lähestymistapoja.
 
Suullinenkin sopimus sitoo.

Suullinenkin sopimus sitoo.
 
Juuri näin.
 
Lisäksi se, että emme suostu sopimuksia tekemään, ei tarkoita, etteikö asioita puitaisi läpi kunnolla ja selkeästi. Meitä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta yhteistyö tahon kanssa, joka haluaa sitoa luottamuksen johonkin kummalliseen paperinpalaan, jossa on joku muodollinen koukero vetäistynä alle. Ei kiitos.
 
Maailmanhistoria tuntee kuitenkin aika pirun ison tukun samalla politiikalla toimineita ja historiaan merkittävinä tekijöinä jääneitä levy-yhtiöitä. Helppoja esimerkkejä ovat vaikka Dischord ja Touch and Go ameriikanmaalta tai Factory englannista. Lisäksi esimerkiksi Pokolla ei ollut alkuaikoina tapana tehdä paperidiilejä artistiensa kanssa. Esimerkiksi Eppujen kanssa lafkalla ei vieläkään taida olla paperidiiliä. Hyvin näyttäisi pelaavan.
 
Minulle on henkilökohtaisesti ensiarvoisen tärkeää, että levy-yhtiön ja bändin välinen suhde on sellainen, jossa molemmat osapuolet ovat aidosti samalla puolella. Rahan ja vastuiden jakaminen on toki oltava selvä, mutta molemmilla on kuitenkin sama tavoite ja halu päästä sinne, joten miksi hitossa pitää lähtökohtaisesti jo luoda asetelma, jossa ollaan ikäänkuin vallihaudan eri puolilla ja juristit hoitavat muodollisuudet? Ei kovin luottamuslähtöinen pohja, sanoisin. Tämä tosin saattaa myös liittyä siihen, että en ikinä julkaisisi levyä, jonka tehneen yhtyeen takana en voisi seistä 110%:sti.
 
Minulla on takana toistaiseksi nelisenkymmentä julkaisua. Sopimuspapereita tasan nolla ja kertaakaan ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia
 
Tommi / If Society

Juuri näin.
 
Lisäksi se, että emme suostu sopimuksia tekemään, ei tarkoita, etteikö asioita puitaisi läpi kunnolla ja selkeästi. Meitä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta yhteistyö tahon kanssa, joka haluaa sitoa luottamuksen johonkin kummalliseen paperinpalaan, jossa on joku muodollinen koukero vetäistynä alle. Ei kiitos.
 
Maailmanhistoria tuntee kuitenkin aika pirun ison tukun samalla politiikalla toimineita ja historiaan merkittävinä tekijöinä jääneitä levy-yhtiöitä. Helppoja esimerkkejä ovat vaikka Dischord ja Touch and Go ameriikanmaalta tai Factory englannista. Lisäksi esimerkiksi Pokolla ei ollut alkuaikoina tapana tehdä paperidiilejä artistiensa kanssa. Esimerkiksi Eppujen kanssa lafkalla ei vieläkään taida olla paperidiiliä. Hyvin näyttäisi pelaavan.
 
Minulle on henkilökohtaisesti ensiarvoisen tärkeää, että levy-yhtiön ja bändin välinen suhde on sellainen, jossa molemmat osapuolet ovat aidosti samalla puolella. Rahan ja vastuiden jakaminen on toki oltava selvä, mutta molemmilla on kuitenkin sama tavoite ja halu päästä sinne, joten miksi hitossa pitää lähtökohtaisesti jo luoda asetelma, jossa ollaan ikäänkuin vallihaudan eri puolilla ja juristit hoitavat muodollisuudet? Ei kovin luottamuslähtöinen pohja, sanoisin. Tämä tosin saattaa myös liittyä siihen, että en ikinä julkaisisi levyä, jonka tehneen yhtyeen takana en voisi seistä 110%:sti.
 
Minulla on takana toistaiseksi nelisenkymmentä julkaisua. Sopimuspapereita tasan nolla ja kertaakaan ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia
 
Tommi / If Society
 
Jotenkin ihmetyttää tuo ajattelutapa. Siis sopimushan on vain työkalu levy-yhtiön ja bändin välillä. Jos asiat on sovittu suullisesti, niin miksei niitä voisi saman tien kirjata paperille? Ei se kirjallinen sopimus nyt miksikään hirttosilmukaksi muodostu, jos asiat on sovittu selkeästi ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Kyllähän se luulisi olevan myös levy-yhtiön etu, että sovitut asiat löytyy kirjallisena. Musamaailmaan mahtuu monenlaista vipeltäjää niin levy-yhtiö kuin artisti/ bändi puolilta.
 
Kaikki kunnioitus siis kuitenkin teidän tavallenne toimia, mutta kyllä sopimus takaa molempien osapuolien oikeusturvan.

 
Suullinenkin sopimus sitoo.
 
Sitoohan se, mutta millä suullinen sopimus todistetaan, ja miten sitä tulkitaan?
 
Tuli vain mieleen, kun meilläkin oli suullinen sopimus ensimmäisen pomo EP:mme "julkaisseen" (eivätkä niinkään julkaisseet saatika jakaneet, painoivat kyllä levyt ja kannet, mutta siihen jäi) lafkan kanssa... ..loppujen lopuksi onneksi vain suullinen.. ..nimittäin rikkoivat sitä suullista sopimusta esim. olemalla aikataulusta koko ajan pahasti jäljessä. Nyt ehdottivat pitkäsoiton duunaamista, mutta me emme tee enää yhteistyötä kyseisen firman kanssa.
 
Onneksi ei tehty kirjallista sopimusta heidän kanssa, meitä ei sido mikään kyseiseen lafkaan ja jos sopimus olisi tehty niin saattaisimme olla vielä kiinni siinä. Tosin, rikkoivat sopimusta joten olisimme varmasti saaneet sopimuksen purettua.
 
Toki kuitenkin puolustan kirjallisen sopimuksen tekemistä, tottakai. Kirjallinen selvä sopimus on kaikkien etu, enkä mielellään lähtisi pelkästään suullisia sopimuksia tekemään.

Toki kuitenkin puolustan kirjallisen sopimuksen tekemistä, tottakai. Kirjallinen selvä sopimus on kaikkien etu, enkä mielellään lähtisi pelkästään suullisia sopimuksia tekemään
 
Jos suullisesti päästään hyvään yhteisymmärrykseen, kannattaahan samat asiat kirjata paperille, ihan vaan sen takia, että molemmat osapuolet jatkossa muistavat samalla lailla, mitä tuli sovittua.

Jos suullisesti päästään hyvään yhteisymmärrykseen, kannattaahan samat asiat kirjata paperille, ihan vaan sen takia, että molemmat osapuolet jatkossa muistavat samalla lailla, mitä tuli sovittua.
 
Näinpä. Kun asiat on selkeästi paperilla, niin ei tule väärinkäsityksiä läheskään niin paljon kuin suullisissa sopimuksissa.

Jotenkin ihmetyttää tuo ajattelutapa.
 
Jeh. Tämä onkin usein hyvä merkki siitä, että ajatusmaailmat eivät kohtaa ja yhteistyö ei ole vaihtoehto.

Onko teillä tapana tehdä sopimuksia esimerkiksi bändinne sisäisesti? Sehän on vaan järkevää, niin tietää mikä kuuluu kenellekin. Työkalu bändin sisäiseen toimintaan! Toki jokaisen bändin jäsenen juristin pitää tsekata paperi ensin läpi, ettei kukaan teistä vedä välistä, mutta hei, sehän vaan kuuluu luottavaiseen bänditoimintaan. Eipähän tarvitse sitten riidellä kun bändi breikkaa!

Onko teillä tapana tehdä sopimuksia esimerkiksi bändinne sisäisesti? Sehän on vaan järkevää, niin tietää mikä kuuluu kenellekin. Työkalu bändin sisäiseen toimintaan! Toki jokaisen bändin jäsenen juristin pitää tsekata paperi ensin läpi, ettei kukaan teistä vedä välistä, mutta hei, sehän vaan kuuluu luottavaiseen bänditoimintaan. Eipähän tarvitse sitten riidellä kun bändi breikkaa!
 
Itseasiassa on. Esim. Teosto lappu, missä säveltäjä ja sanoittaja saa eniten ja muut sitten vähemmän. Meillä on ainakin sovittu ja neuvoteltu selvät pelisäännöt teostoista, ennenkuin biisejä edes nauhoitetaan. Keikat, levytulot, sun muut rahat jaetaan tasan.
 
Eikä meillä oole ollut mitään suurempia ongelmia teostoista bändin sisäisesti. Sovitukseen menee se 16%, joista tuottaja saa 10% ja muut jäsenet kaikki 1%. Jos jäsenillä taas on selviä sävellyksellisiä/sanoituksellisia krediittejä, niin sitten he saavat niitäkin.

Keikoista kulut pois päältä, lopuista 20% bändin tilille ja loput tasan.

Keikoista kulut pois päältä, lopuista 20% bändin tilille ja loput tasan.
 
Onko tuo paperilla?
Lukiko kaikkien bändin jäsenten juristit sen läpi?
Eihän jäänyt porsaanreikiä?
Mikä lasketaan kuluiksi? Onko se vain bensat ja miksaaja vai maksetaanko basistille sen auton käytöstä jonkun tariffisäädöksen mukainen korvaus? Entä safkat, olettaen että keikkapaikka ei tarjoa ruokia? Maksetaanko itse, vai lasketaanko kuluiksi? Entä jos joku ottaa päivän pizzan, mutta toisen pitää saada fantasia 5 täytteellä?
 
Pointti, jonka ymmärrystä peräänkuulutan on se, että levy-yhtiön ja artistin välisen suhteen ei ole mikään pakko olla mikään virallinen liikesuhde, vaan henkilöiden välinen YYA-meininki, jossa ollaan samankaltaisessa suhteessa kuin bändin kesken. Asiat pitää tietysti puhua ja vatvoa läpi, mutta _luottamuksen_ pitää perustua aivan muuhun kuin johonkin paperinpalaan. Henkilökohtaiset suhteet ovat kaiken A ja O.
 
Minua ei ainakaan kiinnosta bisnes, jossa ei ole tilaa henkilökohtaisille suhteille.