Yleistä keskustelua musiikista ›

Mutta oletteko huomanneet levyjen naarmuuntuvan ilman mitään väkivaltaakin? Vaikka kuinka neitseellisesti kohtelisit, ni jossain vaiheessa heräät todellisuuteen: lemppariceedeeseesi on "ilmestynyt" naarmuja/hankaumia.
 
Mystistä.
 
No tuota mäkin olen jo tovin kummastellut. On perin erikoista, että näin saattaa olla vaikka levyä olisi kuunneltu vain kerran, ja käsitelty kuin kukkaa kämmenellä. Tekee kipeää.

No tuota mäkin olen jo tovin kummastellut. On perin erikoista, että näin saattaa olla vaikka levyä olisi kuunneltu vain kerran, ja käsitelty kuin kukkaa kämmenellä. Tekee kipeää.
 
kannattaa siellä levykaupan tiskillä ostaessaan levyä tarkistaa sen levyn kunto myös. kyllähän nuita kauppiailta sleevatessa lentelee pitkin mäkiä, ja siten ne saattaa "ilmestyä" siihen hyvänkin kohtelun jälkeen.

Mua rasittaa jo se, jos levyn kotelolle on käynyt jotain. Tulee vaan semmonen olo, että sitä on sitten muutenkin käsitelty kuin huvittaa. Harvoin huvittaa levyjä enää lainailla, kun tietää mikä kavereiden asenne on niitä levyjä kohtaan. "Ai sää ostit sen, annapa lainaan, rippaan sen koneelle ja käsittelen itse levyä kuin tiskiharjaa". Et muuten ota.
 
Pitäisi ehkä jatkossa lainailla kavereiden kännyköitä ja naarmuttaa niiden näyttöjen pintoja, eihän sillä mitään väliä ole. Varsinkaan kun ei ole mun.

Itellä kävi tuska 2004 festareilla kivat kun yhtenä päivänä ostin sieltä 6 levyä ja mukavastihan ne repussa kulki kunnes alkoi tuntua selässä hieman kostealta, katsoin että mitäs nyt, muovipulloja kun sinne sai vain kantaa niin yhdestä oli sitten jonkun huikan jälkeen korkki mennyt vähän ohi kierteiltään, no loput voi jo arvata.
Olihan ne levyt muovipussissa mutta ei paljoa auttanut enää siinä vaiheessa.
Muuten kyllä lätyt omassa käsittelyssä naarmuitta säilyy.

Mua hirvittää eniten kirjaston cd-levyjen kunto. Ei tarvitse olla vanhakaan kiekko, kun se on monesti aivan naarmuinen ja samea, auton lattialla varmaan tallottu. Ihme kyllä, useinmiten ovat moitteetta soineet. Mutta silti, eikös vieraasta omaisuudesta pitäisi pitää vielä parempaa huolta kuin omastaan... ?
 
Itse käsittelen levyjä aina silkkihansikkain :-)

Jep, nämä kirjaston levyt on kyllä ihan ihmeellisiä. Joskus ei voi kuin ihmetellä, että miten levyn voi yleensäkään normaalissa käytössä saada siihen kuntoon. Suurin osa kirjaston plätyistä näyttää siltä kuin niistä olisi hiekkapaperilla yritetty puhdistaa sormenjälkiä.

Levyistä pitää huolehtia. Mutta kerran alkoi kyllä naurattamaan ja vituttamaan yhtäaikaa, kun yksi kaveri tuli hakemaan DVD-leffojansa lainasta, ja kun otin leffat esille huomasin että itse levyt ovat vaihtuneet eri leffan kuoriin, niin kaveri suuttui ihan vitusti "mä en kyllä lainaa sulle enään yhtään leffaa" -siis mitä vittua? Ilmeisesti Matrix hajoaa automaattisesti, jollei ole omissa kuorissaan..Kyllä huolehtia saa, mutta toi meni mun mielestä jo överiks suuttua tollasesta. Olihan leffat sentään koteloissa, eikä lattialla tallottavana. Mulkku..

meidän puolitoistavuotias jälkikasvun edustaja aiheutti harmaita hiuksia kun se oppi heittelemään levyjä... lähinnä heti kun oppi seisomaan. niinpä sitten piti muutenkin yksi huone pyhittää tavaroille joihin kyseinen kaveri ei saa koskea. siellä on myös kitarani telineessä, sitä kun ei saa koteloon laittaa sen takia kun se vaimon mielestä on ruma, se kotelo siis. nyt siellä huoneessa ovat minun levyni ja vaimon levyt on olohuoneessa, pikkumiehen käsiteltävänä....
sitten seuraa se avautumisosuus (muihin kuin levyihin liittyvä): tässä viimeksi kun teimme muuttoa anoppi oli auttamassa. itse olin aamuvuorossa töissä ja kun palasin kotiin iltapäivällä näin vaatehuoneen oven olevan tyhjä julisteesta. minä sitten kysyin : missäs se Stevie Rayn juliste on ?
vaimo: toi heitti sen roskikseen (anoppi)
sen verran tulenpalavaa tekstiä tuli sen jälkeen että jouduin myöhemmin pyytelemään anteeksi.
eihän tässä iässä enää varsinaisesti fanitella ketään mutta kun se juliste oli fenderin myyjältä saatu mielestäni hemmetin hieno juliste... ei mikään tavallinen.

mielestäni hemmetin hieno juliste...
 
Tee vastapalvelus ja siivoa anoppis kämppä kaikista turhista valokuvista ja Aalto-maljakoista. Toihan oli ihan perseestä! Mitään syytä pyydellä anteeksi.

Itellä kävi tuska 2004 festareilla kivat kun yhtenä päivänä ostin sieltä 6 levyä ja mukavastihan ne repussa kulki kunnes alkoi tuntua selässä hieman kostealta, katsoin että mitäs nyt, muovipulloja kun sinne sai vain kantaa niin yhdestä oli sitten jonkun huikan jälkeen korkki mennyt vähän ohi kierteiltään, no loput voi jo arvata.
Olihan ne levyt muovipussissa mutta ei paljoa auttanut enää siinä vaiheessa.
Muuten kyllä lätyt omassa käsittelyssä naarmuitta säilyy.
 
Mutta kyllähän cd kestää vettäkin, jos vaan pitää saada ne tahmat siitä pinnasta pois. Jollain anttituisku-cd:lla voit kokeilla asian varmistamiseksi, mutta munsta levyt kyllä sietävät vaikka ne upottaisi veteen. Naarmuuntuminen se pahempaa on kuin mehutahrat.

Mutta kyllähän cd kestää vettäkin, jos vaan pitää saada ne tahmat siitä pinnasta pois. Jollain anttituisku-cd:lla voit kokeilla asian varmistamiseksi, mutta munsta levyt kyllä sietävät vaikka ne upottaisi veteen. Naarmuuntuminen se pahempaa on kuin mehutahrat.
 
Cd kyllä kestää, mut kestääkö kannet.

Cd kyllä kestää, mut kestääkö kannet.
 
Hell no. Paitsi jos erotat muoviosat papereista. Paperien suhteen tilanne kyllä on menetetty, jos ovat mehussa uineet.

Mulla oli kerran joku rexona-purkin korkki pettänyt repussa ja luonnollisesti siinä samassa taskussa oli cd-levy. Onneksi se oli vain joku huono rantarock 97 tjmv.

Itellä kävi tuska 2004 festareilla kivat
 
Mä pelastin kerran hetken mielijohteesta joillakin festareilla ihmisten jaloista pyörimästä jonkun cd-levyn.
Vein sen kotiin, putsasin ties mistä liejusta ja lykkäsin soittimeen - ja katso, sehän lähti soimaan. Jotakin öykkämöykkämusiikkia se oli josta en välitä, mutta hämmästyttävää millaisista olosuhteista cd:t voivat jäädä eloon.

Isäni oli nuorena poikana jättänyt The Beatlesin Hello goodbye/I'm the walrus sinkun ikkunalaudalle. aurinko kuulemma sulatti kyseisen levyn ihan käppyräksi
:)

Kirjaston levyt ovat kyllä melko arvoituksellisia. Itse ainakin useimmiten palautusvaiheessa ilmoitan naarmuista tiskille - tavoitteena siis saada jonkinlaisia "Sisältää naarmuja" ilmoituksia kansiin. Joskus niihin reagoidaan, joskus ei.
Mielestäni kirjastojen levyjen kansissa pitäisi olla mainintaa mahdollisista naarmuista.

Isäni oli nuorena poikana jättänyt The Beatlesin Hello goodbye/I'm the walrus sinkun ikkunalaudalle. aurinko kuulemma sulatti kyseisen levyn ihan käppyräksi
:)
 
nykyinen arvo ei taida olla juuri 200£:aa isompi...
 
:)

Kirjaston levyt ovat kyllä melko arvoituksellisia. Itse ainakin useimmiten palautusvaiheessa ilmoitan naarmuista tiskille - tavoitteena siis saada jonkinlaisia "Sisältää naarmuja" ilmoituksia kansiin. Joskus niihin reagoidaan, joskus ei.
Mielestäni kirjastojen levyjen kansissa pitäisi olla mainintaa mahdollisista naarmuista.
 
Oliskin muuten erittäin hyvä sellainen systeemi missä uusia levyjä ruvetaan aina tarkkailemaan, ja ne tarkastetaan huolellisesti joka lainan jälkeen. Tai no, kylhän näin paikoittain tehdäänkin, mutta:
 
tekisvät silleen että katsovat kenen jäljiltä siihen on ilmestynyt normaalia kahden viikon käyttöä enemmän naarmuja, ja lopulta lakkaavat lainaamasta näitä levyjä noille pe*keleen vandaaleille. On se vaan outoa että vaikka cd on periaatteessa lähes ikuinen niin kirjaston hyllyssä se ei säily yhtenä kappaleena vuotta kauempaa. Naarmuitta viikkoa.

Paskasena on tullut takasin. Kyllä kokemusta löytyy, en ymmärrä.....

Levyistäni pidän erittäin hyvää huolta, mutta veljeni toisinaan jättää levyjäni lojumaan pöydille, vaikka monta kertaa olen tästä asiasta sanonut. Mielelläni en levyjäni muille lainaa, ellei kyseessä ole sellainen ihminen, jonka haltuun voin levyn luottavaisin mielin lainata ilman pelkoa siitä, että takaisin tulee naarmutettu levy.
 
Levyjen kannet hajoilevat toisinaan, ja etenkin nämä kahden levyn kannet hajoavat helposti. Joihinkin levyihin tulee näkyviä naarmuja vaikka kuinka huolta pitäisi, ja onpa pari levyä alkanut pätkiäkin melko nopeasti kaikesta huolen pidosta huolimatta.
 
Pöydillä lojuvat levyt saavat minut näkemään punaista.