Yleistä keskustelua musiikista ›

Olisi kai pitänyt sanoa, että pikkuvirheitä. :) Lähinnä tarkoitin Claptonia, joka on parissa kohtaa hätää kärsimässä (taiteilee veitsenterällä soolojensa kanssa -> mahtavuutta). Mutta parasta tossa olikin just se, että steriiliys (ja seniiliys) on ukkojen esityksestä kaukana.
 
Mulla niinkuin varmaan monella muullakin oli ennakkokäsitys että tää on vain taas yksi rahat-pois-systeemi lisää. Kiva yllättyä positiivisesti. Clapton on (ehkä odotetusti) bändin heikoin lenkki, mutta kokonaisuus toimii aivan pirun hienosti. Hattua nostan varsinkin Brucelle ja Bakerille. Ja hoitihan Claptonkin oman osuutensa ihan kunnialla, vaikka nykyään yllätyksetön kitaristi ja ärsyttävän huono blueslaulaja onkin.

Winampin vidoista löytyy monta livepiisiä Creamin 2005 keikalta. Hyvin ne vetää.

Ja hoitihan Claptonkin oman osuutensa ihan kunnialla, vaikka nykyään yllätyksetön kitaristi ja ärsyttävän huono blueslaulaja onkin.
 
Mun mielestä taas äijän blueslaulaminen on saavuttanut jotenkin kypsän tason. Soundaa todella hyvältä tätä nykyä mun korvaan. Mielipiteitähän nämä.

Mun mielestä taas äijän blueslaulaminen on saavuttanut jotenkin kypsän tason. Soundaa todella hyvältä tätä nykyä mun korvaan. Mielipiteitähän nämä.
 
Clapton on kyllä aina ollut parempi laulaja kuin kitaristi; mutta blueslaulajana... ehkä toisinpäin.
 
Cream 2005-livetaltiointi on kyllä loistava julkaisu. Siinä patut näyttävät ettei taitotaso ole laskenut vuosien myötä, ainoastaan ilmaisun muoto on muuttunut. - Clapton ei kitaroinnissaan yllä aivan Crossroads-festivaalin aikaiselle tasolleen mutta hoitaa hommansa kiitettävästi. Bruce laulaa paremmin kuin aikoinaan, mutta bassottelussa ei ole vanhaa kunnon draivia ja jamitteluhenkeä, eikä sitä messevää säröistä röpö-röpösoundia. Bakerin breikit ovat ennallaan: sielukasta soittoa verrattuna nykyheavyrumpaleihin, jotka joka keikalla pakollisissa peniksenjatke-sooloissaan yrittävät tuplabasaripoljennallaan peittää teknisen osaamattomuutensa. Baker on edelleen rockrumpaliosastossa se toinen merkittävistä Bonhamin rinnalla, tosin vielä tällä puolella borderlinea.
 
Ruvetkaa nyhheti hommaamaan Creamia PoriJazziin - sitten olisi hyvä syy piipahtaa Porissa - muita syitä ei liene...!

Millähän perusteella Claptonin kitaran soittoa vähätellään?Aika erikoista kun kuitenkin Clapton on ollut suunnan näyttäjä Mayallin Bluesbreakersista lähtien.Uskomaton soundi sillä levyllä.Kestää kuuntelua vielä tänäpäivänäkin puhumattakaan sitten siitä miten Mr.Clapton soittaa.

Näin Claptonin 1997 hartwallilla ja ainakin silloin nuorelle 13v kitaristille oli parasta kitarointia mitä on omin silmin kuullut ja nähnyt.

Millähän perusteella Claptonin kitaran soittoa vähätellään?Aika erikoista kun kuitenkin Clapton on ollut suunnan näyttäjä Mayallin Bluesbreakersista lähtien.Uskomaton soundi sillä levyllä.Kestää kuuntelua vielä tänäpäivänäkin puhumattakaan sitten siitä miten Mr.Clapton soittaa.
 
Bluesbreakers on tosiaan ainoa "Clapton"-levy, jota nykyään tulee kuunneltua. Aivan mahtavan tyylikkäästi se siinä soittaa.

Se Bluesbreakers levy ja kaikki Creamit voidaan laittaa ihan samalle viivalle ja hyvältä kuullostaa kaikki.Varsinkin Live Cream Vol.2.Disraeli Gears,Wheels Of Fire,Goodbye Cream hyvää tavaraa kaikki.Blind Faith oli myös ihan kelpo kamaa.Claptonin osuutta Yardbirdsissä en lähde kehumaan koska mielestäni samaa tasoa hän ei ollut vielä saavuttanut kyseisessä yhtyeessä.Derek & The Dominoeskin erittäin hienoa.En oikeastaan lähtisi kritisoimaan miehen muitakaan tekemisiä koska kaikki me tallataan omaa polkuamme ja Claptonin tie ei ole ollut niitä kaikkein tasaisimpia.Hieno ura miehellä ja näyttäisi jatkuvan.461 Ocean boulevard loistava levy myös niikuin moni muukin.

Millähän perusteella Claptonin kitaran soittoa vähätellään?Aika erikoista kun kuitenkin Clapton on ollut suunnan näyttäjä Mayallin Bluesbreakersista lähtien.Uskomaton soundi sillä levyllä.Kestää kuuntelua vielä tänäpäivänäkin puhumattakaan sitten siitä miten Mr.Clapton soittaa.
 
Sen vähän mitä netissä katsastin Cream 2005 on mielestäni aika laid back-osastoa. Ei nyt mitään sikahuonoa mutta allekirjoittaneelle pettymys.
White room oli harmittavan lässyn vässykkä. Lopun soolossa tavoitettiin jotain vanhasta Creamista. Mukailtiin alkuperäistä sooloa ja yritettiin tuoda siihen jotain uutta. Valitettavasti tämä "uusi" oli aika mitätöntä. Yleensäkin ottaen tuntuu että herra Claptonin soolojen melodisuus ja melodiaideat ovat kokeneet inflaation verrattuna miehen parhaisiin päiviin. On vaan sellaista hermostunutta hilipati-pippaa-ja-venytys -osastoa.
 
Millainen sitten on Claptonin nykyinen asema kitaramusiikin suunnannäyttäjänä? Sitä voi jokainen silmillä kuulija miettiä tykönään. Clapton opettaa blues-veteraaneille miten kitaraa kuuluu soittaa?
 
Ei kun ihan oikeasti. Claptonin aseman osittaiseen murentumiseen kitaramusiikin suunnannäyttäjänä on ottanut kantaa esimerkiksi Peter Lerche. Huumehörhöilyvuosien jälkeen Claptonin soitto ei ollut Peterin mielestä enää ennallaan.

Clapton on kyllä aina ollut parempi laulaja kuin kitaristi; mutta blueslaulajana... ehkä toisinpäin.
 
En tiedä tuosta blues-laulamisesta, ja totta on että nykyään mies on parempi laulaja kuin kitaristi...mutta mukamas aina ollut parempi laulaja kuin kitaristi?!? Kyllä ne Bluesbreakersin ja Creamin aikaiset lauluyritykset olivat mun mielestä enemmän huvittavia kuin oikeasti hyviä, verrataan sitten miehen kitarointiin joka noihin aikoihin oli parhaimmillaan(ja niin, ettette vaan käsitä väärin: oikeasti ihan pirun hyvää.)
 
Cream 2005- dvd löytyy täältäkin, ja pidän kyllä kovasti, vaikka jotkin biisit(esim. I'm so glad) takkuilevat. Bakerin rummuttelu kuulostaa oikeen hyvältä, en oikeen koskaan pitänyt esim. Farewell concertin rumpusoundeista ja siitä hirveästä, joskus jopa aivottomasta mätöstä.

Mun mielestä se on loistava laulaja ja loistava kitaristi. Ja esintyjänäkin parasta ryhmää. Se on vaan saanu kanssa vähä sellasen "Gary Moore-maineen" jostain kumman syystä. Kukaanhan sitä ei huonoksi voi haukkua. Paitsi jos ei tajua mistään mitään.
 
Paljon ihmiset tuntuu Claptonia arvostelevan. Olisi kiva tietää mikä siinä soitossa ja laulussa ihmisiä oikeen repii. Kertokaa ny vähän tarkemmin jo tiedätte.

Tuohon Erkin lauluun;Minusta on Claptonin laulu alkanu kuulostamaan aivaan sairaan hyvältä ihan viime aikoina.Ennen pidin että ei siinä mitään ihmeellistä.Joku uusi soundi siihen on tullu.Jotenkin niinku menny laiskemmaksi lauluksi....hyvällä tavalla.

Paljon ihmiset tuntuu Claptonia arvostelevan. Olisi kiva tietää mikä siinä soitossa ja laulussa ihmisiä oikeen repii. Kertokaa ny vähän tarkemmin jo tiedätte.
 
Claptonia on tullut kuunneltua joskus aikaisemmin aivan hemmetin paljon. Paljon olen Claptonin soitosta oppinut. Hattua nostan äijälle. Nykyään (viime vuosikymmenet) kundi vaan vetää jotenkin puolivillaisesti, liian varman päälle. Mitään fiilishuippuja ei soitosta aisti. Se repii. Fiilis on kuitenkin bluesissa erittäin oleellinen elementti, eiks niin?
 
Blueslaulajana en ole pitänyt Claptonista koskaan. Kundi laulaa bluesia kuin kantria, folkia tai jotain muuta honkie shittiä - liian suoraviivaisesti.
Parhaimmillaan Clapton on laulajana noissa 461 Ocean Boulevardin balladijutuissa kuten Let It Grow.

Itse en ainakaan Claptonin soittoon kaipaa mitään lisää.Ei kai se koskaan mikään shred äijä ole ollut eikä speedmetal mies.Sen minkä äijä osaa sen se osaa kunnolla.Voi sitä muutkin yrittää mutta veikkaan että harva pääsee lähellekään,onhan noita yrityksiä kuultu.Tyyli ja taju siinä kaksi avainsanaa.Aivan kuten Leslie Westillä.Sitä paitsi Lerchen mielipide Claptonin suhteen ei minua kiinnosta.Jokainen kuunnelkoon omilla korvillaan mitä tapahtuu ja vetäköön omat johtopäätöksensä.Vai onko Lerche kenties ylituomari joka sanoo missä mennään?Mikähän on Silvennoisen mielipide asiasta?Ei nyt aleta tappelemaan tästä asiasta kuitenkaan.Jos joku ei diggaa niin se on kulloisenkin henkilön oma asia.Kukahan pystyisi vielä sanomaan Cläbän fiiliksistä mitkä ne oli.Sen mitä siitä näin ja kuulin niin fiilistä tuntui riittävän ja välillä mennään niin sanotusti riskirajoilla.Eikä ollut ihan yllätyksetöntäkään soittoa.Jaa Hilipati pippaa osastoa....olikohan sekin jossain hitaassa bluesissa....Stormy Monday...yhtä nuottia todella kauan...hermostunuttako hilipatipippaata...no se siitä.Peace brothers.Clapton on lahjakas nuori blues kitaristi.Kohta pääsee blueskitaristi kategoriassa miehen ikään.

tosi heikkoja lenkkejä joka jätkä. kehtaavatki mennä tolleen mogailemaan julkisesti..
nykymusa on enimmäkseen sellasta shaissee, että cream tupla saattaa olla vuoden paras levy.ennenkaikkee ei mitään bootlegtasosta rahat pois meininkiä, sellastakin jotkut urpot nykyään harrastaa..hah

Cream olis keskustelunaiheena mulle ihan ykkönen mutta jäävään itteni heti alkuunsa koska tämä nimenomainen orkesteri herätti joskus v.67-68 silloisen 14-vee nöösin musiikillisesti niin täysin, että mun kannanotoista on objektiivisisuus väkisinkin tosi kaukana.
 
Cream ja Hendrix olivat silloin niin erilaista kun kaikki muu...
Ja olihan siellä tietysti myös Steppenwolf, silloinen Fleetwood Mac jne.

Olihan noita kaikenlaisia Mick Taylor,Dave Edmunds,Peter Green,Jimmy Page,Ritchie Blackmore,Jeff Beck,Hendrix,Freddie,Albert ja B.B King,Robert Jr. Lockwood,Jimmy Rogers,Muddy Waters,Buddy Guy,Luther Tucker,Matt Murphy,Otish Rush.....jne.Tämä nyt on kuitenkin Cream 2005 jutska niin että älä jäävää itseäsi.

Olihan noita kaikenlaisia Mick Taylor,Dave Edmunds,Peter Green,Jimmy Page,Ritchie Blackmore,Jeff Beck,Hendrix,Freddie,Albert ja B.B King,Robert Jr. Lockwood,Jimmy Rogers,Muddy Waters,Buddy Guy,Luther Tucker,Matt Murphy,Otish Rush.....jne.Tämä nyt on kuitenkin Cream 2005 jutska niin että älä jäävää itseäsi.
 
Heh... sulla on ihan toisenlainen muisti kun mulla :) Puhumattakaan siitä, että noissa on monta, joita en ole tullut kuulleeksi = siispä levykauppaan.

Mitään fiilishuippuja ei soitosta aisti. Se repii. Fiilis on kuitenkin bluesissa erittäin oleellinen elementti, eiks niin?
 
Just noita fiilishuippuja löytyy tolta Cream DVD:ltä myös Claptonin osalta muutamasta kohtaa. Se White Room itse asiassa mun mielestä yksi ko. levyn vähiten onnistuneita vetoja, joten sen perusteella ei kannata vielä tuomita.

Tosta White Roomistakin voidaan olla montaa mieltä näköjään.Minun mielestäni se kyllä toimii kuuntelin juuri.Wah Wahin puuttuminen ei ainakaan minua häiritse eikä ne yritäkään vetää sitä samalla tavalla kuin joskus ennen.Sitten siinä edeltää vissiin Sitting On Top Of The World....kuntelin sitäkin äsken ja meinasin pudota penkiltä...oli siellä sen verran yllätyksiä mukana.Cläbä näkyy herättävän suuria tunteita.Jospa siiheen pystyttäisiin kaikki,joko puolesta tai vastaan....silloin teot eivät ole merkityksettömiä.