Yleistä keskustelua musiikista ›

Aika harvoin noin käy, mutta muistan Touristsin keikalla selittäneeni kaikille, kuinka "kukaan ei taatusti halua maksaa penniäkään kuullakseen tuon Annie Lennoxin laulavan tai Dave Stewartin soittavan kitaraa. No, mutta pakko on myöntää, että Eurythmics olikin sitten paljon parempi bändi.
 
Myös Sugarcubesin keikalta olen kävellyt ensimmäisen kappaleen aikan pois, vakuuttuneena ettei kukaan koskaan halua enää kuulla Björkistä. 99%:sta Björkin tuotantoa en pidä edelleenkään, mutta Human Behaviour oli aika hyvä biisi, jossa oli selkeää Depeche Mode -kvaliteettia. (Ja ongelmana ei suinkaan ole Björkin erilaisuus tai taiteellisuus, Rokk I Reykjavik -tuplalevylle taltioitu art-pop -linjaa varhaisempi art-noise-punk kuulosti muistaakseni aika hyvältä.)

Tämä on kyllä mahdottoman noloa, enkä oikeastaan edes haluaisi tunnustaa, mutta menköön nyt, kun tosi-tv:n ja muiden julkisten nolaamisten aikakautta eletään: Leevi & the Leavingsin Pohjois-Karjalan ensimmäistä kertaa kuultuani kommentoin jollekin, että nyt on Göstalta lopullisesti ideat loppu kun tämmöisen pimputuksen on mennyt tekemään. Historiahan osoitti kaikkea muuta ja itsekin tajusin muutaman kuuntelukerran jälkeen, että kyseessä on sittenkin yksi suomirockin ehdottomista klassikoista.
 
Harvoin tulee väärässä oltua, joskus sentään...

Röyhkää lämmitteli joskus '97 Teatrossa jokin ihan hirveä yhtye nimeltään His Infernal Majesty. Tuli porukalla inhottua. No, ok, ei kolahda vieläkään ja esitys todella oli ankea ja kovaääninen. Taisi ohimennen olla yhtyeen ensimmäinen keikka, taas jotain mistä ylpeillä jälkipolville. "Minä olin siellä silloin kun..."
 
Olen minä nähnyt Rasmuksen ja Zen Cafenkin kauan ennen mitään suosiota, mutta niitä katsellessaan tuntui, että noista _tulee_ oikeasti jotain.

Jos mie oon tykännyt jostain tuotosbändin esikoisviisusta, siitä on tullut hirmumenestys. En tykännyt aluksi Tiktakista, mutta olen tullut järkiini - suomen paras bändihä se on.
 
Pienenä en voinut sietää Queeniä, koska otokseni oli pelkästään Radio gaga. Ah, onneksi niillä on muitakin biisejä. _o/

Nightwishin aikoinaan Soundin demopalstalle lähetetyille biiseille oli tuomiona, marginaalikamaa joka tuskin ketään kiinnostaa. Näin ne ammattilaiset lanseeraa bändejä :)
 
Semmostapa se eka demo olikin, tyyli muuttuui aika rankasti sittemmin.

Röyhkää lämmitteli joskus '97 Teatrossa jokin ihan hirveä yhtye nimeltään His Infernal Majesty. Tuli porukalla inhottua. No, ok, ei kolahda vieläkään ja esitys todella oli ankea ja kovaääninen. Taisi ohimennen olla yhtyeen ensimmäinen keikka, taas jotain mistä ylpeillä jälkipolville. "Minä olin siellä silloin kun..."
 
Olen minä nähnyt Rasmuksen ja Zen Cafenkin kauan ennen mitään suosiota, mutta niitä katsellessaan tuntui, että noista _tulee_ oikeasti jotain.
 
Heh, minäkin olin siellä, ja samat olivat fiilikset.:-)
 
Rasmuksen näin heidän ensimmäisellä ikärajallisella keikallaan, Bar Fat Mamassa, ja ei voinut kuin ihmetellä, miten sellainen vara-RHCP muka oli saanut nuokkarit täyteen edellisen vuoden aikana (rumpalikaveri joka oli nuokkareilla töissä pakotti katsomaan - sanoi, että "näistä kääpiöistä tulee vielä iso juttu"). Ohjelmistossa oli silloin vielä yhtyeen ainoana "hittinä" se suomenkielinen lällypop-biisi.
 
Pitää vielä mainita Hanoi Rocks, jonka eka keikka Espan lavalla sai mut törmäämään paikalta tuohtuneena - olin aivan varma, että kyseessä on jonkinlainen Aki&Turo -tyyppinen parodia tai hupailu New York Dollsista, yhdestä kaikkien aikojen suosikistani. Silloin kitarassa oli vielä Stefan.
:-)
 
Muistaakseni vasta Dead By Xmas -biisi (vuosia myöhemmin) vakuutti minut siitä, että hommassa oli muutakin.
 
Sellaisia bändejä, jotka ovat vakuuttaneet minut jo about ensimmäisellä (tai ensimmäisellä Helsingin-) keikallaan, ovat olleet Neljä Ruusua Otaniemen Servinmökissä, Hassisen Kone Imatrarockissa '80, Sielun Veljet Vanhalla YO-talolla, Pansies Semifinalissa ja Kolmas Nainen Alibissa (tästä mun pitää kiittää basistikaveria, joka oli tutustunut jätkiin Alavuden teatterissa, ja lupasi maksaa mun lipun ja vaikka tarjota tuopit, jos suostun tulemaan katsomaan).

Heh, Teatrossa en ollut, mutta näin joskus muinoin Turun Palatsissa Donits-Osmo Experiencen. Ajattelin, että tiettyä ideaa on - ja Sokeri-Sakari on ehdottoman jees - mutta tuskin mitään ihan älytöntä hittiä tulee noin... ;-)

Heh, Teatrossa en ollut, mutta näin joskus muinoin Turun Palatsissa Donits-Osmo Experiencen. Ajattelin, että tiettyä ideaa on - ja Sokeri-Sakari on ehdottoman jees - mutta tuskin mitään ihan älytöntä hittiä tulee noin... ;-)
 
Donits-osmossa olivat myös Joel ja Vilma Melasniemi ja Antti "Letku" Lehtinen. Yhtyeen basisti Ville Valo oli niin ujo, että seisoi promokuvissa selin kameraan.
 
Mulla on heidän Yle-demonsa. Melkoista sillisalaattia taiten soitettuna.

PMMP oli minulle yhden hitin ihme. No, nykyään Kovemmat kädet on yksi eniten stereoissani soivista levyistä :)

Donits-osmossa olivat myös Joel ja Vilma Melasniemi ja Antti "Letku" Lehtinen. Yhtyeen basisti Ville Valo oli niin ujo, että seisoi promokuvissa selin kameraan.
 
Mulla on heidän Yle-demonsa. Melkoista sillisalaattia taiten soitettuna.
 
Melasniemet mä oon sieltä tiedostanutkin.. ja basisti vaikutti tosiaan ujolta keikallakin =D

Olin Otaniemessä ulkoilmakeikalla katsomassa Bluesoundsia ja Babblersia. Sitten lavalle tulee sellaisia ö-luokan Hanoi rocks-klooneja ja alkaa soittaa iskelmiä. Hyh! Noista aika jättää ennen aurinkonlaskua. Mutta toisin kävi. Yhtye oli kotoisin Porista ja se oli nimeltään Dingo.

Jos on joku uus bändi niin totean sen vain p*skaksi ja jatkan elämää.
 
Melkoisen tiukka linja sulla silti.

Joskus kauan aikaa sitten näin HIMin keikalla kuopiossa, ajattelin kyllä sillon, että "joo ihan ok, kai", mutta noin kornilla bändin nimellä ei voi yksinkertaisesti menestyä... :)
 
Rasmuksesta taas jotenkin heti kuuli, että tästä tulee "juttu", mutta siitä tulikin ihan toisenlaista kuin olisin kuvitellut. :/
 
Edelleen odotan että 22-pistepirkko alkaa myymään... Oon jo odottanut aika pitkään ja aika moni muukin varmaan... pieleen meni..

Muistan ajatelleeni HIMistä joskus Razorblade Romancen aikoihin että "tuolla musalla ei pärjätä USA:n markkinoilla".
 
Sielun Veljien ollessa pinnalla en pitänyt bändistä ollenkaan- Ajattelin että tuota yhtyettä ei kukaan muista sen hajottua. Väärässä olin.
 
Craig Davidin tuomitsin aikanaan yhden hitin ihmeeksi (ja totta puhuen pidän vieläkin yhden hitin ihmeenä). Samaten Sean Paulin. Miten perkeleessä nämä kaksi sitkuttelevat yhä huippusuosiossa?

Röyhkää lämmitteli joskus '97 Teatrossa jokin ihan hirveä yhtye nimeltään His Infernal Majesty. Tuli porukalla inhottua. No, ok, ei kolahda vieläkään ja esitys todella oli ankea ja kovaääninen. Taisi ohimennen olla yhtyeen ensimmäinen keikka, taas jotain mistä ylpeillä jälkipolville. "Minä olin siellä silloin kun..."
 
Tais himmeli kuitenkin soittaa ihan loppuvuodesta -95 TOISEN keikkansa teatrossa.. Type covereita tosin.

Petri munq

Fintelligensin ensimmäisen vide-oon kun näin joskus televisi-oosta, niin ajattelin että se on vitsi. Ja miten kävi?
 
Itselläni oli vastaavanlainen olo kuultuani puoli minuuttia Teräsbetonia. Ja miten kävi...
 
*huokaus*

Kun ensimmäisen kerran kuulin Nirvanan Smells Like Teen Spiritin, mietin että kaikenlaisia kloppeja sitä päästetäänkin studioon, mutta tuskinpa näistä enää tämän hitin jälkeen kuullaan yhtään mitään.
 
Myöskin kun kuulin Maustetyttöjen ekan hitin Wannabe, niin melkein säikähdin että jösses, kaikkea sontaa sitä viitsitäänkin ihmisille soittaa.

Molli-Ollin (Jyrkin juontaja) bändi. En muista sitä nimeä. Biisi meni näin: matöfakö matöfakö matöfakö jee... muistaakseni
 
tämä taisi ollakin floppi. mikä se nyt oli... Panic I.C.

Donits-osmossa olivat myös Joel ja Vilma Melasniemi ja Antti "Letku" Lehtinen. Yhtyeen basisti Ville Valo oli niin ujo, että seisoi promokuvissa selin kameraan.
 
Mulla on heidän Yle-demonsa. Melkoista sillisalaattia taiten soitettuna.
 
Mullakin on muutama heidän tekeleensä. Sillisalaatti on päivän sana. Laulaja on sietämätön.
 
Vitsihän se on edelleen.

Hoohohoohooo!!!

Ei vaan suomenkielisen räpin edelläkävijä.
 
Väärin. Pääkköset ja Raptori ovat suomirapin edelläkävijöitä.