Yleistä keskustelua musiikista ›

Carolan laulamana tämä Rakkauden jälkeen kyllä koskettaa, vaikkei juuri nyt kyyn eleitä silmillein tuonekaan. Vaan usein kylläkin...

Jaakko-kulta 7/4-rytmissä ja muutenkin hieman uudelleensovitettuna: https://youtu.be/cC8KT07m5aY?t=1199 Ja tämä toi nimenomaan siis ilon tipan linssiini. Eivätkä nuo toistenkaan sovitukset tutuista melodioista toki yhtään pöllömpiä ole, ainakaan jos tuollaiset "rytmisekoilut" maistuvat. ;)

Eräässä kohdassa Rannan kamariorkesterille sävelletyn lähinnä vapaatonaalisen Piccola sinfonian no 1 opus 43 kuuleminen sai liikuttumaan niin että silmät kostuivat. Säveltäjä on kirjoittanut sen pienemmälle orkesterikokoonpanolle ts. soittajistolle eikä se siksi voi sisältää suuren orkesterin värityksellisiä mahdollisuuksia mikä tietysti uusklasisessa polyfonisessa lineaarisessa tyylissä ei ole ensisijaistakaan mutta huilujen kirkas sointi orkesteripaletissa sekä uudenlainen plastillisuus ja vivahteikkuus sekä tiettyyn objektiivisuuteen nähden lyyrillinen lämpö ja laulavuus painavat siihen leimansa, tai minut se ainakin lumosi mutta muuta en siitä paljon muistakaan, scherzo umoristicoon sisältyi hiven huumoriakin.

Metsoloiden tunnusmusiikki.

Lienenkö aiemminkin kertonut, vaan Mama by Genesis.

Nostalginen Junat Tozeuriin saa tipan linssiin kuten myös sen cover juna turkuun.

Brahmsin Haydn-muunnelmat sai tipan linssiin.

Höstvisa saa reaktion aikaiseksi aina silloin tällöin....snif

Lunnu: Höstvisa saa reaktion aikaiseksi aina silloin tällöin....snif
 
Näitä olen muuten varmasti aiemminkin täällä jossain hämmästellyt, että miksi minulle "se ainoa oikea" versio esim. tästä ei ole tuo alkuperäinen ruotsinkielinen versio, kun taas esim. Jag tror på sommaren pitää olla nimenomaan se. Tai siis se Syyslaulu-versio mieluummin tuosta, kun taas EI missään nimessä Kun taas on aika auringon. Tiedä häntä miksi näin.
 
Tulikohan taas selitettyä riittävän kryptisesti tämäkin? No, ymmärtänee Ken halunnee kuinka tahtoneekaan...

NHR: Näitä olen muuten varmasti aiemminkin täällä jossain hämmästellyt, että miksi minulle "se ainoa oikea" versio esim. tästä ei ole tuo alkuperäinen ruotsinkielinen versio, kun taas esim. Jag tror på sommaren pitää olla nimenomaan se. Tai siis se Syyslaulu-versio mieluummin tuosta, kun taas EI missään nimessä Kun taas on aika auringon. Tiedä häntä miksi näin.
 
Tulikohan taas selitettyä riittävän kryptisesti tämäkin? No, ymmärtänee Ken halunnee kuinka tahtoneekaan...
 
Kryptaan meni joo. Suomenkielinen versio on toki tutumpi, mutta varsinkin kun hoksasin että sanat tuohon alkuperäiseen ruotsinkieliseen versioon on tehnyt Tove Jansson niin saihan se vielä piirun verran lisää syvyyttä.

Lunnu: Kryptaan meni joo. Suomenkielinen versio on toki tutumpi, mutta varsinkin kun hoksasin että sanat tuohon alkuperäiseen ruotsinkieliseen versioon on tehnyt Tove Jansson niin saihan se vielä piirun verran lisää syvyyttä.
 
Toki, tarkoitin vain hämmästellä sitä, että miksiköhän minulle on
 
Syyslaulu > Höstvisa
 
MUTTA
 
Jag tror på sommaren > Kun taas on aika auringon.
 
Kyseiset kappaleet siis vain mieleeni juolahtaneita esimerkkejä, joskin muitakin vastaavia löytyy, mikä mitenkin päin sitten taas. Liittynee ainakin siihen, millä kielellä ko. lauluihin onkaan aikoinaan tutustunut. Tai sitten johonkin aivan muuhun...

Kalervo Tuukkasen Karhunpyynti sai kahteen kertaan vedet silmiin. Teoshan voitti hopeaa Lontoon olympialaisten taidemusiikkikilpailun orkesterimusiikkisarjassa 1948 ja on sikäli suomalaista musiikinhistoriaa. Kiitoksia Ylelle.

Auringon lapset Tapani Kansan versiona - goosebumps guaranteed.

Haydnin Karajanin johtaman Luominen-oratorion Die Schöpfung kuorokohtaukset saivat kyyneleet silmiin.

Se riippuu päivästä. Jos on ollut muutenkin surullinen ja itkuinen päivä, saa lähes mikä tahansa biisi tipan linssiin.

Mozartin Jupiter sinfonian finaali, jota on nimitetty kontrapunktin apoteoosiksi, sai tipan linssiin.

Kyllä se Kate Bushin Wuthering heights vieläkin saa usein roskan silmään.

Tänään tämä:
https://www.youtube.com/watch?v=8NI5oTTW_is&feature=youtu.be

Hargon: Tänään tämä:
https://www.youtube.com/watch?v=8NI5oTTW_is&feature=youtu.be
 
Ja minä kuunnellut Teflon Brothersien Maradonaa. Ei ehkä liikuttava kappale muuten, mutta muistolleen. Hieman se kuitenkin herkisti eilisen uutisen jälkeen.

Lapin kesä: Eino Leino, sanat,samalta kylältä ollaan kotoisin!