Yleistä keskustelua musiikista ›

Mendelssohnin neljännen sinfonian toinen osa (andante con moto) tuntui aluksi aika tyhmältä, mutta varsinkin itse daadaattamalla huomaa, että se muistuttaa ikään kuin vanhaa suomalaista vakavankaihoisaa laulua

Katsoessani tubesta Schubert leffaa Notturno niin siinä kun Schubert katsoi ikkunasta viereisen talon asukkaiden puuhasteluja Schubertin 9. sinfonian andante osan soidessa ja lopussa 6. Es duurin messun sanctuksen soidessa tulivat kyyneleet silmiin.

Entä kappale, joka saa tipan housuun?

Jucciz: Entä kappale, joka saa tipan housuun?
 
Sehän on tämä Jumalan kämmennellä.

Entä mikä kappale saa tipan ranteeseen?

Bongowing: Entä mikä kappale saa tipan ranteeseen?
 
Kaikki joissa on takeperoisia saatanallisia viestejä.

Jucciz: Entä kappale, joka saa tipan housuun?
 
Nämä keskustelut tänne, kiitos:
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=241570

Pinewood: Nämä keskustelut tänne, kiitos:
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=241570
 
https://muusikoiden.net/wanted/nayta.php?id=172584
 
Nyt kyllä. Periaatteessa, PERIAATTEESSA kiiinnostaisi! Mutta olisinkohan mones sadas pyrkijä. Järjestetäänköhän koesoittotilaisuus?

Kyyneleet tulivat silmiin liikutuksesta schubertin 9. suuren c duuri sinfonian finaalia kuunnellessa jossa neljä perättäin soitettua säveltä yrittää pysäyttää finaalin huiman menon.https://youtu.be/TPpvJnwf5BU

Schubertin As-duuri messun Gloria-osaa kuunnellessa tuli tippa linssiin.

A-ha:n Manhattan skyline.
 
Edelleen herkistää, mutta takavuosina oli omat sydänsurut mulla tuolloisen eron takia ja silloin tuota kuuntelin ahkeraan ja lyriikat kuvastaa hyvin sen ajan tuntoja. Kävi sitten niin, että lopulta en pystynyt aikoihin tuota kappaletta noiden kipeiden muistojen takia kuuntelemaan. Nyt pystyy taas kun pahin takana, mutta silti tuosta herkistyy vielä.

Schubertin uudenlaisia synkkyyden syvyyksiä ilmentävä Winterreise-laulusarja saa herkistymään.

Tässä pienessä Schubert filmissä keskeneräinen sinfonia sai tipan linssiin.https://youtu.be/JsjSpienzGo Uudelleen kuunneltuna kaikki kappaleet saivat kyyneleet silmiin.

Schubertin As duuri messun Gloria osan päätösfuuga cum sancto spiritu sai silmät kostumaan. Osasihan se Schubert säveltää fuugia vaikka hän ajatteli että hänellä on säveltäjänä teknisiä puutteita ottaen muutamia oppitunteja hoviurkuri simon sechteriltä kontrapunktissa jonka jälkeen hän sairastui lavantautiin.

Toivo kuulan Stabat Materin päätösfuuga sai tipan linssiin. Kuula ei saanut aivan valmiiksi teostaan kun hänet ammuttiin Viipurissa. Teoksen täydensi esityskuntoon Kuulan ystävä säveltäjä Leevi Madetoja. Tässä päätösfuuga: https://youtu.be/4SV8_YlgwhI

Joe Hisaishin (joka on mielestäni kiistattomasti paras elokuvasäveltäjä josta itse olen kuullut) Legend of Ashitaka saa kyllä meikäläisen herkistymään. Jotenkin teos vain herättää niin haikean ja majesteettisen tunnelman unohtamatta kuitenkaan tarkkaan harkittuja sävy- ja tekstuurivalintoja.
 
https://www.youtube.com/watch?v=LkAgabtJTYM

Liikutuin syvästi ja tuli tippa silmään musaryhmässä soitetusta Tuukkasen Meri sinfonian 4. osasta, uljaan kuorosoinnin sävyttämästä mahtavasta Larghetto, ma non troppo osasta.

Ellen ole maininnut aiemmin niin aika varma itkettäjä tuppaa olemaan Bee geesin I started a joke. Vaatii tosin itseltä huonomman päivän ensin alle.
 
Itketti jo lapsuudessa vaikken silloin vielä sanoja ymmärtänyt, nyt entistä enemmän. Olikohan tämä muutenkin joskus ollut jossain Surullisimmat kappaleet kautta aikojen-listauksessa ihan kärkisijoilla.

Yrjö Kilpisen Suvilaulu sarjasta tunturilauluja ja Ihme sarjasta Lakeus opus 22 Kilpeläisen ja Someron tulkitsemana saivat tipan linssiin.

Tuli taas kyyneleet silmiin kun kuuntelin Pekka Nuotion laulamana Tauno Pylkkäsen Mare ja hänen poikansa oopperasta mm. aarian "Niin, tahdotko siis kysyttäväksi julki: Missä on Imant" ja aarian "Sata rekeä".