Yleistä keskustelua musiikista ›

BigPapa: Jos itse haluat pilata korvasi pysyttelemällä pelkästään digikakassa, niin ole hyvä. Muista, että varoitin.
 
Kiitos! Asia on kuitenkin niin, että mielipiteensä saa esittää sellaisenaan. En ole mennyt kenenkään kuuntelutottumuksien kommentoinnissa henkilökohtaisuuksiin saati ruokottomuuksiin kuten sinä teet!
 
Aivan yhtä lailla minulla olisi oikeus kehottaa ihmisiä luopumaan kaksitahtimoottorisilla autoilla ajamisesta.

velipesonen: Kiitos! Asia on kuitenkin niin, että mielipiteensä saa esittää sellaisenaan. En ole mennyt kenenkään kuuntelutottumuksien kommentoinnissa henkilökohtaisuuksiin saati ruokottomuuksiin kuten sinä teet!
 
Aivan yhtä lailla minulla olisi oikeus kehottaa ihmisiä luopumaan kaksitahtimoottorisilla autoilla ajamisesta.
 
Niin silloinhan minäkin saanen esittää mielipiteeni sellaisenaan. Ruokottomuuksiin en tietääkseni ole mennyt.
 
velipesonen:Lopettakaa nyt jo hyvät ihmiset se vinyylien kuuntelu ja säätäkää korvanne ja aivonne sen mukaan missä on vähemmän kaikenlaisia virheitä. Lakatkaa myös ostamasta kaiuttimia jotka sävyttävät musiikkia kivasti, pyrkikää kaikessa mahdollisimman neutraaliin äänentoistoon. Äärimmäisyyksiin ei tarvitse mennä mutta vinyylinkuuntelu on jo äärimmäisyys - typerä sellainen.
 
Eihän tässä ns. mielipiteessä ole mitään järkeä. Vinyylin kuuntelu ei mielestäni ole typerä äärimmäisyys. Mikäli se sitä olisi, niin en musiikkia vinyylilevyiltä kuuntelisi.
 
Laitetaanpas tähän korjattuja vastauksia:
 
Siis niinku mitä? Mikäs joku on sanomaan mitä toisten pitäisi kuunnella? Kuunnelkoon kukin mitä huvittaa ja olkoon onnellinen valitsemallansa tiellä, mutta äläköön sorkkiko muiden kuuntelutapoja.
 
Ainakaan minä en kaipaa "hyviä " neuvoja. Kukin pitäytyköön omissa kuuntelutottumuksissaan ja älköön tulko tyrkyttämään tapojansa muille. Jos olen kuunnellut vinyyleiltä musiikkia 60-luvulta lähtien, miksipä en kuuntelisi vieläkin. Jos joku haluaa pilata korvansa pysyttelemällä pelkästään digikakassa, niin hyvä. Muistakaa, että varoitin. Kyseessä on kuitenkin musiikki, ei se formaatti mistä sitä pitäisi kuunnella. Näin minulle.

Onko tää mennyt jo samaan naurettavuuteen kuin se että jonkun mielestä on ylitsepääsemätöntä se että joku kuuntelee musiikkinsa tiedostoista tai spotifystä? Kuunnelkoon kukin mistä lystäävät, fomaattivalintaan johtaneista syistä huolimatta.

BigPapa: Jos nyt kuitenkin pysyttäisiin asiassa. Tarvittaessa tietenkin nämä toimenpiteet joita tuossa on, mutta eivät ne ole ihan joka hetki suoritettavia toimenpiteitä. Pääosassa on kuitenkin levyjen kuuntelu ja nimenomaan sen musiikin mitä ne sisältävät. Toivottavasti tämä nyt meni sitten perille. Sitäpaitsi olen sanonut jo että en harrasta vinyyleitä, vaan kuuntelen musiikkia vinyylilevyiltä.
 
Peace, man.
 
Ihan mielenkiinnosta: Kuinka usein vaihdat levarin neulan ja millä perusteella päätät, että nyt on vaihdon aika?
 
Omilta vinyyliajoilta muistan, että juuri tuo neulanvaihdon pähkäily oli aika päänsärky. Olikohan se niin, että suositeltiin tuhannen LP-puoliskon jälkeen vaihtamaan? Siinä sitten yritti laskeskella, että koskahan tuo tulisi taas täyteen. Ja mikroskoopilla yritin tiirailla ylenpalttisen kulumisen merkkejä.
 
Kuriositeettina mainittakoon, että laitoin aina vanhan neulan talteen. Vissiin varmuuden vuoksi, en kyllä oikein enää keksi, että minkä varmuuden. Mulla on niitä vieläkin laatikollinen kaapissa. Pitäisköhän ruveta myymään niitä uusina, huomaiskohan kukaan mitään?

PsychedelicWarlord: Ihmiskorva ei käsittääkseni kuule yli 20kHz:n taajuuksia ja iän myötä tuokin lukema laskee.Tämä on ihan tieteellistä faktaa.
 
"Ihmisen kuuloalue on noin 2020000 Hz ja se huononee iän mukana. Erityisesti korkeiden taajuuksien kuuleminen heikkenee ensimmäisenä, jolloin vanhukset voivat todeta muun muassa, että "heinäsirkat ovat kadonneet heidän elämästään".(Wikipedia)
 
Kuuntelukokemukset on sitten omakohtaisia ja subjektiivisia.Monesti näissä vinyyli vs.cd keskusteluissa tuntuu olevan vaikea erottaa teknisiä speksejä omista kuuntelukokemuksista.
 
Tuo on hyvin puutteellisesta tutkimuksesta johdettu keskiarvo, jota ei kannata tuijotella liian tarkkaan. Lisäksi ne kuuloalueen ulkopuoliset äänet vaikuttavat siihen miltä kuuloalueella olevat soundaa. Kannattaa kokeilla jos on mahdollista. Itse olen studiolla tuon todennut moneen kertaan.
 
Edelleen vinyylin "miellyttävyys" perustuu äänen analogisuuteen ja siihen että sen virheet ovat korvalle luonnollisia. CD yrittää perustua virheettömyyteen, mitä se ei ole. SACD olisi, mutta kun mp3kin riittää niin miksi tuoda markkinoille oikeasti hyvää äänenlaatua?

velipesonen: Voi hyvät häkkyrät. Lopettakaa nyt jo hyvät ihmiset se vinyylien kuuntelu ja säätäkää korvanne ja aivonne sen mukaan missä on vähemmän kaikenlaisia virheitä. Lakatkaa myös ostamasta kaiuttimia jotka sävyttävät musiikkia kivasti, pyrkikää kaikessa mahdollisimman neutraaliin äänentoistoon.
 
Miksi tehdä jotain noin tyhmää? Musiikin kuuntelu on taidenautinto, eikä mitään insinööritiedettä. Tottakai pitää kuunnella sellaisella kalustolla kun itsestä tuntuu parhaalta. Mä säädän mieluummin laitteiston omaan korvaani sopivaksi, kuin alan imemään musankuuntelusta iloa pois säätämällä itseäni kalustoon sopivaksi. Onko ne laitteet meitä varten vai me laitteita varten?

nirzin: Peace, man.
 
Ihan mielenkiinnosta: Kuinka usein vaihdat levarin neulan ja millä perusteella päätät, että nyt on vaihdon aika?
 
Omilta vinyyliajoilta muistan, että juuri tuo neulanvaihdon pähkäily oli aika päänsärky. Olikohan se niin, että suositeltiin tuhannen LP-puoliskon jälkeen vaihtamaan? Siinä sitten yritti laskeskella, että koskahan tuo tulisi taas täyteen. Ja mikroskoopilla yritin tiirailla ylenpalttisen kulumisen merkkejä.
 
Kuriositeettina mainittakoon, että laitoin aina vanhan neulan talteen. Vissiin varmuuden vuoksi, en kyllä oikein enää keksi, että minkä varmuuden. Mulla on niitä vieläkin laatikollinen kaapissa. Pitäisköhän ruveta myymään niitä uusina, huomaiskohan kukaan mitään?
 
Neulan vaihtotiheys riippuu siitä miten paljon kuuntelee, aivan kuten kitarankielten vaihto siitä, että miten paljon sitä kitaraa soittaa. Vanhoja neuloja on tallessa kirjoituspöydän laatikossa. Finaaliin menossa olevan neulan kyl huomaa sit äänenlaadussakin.

Teijo K.: Tuo on hyvin puutteellisesta tutkimuksesta johdettu keskiarvo, jota ei kannata tuijotella liian tarkkaan.
 
20kHz on käsittääkseni ihan lääketieteessä käytetty arvo.Toki eroja voi olla muttei ymmärtääkseni mitenkään suuria.
 
Lisäksi ne kuuloalueen ulkopuoliset äänet vaikuttavat siihen miltä kuuloalueella olevat soundaa. Kannattaa kokeilla jos on mahdollista. Itse olen studiolla tuon todennut moneen kertaan.
 
Ei ehkä kannata vetää tähän studiokuuntelua ,koska kuuntelusta -niin cd:n kuin vinyylinkin- suurin osa tapahtunee kotona.Kodin akustiikassa.Toinen juttu tosiaan on tuo ,että kaiuttimien toisto ratkaisee myös.
 
Edelleen vinyylin "miellyttävyys" perustuu äänen analogisuuteen ja siihen että sen virheet ovat korvalle luonnollisia. CD yrittää perustua virheettömyyteen, mitä se ei ole. SACD olisi, mutta kun mp3kin riittää niin miksi tuoda markkinoille oikeasti hyvää äänenlaatua?
 
Tuo on sinun mielipiteesi.Itse olin pitkään vinyyliharrastaja ja kyllä ne rahinat ja napsumiset ainakin minua häiritsi.Samoin esim.erottelevuus vinyyleillä on oman kokemukseni mukaan yleensä heikompi kuin uusilla cd-remastereilla.Ja neula on tosiaan vaihdettava säännöllisesti ja puhdistettava.
 
Sen sijaan monet alkuajan cd:lle siirretyt vinyylit soundaavat kokemukseni mukaan huonolta.Olen antanut itselleni kertoa ,että asia olisi johtunut siitä ettei cd-masterointia tuolloin vielä ollut hallinnssa.Mene ja tiedä.

Teijo K.: Miksi tehdä jotain noin tyhmää? Musiikin kuuntelu on taidenautinto, eikä mitään insinööritiedettä. Tottakai pitää kuunnella sellaisella kalustolla kun itsestä tuntuu parhaalta. Mä säädän mieluummin laitteiston omaan korvaani sopivaksi, kuin alan imemään musankuuntelusta iloa pois säätämällä itseäni kalustoon sopivaksi. Onko ne laitteet meitä varten vai me laitteita varten?
 
Ehkä vois siirtyä pelkästään CD musaan sit kun ihmisille asennetaan digikorvat ja digiaivot.

PsychedelicWarlord: Sen sijaan monet alkuajan cd:lle siirretyt vinyylit soundaavat kokemukseni mukaan huonolta.Olen antanut itselleni kertoa ,että asia olisi johtunut siitä ettei cd-masterointia tuolloin vielä ollut hallinnssa.Mene ja tiedä.
 
Siirto ei myöskään läheskään aina tapahtunut alkuperäiseltä masterilta, vaan jostain kopion kopion kopiolta. Ja sen teki joku kesäharjoittelija.
 
Sen takia nykyremastereissa yleensä muistetaan mainita, että "from the original master tapes" tai jotain sen suuntaista.

Teijo K.: Miksi tehdä jotain noin tyhmää? Musiikin kuuntelu on taidenautinto, eikä mitään insinööritiedettä. Tottakai pitää kuunnella sellaisella kalustolla kun itsestä tuntuu parhaalta. Mä säädän mieluummin laitteiston omaan korvaani sopivaksi, kuin alan imemään musankuuntelusta iloa pois säätämällä itseäni kalustoon sopivaksi. Onko ne laitteet meitä varten vai me laitteita varten?
 
Minun taidenautintoni juontuu parhaimmillaan siitä että kuulen mitä taiteilija tai taiteilijat ovat tarkoittaneet eli tehneet. Jos minä olen kuuntelija, en ole taiteilija vaan hänen yleisönsä.
 
Kokonaan toinen asia on sähkökitaristien putkivahvareilla yms. kikkailu, koska he ovat silloin taiteilijoita eivätkä yleisöä joka pyrkii vaikuttamaan taiteilijan taideteokseen (ilman lupaa).
 
Hi-Endissä pyritään mahdollisimman neutraaliin äänentoistoon, joka kaiketi hinnaltaan liikkuu sadoissa tuhansissa euroissa, mutta kohtuullisen neutraalin nykyaikaisen stereolaitteiston saa tonnilla. Ne digipiuhat soittimen ja vahvistimen välissä ovat muuten hyvä keksintö.

BigPapa: Neulan vaihtotiheys riippuu siitä miten paljon kuuntelee, aivan kuten kitarankielten vaihto siitä, että miten paljon sitä kitaraa soittaa. Vanhoja neuloja on tallessa kirjoituspöydän laatikossa. Finaaliin menossa olevan neulan kyl huomaa sit äänenlaadussakin.
 
Jaa. Entisaikojen hifi-oppaista on jäänyt mieleen sellainen asia, että jos neulan kulumisen kuulee, niin sitten sillä neulalla soitettuja levyjä on tullut siinä samalla höylättyä.
 
Ehkäpä tuo kuluneen neulan aiheuttama levyn uran kuluminen sitten synnyttää ääneen vielä lisää sitä korvaa miellyttävää analogista säröä ja lämpöä.

nirzin: Jaa. Entisaikojen hifi-oppaista on jäänyt mieleen sellainen asia, että jos neulan kulumisen kuulee, niin sitten sillä neulalla soitettuja levyjä on tullut siinä samalla höylättyä.
 
Ehkäpä tuo kuluneen neulan aiheuttama levyn uran kuluminen sitten synnyttää ääneen vielä lisää sitä korvaa miellyttävää analogista säröä ja lämpöä.
 
Eipä ole hifi oppaita tullut luettua, kun en hifisteihin lukeudu. Se, että annanko neulan mennä tuohon pisteeseen onkin taas jo toinen juttu.

velipesonen: Minun taidenautintoni juontuu parhaimmillaan siitä että kuulen mitä taiteilija tai taiteilijat ovat tarkoittaneet eli tehneet. Jos minä olen kuuntelija, en ole taiteilija vaan hänen yleisönsä.
 
Kokonaan toinen asia on sähkökitaristien putkivahvareilla yms. kikkailu, koska he ovat silloin taiteilijoita eivätkä yleisöä joka pyrkii vaikuttamaan taiteilijan taideteokseen (ilman lupaa).
 
Hi-Endissä pyritään mahdollisimman neutraaliin äänentoistoon, joka kaiketi hinnaltaan liikkuu sadoissa tuhansissa euroissa, mutta kohtuullisen neutraalin nykyaikaisen stereolaitteiston saa tonnilla. Ne digipiuhat soittimen ja vahvistimen välissä ovat muuten hyvä keksintö.
 
Neutraalius on hyvin suhteellista. Se mitä kuulemme ns. "neutraalin" stereolaitteiston kautta, ei välttämättä ole se mitä taiteilijat ovat tarkoittaneet. Tällöinhän koko tuotantoketjun pitäisi olla neutraali - äänityksestä valmiiseen tuotteeseen. Ikävä kyllä näin ei ole.

Teijo K.:Musiikin kuuntelu on taidenautinto, eikä mitään insinööritiedettä. Tottakai pitää kuunnella sellaisella kalustolla kun itsestä tuntuu parhaalta. Mä säädän mieluummin laitteiston omaan korvaani sopivaksi, kuin alan imemään musankuuntelusta iloa pois säätämällä itseäni kalustoon sopivaksi. Onko ne laitteet meitä varten vai me laitteita varten?
 
Aivan. Ja minkätakia muuten se formaatti, joka itseä eniten miellyttää, pitää todistaa kaikille absoluuttisesti parhaaksi? Kun niillä omilla mieltymyksillä on suuri vaikutus mielentilan välityksellä itse kokemukseen niin miksei rationaaliseksi perusteeksi riitä, että omasta mieltymyksestä saa paremmat vibat? Kun siitä kuitenkin on kyse, silloin kun puhutaan marginaalisista asioista, eikä selkeästi ylivoimaisista tai huonoista.
 
Volvo on parempi kuin muut matolaatikot, stna.

Hifistä eli high fidelitystä alettiin puhua enemmän 1950-luvulla, kun vinyylin yleistymisen ja kehittyneen vahvistinteknologian ansiosta alettiin varovaisesti unelmoida puhtaasta äänentoistosta, jonka laadun ratkaisee sen todentuntuisuus. Minun nähdäkseni SACD, DVDA ja Blu-ray Audio ovat tehneet tästä unelmasta täyttä kouraantuntuvaa todellisuutta. Musiikin rivikuluttaja on siis kymmenkunta vuotta elänyt todeksi 50-luvun hifistien unelman.
 
Vinyyliaikaan oli aivan normaalia ja järkevää hakea hiljakseen hivuttamalla aina vain parempaa laitteistoa ja laitteiston säätöä. Myös sävyasiat olivat relevantteja koska todella todentuntuinen äänentoisto oli niin kaukana. Tässähän eivät ratkaisevia ole pelkän taajuuskäyrän ominaisuudet vaan myös dynamiikka.
 
Minä elän erittäin mielelläni 50-luvun hifistien unelmaa. Olen hyvilläni siitä että minun aikanani on jotain näin hienoa, mitä isällä ja äidillä ei minun iässäni ollut. Vinyylien kanssa puljaaminen on hassunhauska harrastus mutta jos joku pitää sitä vakavissaan edes cd:n vaihtoehtona, niin ihmettelen mihin tämä kaikki koulutus ja kansansivistystyö on oikein huvennut?

http://makeshiftrecords.ca/blog/200 … -the-future-of-vinyl-music-culture/
 
http://www.helsinginuutiset.fi/Uuti … i-ei-vie-mutta-vikisee-yha-vakevana

velipesonen: Vinyylien kanssa puljaaminen on hassunhauska harrastus mutta jos joku pitää sitä vakavissaan edes cd:n vaihtoehtona, niin ihmettelen mihin tämä kaikki koulutus ja kansansivistystyö on oikein huvennut?
 
Hassunhauska harrastus on enemmänkin eri formaattien asettaminen vastakkain.
CD on CD ja vinyyli on vinyyli. Eipä kaiketi vaihtoehdosta edes ole puhuttu. Musiikin kuuntelu onnistuu tosi hienosti niin Vinyyliltä kuin CD-levyltäkin. Se sitten kummasta pitää enemmän vai molemmista on taas ihan kunkin henk.koht. asia johon ei muilla ole nokan koputtamista. Valinnanvapaus on onneksi olemassa ja sekin mahdollisuus, että kykenee kuuntelemaan kumpaakin formaattia ilman rajoittuneisuutta.

BigPapa: Neutraalius on hyvin suhteellista. Se mitä kuulemme ns. "neutraalin" stereolaitteiston kautta, ei välttämättä ole se mitä taiteilijat ovat tarkoittaneet. Tällöinhän koko tuotantoketjun pitäisi olla neutraali - äänityksestä valmiiseen tuotteeseen. Ikävä kyllä näin ei ole.
 
En näe pessimismilläsi todellisuuspohjaa. Enin osa studioista pyritään järjestämään mahdollisimman neutraaleiksi ympäristöiksi, sama koskee masterointistudioita. Harva kuuntelee kotonaan musiikkia studio-olosuhteissa mutta täysin kohtuullinen neutraalius (normaaleilla kuunteluvoimakkuuksilla) on tosiasiaa eikä mitään eksotiikkaa tai scifiä.
 
Musiikin äänittäminen on edelleenkin taidetta eikä muuksi kai koskaan muutukaan. Ammattitaitoisia erinomaisia äänittäjiä ei ole liikaa. Valitettavasti heidän jo valmiiksi vähäinen määränsä näyttää hiljalleen vähenevän koska tietokonesovellusten hallinta valtaa alaa todelliselta ydinosaamiselta. En pitäisi lainkaan kaukaa haettuna sellaista havaintoa että jokin uusi levy x kuulostaa huonommalta kuin vanha levy y siksi että äänittäjä on huonompi. Siitä vaan vanhoja 50-luvun lopun amerikkalaisia jazzlevyjä kuuntelemaan ja oppia ottamaan, äänittäjät.
 
Vaikka hyvin eivät asiat ole olleet milloinkaan, ainakaan Suomessa ei ole koskaan ollut äänittämisessä ns. hyvää kulttuuria vaan niiden parhaiden äänittäjien tekemiset ovat olleet liian helposti erotettavissa. Ei ole kauan siitä kun Ylen tv-ohjelmien livemusiikkiäänitykset olivat suorastaan huonoja, nyt on vähän petrattu.
 
Vielä 80-luvulla me muusikot kiroilimme "kompressori-limitterimiehiä" eli ääniteknikoita jotka survoivat tuliterät digikompurat ja limitoinnit kaikkeen. Se oli kammottavaa. Suurin syypää tähän hullutukseen oli radio ja toiseksi suurin vinyyli. Silloin ei yksinkertaisesti ollut mitään laajalle levinnyttä formaattia, jonka ominaisuuksien perusteella kompressori-limitterimiesten arvomaailman kyseenalaistaminen olisi ollut helppoa. Nyt on. Mutta yliteknisten fakki-idioottien tilalle ovat astuneet nörtti-idiootit, ojasta allikkoon.
 
Jos minä saisin päättää niin äänittäjät tekisivät pelkkiä akustisen musiikin liveäänityksiä pari vuotta uransa alussa. Yhdellä mikillä, kahdella mikillä, kolmella mikillä,..., . Kaikki eivät sittenkään oppisi mitään mutta ehkä nykytilanne paranisi vähän.

velipesonen: En näe pessimismilläsi todellisuuspohjaa. Enin osa studioista pyritään järjestämään mahdollisimman neutraaleiksi ympäristöiksi, sama koskee masterointistudioita. Harva kuuntelee kotonaan musiikkia studio-olosuhteissa mutta täysin kohtuullinen neutraalius (normaaleilla kuunteluvoimakkuuksilla) on tosiasiaa eikä mitään eksotiikkaa tai scifiä.
 
Ei se ole pessimismiä vaan todellisuutta. Pelkästään tila jossa äänitys tapahtuu värittää sointia, puhumattakaan tallennukseen käytetyistä mikrofoneista. Näin siis jo lähdössä. Mitä kaikkea muuta tapahtuukaan matkanvarrella, se kaikki vaikuttaa lopputulemaan. Näin se vaan menee, vaikka kuka mitä tahansa muuta väittäisi.